Suurpääoman, monopolikapitalistien ja fasismin liitto. Rahavallan ja äärioikeiston…ai miten hyvältä tuntuu tämä 1970-luvun kieli! Nyt sitten toteutui vasemmiston vanha unelma-uhkakuva?
Kyllä ja ei.
Kyllä, koska hallituksen taustalta löytyy elinkeinoelämä ja työnantajapiirit, joilla ylivoimaisesti suurin motiivi pitää tutiseva Orpon kabinetti koossa koko vaalikauden.
Pro Markkinatalous ei suotta rahoittanut porvaripuolueiden ehdokkaita avokätisesti. Selkänojaa hallitukselle antavat niin Elinkeinoelämän Keskusliitto kuin Keskuskauppakamari. Ja aina kun kirkollinen media suo sellaisen sunnuntaisuloisen keskipäivän haastattelun tai kuukausittaisen kolumnin Mikael piispamarinveli Pentikäiselle, kannattaa muistaa, että sama Pentikäinen johtaa vahvalla uusliberalistisella otteella varustettua Suomen Yrittäjiä.
Puhe natseista hallituksessa on kuitenkin poliittisesti motivoitua liioittelua, joihin tyhmimmät uskovat, kuten aina. Riikka Purra tai Jussi Halla-aho, Wille Rydmanista puhumattakaan ovat yhtä vähän fasisteja kuin kommunisteista Kokoomukseen äärioikeistolaisina 1970-luvulla pitämät Tuure Junnila, Veikko Vennamo tai Kullervo Rainio. Jori C on pakko jättää väliin, kun sukunimi niin hankala kirjoittaa.
Hallitus saattaa hyvin pysyä pystyssä koko vaalikauden. Miksikö?
RKP on muutakin kuin vasemmistoliberaali Eva Biaudet tai tomaatinviljelijät Närpiössä. RKP:n elinkeinopoliittisen työryhmän puheenjohtajana hääri vielä vähän aikaa sitten Björn Wahlroos. Ei ruotsinkielinen raha ole mihinkään kadonnut eikä varakkaat säätiöt RKP:n taustalta. Ei RKP hallitusta kaada.
Petteri Orpon keskeisenä talouspoliittisena neuvonantajana toimii markkinafundamentalisti Matias Marttinen, tuleva työministeri. Ulkoministerinä puolestaan on aloittanut Elina Valtonen, joka – samoin kuin edellä mainittu Wahlroos – on ollut ja on talousajattelultaan uusliberalistisen ajatuspaja Liberan keskeisiä ideologisia taustavoimia.
Olen tämän sanonut sata kertaa, mutta ikävä on 1990-luvun piispoja: Jukka Paarmaa, Jorma Laulajaa, Eero Huovista, Ilkka Kantolaa, Olavi Rimpiläistä jne. Kaikki piispoja, joita kantoi vahva sosiaalipoliittinen, vähäosaisista huoltakantava henki.
Ikävä myös piispojen julkilausumaa ”Kohti yhteistä hyvää” vuodelta 1999. Tästä piispojen ”pamfletista” muutama poiminta:
Piispojen mukaan pohjoismainen, sosiaalista vastuuta kantava yhteiskunta on sellainen saavutus, josta ei pidä luopua. Edelleen piispat toteavat, etteivät vapaat markkinat takaa kaikille ihmisille riittäviä elinmahdollisuuksia. Siksi tarvitaan valtio, joka suojelee heikkoja ja puolustaa oikeudenmukaisuutta. Piispat painottavat edelleen köyhyyden poistoa ja tulojen jakamista ja kannattavat progressiivista tuloverotusta. Henki on vähän sellainen, että mitä progressiivisempi, sen parempi.
Vähäisin ei ole piispojen seuraava painokkaasti lausuma ajatus: ” Luterilaisessa kultaisen säännön tulkinnassa on erityisesti korostettu tilanteen näkemistä heikoimmassa asemassa olevien silmin. ”
En halua arvostella nykyisiä piispoja, mutta ….Samalla kun kohkataan milleniaaleista, hyvätuloisista, uraatekevistä individualisteista parhaimman uusliberalistisen eetoksen mukaisesti (ja joogataan), missä puhe köyhistä? Missä hallitusohjelmasta nousevan raa`an kapitalismin kritiikki? Ei ole kuulunut inahdustakaan.
Toisen maailmansodan jälkeen on sanottu, että läntisten teollistuneiden maiden talouksia elvytti nousuvesi, joka nosti kaikkia veneitä. Niin luksusjahteja kuin köyhän miehen soutupaatteja. Kaikkien kansalaisten elintaso nousi. Suomessa, joka oli taloudelliselta rakenteeltaan jäljessä muita läntisen pallonpuoliskon kapitalistisia maita, nousuvesi hyödytti ehkä eniten kaikkein köyhimpiä.
