Maaliskuussa Oulun kaupunginteatterissa esitetään tanssiteos ”Riisuttuna”. Erityistä on että sekä esiintyjät että yleisö ovat paikalla alastomina. Eikä kyseessä ole mikään marginaalitapahtuma vaan osa Oulun Musiikkijuhlia. Tupa voi siis tulla melko täyteen. Teoksella on toki muitakin esityskertoja, joissa vain tanssijat ovat alasti.
Olin kaupunginteatterin lavalla rakkaani kanssa viime syksynä. Melko riisutuksi tunsin oloni silloin, esittäessäni transvestiittia Mikaelia. Koin näytelmän teeman uskosta, rohkeudesta ja kutsumuksesta sen verran tärkeäksi että se antoi voimaa muuntautua naiseksi täyden katsomon edessä. Tiedostimme toki näytelmän tabu-luonteen. Jotkut saattaisivat närkästyä, joitakin aihe koskettaisi erityisen läheltä.
Tämänkin teoksen tekijöillä on omat motiivinsa. Lueskelin tekijöiden kirjoittamaa blogia, jossa teoksen taustoja valotetaan. Blogi löytyy tuolta: http://riisuttuna.wordpress.com.
Teologista reflektaatiota en ole vielä nähnyt tämän kohun yhteydessä. Se voisi olla hyvinkin tarpeellinen, koska kohuhan on tietysti asiasta noussut. Alastomuus on tuomittu seksillä ja pornolla ratsastamiseksi. On vaadittu ikärajaa esitykselle ja Oulun kaupungin kulttuuritoimen vaatimus toteutuikin: K-16.
Milloin alastomuudesta tuli seksiä ja julkisesta riisuuntumisesta siveysrikos? Teologinen vastaus on: syntiinlankeemuksen jälkeen. Ennen syntiinlankeemusta luonto ja ihmiset elivät sopusoinnussa toistensa ja oman kehonsa kanssa. Sitten ihminen alkoi koetella rajoja, jotka Jumala oli hänelle asettanut, yrittäen nousta Luojansa kaltaiseksi. Kun hän sitten eräänä päivänä tajusi rikkoneensa Jumalaa vastaan, siitä seurasi tarve piiloutua ja verhota itsensä. Siis häpeä.
Ymmärrän kyllä tanssiteoksen syvemmän intention: tehdä tutkimusmatka oman minuuden rajoille olemalla alasti tuntemattoman edessä. Joukkoitsensäpaljastaminen palvelee luonnollisen suhteen luomista omaan kehoon ja kääntyy siten henkisen tasapainon etsimiseksi. Mutta voiko ihminen palata viattomuuden aikaan?
Seksiä en kovin paljon näe tuollaiseen performanssiin liittyvän. Tuskinpa siinä sukupuoliset himot heräävät. Käytännössähän tilanne on sellainen, että toisilleen vieraat ihmiset istuvat peflettien päällä hiukan ujoina, seuraten esitystä lähes hievahtamatta. Kylmäkin voi tulla. Ei olla edes saunassa, tuossa suomalaisille luonnollisimman alastomuuden paikassa.
Ehkä moinen tempaus sopiikin parhaiten suomalaisille, mene ja tiedä. Luultavasti en ole 15.3 katsomossa, mutta uskon kyllä että ”Riisuttuna” tulee olemaan puhutteleva tanssiteos. Sillä taiteestahan on kuitenkin kyse – ja taide avaa aina uusia näköaloja tuntemattomaan.
Keisarin uudet vaatteet paljastuivat, kun paikallinen maakuntalehti uutisoi esityksen tilaajasta. Idea ei suinkaan ollut lähtenyt erityisen taiteelliselta taholta, vaikka esitystä varsin monimuotoisin kultturellein sanankääntein onkin puolusteltu. Idea alastonesitykseen on lähtenyt paikalliselta naturistiseuralta. Siis nudisteilta. Se siitä huikeasta taiteellisuudesta.
http://www.kaleva.fi/aiheet/riisuttuna-tanssiesit
Johan tuon totesin – ei mitään tekemistä taiteen kanssa ja vielä vähemmän musiikin. Populistinen ja julkisuushakuinen temppu joka on lähinnä naurettava.
En halua nyt tässä pelotella, enkä jahdata ketään syylliseksi, mutta ennen vanhaan tuhkaa käytettiin lipeän tavoin. Kuumaan veteen sekoitettuna siitä tulee kemiallisesti ’ätäkkää’ ainetta. Keitettyä koivuntuhkavettä on käytetty myös luomulääkkeenä, mutta todella pieninä annoksina.
Kylmään veteen sekoitettuna sillä ei ymmärtääkseni ole haittavaikutuksia. Mutta netistä varmaan löytyy täsmennetympää tietoa ja pyydänkin, että katsot sieltä.
Luin tuolla aiemmin olleen uutisen asiasta vasta tämän uutisen lukemisen jälkeen. Kokkolassa oli toimittu käsikirjan mukaan.
Googlen kautta hain myös itse tietoa lisää tuhkan käyttäytymisestä veteen sekoitettuna. Ilmeni, että sitä on käytetty myös kylmään veteen sekoitettuna jossain tilanteessa ylimääräisen kasvuston hävittäjänä, joten vahvaa ainetta näyttää olevan.
