Kun keväällä 2012 valitut uudet Espoon hiippakunnan uudet kirkolliskokousedustajat aloittivat toimikautensa, he halusivat lisätä – tai oikeastaan käynnistää sen – vuorovaikutusta seurakuntalaisten kanssa. Perustettiin Facebook-sivu, jossa kerroimme, mitä kirkolliskokouksessa tapahtuu. Sivua päivitettiin varsinkin ennen istuntoviikkoja ja niiden aikana. Tietojemme mukaan tämä oli silloin ja ehkä vieläkin harvinaista eri hiippakunnissa.
Lisäksi aloimme järjestää tapaamisia seurakuntalaisten kanssa vuorollaan eri puolilla hiippakuntaa. Tilaisuuksissa kerroimme, mitä on tulossa seuraavalla istuntoviikolla, ja kerroimme asioiden taustoja. Samalla saimme kuulla seurakuntalaisten mielipiteitä käsillä olevista asioista. Näin on kierretty eri puolilla hiippakuntaa, ehkä jo useimmissa seurakunnissa.
Suosituin ajankohta on ollut sunnuntaisen messun yhteydessä, sillä arki-iltoina on vaikea saada ihmisiä liikkeelle. Korona-aikana tulivat mukaan etätilaisuudet verkon välityksellä, mikä johto hybriditilaisuuksiin.
Suosituin tapaaminen taitaa olla uusien virsien esittely silloisen edustaja Anna-Mari Kaskisen johdolla. Hän kertoi virsien taustoja ja lauloimme niitä yhdessä jo ennen kuin virret ilmestyivät Virsikirjaan.
Henkilökohtaisesti aloin heti ensimmäisestä kaudesta alkaen kirjoittaa kirkolliskokousblogiin päivittäin kokoustapahtumia. Blogilla on ollut satoja seuraajia ja siitä olen voinut myös itse jälkeenpäin katsoa, mitä kulloinkin käsiteltiin. Kirjoitin blogia yleensä illalla myöhään kokousohjelman päätyttyä.
Istuntoviikon jälkeen olen käyttänyt lyhyen puheenvuoron kotiseurakuntani kirkkoneuvostossa ja kirkkovaltuustossa. Olen siinä kertonut tärkeimmät viikon aiheet ja päätökset. Olen kirjoittanut myös seurakuntamme lehteen kokousasioista.
Miksi olemme halunneet pitää yhteyttä seurakuntalaisiin?
Seurakuntalaiset ovat valinneet meidät kirkolliskokoukseen, välillisesti tosin. Ensin he valitsevat kirkkovaltuustoon jäsenet, jotka myöhemmin valitsevat edustajat kirkolliskokoukseen. On siten kohtuullista, että heille kerrotaan, mitä siellä tapahtuu.
Ajattelimme olevan tärkeätä, että seurakuntalaisille kerrotaan, mitä ja miksi kirkolliskokouksessa, kirkon ylimmässä päätöksentekoelimessä tehdään. Samalla kuullaan, mitä seurakunnissa ajatellaan. Se on vuoropuhelua.
Kirkolliskokouksen istuntoviikoilla etäisyys kentälle seurakuntiin kasvaa helposti pitkäksi. Asioita käsitellään siellä omassa kuplassa. Meillä espoolaisilla on ainakin jokin tuntuma siihen, mitä kirkon jäsenet meillä päin ajattelevat.
Oman blogini pitämiseen on ollut syynä myös se, että lupasin, kun minut valittiin, että kerron kirkolliskokouksen tapahtumista seurakuntani luottamushenkilöille ja seurakuntalaisille. Olen yrittänyt pitää lupauksesta kiinni.
Blogiin tulee aina myös jonkin verran palautetta, kysymyksiä ja kommentteja, joihin olen voinut vastata, tai saada ideoita.
Kirkolliskokouksen ja ylipäätään kirkon keskushallinnon tai hiippakuntien asioita tunnetaan vaihtelevasti seurakunnissa. Uskon, että olemme voineet edes vähän lisätä tietoa.
Seuraava tapaaminen on 16.4.2023 Tapiolan kirkossa.
Hyviä asioita tässä! Yhteydenpito, tietojen ja ajatusten vaihtaminen on aina tarpeen. Joskus tuntuu siltä, että jopa seurakuntien työntekijöiden tiedot kirkon hallinnosta ovat kovin vähäiset.
Johtuneeko siitä että seurakuntien neuvoston ja valtuuston kokouksista ei ulkopuolisille juuri mitään kerrota. Asiat pysyvät vain pienen piirin sisäpiiritietona.
AInakin Porin seurakuntayhtymässä kaikkien seurakuntien seurakuntaneuvostojen ja yhteisen kirkkovaltuuston kokousten pöytäkirjat ovat luettavissa netissä. Paikalliset kirkolliskokousedustajat ja seurakuntaneuvostojen ja kirkkovaltuuston jäsenet ovat myös aina valmiita keskustelemaan käsitellyistä asioista. Tiedonsaanti riippuu siis paljon omasta aktiivisuudesta.
Netistä löytyy tietysti jos haluaa sieltä tutkia. SRK.laiset ei vaan pääse asioihin vaikuttamaan, kun keskeneräisistä asioista ei voi puhua muille.
Vähän eilisestä tilaisuudesta: Tapiolan kirkon seurakuntasali oli lähes täysi ja päälle etänä netin kautta osallistuneet, kun keskusteltiin kirkon tulevaisuudesta. Kirkolliskokousedustajien lyhyitä alustuksia ryydittivät yleisön kysymykset ja puheenvuorot. Tilaisuuden kesto oli rajattu yhteen tuntiin, joten aika loppui kesken.
”Tällaisia keskustelutilaisuuksia selvästi tarvitaan enemmän”, totesi Tapiolan kirkkoherra Päivi Linnoinen.
Pari lausetta sisällöstä: Minkälainen kirkon on oltava 10-20 vuoden kuluttua, jotta se tukee ihmisten hengellistä elämää ja arkea muuttuvassa yhteiskunnassa? Miten saadaan kirkon ja seurakuntien niukkenevat resurssit riittämään laadukkaaseen toimintaan?
Kirkossa tiedetään hyvin, miten tähän on tultu. Nyt kuunnellaan signaaleja tulevaisuudesta, jotta osataan tehdä hyviä päätöksiä.
Kiitokset kaikille osallistujille.