Viime maanantaina kanatarhassa kävi ryminä. Kukot tappelivat, mitä meillä ei ole pitkään aikaan tapahtunut. Jouduin useamman kerran nousemaan pihapöydästä vieraiden seurasta erottamaan taistelijoita.
Lopulta ottelun tulos selvisi. Yksivuotias, aapiskukon näköinen Dacapo oli voittanut johtajakukon, nelivuotiaan, mustan ja valkopilkullisen Biancan. Tätä oli ollut ilmassa. Kultaniskainen Dacapo oli kasvanut muita kukkoja suuremmaksi ja sillä oli suurin kampa päälaella. Se on pullistellut kuin testosteroninen bodaaja ja polkenut väkisin jokaisen kanan ja nuorikon, jonka on saanut siivestä tai niskasta retuutettua alleen. Jouduin nostamaan Dacapon ulos. Se huuteli yhden vuorokauden pihalla tilapäisesti kyhätyn sateensuojan alta, kunnes sain sille uuden kodin Mian luota.
Seuraavana päivänä myös toinen kukko, yleensä niin lempeä Tolstoi haastoi valmiiksi lyödyn Biancan. En seurannut kaikkia tapahtumia, mutta iltapäivällä Bianca oli mukiloituna kanalassa. Sen toinen viisisenttisistä kannuksista oli poissa – ehkä kukko oli taistelun tuoksinassa tarttunut siitä verkkohäkkiin ja temponut kannuksen irti. Vasen silmä oli muurautunut umpeen, kampa verille hakattu ja niskahöyhenet veren ohuiksi soiroiksi liimaamat. Tein kasvihuoneeseen Biancalle tilapäisen kopin yösijaksi. Se ei vastustellut kun kannoin sen puruille, joille se asettui pian oikoiseksi makaamaan kuin kissa.
Nyt Bianca on ollut pari päivää kanatarha ulkopuolella. Verihaavat ovat mustalla ruvella. Voi olla, ettei sillä ole enää paluuta entiseen parveensa. Tosin viime yöksi se halusi ja pääsi kanalaan muiden seuraan, pesän katolle nukkumaan. Kun lasken kanoja ulos tarhasta, se riemastuu ja entiseen kohteliaaseen tapaansa osoittaa rouville matoa tai muuta syötävää, jota se yhdellä silmällä nyt löytää. (Yläkuvassa osa kanoista ja kaikki kukot pihalla valkosipulimaassa silloin kun Bianca vielä hallitsi parvea)
_ _ _
Kanalassamme on ollut rauha neljä vuotta ehkä sen ansiosta, ettei Bianca ole tappelukukko, vaikka se onkin osoittanut kukkopojille ja röyhkeille kanoille niiden paikan. Bianca on ollut ennemminkin vetäytyvä ja tilaa antava johtaja. Ehkä se kostautui nyt, kun löytyi riittävän vallan- ja taistelunhaluinen haastaja.
Suunnitelmissa on pitää vanhaa kukkoa ja kahta nuorta kanatipua muutamia viikkoja eristystarhassa. Näillä tipuillakin on ollut kova elämä. Ne munittiin jälkikäteen hautovan kanan alle – munija oli tarhan ”käki”, kokenut ja viisas kana Hunio, joka ei ole koskaan itse hautonut. Hunion eri aikoina munimat munat eivät ehtineet valmiiksi emon alla kun muut poikaset jo olivat kuoriutuneet.
Laitoin siksi munat edelleen seuraavan kanan alle. Siellä ne kuoriutuivat emolle liian nopeasti. Se oli kuin raskausuutisen täysin yllättämä teini. Emo toimi vaistonsa mukaan ja tappoi sille liian aikaisin kuoriutuneet poikaset. Loput neljä munaa haudotin loppuun koneella. Kaksi näin kuoriutunutta poikasta sain tarjottua yhdelle emoista sen tipupesueen jatkoksi. Kaksi pienintä eivät kuitenkaan kelvanneet. Toinen niistä oli aamulla kanalan lattialla pään sivu auki hakattuna niin että luu paistoi. Hoidin sitä Septidinillä ja pidin lämpölampun alla. Suuri rupi pään sivussa on hävinnyt.
