Korona, korppi ja Talvinen matka

Vuoden jatkunut pandemia ja erilaiset rajoitustoimet sen taltuttamiseksi koettelevat monien kestokykyä. Vuosi sitten oltiin toiveikkaita normaaliin elämään palaamisesta juhannukseen 2020 mennessä: silloin voidaan taas kokoontua suurin joukoin kulttuuri- ja urheilutilaisuuksiin tai aurinkoiselle terassille nauttimaan elämästä. Kariutuneet matkasuunnitelmatkin voidaan pian uusia ja matkustaa kaukomaille tai etelän lämpöön.

Uudet tartuntapiikit ovat haudanneet toiveet pikaisesta entiseen palaamisesta. Parhaillaan uusia tartuntoja on päivittäin jopa yli 800 ja ilmaantuvuusluku yli 160/100 000. Helsinki-Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella ja erityisesti Vantaalla tilanne on vielä paljon pahempi.

Pääministeri Marin väläytti Säätytalon portailla jopa sitä mahdollisuutta, että uusien virusmutaatioiden mahdollinen ilmaantuminen voisi merkitä kamppailun jatkumista vielä vuosia. Tämä vakavoittaa ajattelemaan elämää ja myös yhteiskunnan kriisinkestävyyttä uudelta kannalta.
_ _ _
Wilhelm Müllerin (1794–1827) Talvisessa matkassa haaveuni kesän onnesta särkyy keskellä talvipakkasia. Franz Schubert (1797–1828) on säveltänyt tämän Winterreise -sarjan, jonka runon Frühlingstraum – Kevätunelma pari säkeistöä olen yrittänyt runoilla tähän uudelleen suomeksi:

Näin haaveissa niityt vehmaat,
ja lemmikit kaihoisat nuo.
Näin haaveissa metsät armaat,
kun rastaiden viestin ne tuo.

Kun kukko silloin kiekuu,
Pian silmät auki on;
On pakkasaamu synkkä,
Ja raakkuu jo korpit kuolon.

(Ich träumte von bunten Blumen,
So wie sie wohl blühen im Mai;
Ich träumte von grünen Wiesen,
Von lustigem Vogelgeschrei.

Und als die Hähne krähten,
Da ward mein Auge wach;
Da war es kalt und finster,
Es schrien die Raben vom Dach.)

Kukko on herättäjä todellisuuteen, aivan kuten Pietari heräsi ylipappi Kaifaan pihalla kukon lauluun ja hänen silmänsä aukenivat (Matt 26:75).

Korppi tai mustavaris puolestaan on Wilhelm Müllerille kuoleman lähettiläs. Laulussa Die Krähe varis lentelee kulkijan pään yläpuolella ja kulkija kysyy: ”Varis, ihmeellinen lintu, etkö jätä minua? Varmaankin aiot pian syödä minun lihani saaliinasi?” (Krähe, wunderliches Tier, Willst mich nicht verlassen? Meinst wohl, bald als Beute hier Meinen Leib zu fassen?).

Kuoleman ajatus on läsnä siksikin, että runoilija Müller oli sairastunut 1826 kulkutautiin, hinkuyskään, ja menehtyi 1. lokakuuta 1827. Schubert sävelsi sarjan samana vuonna. Hän itse seurasi vuoden kuluttua perässä, vain 31-vuotiaana.
_ _ _
Korona-pandemian seuraukset ovat saaneet monet pohtimaan sitä, että pandemia olisi rangaistus aiemmasta väärästä elämästä, siihen tapaan kuin vanhoissa virsissä koettelemukset olivat Jumalan lähettämä rangaistus ja kehotus parannukseen.

”Öin päivin oli päälläni / Sun kätes raskas aina, Se vuoksi suurten synteini / Mun maahan tahtoi painaa. Mua tunnon tuska vaivasi, Se elinnesteet kuivasi, / Kuin pouta kuivan ruohon.” (Vk 1938, 268:3) tai:

”Vanhurskasta ja puhdasta Ei löydy yhtään täältä. Mun syystäni On vihasi Näin syntiskurjan päällä”. (Vk 1938, 270:3)
_ _ _
Kotimaa-lehden toimittaja Olli Seppälä torjuu sen mahdollisuuden, että sairaus olisi ikään kuin Jumalan tapa kurittaa niskuroivaa ihmiskuntaa: ”Tällä hetkellä ei ole sopivaa, fiksua tai edes teologisesti perusteltua pitää sairauksia rangaistuksena synneistä, ei omista eikä toisten. Sellainen maailmankuva on alkukantainen ja perustuu teologisiin väärinkäsityksiin sekä tiedon puutteeseen.” (Kotimaa 12.3.2021).

