Pentti Linkola – Antti Eskola
Ensinmainittu oli tunnettu muttei tuttu. Jälkimmäinen oli tunnettu ja minulle tuttu.
Linkola pyrki olemaan erikoinen ja sai pyrkimykselleen ihmisten suosion.
Eskola ei pyrkinyt erikoisuuteen, mutta erottui.
Heidän vaikutusaikanaan 60-luvulla Eeva-lehden ”Leelian lepotuoli” palstalla oli huolestunut kirje Leelialle: ”On vaikeaa olla erikoinen!” Tämän esittäjäksi voisi kuvitella vaikka Linkolan. Käytännöllisyyteen ohjaavat neuvot ei erikoisuudestaan ”kärsiviä” auta. He kaipaavat olla erikoisia, ihailtuja, erilaisista syistä. Olosuhteiden tuottava kärsiminen tuo ihmiselle tyydytystä, koska asianomainen on huomion keskipisteenä, ihailtunakin. Tarkoitusperää voi peittää esimerkiksi älykkyyksillä, eli valjastaa hyvän pahan palvelukseen.
Linkola esiintyi ihmiskunnan ja luomakunnan pelastustyöntekijänä.
Eskola oli myös eronnut kirkosta, koska hänen vasemmistolaisuutensa, aatteena, korvasi uskonnon.
Eläkkeellä Eskola hakeutui kirkollisiin yhteyksiin ja tässä mukana oleva evlut kirkon rankki arkkipiispaan asti yritti varjella uskoontulemiselta. Sanon näin Eskolan suostumuksella ja hänen viimeisiä viittä vuotta seuranneena. Eskola itse kirjassaan mainitsee mm. Tammelantorin kohtaamiset helluntalaisten kanssa. Koska olin näissä toisena osapuolena voin vakuuttaa, että Eskola todella tunnusti olevansa vailla Jumalan rauhaa. Enemmän kuin kerran hän sanoi minulle ”haluan tuota mitä sinulla on”.
Eskola avoimesti kertoi kaipuusta kohdata Jumalan, mutta isien kirkko kertoi hänelle olevansa Hän, sakramentin voiman kautta.
Linkola halusi kohdata ihmisten ihailun ja ihmisten kiitoksen, jota hän sai.
Tämä on vakava ja aiheellinen avunhuuto, johon me kristityt saamme vastata sydämen esirukouksin Pakistanin kristittyjen ja koko kansan puolesta. Sielunvihollinen raivoaa, koska se tietää, että sillä on vähän aikaa. Mutta Jeesus on Voittaja ja Hän hallitsee, sen tähden me esirukoilemme Hänen voitostaan käsin Pakistanin puolesta.
Lähetän myötätuntoni ilmauksen Pakistanin kristittyjen puolesta. Ymmärrän myös aseellisen väliintulon terrorismin kitkemisessä, jos se on välttämätöntä. Rehtori sanoi arvoituksellisesti, että Suomessa on liiankin rauhallista. Hän ehkä viittasi siihen, että me emme ymmärrä sen uhkaa, joka on todelisuutta siellä.
Voisiko facebookiin laittaa uuden nappulan: kädet ristissä. Voisi klikata sen osoitukseksi esirukouksen puolesta! Tässä paikassa rukous ja lulkisuus on paikallaan.
Rukoilen Herraa Pakistanin kristittyjen puolesta.
Kirjallinen fokusointi elämässämme hyvin saa mielemme pysymään samaan katsovana.
On myös luonnollista iän kertyessä olevan aina vaikeampaa luopua ja katsoa uutta.
Vasemmistolaisuus itsessään ei kenellekään tuskaa pitäisi tuottaa katsoen Marxin 1840.tä luvun filosofisia kirjoituksia.
Asia on myös aiemman lukemamme hakevan synoptisia vertaavuuksia aivoissamme. Kun tätä kristinuskon problematiikassa on vähän on selvää etteivät asiatkaan lähde avautumaan kuin Oikea Uskon kautta, ja eivät usein silloinkaan.
Itseni huomaan periodi Ihmisenä joka ja jolla on ollut mahdollisuus katsoa useita asioita. Toki kotini kirjahylly meni edelle Fordista vaikka sitten useammalla kaasuttimella.
Helppoa ei elämässäni ole ollut mutta periodisuuden hyväksyminen on ollut hyvä ja siunauksellinen polku.
