Kriisistä kriisiin

Kirkkomme on aina kriisissä. Välillä köysi kiristyy välillä löystyy. Eroakirkosta.fi on lämpömittari kulloiseenkin kirkon tilaan. Viimeisimmän tilaston mukaan eroamista tapahtui viime vuonna vähemmän kuin edellisinä vuosina, joten kirkolla menee nyt pikkaisen paremmin, jippii.

Viime aikaisista kriiseistä kenelläkään ei liene epäselvyyttä. Samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkiminen on ajanut kirkon nurkkaan. Puolesta puhujat vetovat lähimmäiserakkauteen, jolla voi selittää kaiken myönteisen mikä liittyy inhimilliseen kanssakäymiseen, vastustajat vanhoihin kirjoituksiin. Katson, että tämä kriisi on jatkumoa suhtautumisesta avoliittoihin ja eronneiden vihkimisiin. Niihin suhtautuminen muuttui kun kansalaiset tekivät mitä tahtoivat kirkonisien nuhteita kuuntelematta. Niin tullee käymään samaa sukupuolta olevien vihkimyksellekin, mutta aikansa se vie.

Tuohon avioliittokäsitykseen eivät kirkon kriisit tule loppumaan. Nuori polvi asettaa uusia kysymyksiä alttarille. Kuinka kirkko suhtautuu eläinten oikeuksiin? Tehotuotannon ongelmista käyty keskustelu oli vain heikko henkäys tulevasta. Nuori polvi haluaa eläimille ”ihmis”oikeudet. Koiria jo siunataan kirkoissa, mutta entä hautajaiset, kastajaiset. Kissan ristiäiset ei pian ole mikään vähäpätöinen asia, vaan mitä syvimpiä eettisiä pohdintoja herättävä kokemus, ja kissan omistajan identiteettiä vahvistava toimenpide.

Onko vegaanista vaihtoehtoa ”minun lihalleni ja verelleni”? Onko eläimillä sielu keskustelua on käyty keskiajalta saakka. Mikä lieneen nykykirkkomme kanta? Raamatusta löytyy todisteita, että eläimet, ”jotka ihminen on ottanut elämänpiiriinsä” pääsevät taivaaseen. Onneksi Herran huoneessa on monta nurkkaa, sillä eläinoikeuksilla kirkko ajetaan taas yhteen niistä.

Entä jos avaruudesta löytyy elämää? Onko se Jumalan luomaa? Koskeeko pelastussanoma myös toisella planeetalla asuvia ”ihmisiä”? Muutaman kolumnin olen lukenut aiheesta onko jooga kristillistä. Alunperin ei tietenkään, mutta lihasten venyttely ja kropan liikerajojen laajentaminen saattaisi olla, jos vaikka lähimmäisenrakkauden nimissä kehoittaisin jotakuta jäykkää selkävaivaista sitä harrastamaan. Tai ainahan voi kehittää kristillisen joogan.

Entä geeniteknologian tuomat eettiset kysymykset? Onko ihmisenkopio Jumalan luoma? Ketä sijaissynnyttäjän synnyttämän lapsen pitää kunnioittaa isänä ja äitinä?

Ilmastonmuutoksessa kirkko on tietenkin muutosta vastaan, vaikka ”hän säät ja ilmat säätää”, lainaus ei tosin ole Raamatusta vaan A.W. Koskimiehestä. Katsooko Herra sivusta kun käristämme itsemme pikkuhiljaa hengiltä? Vai meneeko ahneen vapaan tahdon piikkiin koko ilmastonmuutos?

Ehkä kriisin siemen on kylvetty jo uskontojen alkuytimeen. Uskontonsa harjoittaja altistetaan pilkan kohteeksi ja puolustuskannalle kulloisenkin ajan hengen ja yhteiskunnissa tapahtuvien muutosten edessä. Se pieni siemen pitää seurakunnan hereillä, pakotta väen alati pohtimaan mikä itse ytimessä on pysyvää ja ikuista.

  1. ”Entä jos avaruudesta löytyy elämää? Onko se Jumalan luomaa? Koskeeko pelastussanoma myös toisella planeetalla asuvia ”ihmisiä”?

    No onhan avaruudesa eli raamattuheprean ovlamissa elämää, sillä maapallo kiitää avaruudessä 18000 km sekuntinpeudella kohti erästä mustaa aukkoa Lyran tähdistössä.
    Ulkoavaruutemme elämästä toisilta paleentoilta kertoo itse Raamattu (mm.els 13 Gn 6:2-4/ shem/mim oik.) puhumattakaan Heenokin (ha-enoch=initioitu) kirjoista.