Nämä tiput ovat olleet sisällä ”vierihoidossa” kolme viikkoa ja pelkäävät edelleen aikuisia kanoja, vaikka ne totuttelevat tarhan elämän joka päivä. Ehkäpä ne lempeän Biancan seurassa saavat varttua seuraavan vaiheen kanan elämäänsä.
_ _ _
Kukko eteenpäin kurottautuvassa asennossa, valmiina taisteluun, on kuvattu onyxiin kaiverretussa sinetissä (kuva alhaalla). Suuri kampa ja heltta, pitkät pyrstösulat ja terävät kannukset kertovat kukon voimasta.
Sinetin tekstin mukaan se on kuulunut Kuninkaan palvelijalle Jaasanjahulle. 600-luvun lopulle eKr ajoittuva sinetti on löydetty kalliohaudasta Mispasta, Israelista. Raamatun mukaan samanniminen mies (KR 1992 Jesanja) oli eräs Juudan sotapäälliköistä, jotka neuvottelivat Babylonian kuningas Nebukadnessarin asettaman käskynhaltijan Gedaljan kanssa Mispassa maahan jääneiden naisten ja lasten tilanteesta, kun osa kansaa oli pakkosiirretty pois Juudasta. Myöhemmin Mispaan tuli Ismael , joka oli kuninkaallista sukua, mukanaan kymmenen miestä. He tappoivat Gedaljan ja hänen luonaan olleet Juudan miehet sekä babylonialaiset. Silloin koko kansa, pienimmästä suurimpaan, lähti pakomatkalle Egyptiin pelätessään babylonialaisten kostoa. (Jer 40;8; 2 Kun 25:23-26).
Oliko kukon sinettiinsä valinnut kenraali Jaasanjahu kolportööri, valloittajan kanssa vehkeilijä, vai reaalipoliitikko, joka halusi taata naisille ja lapsille parhaat mahdolliset olot valloitetussa maassa? Paha sanoa. Upseerin on eri tilanteissa löydettävä oikea tie kokonaisturvallisuuden varmistamiseksi. Suomessa se on merkinnyt itsenäisyyden turvaamista.
” Kukko tappelut ovat todellisuutta , kanatarhassa ”.
” Ystävyys ja ” ystävyys ”.
Ystävyys on kallisarvoinen asia , mutta ” ystävyys saattaa olla myös kammottavan ” kallis asia ”.
Näin kommentoi Englamdilainen valtiomies , Cromwell , hänen sanat , luoja varjelkoon minua ystävistä , vihamiehistä minä aina selviän.
Vääryys toteutuu teossa , mutta syntyy ajatuksessa , ihmisen sydämessä. Vaikka välillä tuntuu kuin koko maailma kääntyy vastaan , toivoa ei pidä menettää . On vain löydettävä oikeat ihmiset rinnalle , keiden kanssa on yhdessä asioita eteenpäin saatettava.
Keskiajalla kristinusko oli jatkuvaa sotimista pahaa vastaan . Tämä käy ilmi Dominikaani Jacobus de Voraginen kokoamassa legendassa , pyhien kirjojen kokoelmassa . Legenda Aureaan ( kultainen legenda ) , joka oli keskiajan luetuimpia kirjoja . Näissä kirjoituksissa painotetaan Mariasta , Jumalan äidistä.
Kirkon johtajat eivät aluksi halunneet antaa tilaa Marialle , mitättömälle sivuhenkilölle ja naiselle , mutta lopulta johdon oli hyväksyttävä ja tehdä Mariasta dogmin määrittelemä henkilö.
Mariasta tehtiin tietoisesti ideaalihahmo , naisen prototyyppi , ilman seksuaallisuutta . Vain luostareissa naisten oli mahdollista pysyä puhtaina . Maria kulttia pidettiin yllä ja voimistettiin , alistetun naisen kuvasta Mariasta tehtiin kirkon opin ikuinen neitsyt.
Maria oli uusi Eeva , joka mursi Eevan aiheuttaman syntiinlankeemuksen ja sen seksuaalisuuden . Mariasta tuli myös keskeinen hahmo , rakkautta inhimillistettäessä . Ristiinnaulitsemiskuvassa , suru tuli todellisesksi , äidin , silminnäkijän kautta.