Jäi kirjoittamatta, kiitos hyvästä blogista.
Pentti Linkolasta voi todeta Hänen eläneen mallilla mihin Hän uskoi.
Hän myös tulollaan tahtoi suojella pienen palan Isänmaatamme. Rakkautta Hän myös elämässään koki, ja eikö tämä aina hyvä asia vaikka usein kalaa eri tavalla valmistettuna yhdessä nautittiin.
”..on selvää etteivät asiatkaan lähde avautumaan kuin Oikea Uskon kautta, ja eivät usein silloinkaan.”
1.Kor.2:
14 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
15 Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan.
Tähän voisi vielä lisätä, Hebr. 4:2, joka kertoo kuinka Kirjoitukset eivät sulaudu, avaudu muuten kuin uskossa. Tämä on turhauttavaa tulkinnoille, joita voidaan kutsua jälkitotuudeksikin. Jokainen asia avautuu, selkiintyy ja tulee tiedoksi uskon kautta. Jokaisella asialla on aikansa, eli ei ole kysymys tietokilpailusta.
Pekka,
Linkola saavutti mihin pyrki. Hänen pyrkimyksensä oli hän itse, ei enempää eikä vähempää kuin yleensä ihmisellä.
Linkolaa tuntematta voi hänestä tietää ja käsittää tärkeysjärjestykset. Se ei ollut ihmiset, jotka hänen vastuulleen oli ”annettu”.
Kaikki se vaivannäkö kalastukseen ja puilla lämmittämiseen saattaa kiinnostaa moniakin ihmisiä, jotka ovat viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana syntynyt. Itsekin olen siihen hetkittäin sortunut. Paikka, jossa vaimoni kanssa olemme viettänyt ajanjaksoja viimeisten kymmenen vuoden ajan on innostanut perkaamaan muutaman hehtaarin tonttia. Kaatamaan pajukkoa vastaavaa puskittumista, leikkaamaan heinää ja sitten nurmikkoa ja sitten keinottelemaan kantoja maastta ja sitten kylvämään apilaa ja muuta vastaavaa. Ruoka ja uni on maistanut.
Avainkysymys tässä on ollut, että kaikki tämä vaivannäkö ei ollut tarpeen muuten kuin meidän egollemme.
Linkolalaisuudessa ei ole kysymys samasta ruumiin ja ihmismielen rasittamisesta kuin Paavali kirjoittaa, 1.Kor.8:27 vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.
Kirjoitan tältä kantilta, koska tämä on palsta hengelliselle(kin) asioiden käsittelylle. Hengellinen ei ole ajallisen lainalaisuuden vastaisuutta.
En usko Linkolan katsoneen egoaan vaan Hän uskoi eteenpäin menon alkavan omasta työstään ja sen todistuksena.
Antti Eskola todistaa samaa kirjallisessa työssään.
Kun katsotaan Kristillisesti kumpaakin voidaan kysyä; huomasivatko kumpikaan armahtaa Itseään kun kysymysten haasteet vastauksineen painoivat päälle kaikkensa tehneille ja yrittäneille.
Edelleen kirkkomme ei edelliseen halua vastata. Toki Pentti Linkolan kehyksestä uskoomme en tiedä mitään.
”Linkolaa tuntematta voi hänestä tietää ja käsittää tärkeysjärjestykset. Se ei ollut ihmiset, jotka hänen vastuulleen oli ”annettu”.
No ei voi, ellei ylimielisyydessään kuvittele itsestään liikoja.
Väärän todistuksen antaminen lähimmäisestä on synti. Pentti Linkola, jonka olen tavannut ja kanssaan keskustellut. oli ennen kaikkea aito ja rehellinen ihminen, joka oli vihainen luonnon raa’asta tuhoamisesta. Ja nykyaika todistaa Linkolan olleen aivan oikeassa; olemme lähempänä totaalista egokatastrofia kuin koskaan, Jäätiköt esim. sulavat kymmeniä metrejä yhdessä vuorokaudessa..
Ja Pentti Linkola oli kaikkea muuta kuin julkisuushaluinen , -hakuinen tai kiitoksen kipeä.
Myös Eskolan kanssa olen jutellut, hänellä oli yliopistovuosinaan sankka ihailijajoukko, ja opiskelijaneidot piirittivät häntä Tillikassa.
Kun hän jäi eläkkeelle hän sai uuden yleisön ja kirjoilleen lukijakunnan uskovaisista. Vasemmistolaisen käännynnäisen mainosarvo oli iso.
