Puolen tunnin keskustelu oli leppoisaa mutta tiukasti asiassa pysynyttä. Huovista tenttasi Lauri Jäntin säätiön hallituksen jäsen, dosentti Jorma Kaimio – Huovisen vanha koulukaveri. Reilu satapäisen yleisön joukosta oli bongattavissa tuttuja kasvoja, muun muassa Rouva Eeva Ahtisaari ja arkkiatri Risto Pelkonen.
Palkittu Huovinen kuvasi tunnelmiaan sanoilla syvä häkeltyminen. Palkintoperusteiden mukaan hänen kirjoittamansa teokset ovat pikemmin katsomuksellisia kuin tunnustuksellisia, ja siksi hänen tuotantonsa on tavoittanut lukijoita laajemmalti kuin perinteiset uskonnolliset teokset.
Huovinen itse kuvasi kirjojaan katsomuksellis-teologisiksi. Hän tuntui hieman karsastavan, jos hänen kohdallaan puhutaan uskonnollisesta kirjallisuudesta. Leima voisi olla hiukan liian kapea. Huovinen heittikin hymyillen, että kyllä hänellä varmaan jotain tekemistä on uskonnon kanssa. Kaumio vastasi nopeasti, ettei uskonnollisuudessa ole mitään pahaa. Huovinen kuittasi salamannopeasti, että olipas kauniisti sanottu.
– Uskonnollisessa pohdiskelussakaan eivät riitä vain elämykset, innostus ja subjektiivinen heittäytyminen, tarvitaan ajattelua. Kyllä uskontoonkin kuuluu tietäminen, millaisesta uskonnollisesta ajattelusta on kysymys, Huovinen sanoi ja viittasi siihen, että hän sai palkinnon nimenomaan tietokirjallisuudesta.
Kaimio tiivisti Huovisen kirjojen sanoman kahteen sanaan, armo ja ilo. Piispa totesi Rouvansa pitävän hänen kirjojaan vähän synkkinä ja alavireisinä.
Huovinen itse painotti, että ihmisten tuskat ja ahdistus pitää ottaa todesta, niitä ei pidä tulkita sivuun. Hänen kirjoituksensa pyrkivät ottamaan elämän ankaruuden tosissaan.
Suuri yksinkertaistus
Keskustelu siirtyi Vanhan ja Uuden testamentin jumalakuvaan ja eri uskontojen jumalakuvaan. Huovisen mukaan on suuri yksinkertaistus, että Vanhan testamentin Jumala on ankara ja julma mutta Uuden testamentin armollinen. Yhtä lailla ei voida ajatella, että vain kristinuskolle armo olisi tärkeä. Huovinen totesi, että myös esimerkiksi islamissa armosta puhuminen on keskeistä.
– Ei islamin ja kristinuskon jumalakäsityksiä voi panna noin vain yhteen, kyllä niissä eroa on. Mutta ei se niin ole, että toinen (uskonnoista) vaan julistaisi armoa ja toinen tuomiota.
Lopuksi puhuttiin vielä siitä, mitä armo merkitsee Huoviselle. Tämä pohdinta liittyi nimenomaan kristilliseen uskoon.
– Armo on edellytyksetöntä ja perustelematonta. Sen lähde on pelkkä hyvyys ja rakkaus.
Huovinen haki vertauskuvaa presidentin armahdusoikeusta. Kun presidentti armahtaa rikollisen, sitä ei perustella julkisesti, vaan armahdus tulee perustelematta ja yllättäen. Lisäksi emerituspiispa vertasi armoa äitien pyytettömään ja uhrautuvaan rakkauteen.
Hän painotti Akateemisessa kirjakaupassa myös, että jos haluaa ymmärtää tätä päivää, historia on opeteltava kunnolla.
– Jos menet naimisiin tämän päivän kanssa, jo huomenna olet leski.
Huovinen tosin muistutti myös, ettei tarkoita, että aina pitäisi tehdä samalla tavalla kuin ennen on tehty.
Dosentti Jorma Kaimio nosti esiin myös kristinuskon historian verisyyden. Huovinen jatkoi tästä, että koko ihmisen historia on veristä. Miksi silloin kirkon historia olisi kauniimpaa? piispa kysyi. Tosin kirkon synnit paistavat räikeinä muun muassa siitä syystä, että kirkossa painotetaan lähimmäisen rakastamista.
Lue myös: Lauri Jäntin säätiön kunniapalkinto piispa Eero Huoviselle