Piispat pohtivat sitä, että voivatko muutkin kun miehet naisten kanssa ja naiset miesten kanssa mennä kristilliseen avioliittoon keskenään? Siis , että voiko pappi vihkiä kahta miestä tai kahta naista avioliittoon toinen toistensa kanssa?
Yhtenä syynä kielteiseen kantaan on Raamatun kuuluista sanat siitä jonka mukaan sukupuoliaktissa tullaan yhdeksi lihaksi . Väitetään ,että tämä on mahdollista vain miehen ja naisen välisessä yhdynnässä.
Tämä Raamatun toteamus yhdeksi lihaksitulemisesta saa vahvistuksen tosi elämässä yhdyntäkokemuksesta . Kaksi ihmistä ,jotka pitävät toisistaan ja jopa rakastavat toisiaan,ovat tilanteessa jossa he tuntevat vetoa toinen toistaan kohtaan . He alkavat lähennellä toisiaan hellyydessä joka kiihtyy eroottiseksi jännitykseksi ja joka johtaa sukupuoliaktiin , yhdyntään. Yhdyntä , joka huipentuun orgasmiin. He kokevat sekä fyysisten , mutta ennen kaikkea psyykkisten rajojensa sumentumisen ja yhteen sulautumisen . Siinä koetaan kuinka partneri jättää tunnejäljen vastaanottajan persoonaan. Tämä jälki elää kokemusmuistona ja tunteena vastaanottajassa. Se toinen on läsnäolevana subjektissa. Heistä on tullut ”yksi liha”.
Yhdynnällä on pääasiallisesti kaksi funktiota. Uskonnollisissa piireissä tartutaan siihen , että suojattoman yhdynnän seurauksena lopulta syntyy lapsi. Tämä on yhdynnän biologinen funktio. Toinen funktio on se, että tarpeeksi hyvä yhdyntä pitää yllä ja lujittaa puolisoiden yhteenkuuluvuutta. Normaalin mittaisessa aikuiselämässä pariskunnalla on tuhansia yhdyntöjä ja vain muutamassa niissä siitetään lapsi.
Raamatun termi yhdeksi lihaksi tulemisesta , ei ole vain mystillinen taivaallinen unio, vaan koko ihmiskunnan kokemukseen perustuva tosiasia,tosiasia jolla on myöskin symboolinen ja mystillinen puolensa. Sen kokee jokainen joka etsii vain eroottista tyydytystä yhdynnässä.Rakkaudeton tai ystävyyteen puutteesta kärsivä yhdyntä on itseasiassa itsetyydytystä ,jolloin toinen osapuoli on vain tyydytyksen väline .Jälkitunne subjektille on likaisuuden ja häpeän tunne ja toiselle osapuolelle nöyryytyksellinen käytetyksi tulemisen tunne.
Yhdynnän symboolinen puoli tulee esiin ensmmäisen yhdynnän merkityksessä , oli se sitten kokemuksena millainen tahansa.Sen jälkeen asianomainen tietää astuneensa uuteen elämänvaiheeseen. Kun uskottomuus tulee ilmi, reaktiot ovat vahvat.Mies voi sulattaa vaimon tilapäisen ihastumisen johonkin toiseen. Mutta hänen on hyvin vaikeata ,taikka mahdotonta, sulatta sitä jos vaimo on ollut yhdynnässä jonkun toisen kanssa. Yhdyntä on liiton vahvistus. Uskottomuudessa liitto rakoilee.
Nyt pohditaan sitä , ilman että asia sanotaan ääneen, että onko homoseksuaalisten sukupuoliakti samalla lailla yhdeksi lihaksi tulemista kun heterojen? Jos pysytään yhdynnän kokemuspuolessa ,niin aivan varmasti on.Tästä meillä on aivan tarpeeksi todistuskertomuksia. Kun kaksi heikäläistä rakkaudessa yhtyvät omalla tavallaan , niin siinä tapahtuu sama voimallinen helyyden, erotiikan ja seksuaalisen jännityksen laukeaminen orgasmissa , orgasmissa joka samalla koetaan yhteen sulautumiseksi, yhdeksi lihaksi tulemiseksi.
Voivatko piispat ymmärtää ja hyväksyä tällaista? Riittääkö homojen rakkauselämän kokemuspuoli kirkollisen avioliiton kriteeriksi heille? Onko kristillinen seurakunta valmis hyväksymään homokansan rakkauselämän todellisuuden ja sallimaan heidän elää kristillisessä parisuhteessa?
Markku Hirn. Mainitsemani D. Instone-Brewer on sitä mieltä, että sen enempää Herramme kuin Paavalikaan eivät kiellä avioeroja kategorisesti vaan sallivat erityisesti neljä vuonna 70 kadonneen shammailaisen juutalaisen perinteen mukaista avioeron syytä kuten aviorikoksen, rakkauden osoittamisen jatkuvan laiminlyömisen jne.