Seppo,
Et osu millään mittapuulla oikeaan.
Voisi olettaa, että tiedät mitä synti on., mutta silti selitän:
Se on ero Jumalasta. En ole erossa Jumalasta. Jaak. 5:15 ja 16 kertoo, että uskova voi langeta, mutta lankeamuksen tunnustanut ja lankeamustaan katuva saa anteeksi.
16 jae kertoo uskovien vioista ja erehtymisistä, jotka uskovien yhteydessä toisillemme tunnustamme ja toistemme puolesta rukoilemme.
Puhut tietämättömyyden pohjalla, vailla valoa, minkä usko vaikuttaa.
Uskon, että on ehdottoman tärkeä tietää mitä on synti, mihin käsityksesi mukaan olen langennut. Kerron kantani Linkola-Eskola vertailuusi, mutta aikaisintaan huomenna.
Eikö 8:n käskyn rikkominen ole synti? Annoit väärä todistuksen Linkolasta, epäeettistä koska hän ei enää itse kykeni tuohon mustamaalaamiseen vastaamaan.
Seppo,
Linkolan esiintyminen oli korostetun julkista ja runsasta. Hän ”mainosti” askeettisuutta, lähinnä omaansa. Mitä kalastuksella elämiseen tulee, niin se oli osa viestintää, että niinkin voi ruokansa hankkia ja mahdollisesti myydäkin kaloja. Viittasin omaan touhuamiseeni luonnontilamaisessa oloissa, mikä oli askeettista. Pääasiassa puilla lämmitin, kannoin kaivosta veden ja sain siitä tyydytystä. Oli mukavata., koska minulla oli siihen rahoitus. Kieltämättä Linkola oli ”pitemmällä”, mutta hänelläkin oli mukavata ja hänelläkin oli rahoitus. Tätä samanlaista luomakunnan pelastamistyötä on tehty mm. Äiti Teresan, Greta Thunbergin toimesta. Heidän rahoituksensa oli ja on kunnossa.
Jos on julkisuudessa, siitä elää ja siihen enemmän kuin suostuu, niin silloin julkisesti kiitetään ja arvostellaan.
Linkolan suhde Jumalan vetoon Jeesuksen pelastettavaksi oli lähinnä väheksyvä tai sitä ei ollut. Hän puhui vain kirkosta ja palasi kirkon jäseneksi. Hän eli ikäänkuin sen mukaan kuin saarnasi.
Eskolan tillikassa kokoontumiset ynnä hänen Helsingissä kohelluksensa tuli kyllä käytyä läpi niinkuin muitakin kevytkenkäisyyteen liittyviä asioita, joita ihmisillä yleensä riittää. Ne eivät Eskolan mieltä painaneet (kirjan painotus) vaan kuinka hän tulisi uskoon. Tätä asiaa hän ei koskaan jumaluusopillistanut (teologia), vaan halu saada elävän yhteyden Jumalaan toimi hänen elinaikanaan ja jonka täyttyminen on nyt selvinnyt asiaankuuluville tahoille.
Ihmisen sisimmästä, sydämestä, lähtee nöyrtyminen ja kovettuminen. Siksi Raamattu aina toistaa ”jos sinä sydämestäsi …”, eli kadut, nöyrryt, niin asia hoituu hetkessä. Tapasin Eskolan vähän ennen hänen yllättävää kuolemaansa. En ole tavannut ketään toista vilpittömämmin sisäistä tilaansa surevaa. Jumala näkee meidän sisimpään ja tietää kovuuden ja nöyryyden tason.
Sepolle, vielä:
Vaikka selvittelet kiitettävästi kaikkea vanhaa, niin et huomioi, että valehtelupykälä on 9. käsky.
Tässä samalla ihmettelen todistuksesi oikeellisuutta Eskolaa kohtaan.
Asettelusi voi ymmärtää eskolavastaisella hengellä, jota olet huokunut ennenkin.
”Viittasin omaan touhuamiseeni luonnontilamaisessa oloissa, mikä oli askeettista.” Höpsis. Kuvauksesi oli lähinnä luonnon alistamista ihmisen valtaan. Joku asiaa parermmin tunteva voisi hyvin laskea hiilijalanjälkesi suuruuden.
