Taivaan kirkkautta Yaounden yllä. Vielä suurempi on Kristuksen kirkkaus, kun hän tulee takaisin täydessä kunniassaan. Hänen säihkeensä on ihanampi kuin auringon nousu kauniina päivänä. Koko maailma näkee hänet samalla hetkellä.
SUNNUNTAI 22.11.2020
Tuomiosunnuntai – Kristuksen kuninkuuden sunnuntai
Kristus, kaikkeuden Herra
Ensimmäinen lukukappale Mal. 3:19-20
Kristityllä on tulevaiuus ja toivo. Meidän Vapahtajamme tulee takaisin suuressa kunniasaan. Hän kokoaa eteensä kaikki maailman kansat ja silloin Jumalan oikeudenmukaisuus ja vanhurskaus tulee esiin täydessä voimassaan.
Jumalan omille tämä on suuri riemun ja vapautuksen hetki, siirtyminen taivaan iki-iloon. Mutta pahaa tehneille tämä on edesvastuun esiin tulo. Kristuksen tuomiolla pahuus lopetetaan
Tästä kaikenlaisen pahuuden täydellisestä loppumisesta seuraa siteen, että Jumalan omille ikuisuus on rajatonta onnea ja autuutta.
Kristus tulee takaisin
Nykyisin Jeesus on taivaan valtaistuimella Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella. Siellä hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Sieltä käsin hän pitää huolta koko maailmasta.
Kerran hän tulee takaisin. Silloin hän tulee julkisesti. Hänen tulonsa näkyy jokaiseen maailmankaikkeuden kolkkaan yhtä ylevänä ja voimallisena.
Pahuus lopetetaan
Jeesuksen täydellisen vallan täysi julkitulo merkitsee kaiken pahan loppua. Niinpä kaiken pahan alkuperä ja yllyke Perkele heitetään ikuiseen tuleen. Paha loppuu kokonaan ja tuo pahan poistuminen on ikuinen. Milloinkaan ei enää paha pääse häiritsemään Jumalan luomaa elämää eikä Jumalan omaa kansaa.
Myös Kuolema henkivaltana saa saman kohtalon. Tämä merkitsee, että kuolema kumoutuu, niinpä ruumiin ylösnousemus on tästä seurauksena. Kaikki kuolleet heräävät uudelleen henkiin ja kaikki asetetaan Jumalan eteen.
Jumalan ottaessa maailmankaikkeuden kuninkuuden kaikki pahuuden vallassa olevat saavat oikeudenmukaisen tuomionsa.
Katso, se päivä tulee
liekehtivänä kuin tulinen uuni.
Kaikki röyhkeät ja pahantekijät
ovat silloin oljenkorsia.
Se päivä tulee
ja sytyttää ne liekkiin
– sanoo Herra Sebaot –
eikä niistä jää jäljelle juurta eikä vartta.
Kristuksen omille annetaan lopullinen ja ratkaiseva vapautus. Niinpä Jumalan omille tämä merkitsee nousua ikuiseen elämään.
Pelastuksen aurinko nousee Kristuksen omille
Perinteinen kirkkojen alttarin suunta on itä.
Tämä on peräisin toisaalta siitä, että Rooma oli Jerusalemista länteen, joten ikivanha rukoussuunta Jerusalemiin päin toimi rukoilemalla itään päin kääntyneenä.
Toisaalta mukana on ollut sellainen ajatus, että ylösnouseva aurinko on Kristuksen takaisintulon vertauskuva. Malakia puhuu tästä pelastuksen koittamisena, Jumalan vanhurskauden auringon nousuna. Näin kristikunta odottaa Vapahtajamme saapumista suuressa voimassaan ja rakkaudessaan.
Sama itäisen suunnan ajatus näkyy myös perinteisessä kristillisessä hautaussuunnassa. Arkku lasketaan jalat itään päin. Näin ruumiin ylösnousemuksessa rintamasuunta on nousevaa aurinkoa kohti eli siis Kristuksen takaisintulon vertauskuvaa kohti. Näin jo Malakian aikainen vertauskuva on elänyt meidän aikaamme asti pyhän kristikunnan keskuudessa.
Jumalan kansalle Jeesuksen takaisintulo on onnen täyttymys. Ikuinen hyvä olo on täydellinen. Ei enää ole itkua, ei parkua, ei vääryyttä eikä pettymyksiä, vaan kaikki on pelkästään hyvää ja riemu on rajaton.
Ylösnousemusruumiissa ei enää ole sairauksia eikä puutteita vaan kaikki vaivat ja krempat ovat lopullisesti poistettu. Kirkastettu ruumis on hyvinvoinnin täyttymys.
Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni,
on nouseva pelastuksen aurinko,
ja te parannutte sen siipien alla.
Te astutte ulos, hypitte riemusta
kuin vasikat laitumella.
Maatalon poikana olen aikoinaan paljonkin vienyt hevosia, lehmiä ja vasikoita laitumille. Voi sitä iloa ja riemua, mitä näistä näkyy, kun tallin tai navetan rajoittuneesta elämästä pääsee heinäniitylle hyppimään, kirmaamaan, tanssimaan ja vapaasti koivillansa ilmaa potkimaan. Eläimen koko olemus kertoo niiden tyytyväisestä onnesta kesäisen laitumen suloisella nurmikolla.
Panen tähän vielä Augsburgin tunnustuksen 25.6.1530 kuvauksen Kristuksen takaisintulon perussanomasta.
XVII Kristuksen tuomiolle tulo
Edelleen seurakuntamme opettavat, että Kristus on aikojen täyttyessä ilmestyvä tuomiolle ja herättävä kaikki kuolleet; hurskaille ja valituille hän antaa iankaikkisen elämän ja pysyvän ilon, mutta jumalattomat ihmiset ja perkeleet hän tuomitsee ikuiseen piinaan.
Jumalan antamaa tulevaisuutta me odotamme
— me —- odotamme sitä hetkeä, jolloin — saakin sitten astua ihanana esiin ja nousta ylös uuden, iankaikkisen elämän ehjään ja täyteen pyhyyteen.Sillä nyt me vielä jäämme puolittain pyhiksi ja puhtaiksi, jotta Pyhä Henki saisi jatkuvasti tehdä meissä työtä sanan välityksellä ja jakaa joka päivä syntien anteeksiantamusta, kunnes koittaa se elämä, jossa ei anteeksiantoa enää tarvita.Silloin ihmiset ovat täysin puhtaita ja pyhiä, täynnä hurskautta ja vanhurskautta.He ovat päässeet vapaiksi synnistä, kuolemasta ja kaikesta onnettomuudesta ja elävät uudessa, kuolemattomassa ja kirkastetussa ruumiissa.Kaikki tämä siis kuuluu Pyhän Hengen tehtäviin.Hän alkaa maan päällä pyhittämisen ja jatkaa sitä joka päivä käyttäen näitä kahta asiaa, kristillistä kirkkoa ja syntien anteeksiantamusta.— kun olemme jälleen tulleet maaksi, hän saattaa pyhityksen valmiiksi silmänräpäyksessä ja säilyttää sen meissä ikuisesti— Nyt me odotamme sitä uskossa sanaan nojautuen.
Tuomiosunnuntain tekstit näytetään ja aihetta esitellään osoitteessa
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-22-11-2020/
Matias
Menkää siis ja myykää omaisuutenne ja luovuttakaa köyhille, muuten ette kelpaa, tässä tarinassa.
Elämä voi olla ikuista, emme tiedä, mutta sukupolvet vaihtuvat. Sen me tiedämme.
Tarja
Kiitos kommentistasi.
Tuo Jeesuksen kehtotus oli erityistilanteessa annettu kehotus. Se ei sovellu jokaiseen tilanteeseen.
Valtaosassa elämän arkisten asioiden hyvään hoitoon kuuluu myös kaikkien ulkonaisten ja myös taloudellisten asioiden hyvä hoito. Niinpä eräissä toisissa puheissa Jeesus on kehunut sellaisia taloudenhoitajia, jotka ovat kartuttaneet pääomaa tarmokkaalla ja määrätietoisella työskentelyllään.
