Kihlakuva vuodelta 1967. Kihlattuni Virpi Pöyhönen opiskeli oikeustiedettä, minä teologiaa. Tuolloin asuin Lähetystalolla. Meidät vihittiin 15.5.1967 Lähetyskirkossa. Olimme suunnitelleet lähetystyöhön lähtöä heti, kun saamme opiskelumme valmiiksi. Lähtö ei kuitenkaan onnistunut. Vaimoni Virpi Maria kuoli 1998. Jäin leskeksi ja vasta sitten ovi avautui minulle Kameruniin lähtöön. Siellä Jumala johdatti minulle uuden puolison prinsessa Coletten.
Kerran lähetystalolle tuli eräs mies noin kuuden aikoihin aamulla. Hän kysyi erästä lähetyskurssilla olevaa ja meni tämän luo. Kun hän löysi etsimänsä ihmisen, niin hän sanoi, että Jumala on kutsunut tämän lähetystyöhön ja siunasi lähetyskurssilaista.
Taustaksi tälle ilmeni, että joku oli muka profetiana lausunut kaverillemme, että tämän paikkana on Suomessa eikä ulkomailla lähetyskentällä. Lähetyskurssilainen oli sitten rukoillut Jumalalta selvyyttä asiaan. Jumala vastasi rukoukseen lähettämällä hänen luokseen tuon mopomiehen, jonka välityksellä asuntolatoverini sai vahvistuksen, että hänen tehtävänsä oli valmistua lähetyssaarnaajaksi ja lähteä lähetystyöhön. Niin sitten tapahtuikin, ja aikoinaan päivittäin tapaamani kurssilainen pääsi Kauko-Itään evankeliumia julistamaan.
Apokryfitekstissämme esiintyy profeetta Habakuk:
” Juudeassa oli tuolloin profeetta Habakuk.”
Reformaation päivän suureen sanomaan liittyy apokryfimme kertoma uljas hallitsijan tunnustus:
Suuri olet sinä, Herra, Danielin Jumala!
Ei ole ketään muuta kuin sinä!
SUNNUNTAI 29.10.2023
Reformaation päivä
Uskon perustus
Lokakuun lopulla vietämme reformaation päivää. Reformaatio, myös uskonpuhdistuksen ajaksi nimitetty, oli valtava mullistus Euroopan lähtisen kirkon keskuudessa. Pohjoinen osa Euroopasta kehittyi luterilaiseksi. Eteläisessä Euroopassa aikakauden pyörteet kehittivät monin tavoin uudistuneen katolisen kirkon. Reformoidut kirkot ja anglikaanisuus jäivät näiden välille.
Luterilaisen kirkkomme keskeinen sanoma tulee esille Augsburgin tunnustuksessa:
IV Vanhurskautus
Samaten seurakuntamme opettavat, että ihmiset eivät voi tulla vanhurskautetuiksi Jumalan edessä omin voimin, ansioin tai teoin, vaan että heille annetaan vanhurskaus lahjaksi Kristuksen tähden uskon kautta, kun he uskovat, että heidät otetaan armoon ja että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, joka kuolemallaan on antanut hyvityksen synneistämme. Tämän uskon Jumala lukee edessään kelpaavaksi vanhurskaudeksi (Room. 3 ja 4). (Room. 3:21 ss; Room. 4:5)
Samaisen Augsburgin tunnustuksen esipuheessa myös todetaan, että kirkkomme on olemukseltaan yhtä koko pyhän yhteisen Kristuksen kirkon kanssa.
Sitten on myös tarkoituksena, että molempien osapuolten mielipiteet ja näkökannat tässä uskonasiassa tulisivat kuulluiksi, ymmärretyiksi ja punnituiksi keskinäisessä rakkaudessa, lempeydessä ja ystävyydessä, jotta näissä asioissa – — saataisiin aikaan yksinkertainen ja totuudellinen ratkaisu ja kristillinen sovinto, niin että meidän keskuudessamme tulevaisuudessa yksi ja sama, aito ja tosi uskonnon muoto saisi olla käytössä ja harjoituksessa.