Pyhä Birgitta sanoi, että kaikista äideistä Maria oli murheellisin , koska hän tiesi etukäteen kärsimyksen , joka oli kristuksen osana.
Kirkkoisät Origenius idästä sekä Ambrosius ja Augustinus lännessä katsoivat auringon ja kuun idealiseksi malliksi Kristuksen ja hänen morsiaimensa suhteessa.
laila h flink :”Ristiinnaulitsemiskuvassa , suru tuli todellisesksi , äidin , silminnäkijän kautta.”
Niin tuli: ”Kaukainen risti varjonsa luo. Sieluhun äidin kivun se tuo. Pääsiäisaamu tuskan kerran poistaa. Riemu täyttää ylösnousemuksen maan…” Äidinrakkauden on joskus sanottu muistuttavan eniten Jumalan Agape-rakkautta. Raamattu tuntee toisenkin feminiinisen ominaisuuden ja se on Sofia, joka Raamatussa on käännetty sanalla Viisaus.
Kiitos kenttäpiispa Särkiölle eilisessä puolustusvoimien lippujuhlassa pidetystä puheesta ja kiitos lippujuhlan järjestäjille siitä, että paraatimarssissa ensimmäinen lippu oli suomalaisten jääkärien lippu.
Lockstedtin leirillä Saksassa koulutetut suomalaisjääkärit vannoivat Suomen ensimmäisen sotilasvalan Suomelle ja vihkivät lippunsa 13.2.1918 Libaun pyhän kolminaisuuden kirkossa. Maailman suurimmat mekaaniset urut säestivät tilaisuudessa laulettua ”Suomalaisen jääkäripataljoonan rukousta”:
”Me etehen astumme elämän Herran,
Hän auttavi ankarin tuomion tein.
Hän hyvyyden antaa.
Ain voittohon kantaa.
Hän siis kiitetty olkoon; meit’ unhoita ei.”
Tuula Hölttä, kiitos hyvästä kommentistasi.
V. 1923, Kerimäen ja Punkaharjun suojeluskunnat kuuluivat yliesikunnan , Mikkelin suojeluskuntapiiriin. Suojeluskuntaan oli oikeutettuja liittymään jokainen mies, jonka uskollisuuteen isänmaata kohtaan voitiin luottaa. Jäseneksi tultiin vannomalla erityinen suojelukuntavala. V.1927 annetun lain mukaan suojeluskunta oli olemassa isänmaan ja sen laillisen yhteiskunta järjestyksen piolustamiseksi .
( ITÄ- SAVO lehdessä , naisten ja tyttöjen haastattelu ).
Naisetko armeijaan , miksi armeijaan tupsahti poikia ; mitä varten , miehet epäoikeudenmukaista , vaikka tasa-arvoisuuteen pyritään.
Se kuvaa ,jolloin ikäluokka – 63 , eli kun vuonna 1943 syntyneet pojat lähtivät armeijaan , miehisten , miesten kouluun.
Yhdeksäntoistavuotias nuori nainen totesi , ettei hän ainakaan menisi armeijaan , sotilaiden huoltotehtäviin , muonitukseen ja sairaanhoitoon , siihen naiset ovat paikallaan , mutta aseenkäytön hän voisi opetella.
Eräs vanhempi rouva totesi , etä olisi naisillekin tarpeen saada jotain vastaavaa koulutusta , kuin miehille armeija . En näe siinä mitään luonnotonta , jos naisilla on sotilaallinen varustus yllään ja ase olalla.
Toinen vanhempi nainen totesi, kyllä minä tiedän mitä sota on , olin itse monia vuosia lottana ja jouduin läheltä seuraamaan kaikkea . Kaikista pahinta oli jos joku tuttu omankylän poika oli haavoittunut tai kaatunut.
Erään kuusitoistavuotiaan tytön mielipide oli , että pakollinen armeija ei naisille sovi . Suomen armeijaan menevät ainoastaan miehet , mutta esim, Israelissa se on pakollinen naisillekin . Se herättää kummastusta , ajatellen Israelin sisäistä , uskonnollista ja poliittista elämää.
” Herra hyvyyden antaa ja voittohon kantaa, meit unhoita ei ”.