Kotimaa-lehden uutisen mukaan Viron evankelis-luterilaisen kirkon konsistori on päättänyt lopettaa avioliittojen rekisteröimisen 1.1.2024 alkaen, jolloin Virossa tulee voimaan sukupuolineutraali avioliittolaki. Siitä alkaen kirkko siunaa vain miehen ja naisen välisen avioliiton. Mielenkiintoista on seurata, miten tilanne Virossa kehittyy.
Suomessa kirkolliskokous hankki selvityksen kirkon vihkioikeudesta luopumisesta ja päätyi 17.5.2018 äänin 83–23 hylkäämään sitä koskeneen kirkolliskokousaloitteen. Sukupuolineutraali avioliittolaki tuli voimaan 1.3.2017, jonka jälkeen kirkko edelleen opettaa avioliitosta miehen ja naisen liittona, mutta tosiasiallisesti sallii myös samaa sukupuolta olevien vihkimisen.
Presidentti Paasikivi totesi aikanaan, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Kirkon kannalta ongelmallista on se, että jo perusasioista ollaan eri mieltä. Mitä on synti? Miten Raamattua on tulkittava? Onko avioliitto edelleenkin miehen ja naisen liitto, vai ei. Onko ihmisellä vapaa tahdonvalta itse ratkaista, mikä on hänen sukupuolensa?
En yritäkään tässä blogissa esittää lopullista ratkaisua näihin kysymyksiin. Lähdenkin siitä, että avioliiton rekisteröinti on maallisen vallan asia, joten miksi emme jätä sitä kokonaan maallisen vallan eli valtion tehtäväksi. Olisiko jo aika ryhtyä valmistelemaan vihkioikeudesta luopumista? Ajankohta olisi nyt sopiva, kun kirkko aloittaa kirkkokäsikirjan uudistamisen, jolloin joka tapauksessa joudutaan pohtimaan avioliittojen siunaamista koskevien kaavojen sisältö. Kirkkokäsikirjan sisältö on kokonaan kirkon omassa päätösvallassa.
Kristillisen uskon perusasioita ei kuitenkaan voida sivuuttaa. Rakastamme Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseämme. Taivaallisen Isämme edessä me kaikki olemme syntisiä. Syyllisiä en kuitenkaan nyt kaipaa vaan ratkaisuja.
Kiitoksia kommenteista. Olen Riitta Sistosen kanssa samaa mieltä perinteisestä miehen ja naisen välisestä avioliitosta. Mutta toisaalta on hyväksyttävä se tosiasia, että keskellämme on myös toisenlaisia avioliittoja, ja lisää tulee. Jossakin vaiheessa voidaan ajautua siihen, että perinteisen avioliittokäsityksen kannalla olevien pappien kieltäytymistä samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä ei enää hyväksytäkään. Kiivaimmissa puheenvuoroissa on jopa väitetty heidän syyllistyvän rangaistavaan syrjintään. Siksi kirkon olisi turvallisinta luopua vihkimisestä avioliiton rekisteröintitoimena ja ratkaista omalla päätösvallallaan, miten avioliittoon vihityt parit siunataan. Riitahan siitäkin syntyy, kuten Mikko Nieminen muistuttaa, mutta silloin kiista on kirkon hallinnassa.
> Siksi kirkon olisi turvallisinta luopua vihkimisestä avioliiton rekisteröintitoimena ja ratkaista omalla päätösvallallaan, miten avioliittoon vihityt parit siunataan.
Tässä kohtaa Tuori mielestäni erehtyy. Kirkko voi ratkaista omalla päätösvallallaan myös sen, miten parit vihitään avioliittoon. Korkein hallinto-oikeus on linjannut, että tuomiokapitulit voivat rangaista pappeja, jotka vihkivät samaa sukupuolta olevia pareja. Nämä papit voidaan irtisanoa kirkosta. Mikään yhteiskunnallinen taho ei pakota kirkkoa vihkimään sateenkaaripareja. Se on täysin kirkon oma päätös.