Raamatun suurista persoonallisuuksista esimerkiksi Aabrahamilla oli valtava omaisuusu ja sitä sanottiin Jumalan siunaukseksi.
Kaikki järkevä omaisuuden ja varojen käyttö on aina suhteutettava kulloisenkin tilanteen vaatimuksiin.
Näinhän kävi myös karjalaisille siinä tilanteessa, kun piti lähteä aikaisemmilta kotiseuduiltaan. Osa saattoi ottaa lehmänsä ja jotain muutakin mukaan, joku sai hädin tuskin itsensä ja perheensä hyökkääjän alta pois juuri ennen kuin rintaman hengenvaarallinen ammuskelualue oli ehtinyt heidän kotikyläänsä.
Mutta tuo esille nostamasi Jeesuksen sana luo myös yleisempää valmiutta ajatella asioita monipuolisemmin niin, että ei väärällä tavalla tarrauduta ulkonaisiin silloin, kun pitää toimia kokonaistilanteen hyväksi.
Esim eräs talo joutui luovuttamaan seitsemän maatilan verran karjalaisille. Ajatus tuolloin oli sellainen, että kyllä tämä menetys kirpaisee, mutta kyllä silti on autettava noita tulijoita, jotka ovat menettäneet kaikkensa. Kun tajusi tulijoiden menetyksen suhteessa omaan menetykseensä niin saattoi täydestä sydämestään luovuttaa omia alueitaan tulljoiden käyttöön. (Valitettavasti koska ihminen on sitä mitä on, niin yhtä hyvin ei käynyt kaikkialla vaan kesti vuosikymmeniä ennen kuin entiset asukkaat ja tulijat pääsivät sydämellisiin naapurisuhteisiin.)
Matias
Kertooko tämä Messiaasta, vai kenestä ?
” Katso, minun palvelijani, jota minä tuen, vallittuni, johon minun sieluni mielistyi.
Minä olen pannut henkeni häneen, hän levittää kansakuntiin oikeuden. Ei hän huuda, eikä korota ääntänsä, ei anna sen kuulua kaduilla.
Särjettyä ruokoa hän ei muserra ja suvaitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta.
Hän levittää oikeutta uskollisesti. Hän itse ei sammu, eikä murru, ennenkuin on saattanut oikeuden maan päälle ja merensaaret odotavat hänen opetustansa.
Kansa joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus. ”
Jesaja 42: 1-4
Tarja
Kiitos näistä hyvistä kysymyksistäsi.
Mielestäni tämä Jesajan kirjan kohta voidaan tulkita useammallakin tasolla.
Toisaalta arkisella ja kirjoittajaa lähemmällä tasolla se luo rohkaisua Baabelin vankeudessa olevalle kansalle ja lupaa näille mahdollisuutta päästä takaisin omille kotiseuduilleen silloin, kun Jumalan määräämä aika koittaa. (Tämä näkökulma sai osaltaan toteutumansa silloin, kun Baabelin vallannut Kyyros antoi juutalaisille luvan palata takaisin vanhoille asuinsijoilleen Juudeaan.)
Tässä vaihtoehdossa yksikön kolmas persoona kuvaa koko kansaa yhtenä persoonana, yhtenä kokonaisuutena, kollektiivisena Jumalan rakkaana.
Toisaalta se lupaa Messiaan eli kansan vapauttajan saapumista. Tämä näkökulma ei poista tuon ensimmäisen kohdan kansallista näköalaa, vaan tuo siihen pidemmälle ulottuvan näköalan. Tulevaisuuden toivo luo katseensa siihen aikaan, jolloin Jumala antaa kansalleen uuden Daavidin kaltaisen hallitsijan.
On vaikeaa nähdä missä määrin kirjoittaja on nähnyt nämä kaksi ensimmäistä näkökulmaa erillisinä tai onko hän heti alusta asti sitonut nämä kaksi näkökulmaa yhdeksi avoimeksi Jumalan antaman tulevaisuuden kuvauksiksi.
Kolmas ja koko maailmanlaajuiseen tulevaisuuteen suuntautuva lopunajallinen eli eskatologinen näkökulma laajentaa toisen kohdan Messias -odotuksen vaikutuspiiriä koko maailmaa koskevan Jumalan valtakunnan eteenpäin menon näköalaksi. Messias ei ole vain joidenkin ihmisten vapauttaja, vaan hänen tuomansa uusi elämä koskettaakin kaikkia kansoja ja kaikkia ihmisiä. Näin ennustus Messiaasta tuokin eteemme kuin ikkunaverhojen edestä vetämisen ja tulevaisuuden aukeamisen koko maailman koko historian mittaamattomien ulottuvuuksien näköpiiriimme tarjoillen. Tämän avarimman näköalan keskukseksi nousee Jeesuksen Kristuksen tulo maailmaan koko maailmaa pelastamaan ja koko maailmalle tulevaisuuden ja toivon tuomaan tulo.
Tämä kolmas näkökulma on meidän ei-juutalaisten näkökulmasta merkittävin ja eniten uskoa tulevaisuuteen antava. Näemme, että Jeesuksen esiintyminen ei ollut minkään hetken mielijohteesta syntynyt lahko, vaan jo kauan aikaa ennen Vapahtajamme syntymää ennakoitu ja vähitellen esiin hahmottuva näköala Jumalan maailmansuunnitelmiin. Pala palalta ennustusten näkökulmat avautuivat ja vähitellen profetian kaikki palaset löysivät oman paikkansa niin että koko profeetallisen täyttymyksen aika saattoi koittaa Jumalan ottaessa ihmisyyden Jeesuksessa Kristuksessa.
Jeesus oli luvannut tulla ’pian’ (takhy greek) eli ennen kuin hänen edessään olevista opetuslapsista kaikki olisivat edes ehtineet kuolla ja ennen kuin apostolit olisivat ehtineet edes loppuunkäydä Israelin kaupunkeja. Odotus perustui uskoon sen ainoonin täyttymiseen, joka siirtäisi auringon kevätpäivätasauksessa kaloista vesimieheen. (Danielin ja Qumranin aikalaskelmat)
Tästä lähidodotuksesat ovat useimmat teologit yksimielisä ja tunnustavat että kun odotus ei täyttynyt kirkko putosi ns. eskatoloiseen aukkoon, missä nykyiset ’kalastajat’ pulikoivat yhä ja yhä keinotekoisempia selityksiä tilanteelle keksien.
Seppo
Kiitos puheenvuorostasi.
1) Nuo astrologiset jutut saavat jäädä omaan arvoonsa. Olen lukenut ja tenttinut Danielin kirjan aramean kieliset luvut ja muutoinkin lukenut myös heprealaisen tekstin alkukielellä. Saarnoja valmistellessani olen tutkinut teoasta myös monien tieteellisten kommentaarien avulla. Noita mainitsemiasi ilmiöitä en ole siinä nähnyt. Sen sijaan kaiken maailman lahkolaisten keskuudessa liikkuneissa huuhaa-kirjoissa voi esiintyä mitä tahansa kummallisuuksia, enkä halua niihin sen koommin enempää puuttua.
Olen myös lukenut paljonkin Qumran -kirjallisuutta, mutta, koska en suinkaan kaikkea, niin voisitko ystävällisesti kertoa, missä kohdin tuo esittämäsi tähtitieteellinen siirtymä on mainittu.
2) On totta, että alkukirkon ihmisten joukossa oli monia, jotka odottivat Jeesuksen takaisin tulon tapahtuvan jo heidän aikanaan. Niinpä esimerkiksi Tessalonikan seurakunnalle tuli yllätyksenä, että jotkut heidän keskuudestaan ehtivät kuolla ennen Kristuksen tuloa kirkkaudessaan. He huolestuivat, miksi nämä kuolleet jäivät takaisin tulosta osattomiksi. Tuohon tilanteeseen tuli Paavalin kirjoitus kuolleitten ylösnousemuusesta. Kuolleet pääsevän samalle tasolle niiden kanssa, jotka ovat elossa Jeesuksen takaisin tullessa. Tämän jälkeen kaikki yhdessä käyvät meidän Herraamme vastaan.