Sama tuloeroja tasoittava efekti oli keskustavasemmistolaisilla ns. punamultahallituksilla. Tuloerot Suomessa kaventuivatkin etenkin 1960-1980-luvuilla, hyvinvointivaltion ns. kulta-aikana.
Marinin ja Orpon hallituksen taloudellista eriarvoisuutta koskevia sosiaali- ja talouspoliittisia eroja voi analysoida ns. lopputulemien ja lähtökohtien erilaisilla painotuksilla. Nykyinen hallitus perustaa sosiaali- ja talouspolitiikkansa ihmisten lähtökohtien mahdollisimman suureen yhtäläisyyteen. Kaikille pitää antaa samat mahdollisuudet saavuttaa elämässä mahdollisimman hyvä lopputulema. Miten kukin siinä onnistuu, on tämän näkemyksen mukaan yksilöstä kiinni. Toiset työskentelevät uutterammin ja siitä pitää palkita.
Pitää antaa rikastua ja tuloerojen pitää antaa kasvaa, kuten valtionvarainministeri Purra sunnuntain linjapuheessaan vähintään implisiittisesti raamitti.
Marinin hallitus kiinnitti huomion ennen muuta lopputulemien tasa-arvoon. Tämän näkökulman mukaan kaikki – ehkä merkittävinkään osa – ei ole itsestä kiinni. Ihminen tekee elämässä virheitä, sattumalla on suuri rooli, etenkin jos synnyt köyhään yksinhuoltajan perheeseen jne.
Yleinen käsitys onkin, että huominen mahdollisuuksien tasa-arvo syntyy, kun pidetään parhaimman mukaan huolta lopputulemien oikeudenmukaisuudesta tänään.
Kuuntelin hämmentyneenä uuden valtiovarainministerin linjapuhetta viime sunnuntaina. Siinä mentiin talouspolitiikan osalta Kokoomuksesta oikealta ohi. Jopa kaikkien köyhän kurittajien esikuva Iiro Viinanen tuntui pelkältä nössöltä sosiaaliberaalilta amatööriltä Purraan puheeseen verrattuna.
Tuloerot ovat kasvaneet jyrkästi kaikkialla läntisen maailman maissa viimeiset vuosikymmenet, myös Suomessa. Nykyinen hallitus näyttää uskovan niin kutsuttuun ”trickle-down- teoriaan”: rikkaiden rikastumisen ajatellaan hyödyttävän myös köyhiä, kun rikkailta valuu tuloa alaspäin. Mikään empiirinen tutkimus ei tosin koskaan ole tätä erityisesti vahvistanut ja arkikokemuskin todistaa muuta.
Hallitusohjelma vaikuttaa kuitenkin lähtevän tästä valumisteoriasta. Ohjelma on tältä osin tylyä luettavaa, mikäli satut olemaan pienipalkkainen, vammainen, työtön, sairas tai maahanmuuttaja. Ensi kertaa mietitään jopa sitä voiko viimesijaisen toimentuloturvan, siis toimeentulotuen kokonaan evätä. Ei Kokoomus suotta halunnut itselleen perustuslakivaliokunnan puheenjohtajuutta.
Orpon & Purran hallitus on puhtaasti uusliberalistinen. Ensimmäinen Suomen toisen maailmansodan jälkeisessä historiassa. Valtio on – valtiovarainministeriä vapaasti siteeraten – paha, paha ja paha.
Hallitusohjelma uskoo markkinoiden kaikkivoipaisuuteen. Markkinafundamentalismin ehkä äärimmäisimmän teoreetikon Ayn Randin (nalle Wahlroosin suosikkiajattelija muuten) mukaan valtio tuhoaa vapauden. Riikka Purran sunnuntaisessa linjapuheessa olikin hätkähdyttävintä – ja yllättävintä – Purran valtioon kohdistama voimakas kritiikki.
Viimeistään 1960-luvun lopulta kaikki puolueet Suomessa ovat vannoneet – jos nyt ei aina hyvinvointivaltion – niin ainakin sellaisen hyvinvointiyhteiskunnan nimeen, jossa valtiolla ja ylipäänsä julkisella sektorilla on keskeinen rooli. On puhuttu kaikkien puolueiden ”sosiaalidemokratisoitumisesta.”
Nyt näyttää suunta muuttuneen.
Dejavu`na tuntui kuin Purralla olisi linjapuhetta laadittaessa ollut uusliberalismin ehkä keskeisimmän ideologin Friedrich Hayekin kirjoituksia nenänsä edessä. Riikka Purra kritisoi etenkin sosiaalidemokratiaa ja Hayek puolestaan näki, että nimenomaan sosiaalidemokratia tuhoaa vapauden. Itseasiassa Hayek näki sosiaalidemokratian peräti ensimmäisenä askeleena tiellä orjuuteen.