Olen Seppälän kanssa samaa mieltä, ainakin osittain. Tahdon kuitenkin pohtia asiaa siltä kannalta, että joihinkin tekoihin sisältyy jo seuraus. Jos tulitikun heittää bensakanisteriin, se räjähtää; jos ottaa kiinni paimenlangasta, saa sähköiskun; jos puhuu pahaa lähimmäisistä, on kohta yksinäinen.
Raamatun Sananlaskuissa tämä on tiivistetty: ”Jos kirnuat kermaa, tulee voita, jos väännät nenää, tulee verta, jos lietsot vihaa, tulee sota.” (Snl 30:33).
_ _ _
Maailmassa monia tekoja seuraa yleensä jotain, joka on ennakoitavissa, mutta joka kuitenkin helposti unohtuu ja valkenee vasta siinä vaiheessa, kun seuraukset ovat kohdalla.

Viime vuosina on havahduttu hyönteisten katoamiseen ja hyönteissyöjälintujen vähenemiseen. Jotkut haitalliset pistiäiset ovat alkaneet lisääntyä niitä syövien lintujen puuttuessa ja aiheuttaa metsätuhoja. Sen jälkeen on huomattu, että pölyttäjähyönteisten vähentyessä monien kasvien sadot heikkenevät. Sitten huomataan syy-yhteys pelloille levitettyjen kemikaalien ja hyönteiskadon välillä.
Onko siis pölyttäjähyönteisten puuttuessa saamatta jäänyt sato Jumalan rangaistus?

Entä kun ihminen on vuosikymmeniä polttanut kivihiiltä ja öljyä vapauttaen hiilidioksidia ja ilmasto on kuumentunut, joillain alueilla maa kuivuu viljelykelvottomaksi ja ihmiset muuttavat pakolaisina muualle, onko se Jumalan rangaistus?

Tai kun ihminen on kaatanut metsiä ja tuhonnut monien eläinlajien elinympäristöt ja eläimet ovat päätyneet ihmisten lähelle tartuttaen zoonooseja, eläinperäisiä virussairauksia, onko se Jumalan rangaistus?

Onko siis yksi tällainen zoonoosi, Covid 19 Jumalan rangaistus? – Ei suoranaisesti. Se on seurausta ihmiskollektiivin vääristä teoista, jotka aiheuttavat erilaisia riskejä ihmisille ja muille elollisille.

Jos kuitenkin uskomme, että Jumala on Kaikkivaltias ja kaiken elämän Luoja, on hän asettanut luomakuntaan hienovaraisia järjestelmiä, joiden järkkymisestä on seurannut erilaista vahinkoa. Siten Jumalan luomaa elämää vastaan toimiminen lyö myös ihmistä vastaan syyn ja seurauksen lain kautta. Tätä ihmiskunnan on vaikea myöntää, koska vapaus tehdä oman halunsa mukaan seurauksista piittaamatta näyttää olevan yleinen kulkusuunta.
_ _ _
Ei ole hyvä potkia tutkainta vastaan (Apt 26:14 RK1938). Tutkain oli vetohärkien ajamiseen tarkoitettu piikkipäinen keppi. Jos härkä meni väärään suuntaan, ajaja ohjasi sen piikillä oikeaan. Nyt tuntuu siltä, että ihmiskunta kulkee monessa asiassa vinoon ja saa siksi kipeitä tutkaimen pistoja.

Tästä herää kysymys, palauttavatko rokotukset ihmiskunnan oikealle uralle vai kuunnellaanko myös tutkaimen piikkiä? Tarvitaanko koronahelvetistä ja tulevista onnettomuuksista pelastumiseen laajempi elämäntavan muutos?
_ _ _
Jeesus kehottaa evankeliumissa: ”Kuulkaa, ketä teidän tulee pelätä. Pelätkää häntä, jolla on valta sekä tappaa ihminen, että syöstä hänet helvettiin. Niin, sanon teille, häntä teidän on pelättävä. Varpusia saa kahdella kolikolla viisi, eikö niin? Silti Jumala ei unohda yhtäkään niistä. Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset … Katsokaa korppeja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, ei niillä ole vajaa eikä varastoa, ja silti Jumala ruokkii ne. Kuinka paljon arvokkaampia te olettekaan kuin linnut!” (Luuk 12:4-7,24).