Kuva pihaltamme tältä kesältä. Pörriäinen imee kukasta mettä. Se on erittäin tärkeä elämän kiertokulussa. Mettä keräävät pölyttäjät hedelmöittävät kaikkia kukista hedelmiksi kasvattavia kasveja. Ilman pölyttäjiä ruokapöydästämme puuttuisi valtavan iso määrä tärkeitäkin ravintoaineita. Ilman niitä myös maailmamme oli vailla kukkia ja iso määrä kauneinta elävää luontoa tuhoutuisi. Pölyttäjien takia meidänkin puutarhassamme nurmikon leikkuu aloitetaan vasta myöhemmin kesällä, kun on aika avata näköala seuraaville kukkasille, jotka muutoin jäisivät isonpiensa varjoon.
Heinäkuu on maassamme sydänkesää ja siksi kaikki on rehevää.
Ihmisten elämässä on hyvä hoitaa keskinäisiä suhteita niin hyvin kuin voi, että elämä kukoistaisi. Huonot välit toisiin ihmisiin tuhoavat sekä sitä, joka ei toimi oikein, että niitä, jotka joutuvat elämään tällaisten ihmisten lähellä.
Anteeksianto kuuluu myös ihmisten elämään. Vain keskinäisen anteeksiannon varassa ihmissuhteet voivat toimia moitteettomasti vaikeina hetkinä. On aihetta hyväksyä meidän kanssaihmisemme sellaisina kuin he ovat.
Voiman anteeksiantoon saamme Herraltamme. Jumala näytti todellisen anteeksiannon syvimmän olemuksen Jeesuksen ristin työllä Golgatan kummulla. Siellä sovitettiin koko maailman kaikkien ihmisten kaikki synnit. Nyt tuota anteeksiantoa on julistettava myös kaikkien ihmisten saataville. Näin Jumalan anteeksianto voi koitua myös todelliseksi elämän lääkitykseksi ja keskinäisten suhteiden parannukseksi.
Minä sanoin: ”Tunnustan syntini Herralle.”
Sinä annoit anteeksi pahat tekoni,
otit pois syntieni taakan.
Silloin kun itse on saanut syntinsä anteeksi, voi myös paremmin ymmärtää toisia ihmisiä. Jumalan anteeksiantamuksen varassa huomaa, ettei oma anteeksiantamus ole vain jotain mielen läikähdysten hetkellistä huumaa, vaan koko elämää koskettava todellisuus. Anteeksi annetaan koko ihmiselle, siksi myös ihmisten välillä anteeksiannon ulottuvuuteen kuuluu koko ihmisen armahtaminen.
SUNNUNTAI 3.7.2022
4. sunnuntai helluntaista
Kadonnut ja jälleen löytynyt
Pyhäpäivän psalmi on Ps. 32:1–2, 5–8
Syntien tunnustamiseksi Jumalan edessä meitä auttaa rippi. Se on luotettavalle sielunhoitajalle esitetty synnintunnustus, jonka tämä sitten julistaa anteeksi annetuksi Kolmiyhteisen Jumalan nimessä.
Papeilla ja muilla seurakunnan työntekijöillä on erittäin voimakas vaitiolovelvollisuus rippiä vastaanottaessaan.
Katekismuksessamme on neuvottu, mitä rippi on ja kuinka se toimitetaan.
Tässä Lutherin selitystä ripistä
MITÄ RIPPI TARKOITTAA? VASTAUS:
Rippi sisältää kaksi osaa: ensiksi tunnustetaan synnit, ja toiseksi otetaan ripittäjältä vastaan synninpäästö eli anteeksianto, ikään kuin sen lausuisi Jumala itse. Sitä ei saa lainkaan epäillä, vaan on uskottava lujasti, että synnit siten on annettu anteeksi taivaassa, Jumalan edessä.
MILLAISISTA SYNNEISTÄ SITTEN ON RIPITTÄYDYTTÄVÄ?
Jumalalle on tunnustettava syyllisyys kaikkiin synteihin, myös niihin, joista emme tiedä. Niin teemme Isä meidän -rukouksessa. Ripittäjälle meidän taas on tunnustettava vain ne synnit, jotka tiedämme ja tunnemme sydämessämme
Jumalan anteeksianto on niin suuri lahja, että ihminen ei voi sitä itse ansaita. Kaikki annetaan lahjana, ilman omia tekoja yksistään Jeesuksen Kristuksen täytetyn sovintotyön varassa. Tästä Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä psalmiamme lainaten:
Roomalaiskirje 4: 5 – 8
Jos taas jollakulla ei ole ansioita mutta hän uskoo Jumalaan, joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi, Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi. Ylistäähän Daavidkin autuaaksi sellaista ihmistä, jonka Jumala katsoo vanhurskaaksi hänen teoistaan riippumatta:
– Autuaita ne, joiden pahat teot on annettu anteeksi
ja joiden synnit on pyyhitty pois.