    • Kyllä, kasvihuoneessa eläminen keskellä kylmää avaruutta näyttää olevan teologeillemme mahdottomuus lisäksi meillä olevan ilmaston asiassa kaksi kylmempää napaa merivirtoineen .

      Tämä on liikaa hyväksyä, ja siksi keskustellaan mistä keskustellaan.

    • Sjöblom: ”kirkosta erotaan eikä siihen liitytä?”

      Kehitys kehittyy, sivistys sivistyy kaiken aikaa ja järki alkaa vihdoin voittaa.

    • Lahtinen: ”Saapiko kysyä, mitä järki antaa uskon tilalle?”

      Sopii. Rationalismin

      Rationalismi on tietoteoreettinen näkemys, jonka mukaan tiedon lähteenä on ensi sijassa järki eikä kokemus, dogmi tai usko.

    • Sjöblom: ”Kimmo Wallentin. Hyvää matkaa kultaiselle valistusajalle Denis Diderot’n seuraan sitten vain! ”

      Kiitos. Sinne on toki paljon lyhyempi matka kuin pimeälle keskiajalle miekkalähetyksen, noitavainojen ja jumalattomien julman sorron alle.

      Sivistys on sentään jo nykypäivään mennessä ehtinyt sivistää pakkouskojen aikakkaudet ja kehitys kehittyy edelleen samaan rationaaliseen suuntaan. Onneksi.

  2. Kimmo, ehdotan, että luet vaikkapa jokin vuosi sitten ilmestyneen kirjan Galileo tyrmässä. Niin Sinun ei tarvitse toistella modernissa poikkitieteellisessä tutkimuksessa moneen kertaan vääriksi osoitettuja tai yksipuolisesti kristinuskon ”syyksi” luettuja väitteitä keskiajan pimeydestä, julmuudesta, pakkouskonnosta ja miekkalähetyksestä.

    Kuva valistusajan ihaillusta rationalismista ja edistyneisyydestä on muuten nykyisin yhä useammin kyseenalaistettu: valistusaika oli myös orjakaupan, kolonialismin, kansanmurhien ja vapaamuurarilooshien aikakausi. Ranskan vallankumous päätyi kristittyjen vainoihin ja murhiin, sisällissotaan, kulttuurimonumenttien tuhoamiseen ja sotilasdiktatuuriin sekä toisinajattelijoiden mestaamiseen. Kehitys on todellakin tannut kehittyä ja rationalismi lisääntyä, kun seuraa aikamme tapahtumia… Mutta onhan se toki edistyneempää sivella hermomyrkkyä toisinajattelijan alusvaatteisiin kuin kiikuttaa tämä giljotiinin alle.

    • Minua henkilökohtaisesti on ihmetyttänyt se, miksi historian ajanjaksoja täytyy edes voimakkaasti arvottaa. Keskiajalla toki oli pimeä puolensa, mutta siitä puhuminen jonkinlaisena absoluuttisen pimeyden ja pahuuden aikakautena on nykytutkimuksen mukaan hyvin karkea yksinkertaistus. Tähän on osin vaikuttanut protestanttinen historiankirjoitus, jossa yritettiin todistella, millaisessa pimeydessä elimme ennen reformaation valon saapumista. Tarina muistuttaa välillä aika paljon todistuspuheenvuoroa, jossa elämä ennen uskoon tuloa maalataan mustaksi, jotta kääntymyksen kontrastia saadaan vahvemmaksi.

      Valistuksen ajan ajattelusta juurtui paljon-tiedotamme sitä tai emme- lähtemättömästi meidän kaikkien ajattelutapaamme, vaikka Ranskan vallankumous päättyikin traagiseen verenvuodatukseen. Ehkä se kertoo meistä ihmisistä -hyvätkin aatteet johtavat tragedioihin, jos valta, uskonto, oma etu tai aate sokaisee. Päämäärä pyhittää keinot-ajattelu on historiassa osoittautunut hyvin vaaralliseksi.

    • Sakari: ”Minua henkilökohtaisesti on ihmetyttänyt se, miksi historian ajanjaksoja täytyy edes voimakkaasti arvottaa.”