Se, että riitely siirretään avioliittoon vihkimisestä avioliittoon siunaamiseen, ei ratkaise yhtään mitään. Kirkolla ei ole sen osalta yhtään sen enempää tai yhtään se vähempää päätösvaltaa. Kysymys on täsmälleen sama: haluaako tuomiokapitulit puuttua samaa sukupuolta olevien parien avioliiton siunaamiseen. Ja me kaikki tiedämme vastauksen.
Kirkko on teettänyt selvityksen vihkimisestä luopumisen vaikutuksista. Luopumisella olisi kirkolle niin merkittävät negatiiviset vaikutukset, että olisi täysin järjetöntä luopua avioliittojen vihkimisistä jos motiivina on pelkästään estää pappeja vihkimästä homopareja.
Risto Tuori, kuinka kysymys samaa sukupuolta olevien vihkimisestä ei ole kirkon hallinnassa? Näin ymmärrän sinun ajattelevan.
Valtionsyyttäjä Anu Mantila kyseenalaisti pari vuotta sitten kirkon vihkimiskäytännön oikeudellisilla perusteilla. Artikkeli löytyy täältä: https://www.edilex.fi/artikkelit/22042. Mantilan mukaan kirkon virallista avioliittokäsitystä on nykyisessä arvoliberaalissa ilmastossa mahdotonta pitää hyväksyttävänä perusteena seksuaalivähemmistöjen erilaiselle kohtelulle.
Perustuslaki ja KHO:n ratkaisu 2020:97 takaavat toistaiseksi kirkon oikeuden omaan vihkimiskäytäntöön. Mantilan kirjoitus on kuitenkin osoitus siitä, miten perinteiset kristilliset arvot voidaan kyseenalaistaa ja sen perusteella muuttaa oikeudellisia käytäntöjä. Arvomaailman kehitystä on vaikea havaita, kun se tapahtuu vähitellen.
Onpa valtionsyyttäjä Mantilalla mielenkiintoinen oikeusteoria. Kun meillä on nyt tämä arvoliberaali-ilmasto, niin sen perusteella on mahdotonta hyväksyä kirkon vihkimiskäytäntö. Valitettavasti tuon Mantilan artikkelin lukeminen vaatii sisäänkirjautumisen. Entäpä jos meillä olisikin arvoateistinen ilmasto (miten pitkällä se lieneekään), niin senkö perustella kirkot pitäisi sitten sulkea? Artikkelit, jotka sivuavat valtionsyyttäjä Mantilan toimintaa löytyvät ainakinTimo Eskolan blogeista 7.2.2022 – Oikeuslaitoksen ideologisoitumisesta: Mantila & Kirby vs. Räsänen. Sekä myös 2.6.2022 – Miksi Päivi Räsäsen oikeudenkäynti on ideologinen.
> Valtionsyyttäjä Anu Mantila kyseenalaisti pari vuotta sitten kirkon vihkimiskäytännön oikeudellisilla perusteilla.
Tuori jättää mainitsematta, että Mantilan käyttämät argumentit koskien avioliittoon vihkimistä soveltuvat sellaisenaan avioliiton siunaamiseen. Mantilan artikkelin näkökulmasta on yhdentekevää, puhutaanko avioliittoon vihkimisestä vai avioliiton siunaamisesta, mikä pudottaa pohjan pois Tuorin argumentaatiolta.
Mantila katsoo, että kirkon avioliittokäsitys on ongelmallinen seksuaalivähemmistöjen uskonnnonvapauden toteutumisen näkökulmasta. Mantilan ajatus on, että perustuslaki takaa myös seksuaalivähemmistöihin kuuluville ihmisille positiivisen uskonnonvapauden. Se on perusoikeus, jota ei ihmiseltä voi ottaa pois ilman että siitä säädetään perustuslain säätämisjärjestyksessä.