Jumalan lailla on tunnetusti kaksi tehtävää: paljastaa meidän kaikkien synti ja ajaa meidät turvautumaan Kristukseen ainoana apuna. Sen jälkeen kristitty pyrkii tietenkin elämään Herran tahdon mukaisesti. Käytännössä on totta kai kyse koko elämän pituisesta prosessista.
Kirkko, joka lähtökohtaisesti luopuu pitäytymästä Herramme opetukseen, pettää minun käsittääkseni tehtävänsä, vaikka pyrkimys olisi kuinka hyvä tahansa. Meidän tehtävämme on käsittääkseni todistaa ihmisille lain ehdottomuutta ja Kristuksen ehdottoman avaraa armoa. Se ei ole meidän ihmisten vallassa, jos joku ei tästä todistuksesta piittaa ja sitä vastaanota. Juju on siinä, että armahdettujen syntisten keskinäisen solidaarisuuden pitäisi johtaa toisten elämässään kipuilevien ja epäonnistuvien syvään ymmärtämiseen. Tämä on lähtökohtaisesti eri asia kuin se, että selitetään Raamatun ja Kristuksen erehtyneen jossakin asiassa. Ja sanotaan, että nyt pitäisi rakkauden ja nykyisen ymmärryksemme valossa hyväksyä aiemmin Raamatussa syntinä mainittuna asioita.
> Kirkko, joka lähtökohtaisesti luopuu pitäytymästä Herramme opetukseen
Pitää kuitenkin muistaa se, että samaa sukupuolta olevien parisuhteiden pitäminen Jumalan tahdon vastaisena ei ole Raamattuun perustuva fakta. Se on Raamatun teksteistä, erityisesti niiden tietyistä käännöksistä, tehty tulkinta.
Keskustelu kirkossa ei koske sitä, haluaako kirkko luopua Herramme opetuksesta. Keskustelu koskee sitä, mikä tuo Herramme opetus tässä asiassa on.
Täällä kirjoitetaan kilometritolkulla aivan turhaa höpinää oman kaikkivoipaisen oikeassaolemisen sokaisemana edes ymmärtämättä, mistä asiassa on kyse. Tästä tulisi huomattavasti merkityksellisempi keskustelu, jos ymmärrettäisiin tuo lähtökohta.
Marko: Olen aiemminkin ihmetellyt ja yhä ihmettelen, miksi ne henkilöt, jotka n.s. haluavat pitäytyä – ainakin omasta mielestään – Raamatun sanassa ja opetuksissa, eivät ole löytäneet koko Ison Kirjan opetuksista muuta synniksi julistettavaa asiaa kuin kahden toisiaan rakastavan aikuisen ihmisen rakkauden osoitus.
Sinulle ja kavereillesi ei siis ole syntiä ahneus, koronkiskonta, lähimmäisen panetteleminen, juoppous, ylensyönti, kateus … Siis sinulle kaikki nämä Raamatussa mainitut synnit käyvät ihan o.k., mutta kahden samaa sukupuolta olevan rakkaudellinen liitto, jota Raamatussa ei tuomita, on ainoa mahdollinen synti.
No, ei siinä mitään. Sitten kun se viimeinen päivä koittaa ja me kaikki astumme synteinemme Herramme kasvojen eteen, niin sinä vastaat omista synneistäsi (joita siis ei käsittääkseni ole), ja minä, poloinen vastaan omista synneistäni, joita toki on paljon, mutta jotka onneksi kaikki on jo maksettu.
Toisin kun edellä väitetään, Se on Raamattuun sitoutuva Fakta, ellemme tarkoituksella väännä sitä toiseksi. Selvästä käskystä ei tarvitse neuvotella. Jälkimmäinen kommentti jostain synnittömyydestä kristittyjen kesken ei pidä myöskään paikkaansa, uskallan sanoa toistenkin puolesta. Kaksi paikkaansa pitämätöntä väitettä jälleen kerran kumottu.
”Tosiasia (tosiseikka, fakta) on yksilöllisestä käsityksestä tai tulkinnasta riippumaton asia. Se on todellisuudessa olemassa oleva vastine todelle väittämälle, ja sen olemassaolo tekee väittämästä toden. Tosiasia on näin asioiden todellinen tila, asiaintila joka vallitsee.” Tämä määritelmä muistuttakoon, mitä sana tarkoittaa. *Raamattuun perustuva fakta’ tarkoittaa siis sitä, että Raamattuun on todella kirjoitettu väittämälle tulkinnoista riippumaton vastine. Nyt näyttää siltä, että ihan näin ei ole. Pitäisikö kutsua eksegeetti apuun?