Autuas se mies, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään.
Armosta autuaina saamme mekin osoittaa kanssaihmisille laupeutta ja suoda anteeksianteeksiantoa, aina kun se voi vastaanottajaansa auttaa. Anteeksianto ei saa olla yllykkeenä pahanteon jatkumiseen vaan anteeksiannetun parantumiseen. Se ei myöskään saa olla heikon antautumista vahvenpansa väkivallalle vaan keskinäisten suhteiden tasavertaiseen eteenpäin kehittymiseen keskinäisessä rakkaudessa ja molemminpuolisessa kunnioituksessa.
Sunnuntain psalmi luettavaksenne
Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi,
jonka synnit on pyyhitty pois.
Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään
ja jonka sydämessä ei ole vilppiä.
Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani.
Minä sanoin: ”Tunnustan syntini Herralle.”
Sinä annoit anteeksi pahat tekoni,
otit pois syntieni taakan.
Rukoilkoot kaikki palvelijasi sinua hädän hetkellä.
Vaikka suuret vedet tulvisivat, ne eivät heihin ulotu.
Sinä olet minulle turvapaikka,
sinä varjelet minut vaarasta.
Riemuhuudot kajahtavat ympärilläni,
kun sinä autat ja pelastat.
”Minä opetan sinua”, sanoo Herra,
”minä osoitan sinulle oikean tien.
Minä neuvon sinua,
katseeni seuraa askeleitasi.”
Ps. 32:1–2, 5–8
Sunnuntain aihetta esitellään ja tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-3-7-2022/
Söndagens tema presenterar och texterna förevisas här
https://www.kyrkoarskalendern.fi/kalendar-dag/sondag-3-7-2022/
Tässä on viite Katekismuksen sille sivulle missä puhutaan ripistä
https://katekismus.fi/raamatturippi/41.html
Härmed hänvisas till kapitlet bikten i Katekes 2000
https://www.katekesen.fi/bibelnbikten/41.html
Mitä syntejä ne ovat?
Linkistä:
”Tutki tilaasi kymmenen käskyn avulla, olitpa sitten isä tai äiti, poika tai tytär, isäntä, emäntä tai palvelija: oletko niskoitellut, oletko ollut epäluotettava, laiska, vihainen, röyhkeä ja riitaisa, oletko sanoin tai teoin tuottanut jollekulle mielipahaa, oletko varastanut, oletko laiminlyönyt tai huonosti hoitanut asioita ja aiheuttanut vahinkoa? ”
Oletko niskoitellut ? Olen ainakin koetellut.
Oletko ollut epäluotettava? En toedellakaan.
Oletko ollut laiska ? Olen, hyvinkin laiska ja vielä nautin siitä.
Oletko ollut vihainen? Olen, mutta osaan myös hillitä itseni. Jumala ei kieltänyt suuttumusta, ainoastaan pitkää vihaa kantamasta.
Oletko ollut röyhkeä? Toisten mielestä kyllä, mutta minun ei ole pakko uskoa kuulemaani.
Oletko ollut riitaisa? Tavallaan, koska risti aiheuttaa riitaa ja eripuraa.
Oletko varastanut? Lapsena olen varastanut äidiltä, mutta se on sovittu kahdenkesken.
Oletko tuottanut toiselle mielipahaa? Olen tuottanut mielipahaa, varsinkin valehtelijoille.
Oletko laiminlyönyt tai huonosti hoitanut asioita ja aiheuttanut vahinkoa? ”
En koskaan.
Mutta mielenkiintoista olisi tietää, että voiko pappi antaa anteeksi jos on tuottanut vahinkoa jollekin. Eikö asia pitäisi sopia sen kanssa, jolle on vahinkoa tuottanut ja korvata vahinko.
Tarja
Kiitos persoonallisesta puheenvuorostasi.
Kysymykseesi vastaus
Jos on tuottanut vahinkoa jollekin niin se on korvattava. Tämä on selkeä periaate sekä aivan käytännön järjen kannalta että myös Raamatun opetuksen kannalta.
Olen muuten aikoinaan 1971 valmistanut Vanhan testamentin selitysopista tutkimuksen, jonka aiheena oli ” Vahingonkorvausvelvollisuus —-”.