Kritisoin ennen muuta Riikka Purraa, koska Kokoomuksesta tiedämme, mitä odottaa. Kokoomuksen moraali, mitä köyhiin tulee, on parhaimmillaankin joustava, ja nyt jopa julma. Se nojaa hyväntekeväisyyteen. Eniten tympii sellainen liberaali kokoomuslainen, joka marssii mieluusti pride-kulkueessa, vannoo suvaitsevaisuuden nimiin ja nyrpistää selän takana nenää perussuomalaisille. Mutta kaikki käy, kunhan pääsee rakentamaan uutta luokkayhteiskuntaa.
Riikka Purraa kritisoin, koska ei niin kovin kauan sitten PS vielä oli – vähän havainnoijasta riippuen – poliittisesti keskellä tai Keskustapuoluetta jopa piirun verran vasemmalla. Ei ole enää. En kaipaa Eino Poutiaista mopon kanssa, en jälkiviisastelevaa Timo Soinia, mutta missä on edes se ”tannerilaisuus”, jota vielä vähän aikaan sitten jopa Jussi Halla-aho markkinoi.
Perussuomalaisissa puolueen ehdoton eliitti on huomattavasti oikeisto-vasemmisto ulottuvuudella oikeammalla kuin rivijäsenet ja puolueen äänestäjät keskimäärin. Itseasiassa eduskunnan oikeistolaisin kansanedustaja on Wille Rydman eikä Riikka Purra ole Willesta kaukana.
Hallituksen talousajattelua voi kutsua nimityksellä, jota joskus käytettiin Margaret Thatcherin oikeistolaisen hallituksen talouspolitiikasta: TINA eli There Is No Alternative. Pötyä! Aina on vaihtoehto. Ei taloustieteenkään alkuperäinen nimi suotta ollut poliittinen taloustiede. Vähintään vaihtoehto on siinä, leikataanko kaikkein köyhimmiltä ja samalla lasketaan palkallaan hyvin toimeentulevien verotusta vai kohdennetaanko säästöt sinne, missä eniten massia. Nykyhallitus vannoo valtiominimalismin nimeen, mutta ei toisaalta puutu eurollakaan esimerkiksi yritystukiin.
Pysyykö hallitus pystyssä?
Perinteisesti luotettavana pidetty hevosmiesten tietotoimisto (HTT) on sekin jo veikannut, että tulisin pätsi hallituksella on vasta vuoden tai kahden päästä. Rasismikohut eivät hallitusta kaada. Mutta PS:n yli 620 000:sta äänestäjästä edelleen huomattava osa tulee niistä ryhmistä, joihin hallituksen leikkauslista kipeimmin osuu. Eikä PS uusperinteisenä populistipuolueena kovin kauan 10% gallup-lukemia kestä. Tämän tietää myös pääministeri Orpo, joka yrittää saada hallituksen talouspoliittisen ohjelman keskeiset kohdat toteutettua mahdollisimman nopeasti.
Ehkä eniten hämmästyttää, miksi sosiaalisuudella ainakin joskus itseään markkinoinut KD on hallituksessa mukana. Riittääkö se, että Tapio Puolimatka pääsee asiantuntijana muutamaan työryhmään kuultavaksi eikä abortin saamista helpoteta ja homoja saa lätkiä edelleen Raamatulla päähän?
Vai ovatko kristillisdemokraatit jälleen lukeneet Raamattua kirjaimellisesti. Sanoohan Matteuskin (Matt 25:29): ”Jokaisella, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on.”
Entä jollei olisi, niin mihinkään ei voisi vaikuttaa hallituksen sisällä.
Hallituksen osallistuminen tarkoittaa sitä, että hyväksyy hallitusohjelman ja edistää osaltaan ohjelman toteuttamista. Siinä KD voi vaikutttaa.
KD kuvaa itseään kristillissosiaaliseksi. Mutta onko hallituksen ohjelma sisällöltään kristillissosiaalinen?
Tietääkseni jokaisella puolueella on oikeus ja mahdollisuus jarruttaa, tai edistää asioiden käsittelyä. Emme tiedä juuri mitään siitä mitä hallituksen sisällä tapahtuu.
Minua raastaa taas se että kristillisiä arvoja ei pidetä arvossa, vaikka ne ovat koko yhteiskuntamme perusta.
KD aidosti liputtaa niiden puolesta yksin. Se sitten onkin juuri väärin ja tuomittavaa.
