Usko ei ole yhden koon sukkahousut

”Sinun edessäsi on sydämeni ja muistini…”, kirjoittaa Augustinus. Ostin hänen teoksensa Confessiones, Tunnustukset, Luther-divarista. Olen myös pikku hiljaa lukenut teosta, joka on paikoin varsin filosofinen luonteeltaan. Erityisesti  muistia koskevat pohdinnat ovat kiinnostavia.

Augustinus kirjoittaa, että voi löytää Jumalan vain muististaan, ei sen ulkopuolelta: ”Sillä en ole Sinusta löytänyt mitään, joka ei olisi muistoa siitä ajasta, jolloin opin sinut tuntemaan.”

Muisti on Augstinukselle säiliö, jossa ovat tallessa tapahtumat, kokemukset, asiat ja käsitteet. Jumala on olemassa ihmiselle niiden kautta ja avulla.

Missä sinun Jumalasi sinussa sijaitsee?

*

Uskoa Jumalaan on kahtalaista. Toisaalta se on tiedon ja kulttuurisen olemisen tulosta (olemme kristittyjä ja luterilaisia), toisaalta se on yksityisen kokemuksen ja yhteisöllisyyden vaikutusta (olen karismaatikko).

Yliluonnollinen Jumala ei ole luonnollinen.

Ollakseen todellinen, Jumalan on oltava myös luonnollinen.

Onko epäluonnollinen uskominen väkivaltaa? Siis se, ettei löydä uskon sisällöille tai yhteisöllisille tavoille vastaavuutta omasta psyykestään, mutta yrittää silti ahtautua yhteen ja samaan muottiin?

Jumala ei ole yhden koon sukkahousut, eikä ole uskokaan.

*

Jumalaa (Deus) ei ole, jos ei tiedä Jumalan olevan olemassa, samoin kuin metsäokakoisaa (Udea prunalis) ei ole, jos ei tiedä sen olevan olemassa. Ja silti ne ovat kumpikin löydettävissä, jos tietää mitä, milloin ja mistä etsii.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
    • Tarja P.,

      Johonkin asiaan ilmeisesti viittaat. Et varmaankaan fyysiseen syömiseen?

      Ymmärrätkö itse?

Olli Seppälä
Olli Seppälä
Kirjoittaja on eläkkeelle siirtynyt Kotimaan julkaisupäällikkö. Hän on kirjoittanut kirjan Jälleenlöydetty aika (2024), jossa pohtii muistelmanomaisesti uskon tietään ja muistojen merkitystä.