Radio Dei Viikon debatti :
Kirkon jäsenet äänestävät kohta seurakunnille uudet luottamushenkilöt. Kenen näköiseksi kirkko pitäisi muuttaa ja millä perusteella? Viikon debatissa kohtaavat Kirkon tiedotuskeskuksen seurakuntavaalien kampanjakasvo kansanedustaja Jani Toivola ja seurakuntavaaliaktiivi Jukka Kivimäki. Toimittajana Kai Kortelainen.Tänään ke 1.10 2014 suora lähetys klo 9.03 – 10.00. uusinnat klo 13.03 ja 01.00
Nauhoitus kuultavissa Radiodein arkistosta
http://www.radiodei.fi/?sid=304&subgroup=ID138
Jatketaan keskustelua ….
Täydennys klo 12.40
Keskustelu sujui sopuisasti niinkuin odotettavissa olikin. Olimme Jani Toivolan kanssa yhtä mieltä siitä että kirkossa pitää olla tilaa monenlaiselle ihmiselle ja monenlaiselle ajatelulla ja tavoitteena on että ihmiset kokevat olevansa kirkkoon terve tulleita. Oma korostukseni oli että pidetään mielessä kirkon olemus uskonnollisena yhteisönä. Tämähän ei vaikuttaisi enää olevan kaikille itsestään selvyys. Jani Toivola yhtyi näkökulmaani vaikka ei niinkään pitänyt sitä pinnalla.
Hänen näkökulmansa, ettei kukaan yksinään voi tehdä kirkosta oman näköistään, oli hyvä. Yhteinen rakentaminen vaati eri näkemysten kesskinäistä hiomista. Meillä oli jonkinlainen painotusero siinä rakennetaanko ihmisten keskinäistä yhteisöä vai Kristuksen ruumista. Jäin kuitenkin mielikuvaan että molemmat katsoimme viime kädessä olevan kyse molemmista.
KIrkollisten päättäjien sitoutumisesta kirkon uskoon olimme kuta kuinkin samaa mieltä. Kenenkään uskonlaatua ei erikseen mitata, mutta olisi ongelmallista jos kirkollinen päättäjä tai sellaiseksi aikova julkisesti ilmoittaisei ettei tunnusta kirkon uskoa. Toimittaja nosti esiin toissaviikoisessa blogissani ehdotamani mutoksen kirkkolakiin. Ehdotin että kelpoisuusvaatimus ”kristillisestä vakaumuksesta tunnettu” vaihdettaisiin vastaavaan ilmaisuun, mitä todetaan kirkon jäseneksi liittyvän kohdalla: ”Ilmoittaa tahtovansa tunnustaa kirkon uskoa”. Oletusarvoisesti lupautuminen ehdolle luottamustehtävään tulkittaisiin myös asiaa koskevaksi tahdonilmaisuksi.
Ehdotin myös lisättäväksi imaus tahdosta pitäytyä kirkon järjestyksessä, mutta tällä kohdin ilmaisin itseäni ehkä hieman epäselvästi. Ajatukseni oli että luottamushenkilöltä vaaditaisiin myös tältä osin samaa kuin kirkon pappisvirassa olevalta, eikä hän voisi omalla toiminnalla edistää kirkon järjestyksen vastaista toimintaa. Toiminnan monimuotoisuudelle kirkkojärjestys on väljä eikä ehdottamani lisäys rajoittaisi mitenkään sitä.
Toinen asia johon olisin voinut vastata nasevammin oli Jani Toivolan kysymys avioliitosta kirkossa. Vastaukseksi olisi varmaan riittänyt, että kirkko vihkiköön avioliitoon vai sellaisia pariskuntia jotka kirkko katsoo teologisesti mahdolliseksi vihkiä avioliitoon. Tämä siis muista en että avioliitoon vihkiminen on kirkossa sakramentaalinen pyhä toimitus. Jokainen tutkitoon asiaa itse Raamatusta.
Asiahan ei ole tällä hetkellä kirkossa edes ajankohtainen. Sellaista esitystä ei kirkonpiirissä ole tehty, eikä edukunnassa käsillä oleva lakimuutos edellytä kirkon reakoivan asiaan mitenkään. Jani Toivolalla on oikeus esiin nostamaansa näkökulmaan erottelusta. Tämä pitää paikkaansa, kirkko erottelee aivan kuten yhteiskuntakin erottelee. Kulruurimme ei ole syrjivä vaikka erilaisuuteen suhtaudutaan sensitiivisesti. Lanttu ja nauris ovat molemmat juureksia ja juureslaatikoon voi käyttää kumpaa tahansa. Lanttulaatikkoa ei kuitenkaan tehdä nauriista. Myöskään avioliitokysymyksessä näkökulmana ei saaolla ihmisten erottelu kelvollisiin ja vähämmän kelvollisiin, vaan asioiden kohtaamisesta kaikkia ihmisiä kunnioittaen sellisiana kuin ne asiat kirkon opin mukaan on.