      Niin minuakin, mutta herra Sjöblom tämän aloitti toivottamalla minulle hyvää matkaa kultaiselle valistuksen ajalle.

      Kunhan vain totesin vastavuoroisesti hänelle, että kehitys on jo kulkenut sivistyksen suuntaan noista ajoista tähän päivään, tehnyt järjelle tilaa mystiikan, henkiolentojen ja pimeiden keskiaikaisten käsitysten sijaan ja jatkaa yhä edelleen samaan suuntaan. Ja siitäkös hra Sjöblom otti kilarit ja alkoi arvottaa valistuksen aikaa negatiiviseen sävyyn.

    • Sjöblom: ”Mutta onhan se toki edistyneempää sivella hermomyrkkyä toisinajattelijan alusvaatteisiin kuin kiikuttaa tämä giljotiinin alle”

      Heh. Harvemmin tapaa näissäkään kesusteluissa lihavampaa olkiukkoa.

      (Ellet tiedä mikä olkiukko on, voit aina googlettaa)

    • Sjöblom: ”Toistat toistamasta päästyäsi karkean yksipuolisia, leimaavia ja virheellisiä kärjistyksiä.”

      Kuten senkö, että kehitys kehittyy ja sivistys sivistyy?

      Jos etsit sitä, joka tässä ketjussa on karkeita, asiaan täysin kuulumattomiaja leimaavia yleistyksiä esittänyt löydät hänet peiliin katsomalla.

      Söblom: ” valistusaika oli myös orjakaupan, kolonialismin, kansanmurhien ja vapaamuurarilooshien aikakausi. Ranskan vallankumous päätyi kristittyjen vainoihin ja murhiin, sisällissotaan, kulttuurimonumenttien tuhoamiseen ja sotilasdiktatuuriin sekä toisinajattelijoiden mestaamiseen. Kehitys on todellakin tannut kehittyä ja rationalismi lisääntyä, kun seuraa aikamme tapahtumia… Mutta onhan se toki edistyneempää sivella hermomyrkkyä toisinajattelijan alusvaatteisiin kuin kiikuttaa tämä giljotiinin alle.”

      Edellä siteerattu kommenttisi ei liity mitenkään kommenttiini (Kehitys kehittyy, sivistys sivistyy kaiken aikaa ja järki alkaa vihdoin voittaa), jonka seurauksena toivotit minut tervemenneeksi valistuksen ajalle Denis Diderot’n seuraan.

      En todellakaan ymmärrä, mitä valistukksen- enempää kuin keskiajankaan arvotuksella on tekemistä kirkon jäsenkadon kanssa? Tosiasia joka tapauksessa on, että ihmisoikeuksien kuten myös ihmiskunnan kaikkinaisen hyvinvoinnin kehityskkulku viimeisen tuhannen vuoden aikana on ollut uskomattoman nopeaa ja laaja-alaista ja tulee jatkumaan edelleen. Näyttää myös vahvasti siltä, että varsinkin kehittyneissä länsimaissa uskonnollisuus vähenee ja rationaalisuus ja järjen käyttö valtaavat alaa henkimaailmalta ja muilta mystisiltä ilmiöiltä.

  3. Kimmo Wallentin. Sillä on hyvinkin merkitystä, että liität hyvinkin selkeästi koko ajan kirkkoon ja uskontoon erilaisia negatiivisia määreitä ja luonnehdintoja. Ilmeisesti meitä saa ivata ja härnätä, mutta Sinä hiillyt, kun yrittää vastata…

    Kaksi huomiota. (1) Käyttämäsi vastakohta pimeä, uskonnollinen keskiaika – järkeä ja edistystä edustava sekä uskonnosta eri tavoin luopuva ”uusi aika” on nimenomaan 1700-luvun valistukselle tyypillinen karikatyyri. Kun sekä keskiaikaa että valistusaikaa tarkastellaan laajemmin, huomataan, että nimenomaan käyttämäsi luonnehdinnat ovat vanhentuneita ja vääristyneitä. Edistyneen tutkimuksen ja siinä mielessä aiempaa paremman tietämyksen vuoksi. Itse asiassa Sinä itse teet kirkosta ja kristillisestä uskosta ns. olkinuken ja hiillyt niille, jotka oikovat väitteitäsi.

