Ketkä Suomessa elävät ympäristöasialle? Arvostan suuresti ihmisiä, jotka pienillä valinnoillaan edistävät ympäristön vastuullista ja kestävää käyttöä. He kopioivat kaksipuolisesti kopiokoneella, juovat reilun kaupan kahvia ja ostavat vaatteensa kirpputoreilta. Mahdollisesti he asuvat yhteisössä, jossa jakavat kulutustavarat ja käyttävät kimppa-autoa tai sitten vain julkisia liikennevälineitä. Vielä pidemmälle menevät he, jotka kasvattavat puulaatikoissa vihanneksia radan varressa ja dyykkaavat ruokaa kaupan roskiksesta. Mutta ympäristötietoisuus voi merkitä muutakin.
Kristitylle luonto ja luonnonvarojen vastuullinen käyttäminen ovat keskeisiä arvoja. Jumalan luomalla maailmalla, eri kasveilla ja eläimillä sekä merillä, metsillä, niityillä, erämailla, jäätiköillä on itseisarvonsa Jumalan rakkauden kohteina. Luonnon pyhyyden hälventäminen ja luonnonvarojen maksimaalinen hyödyntäminen alkoivat länsimaissa valistuksen aikana, joka korosti ihmistä Jumalasta ja luonnosta vapautettuna luomakunnan herrana, jolla on oikeus ottaa hyöty irti kaikesta. Näin onkin tapahtunut runsaan 250 vuoden ajan ja aiheutettu suurta vahinkoa eri elinympäristöille ja ennen näkemätön sukupuuttojen aalto.
Tämä on seurannut Jumalan, kaiken Luojan, kunnioituksen katoamisesta ja kohtuuden vaihtumisesta häikäilemättömäksi oman hyödyn maksimoimiseksi. Siksi väitän, että luonnon kunnioittaminen ja sen vastuullinen vaaliminen kuuluvat kristitylle Franciscus Assisilaisen hengessä.
_ _ _
Mikä yksittäinen ihmisen toimi uhkaa välittömimmin luontoarvoja? Nykyaikainen sota – sellainen kuin Persianlahden sota – on suuri uhka elinympäristöille ja eliöille. Sotien torjuminen ehkäisee ennalta luonnon tuhoutumista. Oman alueensa puolustamiseen varautuneet asevoimat, kuten Suomen puolustusvoimat, turvaavat kaikkea elämää, myös luonnon elämää. On kuvaavaa, että armeijan harjoitusalueet, joilla muunlainen luonnon käyttö on rajoitettua, ovat usein tärkeitä harvinaisten kasvi- ja eläinlajien reservaatteja. Sellaisia ovat vaikkapa siviileille avautuva Örön entinen linnakesaari tai Helsingin puolustuksesta huolehtiva Santahamina. Kun Suomenlahdella tapahtuu öljyonnettomuus, puolustusvoimat antaa virka-apua tahriintuneiden rantojen ja eläinten puhdistamisessa. Väitän, että sotaväki ja sotilaat ovat luonnon ystäviä.
_ _ _
Seuraavassa on kymmenen kohdan testi ympäristövalinnoista, joita itse pidän aika perustavina, mutta samalla vaativina. Jokaiseen listan kohtaan löytyy kuitenkin joku tuntemani ihminen. Monen kohdalla toteutuu useampia. Nämä ihmiset eivät kuitenkaan ole niitä vihreitä, jotka käyvät taidekahviloissa ja äänestävät tiettyjä puolueita. Hei eivät myöskään tee numeroa vihreydestään.
Kaikkein lähimmin olen nähnyt seuraavien kriteerien toteutuvan Venäjän Karjalassa, inkeriläisten luterilaisten vaatimattomissa kodeissa ja huolella hoidetuissa puutarhoissa sekä ortodoksiluostareissa.