3) Koska yleisessä julistuksessa on enemmän puhuttu pitkän aikavälin odotuksesta, niin tämän vastapainoksi viimeisen vuosisadan aikana on Uuden testamentin eksegetiikassa on paljonkin tutkittu juuri noita kohtia, missä Jeesuksen takaisintulon lähiodostus on ollut selvimmin esillä.
Eräät tutkijat ovat näistä kohdista jotkut ovat vetäneet sellaisen johtopäätöksen, että tämän lähiodotuksen näköala olisi ollut niin hallitseva, että vuosikymmenien kuluessa nämä ennustukset olisivat osoittautuneet virheellisiksi. Näin meidän nykyaikainen ajantajumme on tullut luetuksi sisään sellaisella oletuksella, että myös noiden muinaisten ihmisten ajantaju olisi ollut samanlainen. Ei olla oltu valveilla siinä minkä ajantajun maailmassa kunkin aikakauden ihmiset ovat eläneet.
4) Uudessa testamentissa on myös sellaisia kohtia, joissa puhutaan siitä, ettei kukaan muu kuin Taivaan Isä tiedä, milloin Jeesuksen takaisin tulo tapahtuu. Samaten varoitetaan liian oikosulkumaisista takaisin tulon laskelmista.
Joten samaan aikaan kun voidaan todeta että jo Uuden testamentin sisällä on erilaisia paruusian eli takaisintulon ajan kuvauksia, myös varoituksia siitä, ettei lähdetä hötkyilemään liian pikaisten ennakko-odotusten mukana.
5) Yhteenvetona voimme sanoa, että julistuksessamme on tuotava esiin rohkaisun sanoina, että Jeesus voi tulla takaisin hyvinkin pian, mutta samaan aikaan on kuitenkin rohkaistava ihmisiä kestäväisyyteen ja pitkämielisyyteen niin ettei menetä toivoaan vaikka odotus meidän ajan ihmisten maailmasta katsoen voisi jäädä hyvinkin kauas tulevaisuuteen.
Saamme rohkaista Kristuksen tulon odotuksella, mutta samaan aikaan voimme todeta, ettei kukaan ihminen voi etukäteen sanoa, milloin hän tulee takaisin.
On joskus ennenkin ollut esillä se, mitä ilmaus ”pian” tarkoittaa Jeesuksen paluusta puhuttaessa. Kuten Matias tuossa totesi, Raamatun uudella puolella on useita kohtia, joissa ilmaistaan Jeesuksen parousian olevan kaukana ensimmäisestä vuosisadasta.
Edelleen on aivan totta, ettei ”siitä päivästä ja hetkestä” tiennyt Jeesuksen sanojen mukaan muut kuin Isä. Toisaalta Jeesus kuitenkin antoi runsaasti ennakoiva tunnusmerkkejä, jotka on kirjattu muistiin kolmeen evankeliumiin. Turhaanko nuo ennustukset Jeesus luettelee?
”Samalla tavoin te kaiken tämän nähdessänne tiedätte, että se aika on lähellä, aivan ovella”, sanoi Jeesus seuraajilleen.(Mat24:33) Jotkut siis hoksaavat asian oikeaan aikaan, vaikka niin monta kertaa Vapahtajan esille tuloa on niin turhan innokkaasti odotettu. Jopa alkuseurakunnan aikana, vaikka Jeesus lähtiessään sanoi, että ”Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut. Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.”(Apt1:8,9)
Ja tuo ennustus on tainnut jo toteutua melko hyvin?
Rauli
Kiitos puheenvuorostasi. Kiitos useamman näkökulman esittelystä.
Mielestäni tuo näkökulma evankeliumin menosta kaikkeen maailmaan liittyy Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyn tehtävään: Kaikki kansat on opetuslapseutettava pyhän kasteen antamaan armoliittoon.
Roto: ” että ylösnouseva aurinko on Kristuksen takaisintulon vertauskuva. Malakia puhuu tästä pelastuksen koittamisena, Jumalan vanhurskauden auringon nousuna. Näin kristikunta odottaa Vapahtajamme saapumista suuressa voimassaan ja rakkaudessaan.”
Luulisi, että kaiken tietävä ja korkeasti oppinut hra Roto tietäisi, ettei aurinko mistään mihinkään nouse, vaan oman Telluksemme pyörimisestä johtuen näyttää liikkuvan päivän mittaan yli taivaankannen idästä länteen.
Mitä tuohon odotukseen tulee, niin sitä Jeesuksen tulemista on nyt odotettu kristittyjen toimesta kieli pitkällä jo pari tuhatta vuotta. Kunhan ei kävisi samoin kuin Vladimirille ja Estragonille Beckettin tragikomediassa ”Huomenna hän tulee”. Herrat odottavat Godot- nimistä henkilöä, joka ei koskaan tule.
MATIAS: Olen ollut kovin kiireinen ja tämä ketju on päässyt unohtumaan. Olet osoittanut minulle tai pikemminkin muille lukijoille monia viestejä, joiden yksityiskohtainen kommentoini edellytäsi pientä kirjaa. Tulen poimimaan niistä jatkossa joitain yksityiskohtia,muta ensin aivan yleistä Raamatun kiistattomasta astronomia/astrologiasta, eli:
Suuri tähtivuosi eli precessiovuosi (Platonin 25920 v = 12 x 2160v) esiintyy Raamatussa moniin verhoihin kätkeytyneenä, milloin loistavien kuninkaitten, milloin vaatimattomampien henkilöiden hahmoissa, lukumäärissä tai kohtaloissa.
Raamatullisen astronoimisen symboliikan peruskuvio on tietysti ympyrä jaettuna ensin kahteen, sitten kolmeen, neljään, viiteen, kuuteen, kahdeksaan tai 12 segmenttiin. Itse asiassa heprealainen Vanhan testamentin nimivastine, kuuluisa Tora ei merkitsekään suorassa etymologiassaan vältämättä ’oppia’ tai ’opetusta’, kuten aina sanotaan, se ei tule siis välttämättä opettamista tarkoittavasta verbistä mora vaan voi tulla suurta ympyrää tai aukiota tarkoittavasta sanasta tor, josta muihinkin kieliin on levinnyt tuttu sana tori. Sillä torit olivat muinaisaikaan puolustusnäkökohdista johtuen rakennettu kaupunginmuurien mukaisesti juurikin ympyröiksi.
Katsomme esimerkiksi Mariaa ja Jeesusta kuvaavaa ortodoksista Jumalan äidin ikonia, missä Marian kuin myös lapsen pään päällä ovat juurtikin ympyrän muotoiset sädekehät. Ne leikkaavat toisensa Golgata-ympyrän (gulgal) leikkauspisteessä, pisteessä jonka aikana yö ja päivä ovat tasan, mutta jonka jälkeen uusi aurinko, päivän vanha poika, on yön voittaja.
Mutta Suuren Vuoden mittakaavassa, ympyrän kuvatessa taivaallisen sfäärin koko kierrosta 25920 vuotta, on Jeesus Kristhos myös taivaallinen uusi Ihminen, uusi Adam, sillä heprealaisessa numero-kirjain gematriassa vastaa nimen Kristhos-luvun 888 summa vuorokauden 24 tuntia ja noiden tuntien 2 potenssi Adamin lukuarvon 45 kanssa kerrottuna antaa saman suuren kierroksen kokonaisluvuin ilmaistun keston, luvun 2592o, joka 12 kertaa 2160 vuoden välein on uuden auringon synnyttäjä! Siis 24 ^2 x 45 eli Kristhos ^2 x Adam = 2592o = Suuri tähtivuosi!
Gnostikkojen astrologiassa esim. Oinas, Zodiakin aloittaja oli Pää, mutta se oli myös alku ja loppu Alfa ja Omega. Kristus oli seurakunnan pää. Jeesus opetti opetuslapsilleen Pistis Sofiassa astrologiaa. Ei ole sattuma,että heprean Leijona-sanan Arieh lukuarvo on 216! Jeesus oli Juudaan leijona! Tästä pääsemme Qumranin kalenteriin, sillä Qumranin luostarin pohjapiirroos on juuri Leijonan kuva. Palaan tähän.