Jos avioliittoon vihkimisestä kieltäytyminen katsottaisiin uskonnonvapauden rajoittamiseksi, samalla logiikalla myös avioliiton siunaamisesta kieltäytyminen voitaisiin katsoa uskonnonvapauden rajoittamiseksi.
Olen edelleen sitä mieltä, että on aivan luvallista edistää kirkollisen vihkimisen lakkauttamista, mutta juristilta voisi odottaa oikeudellisesti päteviä argumentteja.
Mikko Nieminen: Mantilan esitystä voi perustellusti kritisoida. Kirkon avioliittokäsitys on ollut ennen kuin ensimmäinenkään ajatus samaa sukupuolta olevien avioliitosta on syntynyt. Kirkon siunausta avioliitolleen voi pyytää vain kirkon jäsen, se ei ole mikään kaikelle kansalle kuuluva perusoikeus. Kirkon erityisasemasta on säädetty perustuslaissa ja kirkollisesta avioliitosta avioliittolaissa. Kirkon vihkimiskäytäntö on perustuslain 80 §:n mukaisesti säännelty järjestely, jota perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuusperiaate ei voi kumota. Juristilta voi odottaa oikeudellisesti päteviä argumentteja.
Mantilan kirjoitus pohdiskelee seksuaalivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden yhdenvertaisuutta ja positiivisen uskonnonvapauden toteutumista tilanteessa, jossa kirkko vihkisi vain heteropareja mutta jättäisi seksuaalivähemmistöihin kuuluvat parit vihkimättä. Ottamatta kantaa siihen, olenko samaa mieltä Mantilan kirjoituksen kanssa, hänen kirjoituksensa pätee sellaisenaan sekä avioliittoon vihkimiseen että avioliiton siunaamiseen.
Kritiikkini kohdistui siihen, että blogisti käytti Mantilan kirjoitus perusteluna sille, että kirkon pitäisi luopua avioliittojen vihkimisestä ja siirtyä ainoastaan siunaamaan avioliittoja. Tämä on erikoinen perustelu, koska Mantilan kirjoitus ei tee juridista eroa näiden kahden toimituksen välille.
Blogisti myös toteaa, että avioliiton siunaus ei ole kaikelle kansalle kuuluva perusoikeus vaan tarkoitettu ainoastaan kirkon jäsenille. Huomautan tässä kohtaa blogistia siitä, että täsmälleen sama koskee myös avioliittoon vihkimistä.
Toistan lopuksi, että blogisti esittää että kirkko luopuisi avioliittoon vihkimisestä ja alkaisi ainoastaan siunata avioliittoja. Kritiikkini blogistin kirjoitusta ja kommentteja kohtaan kohdistuu yksinomaan siihen, että blogisti ei edelleenkään ole onnistunut esittämään sellaista argumenttia, joka osoittaisi näiden kahden toimituksen juridisen eron kirkon autonomisen päätöksenteon näkökulmasta.
Minun vasta-argumenttini on tässä asiassa se, että kirkolla on täsmälleen sama oikeus päättää keitä se vihkii avioliittoon kuin sillä on oikeus päättää keiden avioliiton se siunaa. Siirtyminen vihkimisestä siunaamiseen ei ratkaise yhtään mitään. Ei ainakaan sitä ongelmaa, mitä blogisti on auki kirjoittanut.
Hienoa, että olemme Mikko Niemisen kanssa jostakin asiasta samaakin mieltä (siis siitä, että avioliiton siunaus on tarkoitettu vain kirkon jäsenille). Suurin ero taitaa olla siinä, että Niemisen mukaan ”kirkko VOI PÄÄTTÄÄ… keitä se vihkii … keiden avioliiton se siunaa”. Tämä alun perin prof. Urpo Kankaan markkinoima ajatus käännettiin aika nopeasti tarkoittamaan, että kirkon ”PITÄÄ NYT PÄÄTTÄÄ, keitä se vihkii”. Näinhän asia ei suinkaan ole, avioliittolain muutoksella ei voitu velvoittaa kirkkoa päättämään uudelleen vihkimisen edellytyksistä, koska kirkon kanta oli täysin selvä: avioliitto on miehen ja naisen liitto.