1. Lämmittää leivinuunia ja saunaa itse tekemillään polttopuilla
2. Lämmityskaudella huonelämpö alle 20 astetta.
3. Käyttää kuivakäymälää. Kompostoi talous-, puutarha- ja huussijätteet.
4. Kasvattaa itse ainakin osan kasviksista ja juureksista. Leipoo itse leivät. Keskikaupunkilaisen vaihtoehto: on mukana ruokapiirissä tms.
5. Pitää kotieläimiä (esim. kanoja, lampaita) olematta varsinainen tuottaja. Kalastaa tai metsästää. Keskikaupunkilaisen vaihtoehto: ostaa suoraan tuottajalta luomua.
6. Ei omista autoa / ajaa biokaasulla/puukaasulla ja tekee itse ajoneuvoon polttoaineen.
7. Kulkee työmatkat julkisilla, polkupyörällä, jalkaisin.
8. Käyttää tuulisähköä / tekee itse käyttämänsä sähkön.
9. Ei lennä.
10. Käyttää kulutustavarat loppuun, ostaa käytettynä ja vain harkitusti uutta.
Onko kukaan laskenut montako muovikassia (ostoskassia) heidän taloudessa vuoden aikana ostetaan? Moniko käyttää pelkästään ostoksilla käydessä kangaskasseja tai koreja tai muuta, jotka kestävät vuodesta toiseen?
Muovikassi käytetään luonnollisesti uudelleen ostoskassina ja lopuksi roskakassina. Róskakassien tarve riippuu jätehuoltokäytännöatä. Jos energiajäte kerätään erikseen tai jos sen pystyy käyttämään itse, niin sekajötettä syntyy vähän ja roskapussejakin tarvitaan vähän.
Muutama vuosi sitten selvitettiin eri ostoskassien elinkaaria ja todettiin, että uusiomateriaalista tehty muovikassi kuormittaa ympäristöä vähemmän kuin puuvillakassi tai paperikassi. Siinä oletettiin ilmeisesti kullekin kassityypille käyttökertojen määrä.
Juha, muovikassit ovat maailmanlaajasti iso ongelma, varsinkin ne kirkkat ja rahisevat pienet pussit, joihin kolmannessa maailmassa pakataan jokainen ostos erikseen. Näitä kasseja on joka paikassa, teiden vierustan pensaisiin ja puihin takertuneina, eläinten vatsoissa, jopa lauttoina merissä ja suurten merinisäkkäiden suolia tukkimassa. Suomen kauppojen vahva muovikassi uusiomateriaalista tehtynä ja useita kertoja käytettynä voi olla ihan ok. Itse kannan kauppakassissa lisäkasseina vuosikymmen sitten hankittuja puuvillakasseja. Hedelmiä voi laittaa samaan kaupan kirkkaaseen kassiin eri lajikkeita ja liimata useita hintatarroja samaan kassiin, ellei sitten laita hedelmiä suoraan puuvillakassiin, jonne kaupan täti joutuu kurkistamaan nähdäkseen, mitä siellä on.
Ne rahisevat pussit ovat maanvaiva. Suomessakin niitä päätyy jätehuollon ulkopuolelle – aina välistä näkee niitä lentelevän. Otan kiinni, jos saan, ja käytän koirankakkapussina. Siihen ne kelpaavat, muuta uusiokäyttöä en ole keksinyt. Toivottavasti ne saadaan pois kaupoista mahdollisimman pian.
Auts, Juha. Tuossa kohtaa pitää alkaa tehdä parannusta.
Pekan listasta sanoisin 1,2,3, ½4 (leivon). Työmatkaa koetan saada sellaiseksi, että omin voimin onnistuisi ja pitkiä lentoja vältän. Tosin siihen vaikuttaa enemmänkin rahan puute kuin valveutuneisuus… ja lentokoneessa istuminen on inhottavaa.