    (2) Kukaan ei ole kiistänyt, että tietomme ja tuntemuksemme mitä erilaisimmista asioista on lisääntynyt kiihtyvällä vauhdilla. Ja siitä on koitunut valtavasti hyvää, mutta myös pahaa. Ilmeisesti ajattelet sen suuntaisesti, että jäljellä oleva paha kuten taikausko ja uskonto johtuu jotenkin järjen puutteesta ja järjen vallatessa alaa ne vähenevät. Tämäkin näkemyksesi on tyypillinen 1700- ja 1800-lukujen tuote. Ja tutkimuksessa on todettu, että tämä käsitys on yksipuolinen ja ilmeisen väärä: taikausko ja uskonto saavat uusia muotoja.

    Sekä giljotiini että hermomyrkyt ovat isoja järjen käytön edistyaskeleita. Mutta pelkkä järki ei ole lopettanut kummankaan käyttöä. Teologina ja kristittynä näen tässä yhden seurauksen siitä, mitä synti, ihmisen sydämen luopuminen Jumalasta, saa aikaan. Modernin uskonnonfilosofian vasta-argumentaation käsitykillesi jätän niille, jotka hallitsevat sen alan paremmin.

    • Ilmeisesti emmme pääse yhteisymmärrykseen po. asioista, mutta onneksi on mielipiteenvapaus.

      Toteat alkuperäisessä kommentissasi: ”Eikö meidän pitäisi olla enemmänkin huolissaan siitä, kirkosta erotaan eikä siihen liitytä?”

      Esitin omana käsityksenäni, että kirkon kriisi maksavien jäsenten kadosta ja siihen, ettei enää liitytä kirkkoon, johtuu rationalismin ja järjen aluevaltaukselta henkimaailmalta ja totean väistämättömän tosiasian, että kehityskulku on vuosisadasta toiseen kulkenut oman järjen käytön ja rationaalisen ajattelun lisääntymisen suuntaan. Johtuu tietysti myös väestön koulutustason valtavasta kehityksestä verrattuna vaikkapa vielä pari sataa vuotta aikaisempaan kouluttamattoman rahvaan koulutustasoon.
      Viittaukksesi valistuksenaikaan oli mielestäni täysin turha. Kehityskulku noilta vuosisadoilta parempaan suuntaan on joka tapauksessa ilmiselvä ilman olkiukkojakin.

      Tämä keskustelu alkaa mennä tyypilliseksi juupas – eipäs väittelyksi, joten katson sen osaltani päättyneeksi. Kiitos mielenkiinnostasi mielipiteitäni kohtaan. Onneksi on mielipiteenvapaus etten joudu enää kirkkokurin tuomittavakai mahtavan pappisvallan toimesta.

  4. Kimmo Wallentin. Toivon ihan oikeasti sitä, että päivittäisit tietojasi. (Vinkki: Alister Mc Grath: Tätä on teologia. Kirjoittaja on sekä entinen ateisti että nykyinen kristitty, fyysikko ja teologi sekä yksi tämän kysymyksenasettelun parhaita asiantuntijoita maailmassa). Rationalismi ja koulutustason lisääntyminen eivät sinänsä johda uskonnon vähentymiseen vaan uskonnollisten ja erilaisten uskomusten muodonmuutokseen. Muun muassa siksi, että esimerkiksi kristillinen usko vastaa pohjimmiltaan ihan eri kysymyksiin ja tarpeisiin kuin rationaalinen päättely ja tutkimus (joita siis tietysti tarvitaan). Tiedän kirkosta eronneita hyvin asiansa osaavia ja rationaalisia henkilöitä, jotka ovat omien sanojensa mukaan soveltaneet Tarot-kortteja johtamiseen.

    • Tarot korttien kuvat ovat ihmisen psyykkisten toimintojen symboleita ja nämä toiminnot ovat saaneet osuvia ja adekvaatteja luonnehdintoja vuosituhantisesta kokemuksesta, jota on taltioitu muistiin.
      Tarotissa on 22 kirjainta kuten hepreassa kirjaimia jotka nekin ovat erilaisten ideoitten kuvia
      Kävin Turussa pitämässä esitelmää, jossa yhtenä teemana oli juurikin Tarot kortti 16; se ennusta jotain muutakin kuin vain ihmisen psyyken tilaa: kuvaa kannattaa katsoa. Mitä näkyy?
      https://www.sunnuntainoita.com/the-tower

Pyykkönen Tarmo
Pyykkönen Tarmo
Olen katraasta karannut lammas, joka silloin tällöin tähyilee aidan yli.