Kun kirkon avioliittokanta oli valtavan mediajulkisuuden avulla kyseenalaistettu, vapaamielisimmät papit rohkaistuivat toteuttamaan heti sateenkaariparien vihkimisiä, mihin silloinen arkkipiispa Kari Mäkinenkin heitä rohkaisi. Vaikka KHO päätöksellään 2020:97 totesi tasa-arvoisen avioliiton kiistattomasti kirkon opin vastaiseksi, piispakunta ei ole enää saanut pappejaan järjestykseen. Tässä on se ongelma, ei siinä, etteikö kirkko ole päättänyt avioliitto-opistaan.
Sääntöjen rikkomisesta pitäisi yleensä seurata rangaistus. Tieliikenteessä säännöistä piittaamattomasta ajosta voi seurata ajokielto. Vastaavasti kirkon säännöistä piittaamattomalta papilta pitäisi ottaa joksikin aikaa papilliset oikeudet pois. Tehokkain keino on ottaa kaikilta papeilta vihkimisoikeus pois, jolloin ongelma siirtyy vain avioliiton siunaamiseen. Sen osalta kirkko voi, kuten Mikko Nieminenkin toteaa, päättää keiden avioliiton se siunaa.
> Sen osalta kirkko voi, kuten Mikko Nieminenkin toteaa, päättää keiden avioliiton se siunaa.
Ja me kummatkin tiedämme, miten tarina jatkuu tästä. Voin sen silti kirjoittaa auki.
Samat papit jotka tänään vihkivät sateenkaaripareja siunaavat jatkossa sateenkaariparien avioliittoja. Ulospäin toiminta näyttää samalta vaikka teknisesti nyt siunataan eikä vihitä.
Seuraavaksi kirkon konservatiivinen siipi vaatii, että samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen lopetetaan. Sateenkaaripareja vihkivistä papeista tehdään valituksia tuomiokapituleihin. Piispat toteavat, että kirkossa on syvä erimielisyys asiasta, mutta asiaa ei haluta ratkaista jakamalla rangaistuksia kiistan jommalle kummalle osapuolelle.
Lopulta jäädään siihen pattitilanteeseen, että muodollisesti kirkon opin mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen, mutta tosiasiallisesti kirkko tunnustaa samaa sukupuolta olevien avioliitot ja siunaa heidän avioliittonsa.
Tämän lisäksi, ainakin jos kirkon omia selvityksiä on uskominen, vihkioikeudesta luopuminen tarkottaisi kirkkohäiden määrän selkeää laskua. Julkinen sektori joutuisi palkkaamaan maistraatteihin lisää työntekijöitä, koska vihkimisen määrä maistraateissa tuplaantuisi. Tämä ei tietenkään ole kirkon ongelma. Toisaalta kirkossa järjestettävien hääjuhlien vähenemisen takia pappeja, kanttoreita ja suntioita joutuisi irtisanomisuhan alle työmäärän vähenemisen takia.
Edellä mainittu perustuu kirkon itsensä tekemään arvioon siitä, että vihkimisten siirtyessä maistraattiin, nykyistä harvempi aviopari tulisi kirkkoon siunattavaksi. Tällä olisi puolestaan vaikutusta rippikoulujen suosioon, mikä puolestaan vaikuttaa kirkon jäsenmäärään keskipitkällä tähtäimellä.
Ymmärrän, että tämä on hyvin periaatteellinen riita, jos näin kova hinta ollaan valmiita maksamaan siitä, että homot eivät tule kirkossa vihityiksi. Itse lähestyisin asiaa hieman rationaalisemmin.
(Edelliseen kommenttiin tuli painovirhe. Kolmannessa kappaleessa oli tarkoitus kirjoittaa avioliittojen siunaamisesta eikä vihkimisestä.)