Matias
Saatana lupasi Jeesukselle koko maailman.
Tarja
Kiitos kommentistasi
Valheen isä teki suuria lupauksia olemattomalla omaisuudellaan
Jumala on kaiken luonut, sekä taivaan että maan
siksi myös kakki hänen on
Psalmit:
95:4 Maan syvyydet ovat hänen kädessänsä, ja hänen ovat vuorten kukkulat.
Saatanasta kerrotaan Raamatussa, että ”kun hän valehtelee, hän todella puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä.”(Joh8:44) Toinen asia on sitten se, että valehteliko Paholainen Jeesusta kiusatessaan erämaassa.
Jeesukselle esitettiin erilaisia haasteita: nälkään olisi leipiä saatavana kivistä ja heittäytyminen alas saisi kyllä varjeluksen. Ja sitten oli tämä vallankahvaan tarttuminen: ”Kaiken tämän, koko maailman ja sen loiston minä annan sinun valtaasi, sillä se on annettu minun haltuuni ja minä voin antaa sen kenelle tahdon. Jos kumarrat minua, tämä kaikki on sinun.”(Lu4:6)
Jos Saatana olisi tällä kohden valehdellut, tarjous ei olisi ollut mikään kiusaus ja haaste Jeesukselle. Jeesus ei kiistänyt Saatanan valtuuksia tyyliin ”eihän sinulla ole maailman herruuteen mitään sanomista. Hän sanoi: ”On kirjoitettu: ’Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.”
Toisaalla Jeesus käytti Paholaisesta nimitystä ”tämän maailman ruhtinas” ja seuraajansa Paavali puhuu ””tämän maailman Jumalasta”(2. Ko4:4) Eikö Matias sinulle tule koskaan mieleen ”tämän maailman jumala”, kun seuraattämän maailman menoa?
Toki me odotamme sen paremman kuninkaan Jeesuksen valtaan nousua ja Saatanan lopullista murskaamista, mikä prosessi kyllä jo Golgatalla aikanaan pohjustettiin. Jeesus kun silloin kesti kaikki häneen kohdistetut kiusaukset ja houkutukset.
Rauli
Kiitos puheenvuorostasi, joka vie keskustelua eteenpäin.
Nosta esille maailma -sanan eri ulottuvuuksia, jotka tuovat mieleeni kreikankielisen kosmos -sanan, κόσμος, ου, ὁ, kosmos, merkittävän aseman vanhassa kreikkalaisessa filosofisessa kirjallisuudessa ja näiden eri merkityskenttien vaikutuksen niin Uuden testamentin kuin kirkkosien, varsinkin Augustineuksen tuotannossa.
Sanalla oli erittäin merkittävä asema kreikkalaisessa maailmankuvassa. Siihen kytkettiin kaikkein keskeisimpiä koko maailman olemusta olevat rakenteet. Niinpä aikansa suurimpia folsofeja oleva kirkkoisä Augustinus joutui omassa opetustyössään kohtaamaan tuon käsitteen ulottuvuutta koko tuolloisen kreikkalais-filosofisessa ajattelussa. Näitä kysymyksiä hän kävi kohtaamaan todellisen karhunpainin vakavuudella. Mielestäni hän menestyi tuossa niin hyvin, että samaan aikaan hyväkseen käyttäen ja kuitenkin tuon maailmankuvan uudelleen luomisessa kristillisen sisällön mukaisesti uuteen ajattelun johtaneissa ajattelun tuloksissa me nykyajan ihmiset emme enää toisinaan edes huomaa, miten kovan henkisen työn hän oli tehnyt. Huomaamme vain hänen hengellisen tuotantonsa myönteisen ja kirkon uskoa eteenpäin suuntautuvien näköalojen valossa.
Myös Uuden testamentin kirjoittajat joutuivat käyttämään tätä sanaa, kun ilmaisivat Jeesuksen aikoinaan hepreaksi tai arameaksi julistamaa uskoa tulkitsemaan kreikkalaisessa ympäristössä, missä kreikkalaisen kulttuurin puhetapa vaati ilmaisemaan tärkeitä hengellisiä asioita, että ne toisinaan voivat nykyisen maailmankuvan omaksuneesta nykyaikaisesta lukijasta kuulostaa eri suuntiin vetäviltä.
Olen aikoinaan lukenut erään Uuden testamentin eksegetiikan metodiopin, jossa sanaa kosmos käytettiin yhtenä seimerkkinä sellaisista tapauksista, missä alkuaan juutalaisella maaperällä opetetut opit piti tulkita toisenlaisen ajattelutavan ja maailmankuvan alueella. Siinä tiivistettiin siten, että samaan aikaan piti tiedostaa kreikkalaisten käsitteiden perinteinen merkitys kreikkalaisen maailmankuvan sisällä, koska kuulijat ottivat jotakin tuollaista mukaansa evankeliumin sanomaa kuullessaan, sekä myös se, että julistajan taustalla olleet ajatukset eivät aina pyrkineet kertomaan kaikkea tuon sanan sisällöstä, vaan kussakin tilanteessa juuri tuon tilanteen mukaista sanomaa välittävää merkityskentän osa-aluetta. Tämä neuvo auttaa ymmärtämään, miten jokaisen tekstin historiallisessa tutkimuksessa pitää olla tarkkana, jottei mene tuon tekstin varsinaisen pyrkimyksen ulkopuolelle.
Tämän yleisen ja aavistuksen verran periaatteellisen osan jälkeen otan nyt pelkistelyn näkökulman sinun huomioittesi asettamiseksi sen sanoman yhteyteen, jota edellä toin esille. Mielestäni nimittäin molemmilla näkökulmilla on oikeutuksensa kunhan he vain pannaan oikeisiin mittasuhteisiinsa.
Toisaalta maailma sanan myönteinen käyttö. Tällöin sen sisältö on ilmaistavissa käsitteellä ”Jumalan luoma maailma eli siis itsessään hyvä maalma, jota Jumala suojelee, varjelee ja ylläpitää suurella voimallaan ja rakastavalla huolenpidollaan.
Ja toisaalta syntiinlankeemuksen seurauksena ”turmeltunut maailma ja tämän turmeltuneen olemuksen mukaisesti syntiin langennut ihmiskunta Jumalan vastaisessa elämässään ja jumalattomissa ajatuksissaan”.
Oma vastaukseni Tarjalle sisälsi lähinne tuon ensimmäisen eli luomisesta ja siihen liittyvästä huolenpidosta elävän maailman todellisuutta. Jumala on maailman tehnyt, ja siksi maailma on hänen omaisuuttaan.
Sinun esille nostamasi tekstinkohdat puhuvat tästä lankeemuksen alaisesta maailmasta ja siitä, miten Saatana riehuu tämän maailman keskellä alati jatkuvaa kapinaa Jumalaa vastaan lietsoen. Näin myös Jumalasta pois langennut ihmiskunta on tämän samaisen turmeluksen keskellä.
Joten yhteenvetona. Olen yrittänyt tässä tuoda esille tuon sanan ”maailma” sisältämän alkuaan monimuotoisen ja kokonaan toisenlaiseen käsitekokonaisuuteen kuuluneen sanan käytön kahden merkityskentän ulokkeen merkityksien esiintulon Uuden testamentin sanomassa.
Mielestäni molemmat puolet ovat oikein ja kertovat Jumalan sanan totuuden, kun kumpaakin katsotaan kulloinkin puheena olevan tekstin omassa yhteydessään.
Näin myös tuossa kiusaustilanteessa Saatanan lupaus oli että Jeesus pääsisi hänen vasallikseen jos antautui hänen valtaansa. Lupaus oli siis siinä mielessä oikea, vaikka syntiinlankeemuskertomuksesta muistamme, miten lupauksen toteutuminen meni todella karmeasti poskelleen.
Toisaalta lankeemus ei ollut muuttanut Jumalan asemaa Jumalana ja kaikkivaltiaana eikä myöskään hänen asemaansa kaiken omistajana ei edes lankeemuksen alaisista ihmisistäkään. (Verrattakoon varastettuun tavaraan: Se on yhä edelleen varsinaisen omistajana omaisuutta, vaikka varas yrittäisikin pitää sitä hallussaan.)