Juhlapäivän apokryfiteksti: Dan. lis. B:28–42
Kun babylonialaiset kuulivat, mitä oli tapahtunut, he suuttuivat ja alkoivat puuhata salaliittoa kuningasta vastaan. Kuninkaasta on tullut juutalainen, he sanoivat. Hän murskasi Belin, tappoi lohikäärmeen ja otti papit hengiltä. He menivät kuninkaan luo ja sanoivat: Anna Daniel meille tai me tapamme sinut ja perheesi. Kun kuningas huomasi, miten ankarasti häntä vastustettiin, hän ei voinut muuta kuin luovuttaa Danielin heille.
Daniel heitettiin alas leijonien luolaan, ja hän oli siellä kuusi päivää. Luolassa oli seitsemän leijonaa. Niille annettiin joka päivä kaksi ihmistä ja kaksi lammasta, mutta nyt ne jätettiin ruokkimatta, jotta ne söisivät Danielin.
Juudeassa oli tuolloin profeetta Habakuk. Hän oli keittänyt keiton ja paloitellut leipää sekaan ja oli juuri viemässä ruokaa pellolla oleville leikkuumiehille, kun Herran enkeli sanoi hänelle: Vie ruoka, joka sinulla on, Babyloniin Danielille. Hän on siellä leijonien luolassa.
Herrani, Habakuk sanoi, en minä ole ikinä ollut Babylonissa enkä tiedä sitä luolaa. Silloin Herran enkeli tarttui häntä tukasta ja kiidätti hänet yhdessä humauksessa Babyloniin luolan suulle. Daniel, Daniel! Habakuk huusi. Tässä on sinulle ruoka, jonka Jumala lähetti. Silloin Daniel sanoi: Sinä muistit minua, Jumala! Et hylkää niitä, jotka sinua rakastavat. Hän nousi syömään, ja Jumalan enkeli vei Habakukin heti entisille sijoilleen.
Seitsemäntenä päivänä kuningas tuli pitämään valittajaisia Danielille. Luolalle saavuttuaan hän kurkisti sisään ja näki, että Daniel istui siellä. Silloin hän huusi kovalla äänellä: Suuri olet sinä, Herra, Danielin Jumala! Ei ole ketään muuta kuin sinä! Hän käski vetää Danielin ylös mutta heitätti luolaan ne, jotka olivat yrittäneet tappaa Danielin, ja leijonat söivät heidät heti hänen nähtensä.
Reformaation päivän aihetta esitellään ja tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-29-10-2023/
Danielin kirjan lisäys näytetään täällä
https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/DAG.2
Kaunis kihlajaiskuva! Vaimon kuolema on varmasti ollut vaikea asia, mutta sitten Jumala avasi uusia ovia.
Hauska oli tuo kertomus mopolla liikkuvasta sanansaattajasta, suorastaan enkelistä.
Pirjo
Kiitos kommentistasi.
Kiitos ymmärtävästä asenteesta.
Vaimon kuolema oli todellakin suuri suru. Suuri suru oli jo hänen vakava sairastumisensa puolitoista vuosikymmentä aikaisemmin vuonna 1983. Meille kummallekin hyvin raskas oli kuopuksemme Miikan kuolema vuonna 1991.
Tuon mopomiehen tulo on vain yksi monista tapauksista, jotka kertovat, että
i h m e i t t e n
a i k a
e i
o l e
o h i .
Aikoinaan kun nykyinen vaimoni Colette vielä oli hyvin nuori, hän yhdessä yhden veljensä kanssa auttoi erästä vanhusta pääsemään kylältä kotiinsa. Tuossa yhteydessä tuo vanhus lausui sanat, joita nuoret ihmettelivät. Tämä nimittäin sanoi, että Colette tulee muuttamaan hyvin, hyvin kauas. Colette ja hänen veljensä ihmettelivät näitä sanoja, jotka eivät mitenkään sopineet heidän tuolloiseen elämäntilanteeseensa.
Nyt jälkeenpäin vaimoni on ymmärtänyt, että nuo vanhuksen sanat olivat profetia siitä, että hän kerran ajan koittaessa oli muuttava keskeltä Afrikkaa tänne Pohjolaan. Näin me saamme elää elämämme Jumalan valmistamissa askelissa.
Mitä on usko joka pelastaa?