Kysymys on pitkälti periaatteesta eli kirkon Raamattuun perustuvasta avioliitto-opista. Blogini ideana on se, että tasa-arvoinen avioliitto on maallisen vallan päätökseen perustuva tosiasia, siunaamisen edellytykset kirkon sisäinen asia. Kirkkokäsikirjaan ja kirkkojärjestykseen on silloin laadittava sellaiset siunauksen kaavat, jotka sallivat papin toimittaa siunauksen oman avioliittokäsityksensä mukaisesti. Siunataanhan muutoinkin jumalanpalveluksessa kaikkia ihmisiä ketään erottelematta. Kiitoksia kinastelusta, mutta minä lopetan keskustelun tästä aiheesta tähän.
Kiitokset keskustelusta ja mukavaa loppukesää!
Tuo arkkipiispa Mäkisen rohkaisu spn-parien vihkimiseen vahvistaa vain sen, että lankeemuksen täytyy tulla loppujen lopuksi itse kirkon sisältä. Tosin tämä kehitys on alkanut 1960-luvulla arvojen vallankumouksesta yhtenä tähtenä ranskalainen homoseksuaalinen filosofi Foucaul´t.
Leo Tihiselle tiedoksi, että Galilean Kaanassa vietettiin häitä, johon myös Jeesus itse osallistui. Ettei totuus aivan unohtuisi.
Tottakai Jeesus omiin häihinsä Maria Magdaleenan kanssa osallistui.
Seppo,
Sinä et mitään raamatullista perusta Raamatuun.
Tämänkin kommentin pilkka soveltuu tälle foorumille, koska Raamatun ja Jumalan/Jeesuksen pilkasta ei tekona tuomita kadotukseen. Synti erottaa Jumalasta. En pidä liioiteltuna, vaikka itse sanonkin, että tutkisit mitä ivailusi takana on, eli miksi?
Kosti Vasumäki:
Minä tiedän varsin hyvin, että Kaanaassa vietettiin aikanaan häitä ja Jeesus osallistui äitinsä kanssa juhliin. Siellä Jeesus teki ensimmäisen ihmetyönsä ja muutti satoja litroja vettä viiniksi. Viini oli kertomuksen mukaan erittäin hyvää ja sitä olisi häiden ”seremoniamestarin” mukaan pitänyt tarjoa aikaisemmin, eikä vasta sitten kun hääväki on jo hiprakassa.
Toin kommentissani esille sen tosiasian, että Raamatun aikaan ei ollut ilmeisesti tapana vihkiä aviopareja avioliittoon pappien toimesta. Tästä vihkimisestähän se nykypäivänä on kiistaa Suomen – ja muidenkin ev.lut kirkkojen sisällä. Siis Raamatussa ei kerrota yhdestäkään avioliittoon vihkimisestä.
Ollaan tarkkoina, ettei totuus aivan unohtuisi.
Leo Tihinen. Juutalaisten avioliittoa vietetään esim. katoksen alla. Näin ilmeisesti myös Kaanaan häissä. Tämä symboloi uutta kotia, jota kutsutaan profeetta Malakian mukaan ”pyhäköksi Herralle”. Rabbi aloittaa lukemalla siunauksen: Ylistys sinulle, Herra, meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden kuningas, joka loit viiniköynnöksen hedelmän.” Rabbi edustaa tässä papin virkaa. Mikäli on aikaa voi tarkemmin perehtyä juutalaisten häätapoihin VT:ssa.
Kaanan häitä Jeesuksen häinä voi perustella aivan hyvin Raamatulla eli ko kertomuksella itsellään. Perusteluja antaa mm t e o l o g i a n t o h t o r i Barbara Thiering.
https://www.youtube.com/watch?v=U7Clre3q5N4&t=246s
Mitä ihmeen pilkkaa ja ivaa Mänttäri siinä näet että tulkitsee Jeesuksen olleen naimisissa? Eikö hän ihmisen roolissaan ollut kaikessa ihmisen kaltainen ja siis myös avioliittoon kykenevä? Rabiksikin saatettiin muuten kutsua vain miestä joka oli naimisissa.