Paavali sanoo: ’Vaikka teillä olisi kuinka monta kasvattajaa Kristuksessa on teillä vain yksi isä, minä teidät olen synnyttänyt evankeliumin kautta.’
Tässä Paavali sanoo olevansa se Isä.
Paavali vakuuttelee jatkuvasti: Minä en valhettele, mutta sanoo myöhemmin; ” Jos totuus tulee minun valheeni kautta paremmin esille Jumalan kunniaksi, miksi sitten minutkin syntisenä tuomitaan. ” Eli myöntää valhettelevansa.
Ja siksi toivon, että tämä Jeesus Kristus tulisi takaisin, että voisi kysyä, mitä hän oikeasti on puhunut ja tarkoittanut. Ja mitä sinne ovat muut kirjoittaneet oman edus tavoittelussa ja pahennukseksi ja panetteluksi hänen kansalleen ja mitä mieltä hän on siitä, mitä siitä on seurannut kahdentuhannen vuoden aikana.
Tämä kaksituhatta vuotta on hyvin tärkeä, koska me emme tiedä Jeesuksen ajatuksia siitä.
Jumala tosin sanoo: ”Suurella vihalla minä olen vihastunut suruttomiin pakanoihin, kun he, kun minä vähän vihastuin, päästivät onnettomuuden tapahtumaan.”
Tarja
Kiitos puheenvuorostasi.
Paavali oli aikansa retoriikan huipputaitaja. Hänen kirjeensä ovat tästä osoituksena. Niinpä hänen retoriikastaan tutkimusta tehnyt totesi, että myös hänen puheensa siitä, että hänen esityksensä ei ollut puhetaidon osoittamista vaan julista Jeesuksen rististä, oli mitä suurimmassa määrin retoriikan menetelmien mukaista sanailua, jolla hän halusi keskittää kuulijansa sanonnan kauneudesta itse siihen asiaan, mitä hän halusi tuoda julki.
1.Korinttolaiskirje:
2:4 ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista,
Samalla tavalla tuo Paavalin puhe valheesta oli puhtaasti retoriikan ilmaisukeino nujertaakseen hänen esiintymiseen liittyneeseen kritiikkiin. Hän haluaa tuoda esille, että hänen sanomansa on niin kiistattomasti totta, että edes siinä tapauksessa, että oletettaisiin hänen valehdelleen, vastustajien väitteet eivät sittenkään kestäisi sen totuuden edessä jota hän tuo esille, vaikka niiden sanomissessa käytetty puhe ei olisikaan totta. Hän siis tuo esille sen, että selvää totuutta ei edes totuuden kertojan erehdyksetkään voi tehdä valheeksi.
Toiseksi tuot esille väitteen, että niin Jeesus kuin Paavalikin olisivat puhuneet omaa kansaansa vastaan.
Mielestäni nämä väitteet eivät alkuunkaan pidä paikkaansa. Kumpikin oli juutalainen. Kumpikin oli paneutunut oman kansansa parhaaseen uskonnolliseen ja teologiseen perinteeseen. Kumpikin on julistuksessaan tuonut esille rakkautensa omaa kansaansa kohtaan.
Mm
Jeesus sanoo
Johanneksen evankeliumi:
4:22 Te kumarratte sitä, mitä ette tunne; me kumarramme sitä, minkä me tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista.
Ja Paavali sanoo että hänen rakkautensa on niin syvä, että hän olisi valmis tekemään mitä hyvänsä oman kansansa puolesta, jos vain sillä voisi heitä auttaa:
Roomalaiskirje:
9:3 Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta,
Kolmanneksi. Maailmanhistorian suuri murheen aiheita ovat kaikki ne lukuisat juutalaisvainot, joita historian eri aikoina on esiintynyt. Nämä ovat historian synkimpiä puolia.
Jotta näiltä voitaisiin välttyä monet perinteiset kirkot ovat käyneet juutalaisten kanssa yhteisiä neuvotteluja, joissa on päästy yhteisymmärrykseen millä keinoin pyritään estämään moisten kauheuksien toistuminen tästä eteenpäin.
Lopuksi
Kristuksen takaisin tulo todellakin tuo esiin täydellisen totuuden, koska Jeesus on Totuus, kaiken todellisen totuuden personoituma.
Samalla tulee myös esille se, miten Jeesuksen sovintotyö on vaikuttanut koko maailmassa kaikkien kansojen keskuudessa ja miten paljon tämä kokonaan uusia näköaloja luova anteeksianto ja armahdus on saanut aikaan luoden yhteyttä ennen erillään olevien ja rakkautta ennen toisiaan vastaan vihollisuutta osoittaneitten välille.
Druidien tunnus oli ’Totuus m a a i l m a a vastaan’, Nazara merkitsee totuus Philippuksen evankeliumissa. Jeesuksen tunnus oli: Minä olen Totuus, drudien etiikan keskeinen vaade oli totuudellisuus. Maailmalla tarkoitettiin siis Rooman valtakuntaa,mikäilmene mm.siinä,että keisaari Augustukselta kävuikäsky,että ’koko maailma oli verole pantava’. NiinJeeuksenkaan kuninkuus ei ollut ’tästä maailmasta’ eli Rooman valtakunnasta.
Pilatuksen isä legendan mukaan keltti, vrt. Pilatuksen ja Jeesuksen dialogia drudien tunnuslauseesen the Truth against the world.
Druidipapit kantoivat valkoista vaatetta, näin tekivät essealaiset ja Jeesus. Perimätiedon mukaan Pythagoras eli ’suuri käärme’ oli opettanut sekä essealaisia että druideja. Druidipappeja sanottiinkin käärmeiksi. Vrt. Jeesus: Olkaa viisaita kuin käärmeet.- On tutkijoita, jotka katsovat jo VT:n kertovat kelteistä eli Omreista, Kymreistä tai Cimmerianeista (Vrt Gomorra, Qumran).
http://www.abcog.org/abp3a.htm
– Paavalin kirje galattalaisille oli kirje kelteille, sillä Galatia viittaa keltteihin eli siellä oli kelttien asutusta. Edelleen Galilea tullee Gileadista ja nimet saattavat viitat kelteihin, Gileadissa oli suuri kivikehä. Jeesus kotoisin Galileasta. Koko Gl – konteksti on paljonpuhuva etekin lukuarvossaan 33.
Evankeliumin teksti. Matt. 2:1 väittää tietäjien tulleen idästä. Druidit olisivat viimeiseksi siitä suunnasta saapuneet. Alkutekstissä ’tietäjistä’ käytetty sana μαγοι viittaa vahvasti Persiaan. Lisäksi koko tähtihomma ’tietäjineen’ muistuttaa erittäin paljon kertomusta Mithran syntymästä.
Druideista käytettiin myös termiä magoi ja viittaus idästä tulemiseen ei todista mitään. Riippuu siitä, mitä kirjoittaja on idällä tarkoittanut.
Seppo
Tuot esille kommentistasi monia asioita.
Mielestäni nuo eri asiat eivät liity toisiinsa, vaan niiden arkirealismi on peräisin hyvinkin erilaisista maailmoista.
6) Druidien pappisluokasta on vain vähän tietoa. Kaikesta päätellen ovat olleet aikansa oppineita Britannian ja Gallian kelttien keskuudessa.
Kelttilaisyyden kanssa Raamatun ilmoituksessa ollaan vain Paavalin ensimmäisen lähetysmatkan aikana Galatiassa sekä noille seuduille lähetetyn Galattalaiskirjeen vastaanottajien muodossa. Muuta kosketuskohtaa Raamatun sanomalla ei ole muinaisen kelttiläisten tai heidän uskontonsa kannattjien kanssa.
Heidät siis mainitaan vain varhaisen lähetystyön toiminta-alueena. Kaikki tämän yli menevä on vain mielikuvituksen tuotetta.
7) Filippuksen evankeliumi ja Totuuden evankeliumi ovat kaksi gnostilaista kirjoitusta. Ne ovat valentinolaisen maailmankuvan vaikuttamia. Liikkeen perustaja Valentinos eli noin vuosina 100 – noin 153/155/160/161. Tämän tuotanto on sitten vaikuttanut moneenkin myöhempään gnostilaiseen teokseen.