”Linkolan esiintyminen oli korostetun julkista ja runsasta. Hän ’mainosti’ askeettisuutta, lähinnä omaansa.” On tehtävä ero Linkolan oman toiminnan ja tiedotusvälineiden hänestä luoman kuvan välille. Lehdistö mainosti hänen askeettisuuttaan, mikä oli varmaan hänelle itselleen kiusallista.
”Linkolan esiintyminen oli korostetun julkista ja runsasta. Hän ”mainosti” askeettisuutta, lähinnä omaansa. ”
Se oli media, joka häntä veti julkisuuteen ja tietenkin hänkin halusi saada viestinsä menemään perille. Julkisuus ei an sich tietenkään ollut hänelle itseisarvo kuten annat väärin ymmärtää. Ja hän eli kuten opetti, toisin kuin monet uskovaiset.
Monet maalliset julkimot menetettyään eri syistä yhden yleisönsä saavat uskonnollisista piireistä uuden. Koskee mm monia artisteja.
En tuntenut Pentti Linkolaa, joka joskus 1960-luvulla kirjoitti Sadankomitean julkaiseman pasifistisen kirjasen ja joka myöhemmin näytti – julkisista esiintymisistään päätellen – etääntyneen pasifistisista näkemyksistä.
Sen sijaan tunsin hyvin Antti Eskolan ja olin 1960-luvun lopulta saakka ei yhteyksissä tekemisissä hänen kanssaan. Jo aikaisemmin olen esittänyt Reijo Mänttärille vakavan vetoomuksen, jotta hän lakkaisi käyttämästä luomaansa kuvaa Antti Eskolasta pelinappulana omalaatuisessa kirjoittelussaan.
Jorma H.,
Kirjoitat tällaista, koska et lue mitä olen sinullekin tähän nimenomaiseen ”Eskolan käyttöön” vastannut. Kommentit etenkin tällaiset vakavaksi varoitukseksi tarkoitetut on oltava jatkoa, liityttävä annettuihin vastauksiin, sinullekin.
Vielä kerran, kirjoitan Eskolan luvalla ja kaikki mitä kirjoitan on hänen kirjoissaan ja artikkeleissa hänestä, kuten 2017 syyskuussa Iltalehdessä ja Aamulehdessä. Se että sanon ”Eskolan luvalla” niin samaan voi päätyä pelkästään hänen kirjoituksiaan lukemalla. Keskustelumme olivat niihinkin perustuvia.
Mitä ”minun luomaani kuvaan” tulee niin ne on toistuvasti seulottua keskustelujen ja kirjoitusten tulosta. Samaan aikaan kanssani kävi keskusteluja muutkin oppineet. He ja Eskola olivat evlut pappisrankin ahdistelun kohde, koskien uskoontuloa. Johtoajatus oli aina ”paluu isien kirkkoon”. En voi tarkentaa tämän enempää, mutta onnettomia evlut vaikuttajia otti yhteyttä sisäisen tuskan vuoksi, jota sakramentit eivät hoitaneet.
Mainitsin, että olin Eskolan kanssa yhteydessä viikottain tai joskus useammin hänen viimeisten viiden elinvuotensa ajan. Eskola ei tarvi enää vastauksia, eikä tarvi Linkolakaan. Kumpikaan heistä ei osannut antaa vastausta sisäiseen tyhjyyteen. Linkola ei edes sellaisen vastauksen puutteesta kärsinyt, niin paljon kuin hänen kirjoituksistaan voi päätellä. Eskola kärsi viimeisinä elinvuosinaan vastauksen puutteesta ja sen hän toi julki viimeisissä kirjoissaan.
Pentti Linkolaa pidettiin yleisesti ihmisvihaajana, kun hän osoitti väestönkasvun olevan tuhoisaa planeettamme elinkelpoisuudelle. Siinä yhteydessä hän näki tappavat epidemiat ja tuhoisat suursodat ainoina mahdollisuuksina väkiluvun pienentämiseksi luonnon kannalta kohtuulliseksi. Olen sitä mieltä, ettei Linkola esittänyt näkemyksiään vihaisena vaan surullisena, pohjattoman surullisena miehenä.
Kyllä, itse olen vain hiukan matkustanut mutta uskon paratiisin olevan tämä maapallomme.
Kirjoista olen kuvia katsellut kuin seurannut dokumenttejä TV. stä.