Onko se uskoa Jeesuksen sanoihin?
Siis kun Jeesus sanoo:
14 Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi;
15 mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.(Matt.6)
Siis kuinka tuon mukaan voisin tuomita ketään ja millään perusteella?
Voiko joku ”mahti” muuttaa tuota eli käskeä tuomitsemaan toista ihmistä?
Ari
Kiitos puheenvuorostasi.
Mielestäni tuot tärkeän näkökohdan meidän uskostamme: Älkäämme tuomitko toinen toistamme.
Toimi näin toisia uskovia kohtaan niin hyvin teet!
Ota huomioon niiden uskovien Jeesus uskon todellisuuden kokemus, jotka muodostavat noin kolmanneksen koko maailman väestöstä.
Tänään kuulin Yaxcha Mounkin lausuman viisaan sanan, missä populismin yhtenä piirteenä on: ”7) Lähtökohtana kyvyttömyys ymmärtää toisen kokemuksia.”
Se tuli esille tänään 26.10.2023 klo 13-16 pidetyssä Missiologisessa symposiumissa, missä tarkasteltiin monia merkittäviä asioita Krakovassa pidetystä 13. Luterilaisen maailmanliiton yleiskokouksen asiakirjasta
One Body, One Spirit, One Hope | Thirteenth Assembly of The Lutheran World Federation (lwfassembly.org)
https://2023.lwfassembly.org/
Symposiumin järjestivät Karjalan Teologinen Seura ja Kirkon lähetystyön keskus yhdessä.
Olen toiminut sotainvalidien veljespappina Kanta-Hämeen piirissä.
Useana vuotena olen kirjoittanut hartauskirjoituksia Sotainvalidi -lehteen. Tämän vuoden jälkeen lehden julkaisu lopetetaan. Kirjoitin viimeisen hartauskirjoitukseni syksyn 2023 numeroon.
Julkaisen tekstin käsikirjoituksen tässä
Jumala armahtaa
Armo on Jumalan rakkautta, jonka hän antaa omasta hyvyydestään. Armo on Jumalan lahja ilman meidän omaa osuuttamme. Omia ansioitamme ei tarvitse luetella. Ne eivät ole rakkauden ehtoja. Jumala itse on rakkauden lähde, ainoa.
Jumalan armo suo syntien anteeksi annon, joka päivä, täysin mitoin. Siihen saamme täysin luottaa. Turvallisesti saamme Pyhän Cyprianuksen tavoin ”joka päivä rukoilla syntien anteeksiantamusta, opetus siitä, että teemme syntiä joka päivä.”
Vanhurskaus on Jumalan lahja
Ihmisillä on halu päästä pätemään, saada ansioita omaksi hyväkseen. Tämä toimii yhteiskunnan eri aloilla. Mutta se ei anna Jumalan suosiota. Jumalan rakkaus, armo ja laupeus ovat yksistään Jumalan tekoa.
Sillä minä olen Herra,
minun tekoni maan päällä
ovat uskollisuuden, oikeuden ja vanhurskauden tekoja. Jer.9.
Vanhurskaus on Jumalan lahja. Sellainen hän on. Jumala julistaa meidät vanhurskaaksi, kun hän antaa syntimme anteeksi. Kunnia kuuluu yksistään hänelle. Saamme kerskata hänen hyvyydestään.
Pyhä Ambrosius sanoo:
”Sillä, joka on vanhurskas, vanhurskaus on lahjana, koska hän kasteessa pestynä on tullut vanhurskaaksi. Usko siis tekee meidät vapaiksi Kristuksen veren kautta, sillä autuas on se, jolle synti annetaan anteeksi ja armo annetaan lahjaksi.
Pyhä Hieronymus sanoo samoin:
”Silloin me siis olemme vanhurskaita, kun tunnustamme olevamme syntisiä. Meidän vanhurskautemme ei perustu omaan ansioomme, vaan Jumalan armahtavaisuuteen.”
Jeesus on meidän vanhurskautemme
Profeetta Jeremia ennustaa Vapahtajastamme. Jeesus on Daavidin suvusta nouseva vesa. Hän kärsi ja kuoli koko maailman synnin edestä. Hän sovitti koko ihmiskunnan Jumalan kanssa.
