Veisasin Suvivirttä tyttäreni eilisessä kevätjuhlassa. Rehtori johdatti asiallisesti virteen. Hän totesi, että olemme suvaitsevia toisiamme kohtaan. Samalla arvostamme omia perinteitämme. Etukäteen koteihin oli lähetetty viesti juhlassa laulettavasta virrestä ja ohje siitä, kuinka sen ajaksi poistutaan, jos ei halua osallistua tähän kohtaan juhlaohjelmaa.
Samaan aikaan lehdissä on viritelty jo uutta loukkaantumista koulujen Virsivisan vuoksi. Opetusneuvos Iivonen on todennut asiallisesti, että virsivisassa kyse on suomalaiseen kulttuuriin tutustumisesta, johon osallistuminen ei ole pakollista. Nykyinen virsikirja sisältää monenaiheisia virsiä eri vuosisadoilta ja eri maista. Mukana on virsiä aiemmista suomalaisista virsikirjoista, Jaakko Finnon, Hemminki Maskulaisen ja nk. Vanhan virsikirjan (1701) kokoelmista.
Virsikirja oli suomalaisille tärkein ja usein ainoa oma kirja useita vuosisatoja. Virsiä paitsi laulettiin, myös luettiin omaksi hartaudeksi. Lisäksi liiteosan rukoukset ja kalenteri olivat laajassa käytössä. Eikö tähän perinteeseen ja sen nykyiseen jatkumoon tutustuminen ole oikein ja aiheellista? Sitä paitsi koululaiset ovat innostuneet kilpailemaan virsien samoin kuin Raamatun tuntemisessa. Onhan nimittäin kouluissa mahdollisuus osallistua myös Raamattuvisaan. Jotkut koettavat kuitenkin polkea jarrua päälle tämänkaltaisten hyvien hankkeiden kohdalla.
_ _ _
Vierailin viime viikolla Afganistanissa suomalaisten ISAF-joukkojen luona. Norjalaisten telttakirkossa vietettiin suomalaisten messua. Toisena iltana pidin hartauden 7 vuotta sitten kaatuneen suomalaisen sotilaan muistolle. Camp Marmalin muistomuurissa on usean kymmenen eri maiden sotilaan laatat, joukossa kaksi suomalaista. Muistokiveen on kaiverrettu saksaksi Jeesuksen sanat ristillä: Sinun käsiisi minä annan henkeni”. Laskevan auringon punaamien vuorten edessä, kuivalla alangolla lauloimme ”…Mun sieluni sä liitä, myös äänes kuorohon ja armon Herraa kiitä, kun laupias hän on.” (571:1-3). Tutussa virressä, sen tunnelmassa ja sanomassa on läsnä kappale kotimaata.
_ _ _
Pari viikkoa sitten kaadoin vaimoni kanssa järeää lepikkoa saunapuiksi. Paikalle oli tultu matkan takaa peräkärryn kanssa. Olin jo sahannut reiden paksuista runkoa melkoiseksi murrokseksi. Yhden kaatuvan puun loveen saha jäi kiinni kunnes se aikani temmottua irtosi. Sen jälkeen teräketju ei enää pyörinyt. Ei auttanut muu, kuin ottaa Fiskarsin kirves, jolla pätkin rungot peräkärryn mittaan. Siihen meni aikaa. Myöhemmin vaimoni kommentoi kauniisti: ”Olisi vain pitänyt soittaa Antille” – apelleni. Neuvo oli ollut lyhyt: ”Ota teräketjun jarru pois päältä.” (kuvat: SKJA/ISAF Blogi, Porin prikaati)
Ikoniperinne on olut vahvaa meillä muillakin kuin Itä-karjalaisilla. Esim.henk.koht. omistan tällä hetkellä evl.kirkon jäsenenä” ikonin, jonka alkuperää yritin joskus kartoittaa Valamon luostarissa. Luostarissa toiminut pappismunkki kertoi, että ikonin alkuperä on todennäköisesti Siperiassa ja tuon ”kaikkien taiteen sääntöjen mukaan” valmistetun kokopuisen ikonin taustalla oleva teksti kertoo, että se on valmistunut v. 1791.
On pakko tunnustaa, että koko tämä uskonnollinen elämä on ollut samanlaista, kuin viime vuosikymmenellä Valamossa yhtenä aamuna kokemani, kun luostarin kahvilassa poreili ennen aamiaista venäjänkielinen puhe ja ”Minulla on tässä eräänlainen toimisto”, sanoi nuori nainen, joka levitteli papereita kahvilan eteisen naulakon vieressä olevalle ikkunapenkille.
– Oh, excuse me, you speak another language, hän sitten sanoi ja katsoi hymyillen.
– Oh yes, vastasin, I speak another language, ja siirryin aamiaiselle ruokasaliin.
