Juha Heinilän blogissa katsottiin asiallisesti meidän heikkouksiamme narsistiseen ymmärrykseen saakka.
Kun rakkaus sana liitetään itserakkaus sanaan tulisiko meidän huomata enemmän.
Itserakkaus ja rakastamisen asia ovat hyviä asioita tarkastella lähemmin.
Voiko Ihminen ylipäänsä rakastaa Itseään.
Kirkollinen konjenktuuri mielellään asiasta muistuttaa kehotuksella rakastaa lähimmäistä kuin itseään, mutta mitä se tarkoittaa.
Parempi olisi sanoa arvostaa lähimmäisen tarpeet yhteneväisesti omiesi kanssa.
Sielunhoitoa näin olisi enemmän kuin sotkea asioita.
Kyllä, Ihminen ei voi eikä kykene rakastamaan itseään. Itsestä huolehtiminen kykynsä mukaan on itsessään saamiemme kykyjen yksi mahdollisuus toteuttaa Luojamme antamaa mahdollisuutta arvostaa elämän lahjaa mutta ei se tarkoita Itsensä rakastamista.
Rakkautta Ihminen voi kokea ja saada luonnosta kuin toisista Ihmisistä. Samoin tehtävissä onnistuminen voi saada syntymään rakkauden kokemuksen, ja aina hyvä kun elämään itsessään.
Rakkauden kuin kokemisen aspektin Ihminen voi lahjoittaa eteenpäin, samoin kuin olla vastaanottava osapuoli.
Harkitsematon kuin ajattelematon rakkaussanan käyttö menettää sisintään myös siinä että rakkautta ei voi pakottaa.
Vaikka rakkaus itserakkautena on yltänyt käyttämiimme sanavarastoihin arjessa voi muistaen kysyä miten testattu ja ymmärretty asiayhteys on kokonaisuutta huomaten.