Katso, päivät tulevat, sanoo Herra,
jolloin minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan;
hän on hallitseva kuninkaana ja menestyvä,
ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa.
— Ja tämä on hänen nimensä, jolla häntä kutsutaan:
’Herra on meidän vanhurskautemme’. Jeremia 23:5-6
Philip Melanchthon kirjoittaa Kristuksen lahjoittamasta vanhurskaudesta:
Meille on annettu lupaus syntien anteeksiantamuksesta ja vanhurskautuksesta Kristuksen tähden, joka on asetettu meidän puolestamme antamaan hyvitys maailman synneistä ja pantu välittäjäksi ja sovittajaksi. Meidän ansiomme eivät ole tämän lupauksen ehtona, vaan se tarjoaa syntien anteeksiantamuksen ja vanhurskautuksen lahjaksi, niin kuin Paavali sanoo: ”Jos se on armosta, niin se ei enää ole teoista”, ja toisaalta: ”Nyt Jumalan vanhurskaus on ilmoitettu ilman lakia”. Tämä merkitsee, että syntien anteeksiantamus tarjotaan lahjaksi.
Pyhän Augustinuksen todistus
Yksin Kristus on vanhurskautemme.
Kirkkoisä Augustinus kiivaili, jotta Jumala saa kaikessa kunnian. Hän on länsimaisen kulttuurin isiä. Hän kirjoittaa Jumalan vanhurskaudesta. Jos ihmisen kyky vapaan ratkaisuvallan ansiosta riittäisi, niin Kristus olisi kuollut turhaan ja ristin pahennus olisi raivattu pois. Mutta koska ihmisen ansio ei riitä, niin hän vetoaa kansaan:
”Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te jotka tahdotte luonnon kautta tulla vanhurskaiksi, te olette langenneet pois armosta. Kun ette tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koetatte pystyttää omaanne, te ette ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle. Sillä samoin kuin Kristus on lain loppu, samoin hän on myös ihmisen turmeltuneen luonnon vapahtaja vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.”
Toisaalla hän sanoo: ”Jumala ei päästä meitä sisälle iankaikkiseen elämään meidän omien ansioidemme nojalla, vaan armahtavaisuutensa tähden.”
Augsburgin tunnustuksen opetus
”IV Vanhurskautus
Samaten seurakuntamme opettavat, että ihmiset eivät voi tulla vanhurskautetuiksi Jumalan edessä omin voimin, ansioin tai teoin, vaan että heille annetaan vanhurskaus lahjaksi Kristuksen tähden uskon kautta, kun he uskovat, että heidät otetaan armoon ja että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, joka kuolemallaan on antanut hyvityksen synneistämme. Tämän uskon Jumala lukee edessään kelpaavaksi vanhurskaudeksi.”
Matias Roto
Rovasti
Kanta-Hämeen piirin veljespappi
Rukous
– Ylistetty olet sinä, armollinen Jumala!
Olkoon sinun nimesi ylistetty ajasta aikaan, kiitetyt kaikki tekosi ikuisesti!
Sinun puoleesi minä käännän kasvoni ja kohotan katseeni.
Muista nyt minua, Herra, käännä katseesi minun puoleeni.
Sinä, meidän Herramme, ylistetty iäti. Amen.
Raamattu
Room. 1:17
Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: »Uskosta vanhurskas saa elää.»
Lokakuun 28. päivänä 2005 palasimme Coletten kanssa Suomesta Kameruniin. Teimme viiden kuukauden keikkamatkan Suomeen. Minä saarnasin, opetin ja kerroin lähetystyöstä. Colette lauloi ja kertoi Kamerunin oloista lähetyksen näkökulmasta.
Matkamme ulottuivat Hangosta Enontekiölle ja lukuisilla paikkakunnilla sillä välillä.
Juuri ennen lähtöämme viimeisen täällä viettämämme yön kello kolmen tienoilla kohtasimme syksyn ensimmäisen lumen. Colettelle se oli hänen elämänsä ensimmäinen kerta, kun hän näki lunta. Hän oli kiitollinen näkemästään. Suomen visiitti ei ollut jäänyt turhaksi.