Elämässä on myös monia sellaisia tilanteita, missä ei enää ole tehtävissä mitään asian korjaamiseksi. On myös sellaisia tilanteita missä syyllisyys jää vaivaamaan vaikka kaikki onkin jo ulkonaisesti hoidettu kuntoon. Tässä pari esimerkkiä. Luetteloa voisi jatkaa.
On mielekästä että meillä on keinot pyytää rikkomuksiamme anteeksi Jumalan edessä.
Kirkkomme tunnustuskirjat puhuvat myös ripistä
Augsburgin tunnustus 25.6.1530 sanoo seuraavaa
XI Rippi
Ripistä seurakuntamme opettavat, että yksityinen synninpäästö tulee säilyttää seurakunnissa, vaikka kaikkien syntien luetteleminen ripissä ei ole välttämätöntä. Se on näet psalmin mukaan mahdotontakin: ”Erhetykset (Ps. 19:13) kuka ymmärtää?”
https://tunnustuskirjat.fi/augstunn.html#Rippi
Vähää myöhemmin rippiin palataan selostaen myös sen käyttöä ennen reformaation aikaa ja miten ripin käyttöä on haluttu selventää niin, että sen välittämä vapauttava evankeliumi pääsisi kirkkaammin esille.
XXV Rippi
Rippiä ei ole poistettu seurakunnissamme. Herran ruumista ei ole tapana jakaa muille kuin niille, jotka on ensin kuulusteltu ja jotka ovat saaneet synninpäästön. Kansaa opetetaan hyvin huolellisesti uskomaan synninpäästöön, mistä aikaisemmin on suurelta osalta vaiettu. Ihmisiä opetetaan antamaan synninpäästölle mitä suurin arvo, koska se on Jumalan oma sana ja se julistetaan Jumalan käskystä. Avainten valtaa pidetään suuressa kunnissa ja kansalle teroitetaan, että se tuo lohdutuksen pelästyneille omilletunnoille ja että Jumala vaatii uskomaan päästösanaan kuin omaan taivaasta kuuluvaan ääneensä ja että näin uskoen todella saadaan ja otetaan vastaan syntien anteeksiantamus. —— jne
https://tunnustuskirjat.fi/augstunn2.html#rippi
Useinkin kansanomaisissa yhteyksissä puhutaan kahdesta sakramentista: Kasteesta ja Herran pyhästä ehtoollisesta.
Tunnuskirjoissa puhutaan myös siitä, että rippikin on sakramentti, ”synninpäästön sana”.
Tunnustuksen puolustus
XIII uskonkohta. Sakramenttien luku ja käyttö
Jos sanomme sakramenteiksi sellaisia toimituksia, jotka perustuvat Jumalan käskyyn ja joihin liittyy armon lupaus, on helppo ratkaista, mitkä ovat varsinaisia sakramentteja. Ihmisten säätämiä jumalanpalvelusmenoja ei näet voida tässä mielessä sanoa varsinaisiksi sakramenteiksi. Eihän ihmisellä ole valtuuksia armon lupaamiseen. Näin ollen eivät ne merkit, joita on säädetty ohi Jumalan käskyn, ole varmoja armona merkkejä, jos kohta oppimattomille niihin sisältyy jokin opetus tai kehotus. Todellisia sakramentteja ovat siis kaste ja Herran ehtoollinen sekä synninpäästö, se kun on parannuksen sakramentti. Nämä toimitukset perustuvat näet Jumalan käskyyn, ja niihin liittyy armon lupaus, joka on uudelle liitolle ominainen. Pitäähän meidän meitä kastettaessa, nauttiessamme Herran ruumista ja saadessamme synninpäästön olla sydämessämme varmat siitä, että Jumala todella Kristuksen tähden antaa meille anteeksi. —
Koko yhteys näkyy tästä osoitteesta
https://tunnustuskirjat.fi/puolustus/XIII.html
”Nauttiessamme Herran ruumista ? ”
Ruumis tarkoittaa kuollutta ihmisen ulkoista olemusta.
Jeremia kehoitti syömään hänen sanojaan, mutta sanoi myös olevansa täynnä Herran vihaa.
Pitäiskö Jeremian vihaa syödä ymmärryksellä, ettei täyty vihasta yli ymmärryksen?
Myös Viisaus kertoo kuinka ne jotka häntä syövät isioavat yhä lisää, ja jotka häntä juovat, janoavat yhä lisää. Viisauden nauttimunen on mielestäni hengellistä, koska se ei ole ruumiin syöntiä, eli lihallista.
