Tiedonantoa ehkäisystä (suviseurahaastattelu)

Tv-toimittaja: – Takavuosien hyväksikäyttötapaukset ja kielteinen julkisuus ovat muuttaneet yhteisöä.

A.K.: – Avunhakemisen kynnys on nyt noussut.

Tv-toimittaja: – Mistä se vois johtua?

A.K.: – Mediakohusta, joka on ollut. Ettei tulisi leimatuksi uskon takia.

Tv-toimittaja: – Perinteinen kiperä kysymys on se, onko lestadiolaisäidillä oikeus rajoittaa lapsilukua?

A.K.: – Tää on puolisoitten välinen ratkaisu ottaa lapsia vastaan tai sitten ei.

Tv-toimittaja: – Ja siihen ei uskonnollinen yhteisö anna sinäänsä mitään ohjeistusta?

A.K.: – Emme me ole lähtemässä valvomaan toisten asioissa.

Miten tämä haastattelu on ymmärrettävissä? Ensin vl-liikkeessä on väheksytty, piiloteltu ja toimittu väärin hyväksikäyttötapausten kohdalla ja myös oltu tosissaan piittaamattomia perheiden hyvinvoinnin suhteen, niin yhtäkkiä median nostaessa asioita julkisuuteen, jotta asioissa tapahtuisi parannusta, media onkin hommaan syypää.

Siis voiko mediaa syyttää siitä, että avunhakemisen kynnys on noussut, kun kerta syy huutavaan avuntarpeeseen johtuu liikkeen opetuksesta lapsiasiassa? Eikö olisi syytä puuttua enempikin opetukseen, joka ajaa vanhempia ja lapsia ahdinkoihin, kuin mediaan, joka omalta osaltaan yrittää olla vaikuttamassa asiantilan parantumiseen? Ja mun henkilökohtainen kokemus avunhakemiseen on se, että kynnys on ollut aina hirmuisen korkea, ainakin minun liikkeeseen kuulumiseni aikaan.

A.K:n mielestä lasten vastaanottaminen on puolisoitten välinen asia, hyvä niin. Kun toimittaja kysyy, antaako yhteisö asiassa mitään ohjeistusta, A.K:n vastaus on, ettei yhteisö valvo asiaa. Mitenkähän nämä pyörittelyt olisi käsitettävissä…? Se on ainakin varmaa, että yhteisö ohjeistaa, ei tarvi kuin kuunnella seurapuheita asian todistamiseksi. Ja tarviiko homma mitään erityistä valvomista, kun ensin sanotaan, että uskovainen ei ehkäise? Jos haluaa olla uskovainen ja päästä kerran taivaaseen, niin sitten ei voi ehkäistä. Eli helvetinpelossa pitäminen on ihan hyvä ja toimiva keino hallita porukkaa.

Psyko- ja perheterapeutti Aino Kanniainen sanoi toisaalla myös näin:

”Omaa harkintaa saa käyttää myös ehkäisykysymyksissä. Perinteisesti vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä ei ole kannustettu ehkäisyn käyttämiseen, mutta Kanniainen korosti, että päätäntävalta on perheellä. 

-Se on omantunnon kysymys, johon ei voi antaa yksiselitteistä vastausta. Tämän asian kanssa kipuillaan.” 

”Lapsen syntymässä saa kokea elämän pyhyyden

Aino Kanniainen pohti puheenvuorossaan sitä, millaista on olla vanhoillislestadiolainen nainen. Hänen mielestään mediassa on viime aikoina kuvattu vanhoillislestadiolaisuutta patriarkaalisena yhteisönä, jossa naiset ovat alisteisessa asemassa.

– Minun on vaikea tunnistaa itseäni median luomasta kuvasta.
– Olen saanut toteuttaa elämänvalintojani vapaasti, hän kertoi.

—-Kanniainen pohti myös lasten vastaanottamiseen liittyviä kysymyksiä. Hän totesi, että lapsen syntymässä saa kokea todeksi elämän pyhyyden ja sen, että Jumala on elämän antaja.

– Minulta on ammattilaisena kysytty, voiko uskovainen ehkäistä äidin vakavan väsymisen, mielenterveyteen tai fyysiseen sairauteen liittyvien kysymysten vuoksi.