> Mikko Niemisen Raamattu analyysi on täysin virheellinen, utopistinen ja ei tee oikeutta kirkon opetukselle.
> Seija Rantanen, tässä blogissa halutaan puhua homoseksuaalisuuden ja lesbouden seksuaalisuuden synneistä. Niistä on puhuttava koska niistä puhutaan, mielestäni on turha tulla moralisoimaan ja pyörittää samaa levyä mitä teet. Voisit lopettaa. Koita kestää nyt vaan.
> Markku Hirn perusoletus homojen aktista jota hän vertaa hetoronormatiiviseen aktiin on absurdi. Luonnottomuudesta tehdään tasavertainen ja samaistetaan se luonnonmukaiseen. Alkukirkossa oli sellaisen ryhmittymä joka vaati että synnitekijät tuli julistaa autuaaksi ilman katumusta. Tämä torjutiin. Mihin se Markku vetäisi rajan jos rakkaus kohdistuisi vaikka kotieläimeen joka on niin rakas.
> Toiseksi yhdeksi lihaksi tuleminen on syvästi inkarnaatioon, kolminaisuus oppiin, ja jumalallistumiseen liittyvä teologinen asia ( kannataa asiaa tarkastella muustakin kuin luterilaisesta kontekstista käsin) . Sodomassa missä vapaaehtoisesti, sydänmen kyllyydestä ja halusta harjoitetiin rakkaudesta toiseen homoseksuaalisuutta ja muuta siveettömyyttä, kohtasi kollektiivinen tuho.
Oikeastaan tämä koko blogi on silkkaa mielikuvitusta vailla mitään teologista analyysiä, peruslähtökohdista.
”Sodomassa missä vapaaehtoisesti, sydänmen kyllyydestä ja halusta harjoitetiin rakkaudesta toiseen homoseksuaalisuutta ja muuta siveettömyyttä, kohtasi kollektiivinen tuho.” Tälle väitteelle ei löydy tukea Raamatusta. ”Sinun sisaresi Sodoman synti oli julkea itsekkyys. Hän vietti tyttärineen yltäkylläistä ja huoletonta elämää, mutta kurjalle ja köyhälle hän ei avannut kättään (Hes. 16:49).”
Alkuperäisellä lailla oli toki paljon muutakin tarkoitusta kun paljastaa syntimme. Ne olivat ennen kaikkea elämää suojelevia säädöksiä. Äärimmäinen tavoite oli se ,että niitä seuraamalla maailma voitiin puhdistaa kaikesta pahasta. Ytimekäs lausahdus oli ”Olama Tikun” = maailma on pelastettava. Se onkin hyvä tavoite. Miksi tyytyä vähempään?
> Mikko Niemisen Raamattu analyysi on täysin virheellinen, utopistinen ja ei tee oikeutta kirkon opetukselle.
Ei kauheasti vakuuta tämä Paajasen kommentointityyli, jossa täysin ilman perusteluja ainoastaan leimataan toisten näkemyksiä virheellisiksi tai utopistisiksi. Waltaria lainatakseni tällaiset kirjoitukset ovat kärpäsen surinaa korvissani.
Sen sijaan, että kopioimme tänne yksittäisi Raamatun lauseita ja väitämme niissä homoseksuaalista aktia kaikissa tilanteissa Jumalan tahdon vastaiseksi, meidän tulisi tutustua asiaan tarkemmin ja ymmärtää, missä merkityksessä ja historiallisessa kontekstissa asioista on puhuttu.
Tällainen syvällisempi Raamatun analysointi on kuitenkin tässä ympäristössä huomattavan vaikeaa ja on helpompaa koheltaa tällaisella ”löysin tällaisen lauseen ja se aivan varmasti tarkoittaa tätä” tyylillä vaikkei sillä sen suurempaa arvoa ole. Kettunen ilmeisesti ajatteli, että kun kirjoittaa Faktan isolla alkukirjaimella, siitä tulee faktempaa. Huokaus…
Mikko, luulisi sinun tietävän, tässä vaiheessa perustelut puolesta ja vastaan. Voit tietysti selittää miten kirkko on ymmärtänyt historiassa, niin väärin homoseksuaalisuuden aktin synnilliseksi. Tähän tarvitse Raamatun tekstien analyysiä. Areena on vapaa.
Helmiä sioille..
Varmaan joskus joku halusi perusteluja sille, miksi kirkko ymmärsi noitavainot väärin. Ja kuinkahan monta sataa vuotta kesti myöntää, että aurinko ei kierräkään maapalloa.
Tällä homoteologialla on kuitenkin ikää vasta reilu sata vuotta. Nyky-yhteiskunta pyörii nopeammin, joten ennustaisin, että joitain vuosikymmeniä tässä saattaa vielä vierähtää, että tästä asiasta pitää jauhaa.