Kiitokseni Jani Toivolalle ja toimittaja Kai Kortelaiselle hyvästä keskustelutuokiosta.
Harva näissä ketjuissa kommentoiva pystyy pysymään yhtä provosoitumattomana ja asiallisena kuin Jusu Vihervaara. Ihailen vilpittömästi myös hänen laajaa yleissivistystään. Samaa ei voi sanoa kaikista, itseni mukaan lukien.
Kiitos.
Jusu Vihervaara
”Allekirjoitan Toivolan ajatuksen siitä, että ongelmallista, jos konservatiivit kokevat saavansa elintilaa kirkossa vain, jos heille annetaan oikeus sulkea muita ihmisiä ulos.”
Tämä on olkiukko, jos sillä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, ettei jonkun kirkossa toimivan aktiiviryhmän mielestä selibaatissa pitäytymätön homoseksuaali SAISI osallistua seurakunnan toimintaan. Näin kokevat ryhmät ovat jo muistakin syistä siinä määrin marginaalissa, että ovat ajautuneet virallisen kirkon ulkopuolelle. He eivät siis itse ole kirkossa sulkemassa ketään ulos.
Mikäli ”ulos sulkemisella” sitävastoin tarkoitetaan sitä ettei homoseksuaalisuuden harhoittaminen mahdu jonkun kokemien kirkollisten ihanteiden piiriin, niin silloin olisi syytä vilkaista myös omaa kuvaa peilistä. Onko kritiikin sietokynnys kadonnut jonnekin.
Arvelisin ettei seikkaa, että jotkut edelleenkin kokevat homoseksuaalisuuden harjottamisen olevan syntiä, ei tulla jatkossakaan sensuroimaan valtakunnallisista TV talk show ohjelmista, saati kirkollisista saarnoista.
En viitannut ”olkiukolla” siihen, että joku kokee homoseksuaalisuuden harjoittamisen olevan syntiä. Olen kyllä sitä mieltä, että joidenkin ihmisten osalta tämä alituinen ja päällekäyvä syntisyydestä muistutteleminen on pakkomielteen omaista ja tyyli millä se tehdään on nälvivää. Mielestäni se alittaa pahasti sen, millaista käyttäytymistä aikuisilta ihmisiltä voisi odottaa ja tässä yhteydessä puheet ”kritiikin sietämisestä” ovat hieman ajattelemattomia.
Enemmän kuitenkin viittasin vaatimukseen, etteivät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt voisi toimia kirkon yhteydessä. Esimerkkeinä käyttäisin:
(1) Imatran kikkoherran savustamista ulos työpaikastaan sukupuolen korjauksen jälkeen.
(2) Kirkolliskokoukselle tehtyä aloitetta sulkea parisuhteensa rekisteröineet kirkon viroista.
(3) Lähetysseuralle esitettyä vaatimusta irtosanoa parisuhteensa rekisteröinyt pari lähestystyöstä.
Minusta on kiistaton tosiasia, että kirkon piirissä on paljon ihmisiä, joidenka mielestä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvilla ihmisillä on vain rajattu oikeus osallistua kirkon toimintaan, jos sitäkään.
Olen kuullut täällä kysyttävän: ”Miksi homot änkeävät kirkkoon kun kirkko ei heitä hyväksy?”
Kivimäki: ”Arvelisin ettei seikkaa, että jotkut edelleenkin kokevat homoseksuaalisuuden harjottamisen olevan syntiä, ei tulla jatkossakaan sensuroimaan valtakunnallisista TV talk show ohjelmista, saati kirkollisista saarnoista.”
No se nyt on selvä kaikille, ettei kirkosta, mutta televisiosta en olisi niin varma.
kimmo wallentin
”No se nyt on selvä kaikille, ettei kirkosta, mutta televisiosta en olisi niin varma.”
Olisi aikamoinen ihmisoikeusloukkaus, jos sananvapautta rajoitettaisiin siten, että uskonnollisen vakaumusksen julkinen ilmaisu tiedotusvälineessä kiellettäisiin.
Saamalla on muistettava ettei sanavapaus kata ns. ”vihapuheita” eikä niitä ole lupa levittää uskonnollisen vakaumuksen varjolla.