Hän totesi, että sairauden hoitaminen on tärkeää.

– Siltikään näin henkilökohtaiseen ja puolisoiden yksityiseen asiaan ei kukaan toinen voi antaa yksiselitteistä vastausta. Päätöstä ei voi ulkoistaa toisille tai uskonyhteisölle. Jumalan sanaan pohjautuvat ratkaisut nousevat henkilökohtaisen uskon kautta.

Kanniainen pohti, että näin syvällisen kysymyksen esittäjää ei kuitenkaan saisi jättää yksin, vaan on pyrittävä auttamaan häntä löytämään sellainen ratkaisu, jonka kanssa hän voi hyvällä omallatunnolla elää ja luottaa Jumalan johdatukseen.”

Huh tuota sanojen sekamelskaa!

1)      Omaa harkintaa saa käyttää ehkäisykysymyksessä.

2)      Liikkeessä ei kannusteta ehkäisemään, mutta päätäntävalta on perheillä.

3)      Ehkäisyasia on omantunnon kysymys, johon ei ole yksiselitteistä vastausta.

4)      Lapsen syntymässä saa kokea elämän pyhyyden ja sen, että Jumala on elämän antaja.

5)      Jos äiti väsyy, on mielenterveysongelmia tai fyysistä sairautta, sairauden hoitaminen on tärkeää.

6)      Lapsiasia on puolisoiden välinen asia, eikä kukaan voi antaa yksiselitteistä vastausta siihen.

7)      Ehkäisypäätöstä ei voi ulkoistaa toisille tai uskonyhteisölle.

8)      Ratkaisut pohjautuvat Jumalan sanaan ja nousevat henkilökohtaisen uskon kautta.

9)      Ehkäisyasia on niin syvällinen asia, ettei ketään saa jättää yksin kysymyksen kanssa, vaan häntä tulee auttaa.

Huh tosiaan! Ensin A.K. antaa LUVAN käyttää omaa harkintaa ehkäisykysymyksessä. Toisaalta hän sanoo, ettei kukaan voi antaa vastausta siihen, voiko ehkäistä. Miksi hän sitten sanoo, että omaa harkintaa saa käyttää? Hänhän itse vastasi, että ehkäistä voi oman harkinnan mukaan. Voiko vai eikö Aino Kanniainen?

Tämmöiset selitykset pitävät porukkaa melkoisessa epävarmuudessa ja löyhässä hirressä. Ihan mitään selkoa ei näistä jutuista saa. Toisaalta, toisaalta ja vielä kerran taas toisaalta.

Ensin ehkäisy on hengellisesti tuomittava, sitten omaa harkintaa saa kuitenkin käyttää ja loppuviimeksi koko asia on jokaisen omantunnonkysymys ja päätöstä tehdessä tarvitaan toisten tukea; yksin ei saa jättää ratkaisun kanssa, joka ratkaisu on kuitenkin jokaisen henkilökohtainen ja niin ollen ihminen vastaa ratkaisustaan yksin omana itsenään Jumalalle!

Siis hyvä, rakas Aino Kanniainen: Ymmärrätkö miten järkyttäviin ahdinkoihin ajatte vanhempia näillä selityksillänne? Minusta tuntuu, ettette itsekään ymmärrä näitä asioita, joten olisiko syytä nostaa vain silinteriä ja kukkahattua nöyrästi ylös ja jättää koko selittelemisen sille tasolle, että lapsi on Jumalan lahja? Kannattaako koko ehkäisyasiaan ottaa mitään kantaa, kun kuitenkin jokainen jätetään asiassa löyhään hirteen roikkumaan ratkaisunsa kanssa?

Koko juttu on sen takia pielessä, kun se on hengellistetty. Siksi näitä selityksiä riittää. Yritetään toimia hommassa oletetun Jumalan tahdon mukaisesti eikä siihen kuitenkaan kyetä ja sitten selitellään selittelemästä päästyäänkin.

Jos joku löysi A.K:n selityksistä punaisen langan ehkäisyn suhteen, niin kertokoon sen minulle, ehkä just tyhmälle, joka ei mitään tajua.