Vanhojen blogieni lauseita lähetystyöntekijän arjesta 1979-1999

Dialogi: Sovittua erimielisyyttä.  

Minusta tuntuu, että on länsimainen harha, että eri mieltä uskonnosta olevat ihmiset eivät voisi jutella vapaasti toinen toisensa kanssa. Mikä meitä nolostuttaa. 

Täällä on turha lukea elämää sellaisenaan. Rivien välit ovat niin täynnä tekstiä.

Monelle muistolle Vihreää valoa. Loput lukkojen takana piilossa. 

Joka kulttuurissa pitäisi osata puhua asioista oikein sanoin. Onneksi en joutunut ranskankieliseen maahan. Kaaliksi en välttämättä haluaisi ruveta, vaikka rakastankin.

Mietin, missä vaiheessa minulta on kadonnut taju vilpittömästä ystävyydestä. Siitä, ettei kaiken tarvitse olla priimakunnossa, ennen kuin kotinsa ja sydämensä voi avata. Miksi kynnys on kohonnut? Saisiko sen vielä kerran matalammaksi.

Usko on ja ei ole yksityisasia. Tästä asiasta olen paljon oppinut Thaimaan vuosinamme. Kaukaisen kulttuurin ihmiset pystyvät olemaan varsin tarkkoja peilejä myös länsimaiselle ihmiselle.

Länsimaissa monella on jossain vaiheessa elämäänsä ollut usko, mutta sen päivitetty versio on jäänyt hankkimatta. Ei ihme, että se joskus vaikuttaa avuttoman vanhanaikaiselta. Uskon päivittäiseen päivittämiseen seurakunta on tarkoitettu. Kun mennään outoon maisemaan, päivitetty kartta on hyvä olla olemassa.

Thaimaan luterilaisen kirkon ensimmäinen virsikirja on parhaillaan painossa. Kirja sisältää myös kirkon thaimaalaisten jäsenten tekemiä uusia lauluja. Näistä henkilöistä tunnen suurimman osan. Kirkkohistoria ei puhu vanhanaikaisista asioista, vaan eletystä elämästä. Kaikki sen tapahtumat ovat olleet aikanaan ajankohtaisia aiheita. Tänään aina tehdään huomisen historiaa.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
    • Kiitos tuosta thaimaalaisilla kirjainkoukeroilla lausutusta kiitoksesta KhopKhunMaak. Siinä on äänteellä k/kh lausuttuja kirjaimia kolme eri merkkiä: ข, คุ ja ก. Thaimaan valtion kielitutkinnon viime vuosisadalla läpäisseenä osaan kyllä lukea tekstiä, mutta kun suomalainen logiikkani ei aina kerro tai muista, mitä ”koota” milloinkin tarvitaan, niin en enää jo vuosia Suomessa olleena edes yritä kirjoittaa omatoimisesti tuota mahtavaa historiallista kieltä.

    • Reijo

      Konekielinen käännös on toisinaan todella hassunkurista.

      Vertaapa tästä osoitteesta Sirakin kirjasta tehtyihin 47 eri kielelle tehdyistä konekielisestä käännöksesta KJV:sta

      yhteen eli suomeksi

      kirkkoraamatun 1992 suoraan alkuperäisestä kreikankielisestä tekstistä etevien tukijoitten tekemään käännökseen.

      Esim, Sir 27 : jakeista 4 – 8

      Konekielisten käännösten osoiteeseen pääsy käy esim tässä

      https://scriptural-truth.com/PDF_Other_Languages/Sirach47/Apocrypha%20Sirach%20in%20Finnish%20APOKRYFISET%20KIRJAT.pdf

  1. Kielikoulua voi käydä, valtion kielitutkinnon läpäistä, työskennellä kielellä päivittäin lähes parikymmentä vuotta ja toimia tulkkina senkin jälkeen epäsäännöllisen säännöllisesti vuosikausia, mutta sekään kaikki ei ole vielä välttämättä kielen osaamista. Toisaalta, kielellä voi leikkiä, kuten Matias Roto tuossa teki, ja puutteellisemmakin kielitaidonkin avulla auttaa ja tukea toista ihmistä.

    Kieltä voi käyttää myös toisen mielen pahoittamisessa. Senkin taidon valitettavasti osaan.

    • Maija

      Ihailen kykyäsi käyttää kieltä rakentavasti.

      Thaimaan lähetyksestä kuulin siihen aikaan, kun olin Lapinjärven ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherrana. Tyätoverisi Raija Kakko oli noihin aikoihin suomalaisen seurakunnan nimikkolähetti ja piti erittäin miellyttäviä esityksiä SLS:n työstä Thaimaassa. Oli ilo saada noita viestejä teidän toiminnastanne siellä kaukana.

      Viimeksi tapasin hänet Lahden Lutherin kirkolla ennen korona-aikaa. Nykyisin hän vetää siellä Raamattupiiriä joka toinen tiistai.

      Ollos siunattu kaikissa menoissasi ja toimissasi!

    • Meillä Thaimaa ei kuulu vain historiaan. Toivomme, että olisi vielä mahdollisuus päästä siellä käymäänkin, jos Jumala ja korona suo…

Maija Mäkelä
Maija Mäkelä
Lähetystyössä Thaimaassa 1979-1999