Keskellä kylmää avaruutta oleva, auringon lämmittämä, planeetta on Siunaus jokaiselle joka täällä hetken saa piipahtaa. Asustelemme näin ikäänkuin kasvihuoneessa missä on mahdollisuus kylmän kuin lämpimän kokemiseen, ainakin toistaiseksi.
Ihminen on ainoa laji jolle kylläisyys antimissa ei ole riittävä.
Näin Pentti Linkola puhui asiaa viimeisen päälle asiasta mitään pois jättämättä.
Seppo Heinola 07.04.2023 12:43
”Linkolan esiintyminen oli korostetun julkista ja runsasta. Hän ”mainosti” askeettisuutta, lähinnä omaansa. ”
Se oli media, joka häntä veti julkisuuteen ja tietenkin hänkin halusi saada viestinsä menemään perille. Julkisuus ei an sich tietenkään ollut hänelle itseisarvo kuten annat väärin ymmärtää. Ja hän eli kuten opetti, toisin kuin monet uskovaiset. Monet maalliset julkimot menetettyään eri syistä yhden yleisönsä saavat uskonnollisista piireistä uuden. Koskee mm monia artisteja.
—————————————————
Edelliseen kommenttina:
Kirjoitin ”mainosti”, eli se oli heittomerkeissä. En usko, että näin kirjoitettuna ilmaisua tarvii sinulle opettaa. Linkola antautui julkiseen virtaan, eikä siitä kieltäytynyt.
Hänen taustansa jo esi-isiinsä toi uskottavuutta tai ainakin kiinnostusta. Painotin, että Linkolan askeettisuutensa esilletuonti palveli hänen protestiaan. Tässä yhteydessä hän opetti maapallon tulevasta tuhosta koskien luontoa sekä ihmiskuntaa, joka lisääntyisi yli maapallon sietokyvyn. Nyt tarvittaisiin uusi ”kalastaja” kertomaan, että juttu onkin toisinpäin, eli ihmiset uhkaa hävitä maapallolta.
Ihminen on hoitanut tehtävänsä huonosti, jo silloin kun ei ollut mitään konstia edes hoitaa maapalloa. Hoidolla tarkoita lähinnä suhdetta Luojaan, joka täydet ohjeet menestymiseen antoi. Ongelma on Saatanan syöttämä ”.. te tulette tietämään hyvän ja pahan.” Saatana edusti pahaa, jonka hän koristeli kauniiksi, houkuttelevaksi.
Usein olen toistanut, että haluan täällä seurata Raamatun ohjetta asioiden tutkiskelussa, 1.Kor.2:
15 Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan.
Linkolalainen asioiden tutkiskelu on ajallisen lakien alainen, mikä ei tarvi olla ristiriidassa hengellisen tutkiskelun kanssa, mikä on ainoa tapa, mitä taivaaseen matkalla olevat pitää harjoittaa.
Yleensä eletään kuin opetetaan, mutta se ei ole todiste oikeasta. Kun Helluntain Kastajaliike alkoi, sen perusta oli ja on Apt. 2. Kaikki sitä edeltävä ja sen jälkeinen on sopusoinnussa sen kanssa. Vaikka Helluntain Kastajaliikkeenoppi on yks yhteen alkuperäisen kanssa, niin sen noudattaminen ontuu. Siksi Jeesus viestissään seitsemälle paikallisseurakunnalle siihen puuttui. Jeesuksen puuttuminen eli mukanaoleminen Seurakunnassa valvoo toteutusta, muttei siihen pakota. Siksi mm. helluntalaiset ovat niin puutteellisia tänäänkin.
Mitä median puuttumiseen tulee, niin sitä on tarjolla kaikkeen koko ajan.
”Nyt tarvittaisiin uusi ’kalastaja’ kertomaan, että juttu onkin toisinpäin, eli ihmiset uhkaa hävitä maapallolta.” Samaa juttuahan tämäkin on. Kun olemme liiallisella lisääntymisellämme ja kulutuksellamme köyhdyttäneet planeetan, se ei enää elätä meitä ja häviö uhkaa.
Martti,
Mielestäsi ”Samaa juttuahan tämä on”.
Eli kaikki liittyy kaikkeen, mutta olla palapelin osa vai venyvä liisteri kertoo eri asiasta.
Tuo liisteriteoria, eli malli, on juuri sitä, että voidaan sanoa, että samaa juttuahan tämä on. Siksi Raamattu ottaa esille koko ajan, että viesti on oltava ja annettava selkeästi. Väärä ei ole oikeaa. Se voi olla korkeintaan yhtenevä toisen väärän kanssa.