Elias, sinulla on jo hieno lista ympäristöä säästäviä elämäntapavalintoja. Joidenkin kohdalla juuri auton tai lentämisen välttäminen voivat olla hankalia työn tai asuinpaikan vuoksi. On myös totta,että pientalossa ja isolla tontilla / maalla asuminen antavat moniin listan kohtiin paremman mahdollisuuden kuin kerros- tai rivitaloasujalle.Tosin keskikaupungin asujalla ainakin liikennepäästöt voivat olla hyvinkin pienet.
Tuo leipäasia minua vähän mietityttää. Leivon itse suurimman osan syömästäni leivästä, koska se tulee halvemmaksi ja antaa mahdollisuuden mielenkiintoisiin kokeiluihin. Mutta säästääkö se myös energiaa? Leipomon leivinuuni on jatkuvassa käytössä, minä taas joudun lämmittämään uunin varta vasten yhtä leipää varten, ellen sitten kypsytä uunissa jotain muutakin. Sekä leipiä että jauhoja kuskataan paikasta toiseen, mikä vie energiaa, mutta jauhot ovat kuivempia ja tekevät vähemmän matkoja, joten kulutus ravintoyksikköä kohti on varmasti pienempi.
Äärimmäisen hyvä pointti. Olisiko tässä jotain siitä ’perisyntisyydestä’? Siis leivon leipää, koska se on mukavaa puuhastelua (ja sen lisäksi saan tuntea itseni hyväksi ihmiseksi, ehkä vailla perusteluja) enkä lentele kaukomaihin, koska se on kallista ja epämukavaa (ja taas kaupanpäälle itsetyytyväisyyttä omasta paremmuudesta). Tietysti, jos ja kun leivon leivinuunissa, lämmitän samalla taloa, joten energia tulee käytetyksi muuhunkin kuin sen käntyn kypsentämiseen.
Vielä, jos polttopuut on itse kaatanut ja hakannut, niin ne lämmittävät jo tehtäessä ja sitten käyttäessä vielä toistamiseen.
Juha K, leivän leivonnassa säästää rahaa, jos kotimaisia jauhoja ostaa vähän isommassa säkissä ja sähköuunissakin voi samalla kertaa tehdä muutaman leivän kerralla tai useita peräkkäin ja laittaa pakasteeseen. Luulen, että jonkin verran energiaa säästyisi verrattuna esim. leivän kuljettamiseen.
Juha H, klapeja tehdessä tulee lämmin, se on totta. Joskus kaupunki suorastaan tarjoaa hakkuiden jälkeen siivottavaksi metsään jääneitä latvuksia tai pienempää rankaa. Tosin nykyään sen kaltainen pienpuu menee yleensä hakkeeksi. Tämän ns. pienpuun merkitys erilaisten hakelaitosten ja biopolttoainetehtaiden raaka-aineena on noussut. Joka tapauksessa on yleensä maanomistajia, jotka antavat viedä pois esim. harvennuspuuta. Jolla sattuu olemaa omaa metsää, joutuu sitä hoitamaan ja saa sivutuotteena polttopuuta.
Ei riitä. Siis tuo kahdesti lämmittävät polttopuut. Oma kokemukseni on, että ainakin viidesti: kaadettaessa, pilkottaessa, pinottaessa, sisään kannettaessa ja vielä sitten siellä palaessaan.
Mites muuten sitten tuo pakastaminen? Sehän vie sähköä.. ja vielä kaikki laitetaan erillisinä muovipusseihin… no joo, silti uskon, että kotona tehty leipä on monessa, monessa mielessä parempaa kuin kaupan höttö.
Vastuulliset kuluttajat ja luonnonystävät löytyvät mistä tahansa muualta kuin vihreistä. He ovat koko olemassalonsa ajan vastustaneet kaikkea energian käyttöä ja mitä tahansa teollisuutta. Mikään muu ryhmä sotien jälkeen ei ole ollut niin tuhoisa suomalaiselle yhteiskunnalle.