Minä pidän noita ikoneita ryöstösaaliina. Voi olla niinkin, että Venäjän ortodoksinen kirkko tulee vaatimaan ikonien palauttamista.
Kalevi Tikka :”Minä pidän noita ikoneita ryöstösaaliina.”
Tuossa asiassa olet varmasti samaa mieltä kuin tuntemani Johan Bäckman, jonka järjestämässä seminaarissa on näin Kaatuneiden muistopäivän kunniaksi juhlapuhujana Aleksandr Gelyevich Dugin, Moskovan yliopiston sosiologisten suhteiden osaston johtaja. Hän oli ensimmäisiä jäseniä Venäjän Kansallisessa Bolsevistisessa Puolueessa, haaveilee Venäjän suurvalta-asemasta ja kuuluu Putinin hallinnossa Euraasian liiton kantaviin voimiin.
Euraasian liiton perusta on näkemys yhteisestä vihollisesta ja sen strateginen tavoite torjua Euroopan yhteistyö Amerikan ja Kanadan välillä, USA:n strateginen kontrollointi ja liberaalien arvojen torjuminen.
Ennen Georgian sotaa sotaa Dugin oli v. 2008 vieraillut Etelä-Ossetiassa, jossa hän oli sanonut ”joukkomme tulevat valtaamaan Georgian pääkaupungin Tbilisin, koko maan ja ehkä myös Ukrainan ja Krimin, jotka joka tapauksessa historiallisesti ovat osa Venäjää.”
Johan Bäckman pitää blogia Aamulehdessä, ja laitanpa vielä lisäykseksi siteerauksen hänen kokemuksestaan, kun hän tapasi Duginin:
”Sain istua neron vieressä ja puristin hänen kättään. Nostin puheenvuorossani esiin Sanoma osakeyhtiön lehtien mielisairaan russofobian, jonka tavoitteena on Nato-kannatuksen nostaminen Suomessa. Sanoman lehdissä väitetään perättömästi Venäjällä olevan jotain aikeita Suomen suhteen. Näiden iljettävien valheiden takana ovat Sanoma osakeyhtiön toimittajat, jotka ovat tosiasiassa Naton sotilaita ja vakoojia. Ihmettelin myös, miksi Duginia syytetään Suomen havittelemisesta. Eikö Dugin ole oikeasti Karjalan palauttaja, joka haluaa liittää Karjalan Suomeen.”
Pekka Särkiö: ”Vierailin viime viikolla Afganistanissa suomalaisten ISAF-joukkojen luona. Norjalaisten telttakirkossa vietettiin suomalaisten messua. Toisena iltana pidin hartauden 7 vuotta sitten kaatuneen suomalaisen sotilaan muistolle……Muistokiveen on kaiverrettu saksaksi Jeesuksen sanat ristillä: Sinun käsiisi minä annan henkeni”
En minä kylläkään ”antaisi henkeäni” Afganistaniin liittyvien sotilastoimien vuoksi. Jeesus ”antoi henkensä” Jumalan käsiin tämän tahdon, päätösten, suunnitelman ja toimien vuoksi.
Afganistanissa ovat ”päätään seinään” lyöneet aikanaan jo Englantilaiset ja Neuvostoliitto muun muassa, ilman että mitään ”valmista” olisi saatu aikaan.
Uutistiedot kertovat, että yhä edelleenkin tilanne Afganistanissa on huono ja kaoottinen huolimatta erilaisista sotilaallisista panostuksista siellä viime vuosina. Amerikkalaisethan kuulemma ovat valmiita jättämään koko ”sotkun” kokonaan.
Vesa Ahlfors: Jeesuksen sovitustyön vuoksi ja siihen turvautuen jokainen kristitty voi sanoa luottavaisesti nämä sanat:”Sinun käsiisi (Jumala) minä annan henkeni” – myös ne sotilaat, jotka ovat olleet iskun kohteena ja tuntevat elämän voiman katoavan ruumistaan.
Afganistan on ollut pitkään sotien ja ristiriitojen näyttämönä, johon myös rauhaa turvaamaan lähteneet ovat sotkeutuneet. Silti tilanne olisi ilmeisesti vielä pahempi, mikäli esim ISAF-operaatiota ei olisi ollut. USAn presidentti Obama vieraili pari päivää sitten Afganistanissa. USAn joukkojen läsnäolo rauhan vakauttamiseksi on jatkumassa nyt vuoteen 2016.
Jumala näkee kaiken sydämien kaipauksen ja janon. Hän on antanut Sanansa meille käyttöohjeeksi myös virsinä ja hengellisinä lauluina. Siunatkaamme kaikkea hengellistä toimintaa, jossa Jeesus, Jumalan Sana on puheiden ja laulujen aihe. ”Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että Hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet Hänelle.” (2Ak.16:9).