Nieminen. Entäpä sitten, kun Jorma Hentilä toteaa aikaisemmassa kommentissaan, että ”nimenomaan siunaaminen on minusta tärkeintä papin toimittamassa avioliittoon vihkimisessä, ei vihkimisen juridinen puoli, jossa pappi toimii viranomaistehtävässä.” Täten ei ole yhdentekevää, puhutaanko avioliittoon vihkimisestä vai avioliitoon siunaamisesta. Se voi olla Mantilalle yhdentekevää. Mutta se ei ole yhdentekevää, että Mantila valtionsyyttäjänä ”haluaa muuttaa sekä Raamatun tulkinnan, että sen käytön.” (Timo Eskola – Oikeuslaitoksen ideologisoitumisesta: Mantila & Kirby vs. Räsänen)
Sinä puhut nyt eri asiasta kuin mitä kritiikkini Tuorin argumentaatioon koskettaa. En lähde tällaiseen väittelyyn jossa verrataan omenoita ja banaaneja.
Olet siis Jorma Hentilän kanssa eri mieltä? Ymmärrän myös, ettet voi oikein ottaa kantaa Mantilan Raamatuntulkintaan.
Kosti Vasumäki: ”Juutalaisten avioliittoa vietetään esim. katoksen alla.”
On turha viedä tätä keskustelua juutalaisten häätapoihin. Pysytään tämän ajan ihmisistä – Virossa ja Suomessa. Näitähän Risto Tuorin blogi käsitteli.
Sinähän käsittääkseni haluaisit säilyttää ev.lut. kirkkomme vihkimiseen liittyvät käytännöt ennallaan ja minä taas toivoisin, että tajuttaisiin ”aatamin- ja paavalinaikuiset” ihmis- ja syntikäsitykset vanhentuneiksi ja kunnioitettaisiin lakejamme ja niiden mukaisia sivistyneitä käytäntöjä. Ihmisiä ei saa syrjiä sukupuolisen suuntautumisen perusteella kirkossammekaan.
Leo Tihinen. Esitit ajatuksen avioliittoon vihkimisesestä Raamatun aikaan. Rabbi edusti tuolloin papin virkaa. Näin lienee ollut asia myös Kaanaan häissä. Emmekö sitten itse tunne Paavalin tavoin, että synti riippuu meissä kiinni? Joten eipä synti ole sentään menneen talven lumia. Päin vastoin maailma näyttää olevan pahan vallassa entistä enemmän. Siitä mikä on kirkon avioliittokäsitys voit lukea Risto Tuorin viimeisen kommentin 12:46.
Kosti, en katso Mikko N:n olevan kanssani eri mieltä. Jos oikein ymmärrän kommenttisi, erota erilleen juridisen toimen ja siunaamisen. Kirjoitan kohdassa, jota siteeraat, yhdestä ja samasta toimituksesta, joka sisältää sekä juridisen vihkimisen että avioliiton siunaamisen, ja korostan siunaamisen merkittävyyttä.
siis.. erotat erilleen
Jorma. Ok. Omasta mielestäni myös tuo siunaaminen merkitys on oleellinen. Tämä avioliittokysymys on itselleni periaatteellinen, joka nousee kirkon perinteisestä uskosta ja tunnustuksesta. Se ei ole kehenkään henkilöön kohdistuva.
Seurakuntalaisen käytännön seurakuntatoimintaan osallistumisen näkökulmasta koko asialla on hyvin vähän merkitystä.
Siksi kirkon ei tarvitse tehdä asian korjaamiseksi mitään. Ainoa asia jossa asia tulee vastaan on keskustelut mielipiteistä. Mikäli niitä osaa välttää, niin tilanteen kanssa pystyy hyvin elämään.