Juhani Ketomäki :”He ovat koko olemassalonsa ajan vastustaneet kaikkea energian käyttöä ja mitä tahansa teollisuutta. Mikään muu ryhmä sotien jälkeen ei ole ollut niin tuhoisa suomalaiselle yhteiskunnalle.”
Kun olen vihreiden mukana ollut mm. ”saattohoitamassa” toimimatonta ekopankki-ideaa ja kun olen sen jälkeen, kun olen perustellusti kertonut heidän päättäjilleen, että pankki(kaan) ei voi toimia muulla tavalla kuin että joku maksaa sen palvelusta aiheutuvat kustannukset, ja sen jälkeen kuullut yhden osallistujen kommentin, jossa hän totesi, että ”vihdoinkin meillä on joku, joka puhuu järkeä”, olen taipuvainen uskomaan, että vihreissä saattaa olla keskimääräistä enemmän ihmisiä, jotka ovat enemmän innokkaita kuin järkeviä .
Henk.koht. olen karjalaisen yrittäjäsuvun jälkeläisenä pahoillani myös siitä, että vihreiden Satu Hassi ajoi ympäristöministerinä Venäjän federaation kansalaisille oikeuden olla Suomessa tasa-arvoisia kiinteistöjen omistajia Suomen kansalaisten kanssa, mutta ”unohti” Karjalasta sotaa paenneiden oikeuden olla entisellä kotiseudullaan tasa-arvoisia omistajia Venäjän federaation kansalaisten kanssa.
Armeijahan raiskaa luontoa minkä kerkiää!
Risto, maastoajoneuvot jättävät jälkensä, samoin sotaharjoituksista jää jälkiä, mutta niin jää aina kun suuri joukko ihmisiä on liikkeellä luonnossa – vaikka suunnistuskilpailuissa. Luonnon raiskauksesta ei kuitenkaan ole kyse. Metsä on suomalaisen sotilaan ystävä ja niin on myös toisinpäin.
Tuula, en ota kantaa puolueisiin tai puoluepolitiikkaan. Yleinen väittämä on kuitenkin, että vihreät ovat siirtyneet 1980-luvulta lähtien yhden asian ympäristöliikkeestä kohti yleispuoluetta. Ehkä alkuaikojen innokuus ja ehdottomuus ovat loiventuneet. Samalla toimiminen ympäristön hyväksi on tullut osaksi kaikkien muidenkin puolueiden ohjelmaa. Kysyn kuitekin, eikö ympäristön puolesta toimiminen ole myös puolueiden ulkopuolella kaikkien velvollisuus – teollisuuden ja talouselämän, valtiovallan .- puolustusvoimat mukaan lukien – eri järjestöjen, kuntien, seurakuntien ja kristittyjen. Seurakuntien ympäristödiplomit ja niiden kriteerit – kierrätys, reilun kaupan kahvi, kimppakyydit jne, ovat hyvä alku. Enemmänkin voi tehdä. Esim. Lahden srk-yhtymän leirikeskusta lämmitetään maalämmöllä. Milloin joku seurakunta hankkii tuulimyllyn tai ostaa leirikeskuksen ruoat luomuna paikalliselta tuottajalta? Tai milloin seurakunnan leirille saavutaan linja-auton sijasta esim. polkupörillä?
Pekka Särkiö :”Seurakuntien ympäristödiplomit ja niiden kriteerit – kierrätys, reilun kaupan kahvi, kimppakyydit jne, ovat hyvä alku.”
Olen samaa mieltä, mutta pelkään, että ne suurvaltojen aseiden aikaansaaman ympäristötuhon rinnalla jäävät samaan asemaan, kuin taannoiset 70-luvun ”rauhanjunat”, joissa silloiset julkkikset kävivät kertomassa asemilla seisoville mummoille, että heidän ei tule tahtoa sotaa vaan rauhaa.