Teoksista voi lukea enemmän suomalaisten huippututkijoiden suomeksi kirjoittamasta kirjasta
Dunderberg, Ismo; Marjanen, Antti: Nag Hammadin kätketty viisaus – gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä. 2. täydennetty painos. WSOY, Helsinki, 2005. ISBN 951-0-30859-5.
8) A) Omri oli Israelin yksi vahvimmista hallitsijoista. Hän muutti Israelin pääkaupungin Samariaan. Hänen hallituskautensa oli 884/83 – 873/72. Hänet tunnetaan myös akkadinkielisissä kiilakirjoituksissa ja Israel nimellä ”bit humri”.
B) Kymrit ovat Walesin asukkaita Britanniassa.
C) Kimmerialaiset olivat muinainen kansa, joka eli nykyisen Ukrainan ja Venäjän alueella noin 700- ja 600-luvuilla eKr.. Skyytit tuhosivat heidät historiallisena kansana. Skyytit mainitaan Raamatussa yhden kerran.
Kolossalaiskirje:
3:11 Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus.
Fantasiakirjailija Robert E. Howard yhdisti sankarinsa Conanin kimmerialaisiin näiden mystisen ja raa’an maineen takia. Howardin fiktiiviset kimmerialaiset kuitenkin ovat fiktiivisten kelttien esivanhempia, eikä heillä ole historiallisten kimmerialaisten kanssa mitään muuta yhteistä kuin nimi.
D) Gomorra oli Aabrahamin aikana tuhoutunut kaupunki. Hepreaksi nimi on ‘ămōrāh, עֲמֹרָה .
E) Qumran oli Jeesuksen aikainen yhdyskunta. Hepreaksi nimi on קומראן .
Huomannet näistä eri nimistä ettei niillä ole mitään tekemistä toinen toisensa kanssa. Asiallisesti nämä puhuvat aivan eri henkilöistä ja kaupungeista ja kansanryhmistä.
Seppo
9) Otan Pilatuksen aivan erillisenä siitä syystä, että Wikipedian Pilatusta käsittelevässä artikkelissa viitataan kahteen kirjaan, joista toinen on puhtaasti mielikuvituksen tuotetta.
Cloughin kirjaa en ole lukenut, mutta sen katkelma on joko siteerajan tai sitten kirjan sisällön takia täysin epähistoriallinen.
Sain tuon Crozierin sepittämän ja Saarisalon suomentaman kirjan toisen painoksen arvosteltavakseni. Luin kirjan ennen kuin otin siitä tarkemmin selvää. Heti näkyi että sen kulttuuritilanne asettuu sotien väliseen Englantiin, lähempänä ensimmäistä kuin toista maailmansotaa, ja siellä vielä johonkin satamakaupunkiin.
Vasta luettuani kirjan otin selvää ja niinpä oli sisältö ja tuon Pilatuksen aikaan sijoitetun romaanin julkaisuvuosi 1928 yhteen täsmääviä. Teos on täysin fiktiivinen.
Tämän illan 17.11.2020 klo 19.36 tilanteen mukaiset kirjallisuusviittet ovat
Kirjallisuutta
Clough, W. O.: Pontius Pilatus: Viralliset Asiakirjat. Suomentanut M. O. Mattila. Akateeminen Kustannusliike, Tampere 1975. ISBN 951-9023-10-0
Crozier, W. P.: Pontius Pilatuksen kirjeet. (Letters of Pontius Pilate, 1928.) Suomentanut Aapeli Saarisalo. 1. painos 1938 Gummeruksen kustantamana. Jyväskylä: Atena, 2000. ISBN 951-796-210-X.
Seppo
10) Puheesi Pythagoraasta, muinaiseksi kreikaksi Πυθαγόρας ὁ Σάμιος, Pythagoras ho Samios, eli tarinan mukaan vuosina 582–496 eKr. Hänen historiallisuudestaan ollaan eri mieltä eri piireissä.
Sen sijaan kaikille selvää on, että pythagoralsuudesssa hänen hahmonsa on merkittävä. Tuo liike oli sekä uskonnollinen että filosofinen. Sen parissa liikkuneet ja hänen kirjoittamikseen tai sanelemikseen väitettyjä teoksia piti mm kuuluisa kreikkalaisen filosofi Aristoteles epäperäisinä eli diinä mielessä väärennettyinä.
Pythagoralaisuuden opeista voidaan päätellä, että he ovat saaneet vaikutteita sekä Epyptin että Kaksoisvirranmaan korkeammista kultuureista.
Kytköksiä sen paremmin druideihin kuin essealaisiin ei ole olemassa. Se vähä mitä tiedetään druideista riittää osoittamaan ettei noilla voi olla mitään välitöntä yhteistä. Samoin on laita essealaisten kanssa.
Seppo
11) Galilea on hepreaksi hag·gā·lîl, הַגָּלִֽיל , joka siis on erään alueen nimi. Sanan taustalla on arkikielinen merkitys ympyrä, sylinteri, ympäri kääntyminen jne.
12) Gilgalin nimi on hepreaksi hag·gil·gāl, הַגִּלְגָּל , joka merkitsee pyhää kivien ympyrää. Nämä 12 kiveä pantiin paikoilleen Joosuan aikana, kun kansa oli tullut kuivin jaloin Jordanin yli, Joos 3-5. Siellä myös kansa jota Egyptistä lähtien ei ollut ympärileikattiin. Siellä kansa on myöhemminkin muistellut, miten Jumala väkevällä kädellään toi kansan Epyptin orjuudesta vapauteen. Niinpä sinne kokoonnuttiin kiittämään ja ylistämään.
Seppo
12) Herodotos kertoo persialaisessa ympäristössä asuvasta meedialaisesta Magos -heimosta. kreikaksi magos: μάγος, ου, ὁ. He olivat ulkonaisesti sulautuneet persialaiseen uskonnollisuuteen, mutta olivat silti säilyttäneet omia vanhoja perinteitään.
Tästä sitten on tullut nimitys magoi, joka eri tilanteissa voi tarkoittaa:
Viisaat miehet, opettajat, papit, lääkärit, astrologit, näkijät, unien tulkitsijat, augurit, ennustajat, velhot jne.
En pidä mielekkäänä kytkeä Matteuksen kertomia tietäjiä kelttiläisiin druideihin missään muotoa.
Kristillisessä perinteessä syntyi varsin varhaisessa vaiheessa tulkinta, että nämä tietäjät edustivat muita kansoja. Näin heidän saapumisessaan Jeesusta kunnioittamaan hähtiin Vanhan testamentin profetian toteutumisen ennakointi kun puhutaan siitä, miten kaikki kansat tulevat kunnoittamaan Israelin Jumalaa. Tämän mukaisesti lähetystyöstä eli kaikkien kansojen voittamisesta Kristuksen valtakuntaan tuli loppiaisen kuudes aihepiiri aikaisempien 1) Jeesuksen kaste, 2) Jeesuksen syntymä (siirettiin pari vuosisataa myöhemmin noin 350 tienoilla jouluun), 3) Viinin ihme Messiaan tulon merkkinä, 4) Leivän ihme uudistuneena mannaihmeenä (siirrettiin myöhemmin keskelle paastonaikaa), 5) Beetlehemin tähti, Taivaat julistavat Jumalan kunniaa ja sitten noin vuoteen 400 jKr. mennessä vielä tuli tämä 6) Itämaan tietäjät muiden kansojen edustajina eli maailmanlähetyksen ennakoijina.
Seppo
13) Olen jo Raulin kommenttiin puhunut kosmas -sanasta, maailma. Luukkaan jouluevankeliumissa on toinen sana akkusatiivissa:
oikoumenēn , οἰκουμένην , joka tarkoittaa asuttua maata, ja juuri tässä yhteydessä nimenomaan Rooman valtakuntaa.