Tarja
Noissa viittaamissasi Jeremian ja Viisauden kirjojen kielenkäytössä syöminen -sanaa käytetään johdestussa vertauskuvallisessa merkityksessä. Vrt tuolin jalka, sähkön virta jne.
Ilmaus Herran ruumiin nauttimisesta on peräisin ajalta jolloin käytännön syistä ehtoollisen viiniä ei ollut kaikkialla ja vähitellen ehtoollista alettiin antamaan pelkkänä leipänä. Tuolta kaudelta on peräisin Puolustuksen käyttämä ilmaus: ” —nauttiessamme Herran ruumista —” Herran pyhästä ehtoollisesta puhuttaessa. Kun tuo uusi käytäntö sitten oli levinnyt myös alueille, missä viinin pois jättö ei ollut välttämätöntä, niin uskonpuhdistajat alkoivat puhua molempien elementtien jaon puolesta, sekä leivän että viinin jakamista Herran pyhässä ehtoollisessa.
Koska ehtoollisen leipä ON Kristuksen ruumis, niin siksi ilmaus kertoo siis ehtoolisleivässä olevasta Kristuksen ruumiin nauttimisesta.
Niin aivan ja tämä Herran ruumis tarkoittaa pakanoiden galileasta olevaa nuorehkoa mieshenkilöä, joka kuoli mahdollisesta tulevasta syystä, ( meidän synnit) joita ei siis vielä ollut olemassa syntinä. Jo ennen kuin kuin me tulimme olemaan, sana synti poistui käytöstä, koska laki tuli vallitsevaksi oikeustoimeksi.
Lain mukaan kenenkään ei tarvitse luopua kaikesta mitä hänellä on, kelvatakseen, eikä myöskään syödä ruumista, koska ainakin toistaiseksi meillä on vielä ruokaa, kunhan saamme järjestettyä jokaiselle sen määräosan leipää.
Tarja
Tekstisi sisältää erilaisia väittämiä, joihin otan kantaa kohta kohdalta erikseen
1) Juutalaisessa järjestelmässä synagogan sananjulistajaksi, opettajaksi, paikallistuomariksi jne eli siis rabbiksi voitiin vihkiä vain 30 vuotta täyttäneitä miehiä. Koska Jeesus julisti julkisesti synagogissa, niin hän oli jo täyttänyt 30 vuotta ennen
rabbiksi vihkimystään.
Rabbi ( iso, vanhempi jne) sanan yksi vastine kreikaksi on presbyteror, (vanhempi jne), josta sitten on peräisin kristikunnan papin virka ja siihen liittyvät pappi -sanat kuten priest, präst, prêtre jne.
Rabbin virkaan eli virallisen valtuutuksen synagogan eli seurakunnan julkiseen palvelukseen toimitti synagogan esimies, jota virkaa vastaa meidän kirkossamme yhä edelleenkin vastaavan viran hoitaja piispa, jonka historiallisen jatkumona kuuluviin erityisiin valtuuksiin kuuluu pappisvihkimyksen toimittaminen.
Tämä mainintasi ”—- nuorehkoa miestä —” pienenä tuonaikaisen synagogan eli Herran kansan eli kreikaksi eklesian eli siis kirkon elämästä, kun Vapahtajamme jalkaisin liikkui täällä maan päällä.
Tarja
Jatkoa
2) Ihmiskunnan synnin alaisuus on ollut elämän realiteettia jo ihmiskunnan alusta asti. Tästä perustavasta synnin alaisuudesta, jota nimitämme perisynniksi, me olemme osallisia jo syntymästämme asti. Tämä perustavaa laatua oleva syynalaisuutemme tulee jatkumaan koko sen ajan kuin ihmisiä maan päällä elää.
Vanhan testamentin aikana juutalaisessa liturgiassa suoritettiin uhreja, joiden vaikutus ymmärrettiin koskevan koko sitä yhteisöä, joka siihen aikaan eli ja aivan erityisessä mielessä siihen kansaan, joka osallistui tuon uhrin ateriaan yhteiseen pyhään ateriaan. Näin uhrin toimituksen aikana valmistettu liharuoka syötiin yhdessä ja koko paikalla läsnä olevan väen elämäntodelllisuuteen astui koko heidän elämänsä syliinsä sulkeva Jumalan armahtava rakkaus. Näin siis nautittiin Jumala -yhteys tuon yhteisen aterian myötä.
