Suomalaisten huomio koronapandemian ja Ukrainan tragedian myötä on suuntautunut Natoon ja pelkona Venäjän mahdolliseen reagointiin. Huolta on kannettu myös energian, käteisvaran ja ruuan kotivaran riittävyydestä. Harvempi pohtii laajempia yhteyksiä ja niiden syitä. Kautta aikain valtioiden, ideologien ja jopa kulttuurien häviämiseen on liittynyt vastaavia ongelmia. Monen lukijan elinaikana ovat niin fasismi ja natsismi, niin puhdasmuotoinen kommunismi, sosialismi kuin kapitalismikin muuttuneet, osin jopa hävinneet. Niihinkin on liittynyt lukuisia murhenäytelmiä. Olivat niiden häviämisen syyt mitkä hyvänsä yksi voidaan nimetä varmuudella, eri tavoin ilmenevä pelko.
Otsakkeessa (Edmund Burke 1729 – 1797) mainittu totuus paljastaa meille paljon. Jos kiellämme silkan pahuutemme eivät yksittäiset paheet, kuten itsekkyys, epäoikeudenmukaisuus, moraalista välittämätön opportunismi, ahneus tms. ole sen kunniakkaampia jos lopputulos on sama, pahuus. Moralistille yksittäiset hyveet rehtiydestä aina rakkauteen asti ovat merkityksellisiä. Yksittäiset hyveet sellaisinaan ovat kuitenkin runoilija ja esseisti E. Cardenalin mukaan vain yhden eli rakkauden eri muotoja. Jopa yksittäiset paheetkin ovat hänen mukaansa vain ”sairaan rakkauden oireita”. Rakkaudelle muut hyveet ovat siis alakäsitteitä silloinkin kun ne ilmenevät sairaan rakkauden oireina, paheina.
Jos näin on, niin mitä minä, mitä yksilö voi tehdä? Vastaus löytyy tarkasteltaessa maamme koko olemassaolonkin kannalta ajankohtaista tilannetta, johon jokainen kansalainen – halusi tai ei – on osaltaan tekemisellään tai sen laiminlyönnillä osallistunut ja osallistuu.
Uutiset toistavat Suomen elävän ”historiallista hetkeä”. Historia alkoi yli 30 vuotta eli 360 kuukautta sitten NL:n hajotessa. Aika sitä ennen, jopa suomettuminen, on ymmärrettävää. Häpeäksi se muuttui vasta sen jälkeen. Vuoden 2022 kolme ensimmäistä kuukautta muutti kansan mielipiteen Nato-myönteiseksi. Päättäjät, kansan johtajat hätääntyivät. Suomettuneet arvot osoittautuivat ontoiksi, arvottomiksi. Pelko menettää kansan suosio, omien kannattajien äänet, synnytti näytelmäntapaisen tarpeen löytää lisää hyveiksi katsottua tietoa, hyveeksi kutsuttua vastuullisuutta kansallisesta turvallisuudesta ja hyveeksi osoitettavaa ryhdikkyyttä esiintymisessä, jonka kansa jo oli löytänyt ennen heitä. Syntyi farssinomainen näytelmä takinkäännössä, jonka visuaalisesti kykenee ylittämään vain näyttelijä (ks. George Carl 1967 -You Tube). Sanonta; seuraan heitä, sillä olenhan heidän johtajansa, huvitti kansaa. Kansa kaipaa johtajuutta, joka ilmenee hallinnollisena osaamisena, kykynä tuntea ja tulkita historiaa, pyrkimyksenä hahmottaa tuleva sekä ennen kaikkea rohkeutena puhua totta. Paavo Ruotsalaista mukaillen näiden ominaisuuksien puuttumisen myötä poliittiselta päättäjältä puuttuu kaikki ja sen myötä uskottavuus. Näyttävä spektaakkeli eduskunnassa palveli päättäjiä itseään, ei kansaa.
Olemme luoneet ja eläneet yhteiskuntajärjestelmässä, jonka käyttövoimana on pelko ja siitä johtuva nöyristely. Politiikkaa hyveenä on käytetty rahan, elannon ansaitsemiseksi. Samoin markkinat on löytänyt liikemiesvaisto (hyveenä), joka ahneutena on ohjannut riippuvuuteen öljyn osalta Venäjästä, josta irrottautuminen on johtanut sanottuun vastapakotteiden ja yksilölliseen hintojen nousun pelkoon. AY-toiminta muka yleishyödyllisenä (hyveenä) on kääntynyt tulonsiirtoina asuntomarkkinoiden vääristäjäksi (paheeksi). Eikö kymmenkertaista palkkaeroa (paheena) puolustella verotuksen progressiolla, joka takaa esim. vähävaraisten hammashoidon (hyveenä)?
Silloin kun yhteiskunta poliittisesti alentuu pelon, ahneuden, itsekkyyden ja kaikkinaisten paheitten valtaan, silloin on kysyttävä, mitä ihmiselle ominaisella älyllä ja tahdolla, joita eläimillä kutsutaan vaistoiksi, on annettavaa. Eikö jokaisessa yhteiskunnassa ja laajemmin koko ihmiskunnassa ole naisia ja miehiä, joita kokemuksensa ja laaja-alaisen, eri tieteitten rajat ylittävän opetustoimen avulla voitaisiin kouluttaa yhteiskunnallisiksi päättäjiksi tavalla missä luonto mehiläisten tavoin tuottaa kuningattaria? Eikö ihmisyydessä pyritä tavoittelemaan korkealuokkaisuutta juuri opetuksen ja kasvatuksen avulla? Ei liene mahdotonta selvittää syitä Ateenan suuruuden ajan lukuisten suurmiesten samanaikaiseen ilmaantumiseen kuin konsaan Keski-Euroopassa 1800-1900 luvun musiikin mestareiden runsauteen. Kaikkeen on syynsä.
Kirjojen Kirjankin mukaan pahuus voitetaan hyvyydellä, ei hyveillä. Se tarkoittaa kanssaihmisen ja sittemmin heistä koostuvien kansojen yksittäisten kansalaisten rakastamista kaikesta sydämestä eli tunne-elämän, kaikesta sielusta eli tahtoelämän, kaikesta voimasta eli eheytyneen persoonallisuuden sekä kaikesta mielestä eli ymmärryksen voimalla. Tuo oppi kokonaisvaltaisesta hyvyydestä – sisältäen kaikki hyveet – on kerrottu toki vuorisaarnassa jo 2000 vuotta eli 24 000 kuukautta sitten. Tarpeemme on kertoa tämä niille valituille, jotka haluamme kouluttaa johtajiksemme. He muuttavat maailman jollei ihan kolmessa niin ehkä 360 kuukaudessa, jotta lastenlapsemme säästyisivät pelon ikuisesta kierteestä.
Päätökset hyveinäkin, puhumattakaan sairaan rakkauden oireina, eivät vapauta meitä pelosta. Tarvitsemme kymmenien tuhansien ukrainalaisten lasten, naisten ja miesten surmaamisen sekä parlamentaarisen näytelmän sijasta herätteeksi jotain enemmän: tunnetta, tahtoa, eheytynyttä persoonallisuutta ja ymmärrystä eli enemmän kuin eläimellistä vaistoa.
