Edellisiin kirjoituksiin:
Miten rippikoulun asia, voisiko sen suorittaa monivalintatehtävänä ennen kuulutuksien saamista vaikkei kirkossa todettaisi kuin avion katsomiseen tulleet yhteisessä konsensuksessa. Näin tulos voisi olla parempi kuin nykyisen mallin asiassa arvottaa samansukupuolinen asia toiseen kastiin.
Tehtäviä purkamaan nuoret kokoontuisivat kahdesta kolmeen kertaan ennen avioluvan saamista. Konfirmaatioonhan ei ole pakko osallistua.
Autokoulussa asia onnistuu hyvin halukkailta liikenteensäännöissä jottei miksei kristinuskon asioissa.
Rippikoulun tärkeä asia on avioon johtavana katsoa sen mahdollisuutta eteenpäin.
Kirkollisesta vihkimisestä luopuminen koskettaisi rippikoulua, kuin myös papin tehtävien asiaa. Ja tämä edelliseen katsoen myös hautaan siunaamisissa.
Ihminen hautaansiunaamisessa tarvitsee samat Armonlupaukset mitkä kirkkomme antaa kastettavalle lapselle. Tämä on hyvin looginen rakenne koska Jumala Itse katsoo miten elämä on käytetty kaikkine haasteineen.
Onko kirkko hyvä ja oikea arvioimaan edes teologiastaan katsoen onko Ihminen eläessään ensiksikin rakastanut, onko Hän välittänyt, ja onko Hän ollut Armollinen sydämessään vierustovereita kohtaan, ja halunnut antaa anteeksi aina vaikeassa Itsekieltäymyksen asiassa.
Tänne asti kirkkomme ei ole päässyt.
Nyt on hyville päätöksille aika katsoa ajassa haasteita ratkaisuissa eikä kääntää niille selkäänsä, ja tämä omassa kirkossamme.
Ryhdikästä olisi luopua kirkolta vihkioikeudesta jolloin voitaisiin katsoa Lutheria joka lupasi osan Jumalan siunausta parin saavan kihlautuessaan.
Tulisiko loppuosa sitten juridesessa vahvistamisessa on asia minne emme asti voi arvioida kirkossakaan ottaisimme teologiankaan mukaan tarkasteluun.
Mikä on kristitty koti; onko se koti joka on tullut eläväksi kirkon puheilla, vaikko sillä työllä mitä joka päivä tehdään toisiaan arvostaen, kunnioittaen, ja Ihmiset toisiaan rakastaen.
Tähän kysymykseen kirkkomme pitää vastata tässä samansukupuolisessa asiassakin katsoa Heitä yhdenvertaisina.