Meillä on lupa arvottaa erilaiset asiat eri tavalal, mutta ei kehottaa kohtelemaan ihmisiä eri tavalla johonkin asiaan liittymätömään seikkaan nojaten. Esimerkiksi parisuhteessa kumppanin sukupuoli on asiaankuuluva seikka, työsuhteessa yleensä ei.
Jukka Kivimäki: ”Esimerkiksi parisuhteessa kumppanin sukupuoli on asiaankuuluva seikka, työsuhteessa yleensä ei.”
Parisuhteessa kumppanin sukupuoli on merkitsevä asia parisuhteen osapuolille, mutta ei mielestäni kenellekään ulkopuoliselle henkilölle.
Työsuhteen osalta poistaisin käyttämäsi sanan ’yleensä’. En ainakaan itse tiedä yhtään tuomioistuimen päätöstä, jonka mukaan joku työnantaja olisi saanut käyttää rekisteröityä parisuhdetta laillisena perusteena työntekijän erilaiseen kohteluun. Kaikki tiedossani olevat oikeustapaukset ovat päätyneet pitämään erilaista kohtelua työsyrjintänä.
Mitä sitten tulee sananvapauteen, olen samaa mieltä, että oikeutta ilmaista uskonnollinen vakaumus ei tule rajoittaa (poislukien ”vihapuhe”). Sen sijaan väittäisin, että suurella todennäköisyydellä kaupallinen radiokanava tai televisioyhtiö hyllyttäisi juontajan, joka ohjelmassa toisi vahvasti seksuaalivähemmistövastaisia mielipiteitä. Vaikka ne ovatkin mielipiteinä sallittuina, en usko, että moni kaupallinen yhtiö haluaa profiloitua niiden levittäjänä jo puhtaasti taloudellisistakin syistä.
Jusu, kirjoitin ”yleensä” siksi, että joskus halutaan rekrytoida sekä mies että nainen ja sitten katsotaan eduksi jos satutaan löytämään kerralla sopiva pariskunta.
Kokonaan toinen asia sitten on, missä määrin ylipäätään on luvallista korvamerkitä nais- ja miespaikoiksi jos ja kun kuitenkin rekrytoidaan molempia. Luottamustehtävissä se on jopa yleinen käytäntö.
Mitä sitten tulee sukupuoleen merkityksellisenä aisiana , niin kyllä se näkyy ihan uloskin päin onko matkassa mies ja nainen, vai esimerkiksi kaksi naista.
Toivoisin, että jossain vaiheessa saavuttaisimme sellaisen sukupuolineutraalin yhteiskunnan, jossa luottamustehtävien sukupuolikiintiöstä päästäisiin eroon. Nythän ne on jouduttu ottamaan käyttöön siksi, että joillekin ihmisille pätevyys ei ole merkitsevät tekijä vaan henkilöitä valitaan sukupuolen perusteella.
Kiintiöillä suojataan sitä, että naiset eivät tule syrjityksi. Tässä on mielestäni miehillä peiliin katsomisen paikka.
Jukka Kivimäen huomioihin jotakin lisää. Vakaumuksellinen sanaa ei tarvitsisi poistaa, jos kirkkomme antaisi riittävän opetuksen sen ymmärtämiseen. Lyhyesti sen voi ymmärtää tarkoittavan Ihmisen halua ja ymmärtämystä hakeutua ja osallistua säännöllisesti Sanan- ja Sakramenttiyhteyteen seurakunnassaan. Kenen näköiseksi sitten pitäisi muuttua. Tämä ei nyt välttämättä vastaa blogin kysymykseen, mutta kirkon opetuksessa pitäisi enemmän puhua epäjumalanpalvonnasta. Asenteet ja sanat voivat myös olla epäjumalanpalvontaa. Mitä sisältöä tai ymmärrystä voidaan sitten katsoa kysymykseen, uskotko Jumalaan tai ” ilmoittaa tahtovansa tunnustaa kirkon uskoa”. Kummankin kautta voidaan saada myönteinen vastaus aatteen kannattamiseen ja hyväksymiseen, mutta kertooko se vielä mitään siitä, löytyykö Ihmiseltä halua myös kilvoitella niissä ja sitten vielä, mitä kilvoitteleminen sitten tarkoittaisi. Näin myös julistamisen sisältö on tärkeää.
Kristuksen ja ihmisen näköiseksi. Ihmisen, jotta kirkossa voisi olla ja löytää paikka. Kristuksen näköiseksi, jotta kirkossa voisi löytää armon, pelastuksen ja taivaan.
Ottanet huomioon että Kristus on myös ihminen.