Käytössäni on jo 1980 luvulta ollut yksi kiinankielinen Raamattu, johon on selvennyksen vuoksi lisätty Rooma -sanat kahteen kohtaan: Rooman keisari Aurustukselta kävi käsky ja koko Rooman valtakunta oli verolle pantava. Itsetietoisina he halusivat kertoa, ettei Kiina koskaan ole kuulunut Rooman alaisuuteen eikä tässä myöskään puhuta Kiinan keisarista.
Tuon luettuani mietin, miksi Luukas on käyttänyt ilmausta ”koko maailma” puhuessaan Rooman valtakunnasta.
Ilmaushan sinällään ei ole mitenkään kummallinen, sanotaanhan ranskan kielessäkin ”tout le monde”. ”koko maailma” eli kaikki -sanaa niinkin pienestä porukasta kuin läsnä olevasta muutamasta kaverista.
Mutta sitten huomasin Luukkaan teologian sisältämän koko maailmaa syleilevän näköalan. Näin tuolla pienelläkin sananvalinnalla hän tuo ikäänkuin sormen painalluksella viitteen siitä, että tässä kerrotaan nyt jostain sellaisesta mikä koskettaa laajempaakin piiriä, koko maan piiriä, koko maailmaa, kaikkea asuttua maailmaamme. Koko maailma on taakkojen alla, verotuksen alainen, ja lapsen syntymän kerronnassa kerrotaan evankeliumi köyhille, koko maailmalle tulee Vapahtaja. Tekstissä kuvattu kansan saamasta Vapahtajasta ikään kuin jo etukäteen laajennetaan äärimmäiseen asentoonsa, koko maailmaa yhtenä vapautettuna kansana, Jeesuksen pelastamana ihmiskuntana.
Tällaisia näköaloja minulle tuli tuosta koko maan -käsitteestä.
Seppo
Kohtaan 9) Pontius Pilatuksesta liittyen otin selvää tuosta Cloughin nimissä kirjoitetusta fiktiosta, johon wikipediassa viitataan kertomataa sen luonnetta, Hain sen kirjastosta ja totesin fiktioksi.
Amazonin kirjakauppa on sentään rehellisempi ja kertoo rehellisemmin, että kyseessä on historiaan sijoitettu ja uskonnollisia kysymyksiä käsittelevä mielikuvituksen luoma teos.
Books
Fiction
History
Religion & Spirituality
Gesta Pilati: Or, The Reports, Letters and Acts of Pontius Pilate, Procurator of Judea, with an Account of His Life and Death
by W. O. Clough
Matias
Galatia, galatealaiset ..
” Herodeksen johdossa oli puoliksi kreikkalainen, puoliksi juutalainen hovi, jonka palvelijoina oli soreita eunukkeja ja jalkavaimoja. Monet seurueen jäsenistä hän oli perinyt Kleopatralta. Hänen sihteerinsä, Damaskoksesta lähtöisin oleva Nikolaos oli toiminut Kleopatran lasten kotiopettajana ja hänen 400 galatealaisesta koostuva henkivartiostonsa oli ollut kuningattaren henkivartiosto.
Augustus siirsi heidät Herodekselle lahjana ja heidät liitettiin aiempien germaanien ja traakialaisten joukkoon. Nämä vaaleat barbaarit toteuttivat kidutukset ja murhat äärimmäisen kosmopoliittisen kuninkaan mielen mukaan.
Herodes oli sukujuuriltaan foinikialainen, hellenistinen sivitykseltään, idumealainen syntymäpaikkansa mukaan, juutalainen uskonnoltaan, jerusalemilainen asuinpaikkansa mukaan ja roomalainen kansalaisuudeltaan. ”
Jerusalem Kaupungin elämäkerta.
Simon Sebag Montefiore.
Tarja
Vastaan tähän omalta näkökulmaltani myöhemmin tutustuttuani Montefioren kirjaan. Olen nimittäin paljonkin lukenut niin Herodes Suuresta kuin hänen suvustaan ja eri tehtävissä olevista Herodes nimisistä hallitsijoista. Mutta juuri tätä kirjaa en ole lukenut aikaisemmin, joten vasta asiaan tutustuttuani kerron, mitä mieltä olen kirjasta.
Tarja
Kiitos kirjavihjeestä
Olen saanut Montefiorin kirjan käteeni. Se on pitkän aikavälin kuvaus jerusalemista, joten siinä ovat myös kaikkien tuollaisten teosten sekä vahvat että heikot puolet. Toisaalta yleisten linjojen selkeä hahmotus ja toisaalta useammassa kohdin yksityiskohtien oikaisua.
Niinpä tässä keskustelussamme esillä oleva Herodeksen aikakin on toisaalta hyvinkin mukaansa tempaaasti kerrottua kuvausta aikansa Välimeren alueen keisarin jälkeen rikkaimman miehen elämästä ja hänen jälkeläisistään.
Erityisesti hän on kiinnostunut kuvattaviensa sukupuolisista hurjateluista sekä heidän halustaan tappaa kaikkia, jotka he kokivat uhkaksi.
Kirjoittaja tuo monissa kysymyksissä hyvinkin selkeästi näkyviin oman linjansa, joissa paikoin on hyvinkin nasevia havaintoja.
Toki useammassakin kohdin ymmärrän historian kulun toisin ja myös arvioin tapahtumien merkityksen toisin.
Näiden syvempi käsittely veisi tämän ketjun kannalta sivuraiteille, joten tällä kertaa ei sen enempää.
Matias
”Jeesus on totuus. ”
Totuus riippuu aina asiayhteydestä.
On vaarallista uskoa kaikkea mitä kuulee, pitää itse ottaa selvää koska se voikin olla valhetta. Ihmisiä on helpompi huijata, kuin saada heidät uskomaan, että heitä on huijattu.
Tarja
Kiitos kommentistasi.
Toki jokaisella ajatuksella on oma yhteytensä. Väärään yhteyteen kytkettynä lauseen ajatuskin muuttuu.
Kun sanomme, että Jeesus on Totuus, sanomme että hän on Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa. Siksi hänen totuudellisuutensa on Jumalan ilmoituksen totuutta.
Mutta samaan aikaan on ymmärrettävä, että meidän hänen sanomansa kuulevien ja vastaanottavien käsityskykymme on rajoittunutta ja aina alttiina väärinkäsityksille. Tämän rajoittuneisuuden takia myös uskonnollisissa keskusteluissa tulee useinkin aivan turhanpäistä kinastelua, koska meidän tietomme on vajavaista ja näin myös ilmaisumme ja ajattelutapamme ovat rajallisia.
Pelastuksemme kannalta on todettava että meidän vastuumme ei ole siinä, miten paljon me olemme asiasta käsittäneet, vaan siinä, miten Jumalan suuri armo ja hyvyys saa olla elämämme voima. Eihän pienen vauvankaan syöminen äidin rinnoilla ole kiinni sen älyllisestä tajunnasta kuinka paljon hän voi tajuta äidin olemusta, vaan siinä että hän pystyy ottamaan rinnan suuhunsa ja pääsee imemään elämää yllä pitävää ravintoa.
Tällaisia ajatuksia minulle heräsi sinun puheenvuorostasi.
Kiitos kommentistasi.
Roto: ”Mutta samaan aikaan on ymmärrettävä, että meidän hänen sanomansa kuulevien ja vastaanottavien käsityskykymme on rajoittunutta ja aina alttiina väärinkäsityksille. ”
Voisi kuvitella, että Jumala suuressa viisaudessaan olisi luonut ihmispoloisille sen sorttisen käsityskyvyn, että hänen sanomansa menee perille ja tulee ymmärretyksi yhdellä ainoalla ”oikealla” tavalla varsinkin kun sitä yritetään ihmisten kaaliin toisten ihmisten taholta niinkin voimallisesti paukuttaa joka käänteessä.
Tuntuu aika pöljältä, että ensin Jumala luo ihmisen omaksi kuvakseen maailmaa ja muita luotuja hallitsemaan eikä kuitenkaan anna hänelle riittävää ymmärrystä ja käsityskykyä edes oman uskottavuutensa ja olemassa olonsa ymmärtämiseksi.
