Eilinen Hesari kertoi, että Vapaa-ajattelijoiden liitto on tehnyt kansalaisaloitteen, jossa vaaditaan kirkon erottamista valtiosta ja vakaumusten tasa-arvoa.
Espoon piispa Tapio Luoma vastasi viisaasti tämän aamun Hesarissa. Suomessa kirkko ja valtio on erotettu lailla jo 1869. Sen sijaan valtionkirkko on edelleen voimassa Tanskassa, Norjassa ja Islannissa, missä valtio säätää kirkkoa koskevat lait ja maksaa pappien palkat. Valtionkirkkojen sijaan Suomessa pitäisikin puhua kansankirkoista.
Piispa Luoma nostaa esille myös vakaumusten tasa-arvon käsitteen ongelmallisuuden todetessaan, että ”on useita uskonnollisia, poliittisia ja muita maailmankatsomuksellisia vakaumuksia, joiden emme haluaisi saavan jalansijaa niiden sisältämien ääri-ilmiöiden vuoksi.” Kansalaisaloitteen taustalla on negatiivista uskonnonvapautta ajava vakaumus. ”Se ei ole neutraali asenne uskontoa, kirkkoa ja uskonnon yhteiskunnallista merkitystä kohtaan”. Vapaa-ajattelijat ilmaisevat vakaumuksensa siten, että kirkon asema loukkaa heitä. Tämä vakaumus pyrkii uskonnon sulkemiseen ulos yhteisestä elämästä. Näin se tulee torjuneeksi mm. positiivisen oikeuden uskontoon, uskonnon yhteisöllisen luonteen ja yhteiskunnallisen merkityksen.
_ _ _
Vapaa-ajattelijoiden pj. Karisma torjuu kansankirkon aseman sillä, että ”uskonnottomien määrä on jo ylittänyt miljoonan rajan”. Näin hän laskee kaikki kirkkoon kuulumattomat uskonnottomiksi. Millä perusteella? Hän edustaa perustellusti vain Vapaa-ajattelijoita, joita on noin 2000.
Kirkkoon kuulumattomista valtaosa haluaa esimerkiksi kirkollisen hautaan siunaamisen. Tunnustuksettomat hauta-alueet ovat jääneet hautausmailla tyhjiksi, vaikka laki velvoittaa seurakuntia ylläpitämään niitä.
Vapaa-ajattelijat arvostelevat kirkon verotusoikeutta. Suomessa kirkollisvero on luonteeltaan ostopalvelu. Kirkko maksaa sen kokoamisesta valtionverotuksen yhteydessä valtiolle korvausta muistaakseni parikymmentä miljoonaa euroa. Jäsenmaksun kokoaminen veron muodossa on perusteltua luterilaisen ja ort. kirkon yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi. Arkkipiispa Mäkinen pitää mahdollisena ja oikeudenmukaisena verotusoikeuden ulottamista myös muihin kirkkoihin.
_ _ _
Ne, jotka nyt vaativat äänekkäästi vakaumusten tasa-arvoa, ovat ajamassa uskonnottomuutta normiksi ja poistamassa uskonnon kouluista, päiväkodeista, armeijasta, vankiloista jne. Tämä sotii kuitenkin perusoikeuksia vastaan. Mahdollisuus uskonnon opetukseen ja harjoittamiseen tulee turvata. ”Jokaisella on oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen. Tämä oikeus sisältää vapauden vaihtaa uskontoa tai uskoa ja vapauden tunnustaa uskontoaan tai uskoaan joko yksin tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti jumalanpalveluksissa, opettamalla, hartaudenharjoituksissa ja uskonnollisin menoin.” (Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus, 9. art.)
Kaikissa länsimaissa – ja myös useimmissa maissa länsimaiden ulkopuolella – on sotilaspapisto. Venäjälle perustettiin muutama vuosi sitten 240 sotilaspapin ja 120 vankilapapin virkaa. Saksassa on 180 sotilaspapin virkaa. Ensi vuoden alussa Suomessa on rauhan ajan armeijassa 25 päätoimista sotilaspappia.
Olin joulun alla vierailemassa suomalaisirlantilaisessa pataljoonassa Etelä-Libanonilla. Vietimme suomalaisten sotilaiden kanssa yhdessä kauneimpia joululauluja sekä muutamia hartaus- ja ehtoollistilaisuuksia. Tapasin irlantilaista ja italialaista sotilaspappikollegaani. Irlantilaisten sotilaiden kanssa vietimme ekumeenista joululaulutilaisuutta ja joulukynttilän siunausta.
Eilen tiistaina Afganistanissa palvelevien suomalaisten saattue joutui tulitukseen. Yksi mukana ollut paikallinen kuoli haavoihinsa. Poissaolo kotoa suljetuissa oloissa ja väkivallan uhka nostavat hengellisen ja henkisen tuen tarpeen. Siksi joukkojen mukana on pappi. Miten positiivinen uskonnonvapaus voisi vapaa-ajattelijoiden mielestä toteutua kriisinhallintajoukoissa ilman sotilaspappia?
_ _ _
Yhteiskunnan etu on, että sen jäsenillä on uskonnollinen arvopohja ja siitä nouseva identiteetti sekä asiallinen tieto muista uskonnoista. Se mahdollistaa eri uskontojen ja elämänkatsomusten kohtaamisen ja vuorovaikutuksen. Sen sijaan puuttuva arvopohja ja identiteetti voivat johtaa vastakkainasetteluihin – muukalaisvihaan. Vieraiden aatteiden pelko ja äänekäs fanatismi eivät yleensä saa maaperää siellä, missä uskontojen sallitaan elää julkisessa elämässä vastavuoroisesti toisiaan kunnioittaen.
Vapaa-ajattelijoiden ajama tilanne ei ole tasa-arvoa vaan harvainvaltaa. Siksi nimienkeruukampanja tuskin saavuttaa tavoitettaan, eduskuntakäsittelyä.