Muistuttelen siitä, että kaikki asiat on tutkisteltava hengellisesti, mikä ei liity tulkintaoppiin mikä on taas saamassa sijaa selityksen ”oikeana tulkintana”. Tästä Pietari puhui niistä, jotka vääntelivät sen mikä on luettavissa sellaiseksi mitä ei ole luettavissa.
Onko sekin ’uudestisyntyneen hengellistä tulkintaa’, että syötät suuhuni sanoja, joita en ole sanonut, Reijo Mänttäri? Kun yhdistin liikakansoituksen sen seurauksena uhkaavaan väestön tuhoon, se ei ole sama kuin ’kaikki liittyy kaikkeen.
Kaksi ajatusta, Reijo Mänttäri (ja Martti Pentti). 1. Toteat edellä jotenkin niin, että ajallisen erilaisten asioiden tarkastelun ei tarvitse olla ristiriidassa hengellisen tutkistelun ja tarkastelun kanssa. Juuri tätä olen yrittänyt selittää Sinulle useampaan kertaan.
2. Linkolaa (ja miksei myös Greta Thunbergiä) voidaan hyvin pitää ERÄÄNLAISINA profeettoina, jotka toiminnallaan ja räväkällä median hyödyntämisellään saavat julkisuutta asialleen. (He eivät ole profeettoja sanan raamatullisessa mielessä, mutta heidän toiminnassaan on samoja, varsinkin ulkonaisia ja räväköitäkin, piirteitä). Valtavirrasta erottautuminen kiinnostaa mediaa.
Itse kuulun niihin, jotka pitävät meidän suurimpana ajallisena ongelmanamme väestönkasvua ja mieletöntä kuluttamista. Siinä emme taida kovin paljoa erota vaikkapa myyristä. Ero on vain siinä, että myyrien toiminta on alueellista, mutta ihmisen globaalia. Romahdus on edessä, ellei sitten luova järkemme onnistu asioita muuttamaan.
Samalla joudun toteamaan itsestäni muinaisen pakana-ajattelijan tavoin: tiedän, mikä on oikein ja kuitenkin teen väärin. Periaatteessa minullekin riittäisi murto-osa kaikista niistä vaatteista, keräilyesineistä ja ruokailuvälineistä, joita omistan. Ja kuitenkin…
Marko,
Vääriä profeettoja on ollut koko ihmiskunnan ajan. He puhuvat sitä, mitä inhmillinen ihminen HALUAA kuulla. Mainitsemiesi hengellisesti väärien profeettojen sanoma miellyttää Jumalasta erossa ja Hänestä poispäin kulkevia.
Samantyyppinen profetoiminen liittyy Kol. 2:
21 ”Älä tartu, älä maista, älä koske!”
23 Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi.
Pakana-ajattelijat tänäänkin puhuvat ”oikein” ja Saatana itse on erinomainen Raamatun tekstin tulkitsija.
Maapallon ja ihmiskunnan hoito on Evankeliumin sivutuote. Uskovan ei pidä kerskakuluttaa, olla hoitamatta eläimiä, ajaa oma etu muiden edun edelle. Näitä tapahtuu ja Jeesus tähänkin on antanut nuhteet, niinkuin aikoinaan seitsemälle seurakunnalle. Jeesuksen opetuslapset, kristityiksikin nimitellyt, ovat Pyhän Hengen johdossa, joka ei koske kirkkolaitoksia. Ne suhteellisesti harvat uskovat, kristityt, hekään eivät suoriudu oikean opin toteutuksessa paremmin kuin Jeesuksen nuhtelemat seurakunnat. Miksi näin? Se on jatkoa tälle keskustelulle, ehkä toisessa, myöhemmässä yhteydessä. Tätä vaelluksen vajavaisuutta on kyllä tuotu useinkin esille.
”Vääriä profeettoja on ollut koko ihmiskunnan ajan. He puhuvat sitä, mitä inhmillinen ihminen haluaa kuulla.” Eipä Pentti Linkolan puhe kovin monia kiinnostanut, saati miellyttänyt. Samoin taitaa olla Greta Thunberginkin kohdalla. Heidän erikoisia persooniaan vain ihmetellään.
”Eräänlainen profeetta” ei ole sama asia kuin Raamatussa kuvatut oikeat ja väärät profeetat.