Kristuksen sovitustyö oli siinä suhteessa kokonaisvaltaisempi että tuon Vanhan testamentin ateriassa nautitun Jumalan reaalisen läsnäolon ajallinen vaikutus laajeni kaikkia aikakausia kattavaksi. Näin yhden ainoan uhrin mukanaan tuoma Jumalan todellisen läsnäolon vaikutus merkitsee kaikkien aikakausien ihmisille sovintoa Jumalan kanssa. Samalla myös jo Vanhassa testamentissakin esiin tuleva koko maailman kaikkien kansojen saama siunaus sai reaalisen uhri-yhteyden Jeesuksen kuolemassa.
Tästä siis seuraa että jokainen Herran pyhä ehtoollinen on tämän yhden ja kertakaikkisen uhrin myötään tuoman Jumalan reaalisen läsnäolon todellisuuden kohtaamista. Kristus on reaallisesti läsnä alttarin sakramentissa.
Tarja
3) Jo Vanhassa testamentissa tehtiin selkeä ero uhrin eli pyhän aterian ja arkissen ruokailun välillä. Toki ruokarukoukset laulettiin myös kotona ruokailussa, mutta sen valmistelussa ei käytetty uhtien toimittamiseen liittyviä erityisiä liturgisia kaavoja.
Sama ero arkisten aterioiden ja uhrin osallisuuden eli eukaristian valillä on voimassa myös kirkossa.
Niinpä huolenpito meidän jokapäiväisen ruokamme saamisesta on luonteeltaan eri tason kysymys kuin Alttarin sakramentin nauttimisen antaman Jumala -yhteyden todeksi eläminen.
Tarja
4) Mainintasi ruuan riittävyyden turvaamisesta on nykytilanteessa paljon ajankohtaisempi kuin moni kaupunkilainen tulee edes ajatelleeksi.
Tässä muutamia tilannetta kuuvaavia näkökohtia
a) Ukrainen sota on tuonut tai on tuomassa tullessaan nälänhädän kymmenille miljoonille ihmisille, kun Ukrainan vilja ei ole päässyt perille.
b) suomalainen omavaraisuus on uhattuna maatalouden huonon kannattavuuden takia. Luken tutkimusten mukaan suomalaisten tuottajien keskiansio omasta työstään on noin
kuusi euroa tunnilta
6 € / h
siis tuottajien keskiansio koko Suomessa on näin paljon, kun kaikki tulot kaikkine EU-lisineen ja karja- ja viljanmyyntituloineen ja kaikkine muineen on laskettu mukaan ja kaikki menot lannoitteista, koneista, polttoaineista yms on laskettu yhteen ja tulos on jaettu tehdyillä työtunneilta.
Kuinka moni kaupunkien työntekijä on valmis tekemään työtä tällä tuntipalkalla?
c) suomalainen ruoka on maailman puhtainta.
c 1 ) liha
Niinpä tässä muutama vuosi sitten karjan terveyteen käytettyjen antibioottien määrässä Euroopan keskimääräinen käyttö oli
kuusi kertaa
6 * yhtä lihakiloa kohti
suurempi kuin Suomessa.
c2) Suomalainen hyönteisten- , rikkaruohojen yms torjunta-aineiden määrä on Suomessa paljon alhaisempi kuin muualla maailmassa.
Aikoinaan kauhistuin verratessani Hollannin ja Suomen torjunta-aineita vuotta ja hehtaaria kohti. Hollannissa se oli tuolloin 22 kg ja Suomessa 0, 8 kg vuotta ja hehtaria kohti. Tuosta määrästä seuraavan kerran katsoessani Hollanti oli päässyt jo eteenpäin, noin puoleentoistakymmeneen kiloon torjunta-aineita vuotta ja hehtaaria kohti.
Syitä on monia, yksi ulkonainen syy on maamme pohjoinen sijanti, kun talvi pienentää monien vahingollisten hyönteisten kantaa. Myös viljelijöitten tietoisuus on maassamme aivan toisella tasolla, kun monessa vertailumaassa.
Joten annettakoon tuottajille kunnon korvaus niin että maamme tuotanto tulee kannattavaksi.
Maamme huoltovarmuus on koko kansan asia, eikä vain maaseudulla asuvien. Järjestäkäämme poliittiset olosuhteet sellaisiksi että maataloustuotamme toimivuus voidaan taata.
Aikoinaan nuorena miehenä luin Lutherin selitykset seitsemään katumuspsalmiin. Se oli valtavan antoisa lukukokemus. Tässä käsittelemäni psalmi 32 on yksi noista perinteisen kirkon seitsemästä katumuspsalmeista.