Onko sitten ihme, että kaltaiseni uskonnottomien ja omilla aivoillaan ajattelemaan tottuneiden mielestä ei ole koskaan ollut eikä koskaan tule olemaan ihmistä jolla olisi varma tieto jumalista ja kaikesta siitä, minkä uskontojen nimissä väitetään olevan totta? Jos joku vaikka sattumalta tulisi sanoneeksi täydellisen totuuden, hän ei sitä itse tietäisi.
”Jumala on ihmisen taivaan ääriin projisoima toivekuva itsestään” (Juha Hurme teokksessaan ”Niemi”)
Kimmo
Jumala on antanut ihmiselle juuri niin paljon tolkkua kuin tarvitaan täällä maan päällä asumiseen.
On muistettava että Raamatun näkemyksen mukaan tietomme on vajavaista. Sen sanoo mm Pyhä Paavali.
Sen sijaan usko on varmempi kuin tieto ja lujenpi kuin taivaan ja maan pysyvyys, sillä uskon varmuuden perustana ei olekaan meidän vajavainen käsityskykymme, vaan Jumalan oma työ.
Sanallaan ja sakramenteillaan Jumala kutsuu meitä luokseen ja tämän kirkon antaman Jumalan tarjouksen välityksellä sitten Pyhä Henki antaa uskon ja toivon oman mielisuosionsa mukaan missä ja milloin hän niin hyväksi näkee. Usko annetaan jo pyhässä kasteessa. Tämän lahjan hyväksikäytössä sitten voi epöuskon takia tulla viivytyksiä tai laiminlyöntejä.
Kimmo
Tuo viittaamasi Juha Hurmeen ajatus ei ole hänen omaa keksintöään vaan asiallisesti uusin sanoin 1800 -luvun puolivälissä sanottu ajatus. Hän ei tuossa ajattele ”omilla aivoillaan” vaan ainoastaan toimii noiden yli puolitoista vuosisataa sitten julki lausuttujen ajatusten kaikuna, joka vain eräissä pienissä ilmaisun yksityiskohdissa on muutettu saman ajatuksen toistoksi toisin sanoin.
Joten tämä aattehistoriallisena huomiona tuosta mainitsemastasi tottumuksestasi ”omilla aivoillaan ajattelemaan”.
Kimmo
Eino Leinolla oli selkeä kanta materialismin haittavaikutuksista ihmiskunnan elämään.
Tuulikanteleen johdannossa hän kirjoittaa
Mutta kun minulta niin usein kysytään, mikä on syynä kaikkeen kurjuuteen meidän ympärillämme, niin täytynee minun kerran vastata siihen mahdollisimman
selvästi ja lyhyesti: Ihanteiden puute, henkisen tason alhaisuus, sanalla sanoen, ajan hirvittävä materialismi!
Voinkin oikeastaan lopettaa jo tähän. Ihminen, joka lähtee sitä vastaan sotimaan, on piankin — ehkä vielä enemmän kuin näiden rivien kirjoittaja — tunteva itsensä »tuulikanteleeksi», joka helisee tyhjään avaruuteen.
En tunne enkä tunnusta sitä omaksi tehtäväkseni. Olen kyllin paljon taiteilija löytääkseni tyydytykseni kauneuskuvien muotoon kiinnittämisestä, joilla Jumala kaikkivaltias näkee hyväksi kulloinkin sielunsilmiäni ilahduttaa. Ja niihinkin nähden on minun Brandesin keralla huoattava:
»Ve mig, som behöver en evighed og dog maa da som de andre!»
H:ki 5. IV. 19.
Eino Leino
Roto: ”Tuo viittaamasi Juha Hurmeen ajatus ei ole hänen omaa keksintöään vaan asiallisesti uusin sanoin 1800 -luvun puolivälissä sanottu ajatus.”
Mitä sitten? En ole väittänytkään, että Juha Hurme olisi ajatuksen isä. Kunhan ilmoitin lähteen, mistä ajatuksen olen lukenut, kuten hyviin tapoihin kuuluu. Asiahan on niin, että vain lausuman substanssi on merkittävä ja oleellinen, ei se kuka sen lausuman ensimmäisenä esittää. Ei ”kultainen sääntökään” ole Jeesuksen keksintö – vaikka niin usein virheellisesti väitetään – vaan on ollut olemassa jo kauan ennen hänen syntymäänsä monien eri kulttuurien keskuudessa – vain hiukan eri sanoin esitettynä, ajatuksen kuitenkin pysyessä samana.
Roto: ”Joten tämä aattehistoriallisena huomiona tuosta mainitsemastasi tottumuksestasi “omilla aivoillaan ajattelemaan”.
Eihän tässä juuri muutakaan voi kuin ajatella ja yrittää tulla toimeen omilla sekunda-aivoillaan, niillä ainoilla, jotka Jumalalta on saanut, vaikkei se aina helppoa ole kun on vähän vajavaiseksi jäänyt yläkerran toimintateho.
Sitä en ymmärrä vaivaisella aivokapasiteetillani sitten millään miksei se Jumala ole sen verran parempia aivoja kallooni toimittanut, että tieto itsestään olisi kalloni sisuksiin valmiiksi asennettuna, ettei sitä tarvitsisi pappien ja eri sorttisten uskovaisten toimesta yrittää sinne jatkuvasti huonolla menestyksellä väkisin takoa.
Tämä ihmetyttää erityisesti siksi kosks kuulee väitettävän, että se Jumala tahtoisi, että kaikki ihmiset (eläimistä ei ilmeisesti ole niin väliä) häneen uskoisivat. Ei luulisi kaikkivaltiaalle olevan temppu eikä mikään luoda ihmislapsilleen semmoinen pääkopan sisältö, että usko ainakin näihin jumaluuteen, taivas- ja helvettihommeleihin liittyviin asioihin olisi ihan itsestään selvää pässinlihaa jo syntymästä asti.
Olisi Telluksella varmaan paljolta pahalta säästytty jos ei olisi tarvinnut tuhlata aikaa juupas eipäs väittelyihin uskonasioista tai vuodattaa viatonta verta inkvisiitiossa ja erisorttisissa uskonsodissa.
Kimmo
Kiitos mielipiteitäsi selventävästä puheenvuorosta.
Varmaankin voimme todeta sen että tietomme on vajavaista ja vaikka kuinka tutustumme aina uusiin kirjoihin niin paljon kuitenkin jää lukematta ja tutkimatta:
1.Korinttolaiskirje:
13:9 Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
Saarnaaja:
12:12 Ja vielä näiden lisäksi: Poikani, ota varoituksesta vaari; paljolla kirjaintekemisellä ei ole loppua, ja paljo tutkistelu väsyttää ruumiin.
Minä puoleltani iloitsen siitä, että kerran tämä vajavaisuuskin päättyy ja Jeesuksen tullessa takaisin täydellisyys tulee sijaan.
1.Korinttolaiskirje:
13:10 Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
Roto: ”Kiitos mielipiteitäsi selventävästä puheenvuorosta.”
Juu, ollos hyvä vaan.
Roto: ”Varmaankin voimme todeta sen että tietomme on vajavaista ja vaikka kuinka tutustumme aina uusiin kirjoihin niin paljon kuitenkin jää lukematta ja tutkimatta:”
Lue sinä poika vaan kirjoja. Minä ajattelen näillä ikiomilla Jumalan antamilla vajaavaisilla aivoilla.
Kimmo
Lueskelen sen mukaan kuin ehdin ja jaksan. Toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän. Koko ajan jotain lukua kuitenkin on menossa tavalla tai toisella.
Tämän vuoden aikana kotokirjastooni on jostain syystä ajautunut 610 teosta entisten lisäksi. Kaikkia en vielä ole ehtinyt lukemaan ja boheemiin lukutyyliini kuuluen en osaa myöskään sanoa milloin mitäkin opusta nostelen silmieni eteen. Toisinaan paljon ja nopeasti, toisinaan hitaasti ja mietiskellen.
Minulle jatkuva lueskelu on samaan aikaan sekä huvi että hyöty, sekä iloa että asioihin paneutumista, toisinaan johonkin tiettyyn asiaan paneutumista varten toisinaan vain alinomaista uteliaisuutta ja halua tietää edes vähän enemmän milloin mistäkin sattuu.