Tänään vietetään Gregorios Teologin päivää. Hyvää päivää siis kaikille päivän viettäjille.
Gregorioksen puhutteleva ajatus oli seuraava: ”Minulle suurinta aktiivisuutta on aktiivisuudesta luopuminen.”
Gregorios kirjoitti paljon runoja, jotka käsittelevät häntä itseään. Onkin sanottu, että Gregorios aukaisee oven antiikin ihmisen sielunelämään jopa paremmin kuin Augustinus.
2000-luvun alussa tärkeitä lisänäkökohtia Peter Brownin klassiseen Augustinus-elämäkertaan tuoneen O’Donnellin mukaan Tunnustukset ovatkin lähinnä brändin rakentamista, jossa Augustinus salaa itsensä. Ne on kirjoitettu Hippon seurakunnalle sepitykseksi siitä, miten hän ei olekaan manikeolainen ja irtiottona hänen äitiinsä Monnicaan, joka edusti sitä rigoristista pohjois-afrikkalaista kristinuskontulkintaa, josta alue Augustinuksen esityksestä Karthagon kokouksessa luopui.
O’Donnell pitää tarinaa Augustinuksen Tunnustusten avoimuudesta yhtenä parhaimmista historiallisista huijauksista ja piloista ja rinnastaa sen Yhdysvaltain presidentinvaalikampanjoihin.
Gregorios Teologi ei ollut ajattelijana samaa tasoa kuin Gregorios Nyssalainen, mutta hän kohosi merkittävään asemaan erityisesti siksi, että hän oli hetken Konstantinopolin kirkolliskokouksen puheenjohtajana. Ennen kokousta hänestä oli tehty kaupungin piispa, mutta erimielisyyksien tähden hän luopui virastaan kesken kokouksen.
Gregorioksen Konstantinopolin kokoukseen liittyvät puheet on koottu yhteen. Ne sisältävät noina aikoina vastatuuleen joutuneen nikaialaisen teologian kolminaisuustulkinnan, joka vakiinnutettiin tuossa kokouksessa.
Nikaian kokouksen mukaan Isä ja Poika ovat samaa olemusta (homoousios). Suositumpi kanta, joka voitti keskustelun keisarillisissa piireissä muutamaksi vuosikymmeneksi oli Areioksen ehdotus, jonka mukaan he ovat samanlaisia (homoios). Gibbonin tunnetun lauselman mukaan kristinuskon historiassa ei ole koskaan riidelty niin paljon muutamasta kirjaimesta kuin tuolloin.
Keskustelu on kiinnostava, koska se on esimerkki vuosikymmenten ajan kirkossa vaikuttaneesta kädenväännöstä, jossa sittemmin vakiintunutta kantaa edustaneiden näkemys oli suositumpi ennen kuin vakiintunut kanta voitti. Tässä asiassa maailma ei näytä erityisesti muuttuneen omalla valistuneella ajallamme.
Kiinnostavaa on se, että vähitellen torjuttu Origeneen ajattelu vaikuttaa Gregorioksen puheissa silmiinpistävästi: niissä on eräänlainen monarkianistinen piirre sikäli, että ne korostavat Isän persoonan ensisijaisuutta (kausaalisesti) suhteessa muihin kolminaisuuden persooniin.
Kiinnostavaa on edelleen se, että Gregorios nojautuu usein aristoteeliseen käsitteistöön ja ajattelutapaan, ei niinkään Platonin opetuksiin.
Vihdoin kiinnostavaa on se, että Gregorios Teologin puheenvuorot sisältävät olemuksen ja energeian välisen erottelun, joka tuli keskeiseksi 1300-luvulla Palamaksen opetuksissa ja että Jumala on täysin käsittämisen ja määrittämisen tuolla puolen oleva mystinen taso hieman Dionysios Pseudo-Areiopagitan myöhempien kirjoitusten tapaan.
Ortodoksinen kirkko tuntee kolme henkilöä, joille on annettu Teologin arvonimi: evankelista Johanneksen, tämän tänään muistetun Gregorioksen ja Simeon Uusi-Teologin.
Jälkimmäisin on hieman myöhempi igumeni, jonka nimike oli alun perin pilkkanimi ja jonka puheista veljilleen on koottu hänen Mystisen teologian kokoelmiaan. Niiden eräät kokemusta ja hengellisiä aisteja korostavat piirteet on usein nähty samansuuntaisina kuin helluntalaisuuden korostukset, mutta ne ovat sidottuja sakramentteihin, toisin kuin jälkimmäisessä liikehdinnässä.
Gregorios Teologi oli persoonaltaan ristiriitainen. Hän tahtoi eristäytyä, mutta ei pannut pahakseen tultuaan valituksi Konstantinopolin piispaksi, erotakseen tästä heti, kun arvostelua ilmeni. Hän oli runoilija ja sisäänpäinkääntynyt tunteidensa avoin ilmaisija. Hän ei ollut erityisen pätevä teologi verrattuna ajan nerokkaampiin kirjoittajiin kuten Gregorios Nyssalaiseen, mutta kaiketi nikaialaisen kolminaisuusopin puolustus Konstantinopolin kirkolliskokouksen yhteydessä on suonut hänelle hänen harvinaisen arvonimensä.
Gregorioksen tekstejä on julkaistu kriittisinä ja vähemmän kriittisinä laitoksina paljon. Hänen runoistaan on useita erilaisia kokoelmia. Vladimirin seminaari on tehnyt Konstantinopolin kokoukseen liittyvistä puheista huokean pokkarin, jossa englanninkielisen käännöksen rinnalla on kreikankielinen alkuteksti.
Hieno kirjoitus. Lisää näitä.