Me suomalaiset olemme yhdessä rakentaneet vuosikymmenien aikana hyvinvoinnin, josta useimmissa maissa voidaan vain etäisesti haaveilla. Elämän notkelmapaikoissa yhteiskunta tukee aineellisesti, niin että jokainen saa perustarpeet; ravinnon, asumisen, terveydenhoidon ja muut välttämättömyydet. Perustana on suomalainen kruununjalokivi, keskinäinen luottamus ja siitä nousevat demokratia, ihmisoikeudet ja vapaudet.
Viikonvaihteen kuvat Ukrainan Butšanista – Venäjän vetäytyneiden joukkojen jälkeensä jättämät karmivat sotarikokset, tuhottu kaupunki, sadat kidutetut ja surmatut siviilit – osoittavat, mikä voisi olla vaihtoehto suomalaiselle rauhalle ja hyvinvoinnille.
Suomi elää tällä hetkellä kuin sotaleirissä Venäjän hyökättyä 24. helmikuuta Ukrainaan. Vaikka meitä ei tällä hetkellä uhkaa mikään, on realismia varautua tulevaisuuteen. Siihen on kolme syytä: Venäjän arvaamattomuus, 1340 kilometriä yhteistä rajaa ja historian opetukset. On neljäskin syy: etenevä luontokato ja muuttuvat sääolot.
Hallitus teki budjettiriihessään yksimielisesti ja lyhyessä ajassa sodan vaatimia päätöksiä 2 mrd euron lisärahoituksesta erityisesti maanpuolustukseen ja huoltovarmuuteen. Lisävelka oli tässä tilanteessa välttämätön, mutta säästöjä ja lisätuloja on myös löydettävä ennemmin kuin myöhemmin. Peräkkäin tulleet kriisit, rutto, miekka ja – toistaiseksi vasta uhkaava – nälkä pakottavat keskittämään ponnistuksia yhteiseen turvallisuuteen, joka on valtion tärkein tehtävä.
_ _ _
Valtiovarainministeri Saarikko sanoitti tilannetta realistisesti. Elintasoa on jouduttava laskemaan ja tultava toimeen hieman vähemmällä. Ohjeena on mennä Kelaan, jos toimeentulo ruoan ja energian hinnan kallistuessa kriisiytyy. Sosiaaliturva on osoittanut tarpeellisuutensa ja toimivuutensa pitkinä hyvinvoinnin vuosikymmeninä.
Sote-uudistus ja Hyvinvointialueiden perustaminen osoittavat kuitenkin – jo hyvinä aikoina – järjestelmän suuret haasteet. Rahoitus on siirretty kunnilta valtion leveämmille harteille. Silti rahat sosiaaliturvaan tulevat edelleen verotuloista. Ikäluokkien pienentyessä verotulotkin pienentyvät. Tie on lyhyt ja narun pää kohta vetävän kädessä, jos ja kun avustettavia on enemmän kuin maksajia.
_ _ _
Kuvaukset Ukrainan sodasta kertovat ihmisten selviämisestä oman avun varassa. Kellareissa ja raunioissa elävät ihmiset keittävät ruokansa nuotiolla, saavat sadevedestä tai lumesta juomaveden, kotipihan kanala ja kasvimaa tuovat osan ruoasta silloin kun kaupat on ryöstetty tyhjiksi ja kaduilla ei voi liikkua.
Suomalaisillakin on kollektiivisessa muistissa itsenäisen selviämisen keinot. Hengissä voi selvitä vielä silloinkin, kun Kela ja kauppa ovat vain kaukainen muisto. Voin mennä kalaan. Juuri nyt särki on tulossa kudulle ja katiskat sekä rysät antavat hyvän saaliin.
_ _ _
Jokainen voi parantaa selviämistään varaamalla kotivaran (72tuntia.fi). Sen avulla pitäisi voida selvitä ainakin kolme vuorokautta. Tosin Ukrainan sota osoittaa, että selviämisen haaste voi olla paljon pidempi. Vara ei venettä kaada. Pienin askelin voi pidentää omaa kriisinsietokykyään.
Kotitarpeiksi voi viljellä paria aaria ja saada siitä vuoden juurekset. Kotitarvekanalasta voi saada kennollisen munia päivässä ja lantaa kasvimaan lannoitteeksi. Tulisijat ja polttopuiden tekeminen mahdollistavat ruoan valmistuksen ja lämmityksen. Oma kaivo tai suojainen luonnonvesi varmistavat vesihuollon. Kuivakäymälä tekee riippumattomaksi viemäriverkosta. Marjat, sienet, kalastus ja riista ovat suomalaisille perinteisiä elämisen keinoja, jotka jatkuvat vaikeiden aikojen ylitse.
_ _ _
Läheskään kaikki eivät esimerkiksi asuinpaikkansa vuoksi voi toteuttaa yllä mainitsemiani selviämisen keinoja. Siksi on tärkeää tukea kotimaista ruoan tuotantoa. Parhaillaan viljelijät ovat vakavassa kannattavuuskriisissä lannoitteiden ja öljyn hinnan kallistumisen vuoksi, sekä keskusliikkeiden maksamien liian alhaisten tuottajahintojen johdosta.
Karjan kasvatus on ollut Suomessa keino selvitä yli vaikeista ajoista. 1800-luvun nälkävuodet johtuivat osaltaan siitä, että valtio oli patistanut viljelijöitä tuottamaan viljaa ja vähentämään tuottamatonta lypsykarjan pitoa. Tilannetta pahensi se, että jotkut viljelijät innostuivat polttamaan osan viljasadosta paloviinaksi. Nimismiehet saivat tehtäväksi käydä puhkomassa laittomat viinapannut, mutta korpikuusen kyyneleiden tiputus jatkui metsien kätköissä.
_ _ _
Poikkeuksellisen kylmät kesät tuhosivat viljasadon 1867-68. – milloinkahan muuten viljelijät pääsevät tänä vuonna traktoreineen ja kylvökoneineen pelloille, kun tänään 7. huhtikuuta meillä on vielä 60 senttiä lunta ja kovat yöpakkaset? Runsasluminen ja kylmä talvi on ollut arvattava seuraus viimekesän ennätyshelteistä. Vuoden keskilämpötila ei kuitenkaan heittelehdi useilla asteilla eri vuosien välillä.
Nurmea ja lehtikerppuja hyödyntävä karja olisi voinut parantaa monen selviämistä 1800-luvun katovuosina. Tänä päivänä keinolannoitteiden kallistuessa karjan lanta voi osaltaan auttaa peltojen lannoittamisessa, kun lannasta on ensin erotettu metaani biokaasuksi ja parannettu siten myös energiaomavaraisuutta.
_ _ _
Tärkein voimavara kriiseissä on silti aina yhteisön tuki sekä keskinäinen apu ja luottamus. Vastavuoroisesti jokaisella on jotain annettavaa yhteiseksi parhaaksi. Kriiseissä ei parane ottaa uhrin vaan ennemminkin selviäjän ja yhteisön kannattelijan rooli.