”KD aidosti liputtaa niiden puolesta yksin”
Älä katso puhujan suuta, vaan hänen käsiään. Eikö kristillisten arvojen puolesta liputtaminen ole pelkkää tekohurskautta, kun se poliittinen ohjelma, jota KD on toteuttamassa, on kaukana kristillisistä hyveistä?
Hallitusohjelmaa kirjoitettiin kauan ja se on hyvin yksityiskohtainen. Ei siinä enää paljon ”hidastella.” Harmi kyllä, nyt näyttää siltä, että paras varautua Suomen itsenäisen historian kaikkein oikestolaisimpaa talouspolitiikkaa harrastavan hallituksen pysymiseen vallassa koko vaalikauden.
Hallituksen talouspolitiikka on kuin jossain Mont Pelerin Societyn työpajassa sorvattu. Edellä mainittu on 1947 perustettu ja edelleen vaikuttava uusliberalismin ideologinen ja organisatorinen keskus, minkä ainakin nykyhallituksen ulkoministeri ja Kokoomuksen talousneuvonantajat tuntevat hyvin.
Minua ällistyttää edelleen, miten saumatta ja kitkatta PS lähti tähän AY-liikkeen ja palkansaajan aseman heikentämiseen ja vähäosaisten kurittamiseen. Puolueen taustalle on Soinin jälkeen hiipinyt äärimmäisen talousoikeistolaisia taustavaikuttajia enkä lainkaan epäile puheenjohtaja Purran mieltymystä markkinafundamentalismiin. Ehkä ajatellaan, että kiristykset maahanmuuttoon korvaavat varattomalle osalle kannattajia hallituksen toimenpiteitä seuraavan köyhtymisen. Hallituksen työmarkkinamalli tuo väistämättä mieleen Charles Dickensin 1800-luvun Britannian kurjuutta kuvaavat romaanit.
Pakko myöntää, että Sanna Marinin – jota itsekin arvostelin – tekemä talouspolitiikka oli monin osin kristillistä, jos mikä. Sen sijaan se, missä KD nyt mukana, on niin vähän ”kristillistä” kuin se ylipäänsä on mahdollista.
Yli varojen eläminen ei ole kristillistä. Alhainen syntyvyys ja kestävyysvaje ajaa maata suuriin vaikeuksiin.
Työntekijät meiltä loppuu ja samalla katoaa mahdollisuudet hyvinvointiin. Siinä ei paljon KD eikä mikään muukaan puolue kykene tekemään. Syntyvyys laskee ja väki vähenee. Velan varassa emme voi elää loputtomiin. Olemme joka tapauksessa menossa huonompiin aikoihin. Siihen meidän on kaikkien varauduttava. Tukien varassa eläviä on meillä aivan liikaa. SE on jatkossa kestämätön tilanne.
”yli varojen eläminen ei ole kristillistä”
Mutta kristillistä ei ole sekään, että leikkaukset talouden tasapainottamiseksi maksatetaan heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevilla. Summa on neljä (4) miljardia vaalikaudelle.
Samana aikana verotus kevenee neljällä (4) miljardilla, osin hallituksen suunnittelemin päätöksin, osin rakenteellisista syistä. Hyöty verotuksen kevenemisestä menee paremmin toimeentuleville. Heikoimmassa asemassa olevat sen sijaan eivät hyödy siitä, vaan he tosiasiassa maksavat verotuksen kevenemisen.
Politiikka ei ole vaihtoehdotonta, pakkoa, kuten Purra ja Orpo hokevat.
Ja jos luotetaan puhtaaseen markkinamekanismiin – kuten Orpo & Purra (ja Essayah) vaikuttavat tekevän, niin miksi ei säästetä yritystuista? Niitä maksetaan yhteensä noin 10 miljardia euroa vuodessa: suorat tuet 2 miljardia ja verohelpotukset lähes 8 miljardia.
Arveletko Kari-Matti että KD kykenisi siihen.minulle riittää ne asiat joihin KD hallituksessa on kyennyt vaikuttamaan.
No, jos sitä, että yli 5,5% alkoholijuomia ei tule kauppoihin eikä rahoitusta huumeiden käyttöhuoneisiin ja Tapio Puolimatka pääsee ”asiantuntijana” joihinkin valiokuntakuulemisiin pidetään saavutuksina niin ehkä sitten.
Minulle on käsittämätöntä, että mikään edes etäisesti kristillisenä itseään pitämä puolue voi olla mukana hallituksessa, jonka menoleikkaukset kohdistuvat sekä suhteellisesti että euromääräisinä lähes ainoastaan kaikkein vähävaraisimpiin.
Perustava vika tietysti on se, että Purran budjetti kohdistaa huomion ainoastaan menopuoleen ja unohtaa tulopuolen. Ja tulopuoli heikkenee entisestään, kun hallitus toteuttaa hyvätuloisille lupaamansa anteliaat verohelpotukset.