Ollaanpa sitä vieraannuttu kauas entisestä omavaraistaloudesta ja agraarimeiningistä.
Ennen kaupallisen mäntysuovan saapumista kyliin, tehtiin pesulipeät – mistäpä muusta kuin tuhkasta ja vedestä.
Niissä maissa, missä tuhkaristiperinne ei ole katkennut vuosisadoiksi, on tuhkaristi osattu tehdä oliiviöljystä ja kuivasta tuhkasta tehdyllä seoksella, tai pelkällä kuivalla tuhkalla. Mitkä eivät polta ihoa.
Tämän lisäksi pohjaveden PH:ta on saatettu muuttaa jo valmiiksi lipeällä sekä kloorilla ja tähän lisätään reilusti tuhkaa. Kumpikaan ei ole vaarallista tosi pieninä määrinä, mutta… Ei kannata odotella vaan kannattaa selvittää asia tahoilta, jotka tietävät. Yleensä tällaiset pitää selvittää heti. Pelkkä googlaus riitti itselleni kuten Helinallekkin.
” Ellei ollut valmista lipeäkiveä, lipeä voitiin valmistaa itse. Uuneista otettiin tarkkaan tuhkat, jotka seulottiin. …
Lipeäkiveä saatiin kaupasta. Pieni pala sekoitettiin vesitilkkaseen ja se kaadettiin pyykkivesipataan ennen kuin sinne nostettiin pyykit. Aine oli petollinen, sillä se näytti ihan maidolta. Joskus sattui, että työn tuoksinassa pieni lapsi ehti hörpätä sitä ja kurkkunsa poltti. Silloin piti saada kiireesti hoitoa. Ensiapu oli huuhtelu runsaalla vedellä. Hoitoprosessista tuli usein pitkällinen. ”
http://www.karteks.fi/ennenjanyt.html
Ehdottaisin, että piispainkokous ei keräisi lipeästä enempää ”kokemuksia”. Luulisi, että tuhkalipeän vaikutus on helposti tarkistettavissa lääkäreiltä ja kemisteiltä. Kuten tälläkin palstalla moni kirjoitti, seoksen vaikutus on yleisesti tiedossa, suorastaan kansanpeinnettä, joka ei testailemalla ja kokemuksia keräämällä miksikään muutu. Virheellinen ohje pitää muuttaa. Kirkolliskokous ei ole erehtymätön.
Eija, muistan minäkin lapsuudestani, oisko ollut viisi-kuuskyt -luvulla, kun eräässä perheessä melko pieni lapsi söi vai joiko lipeää ja joutui sairaalaan. Tilanne taisi olla jopa kriittinen.
Ja Ari Lahtinen, otit esille melko pienen aikajanan asian tiimoilta. Eli miten uuden kehittyneemmän ja teknistyneemmän ajan ihminen ei välttämättä tiedä, miten vieläkin käytössä ja tietoisuudessa olevat aineet toimivat keskinäisissä suhteissaan. Sinulta sinänsä mielenkiintoinen, mutta myös tärkeä huomio.
Anna-Kaisa! Kokeilepa testata omaan otsaasi. Esim. Amerikan luterilaisten kirkkojen sivuilla on ohje ja varoitus, ettei koskaan pidä sekoittaa tuhkaa veteen. BBC: n uutisissa kerrottiin irlantalaispapin keskeyttäneen messun, kun kirkkovieraiden otsaa alkoi polttaa. Juuri sama kokemus kuin Kokkolassa.
Lääkärikunta, erityisesti silmälääkärit, tietävät, että tuhkan ja veden seos aiheuttaa palovammoja ja on silmille jopa kohtalokkaan vaarallinen. Tämä on minulle selvinnyt tuhkakeskiviikon jälkeen asiaan paneuduttuani.
Pappiskunta ilmaisee harvoin erehtymisiään ja tuhkakeskiviikon messuvieraat ovat lojaaleja messun toimittajalle. Tästä syystä virheelliseen ohjeeseen ei ole tarvinnut puuttua.
Ei kahta sanaa, etteikö kirkkokäsikirjan ohje olisi väärä ja asiantuntematon.
Ilmaistuani tämän pienen onnettomuuden olen saanut yhteydenottoja eri puolilta Suomea. Kokemukset ovat olleet vastaavanlaisia.
Voi olla, että jos seos tehdään sakastissa juuri ennen messua, vedestä ja tuhkasta ei ehdi tulla yhtä lipeämäinen seos. Ja sitä paitsi, meilläkin pieni osa messuvierasta selvisi ilman palovammoja.
Otapa nyt, Anna-Kaisa, vaan vastaan kritiikki avoimesti puolustautumatta! Eihän tämä sinun virheesi ole, mutta virhe joka tapauksessa.
P.S. Anna-Kaisa, kirkkokäsikirjassa ei ole mainintaa oliiviöljystä. Älä puhu asian sivu. Nyt puhutaan kirkkokäsikirjan ongelmia aiheuttavasta vesi-tuhkaseosohjeesta.
Mitä, mitä? Hyvä, että puuttuvat Kirillin toimeen. Jos oman kirkon asiat ovat sekaisin, ehkä tästä tulee ryhtiä itsetutkisteluun. Tuo kulttuurikasvatus vaatisi laajempaa pohdintaa.