Martti Pentti, tuokin on ihan totta mitä kirjoitat mutta asia ei ole noin yksinkertainen. Tässä pitkähkö lainaus, viite lopussa;
”Mistä Sodoman synnissä oli kyse? Mahdollisuuksia on kaksi. Ensimmäisen tulkinnan
mukaan tuomittavaa oli homoseksuaalinen himo. Sodoman miehet halusivat
tyydyttää seksuaalisia halujaan Lootin vieraiksi tulleiden miesten kanssa. Sanoivathan
kaupungin miehet selvästi, että ”haluamme maata heidät”.
Toisen tulkinnan mukaan sodomalaisten synti ei ollut homoseksuaalinen himo
vaan muukalaisvihamielisyys. Lootin vieraiden makaamisen tarkoitus oli häpäistä ja
alistaa heitä. Tätä tulkintaa on perusteltu seuraavilla näkökohdilla. Jokainen sodomalainen
mies oli tullut Lootin talon eteen (”kaupungin kaikki miehet, niin nuoret
kuin vanhatkin”). Miehet eivät kaivanneet seksiä, sillä he eivät huolineet Lootin tyttäriä,
joita tämä tarjosi heille vieraidensa sijaan. Kyse tuskin on siitäkään, että kaikki
kaupungin miehet olisivat halunneet homoseksuaalista kohtaamista juuri sinä yönä
ja juuri kyseisten vieraiden miesten kanssa. Tilanteen julkisuus viittaa siihen, että
sodomalaiset pyrkivät avoimeen yhteenottoon Lootin vieraiden kanssa.
Kertomuksen lähtökohtaoletuksena on se, etteivät Lootin vieraat halua tulla
toisten miesten makaamaksi. Se olisi nöyryyttävää ja alentavaa. Väkisinmakaamisen
tarkoituksena oli siis nöyryyttää ja häpäistä Lootin luo tulleet vieraat. Perimmäisenä
motiivina tälle oli muukalaisvihamielisyys. Se tulee ilmi sodomalaisten vastauksesta
Lootille tämän yrittäessä suojella vieraitaan: ”Tuo yksi on tullut muukalaisena
tänne asumaan, ja hän pyrkii jo määräilemään meitä. Nyt sinun käy vielä pahemmin
kuin noiden miesten” (19:9). Lootiakin pidettiin muukalaisena ja hänen yrityksensä
suojella vieraitaan tulkittiin muukalaisten pyrkimykseksi määräillä sodomalaisia.
Sodomalaisten synti oli siis muukalaisvihamielisyys, ylimielisyys ja vieraanvaraisuuden
puute.
Sodoman syntiin viitataan muuallakin Raamatussa. Nekin viittaukset osoittavat
pikemminkin jälkimmäisen kuin ensimmäisen tulkinnan suuntaan. Vanhassa
testamentissa Sodomaa ei muisteta homoseksuaalisuuden pesänä, vaan sitä pidetään
kaikenlaisen pahan ja jumalattomuuden tyyssijana (5. Moos. 29:23; 32:32; Jes.
3:9; 13:19; Jer. 49:18; 50:40; Val. 4:6; Aam. 4:11; Sef. 2:9). Jeremian kirjan mukaan sodomalaiset
”rikkovat avion, valehtelevat ja pettävät” (Jer. 23:14), Jesaja syyttää Sodomaa
oikeudenmukaisuutta koskevista rikoksista (Jes. 1:10–17) ja Hesekielin mukaan
”Sodoman synti oli julkea itsekkyys”, sillä se ei avannut kättään köyhälle ja kurjalle,
vaan ryhtyi ”minua uhmaten yhä uusiin iljettävyyksiin” (Hes. 16:49–50). Näissä
syytöksissä ei ole kyse homoseksuaalisesta käyttäytymisestä vaan yleisestä jumalattomuudesta
ja huonosta elämästä.
Nimenomaan homoseksuaaliseen käyttäytymiseen
voisi viitata vain Hesekielin kirjan maininta sodomalaisten ”iljettävyyksistä”
(toeba), joksi 3. Mooseksen kirja nimittää miesten välistä makaamista (”kauhistus”,
toeba). Mutta myös muuta kuin homoseksuaalista käyttäytymistä nimitetään Vanhassa
testamentissa iljettävyydeksi tai kauhistukseksi.
Uudessa testamentissa Sodoma mainitaan muutaman kerran pahuuden ja jumalattomuuden
tyyppiesimerkkinä sen kummemmin erittelemättä sen syntejä
(Matt. 10:15; 11:24; Luuk. 10:12; 17:29; Room. 9:29; 2. Piet. 2:6; Juud. 7; Ilm. 11.). Jumalan
sanan torjumisen ja vieraanvaraisuuden puutteeseen viittaa Jeesuksen sana,
jonka mukaan ”Sodomakin pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin” se kaupunki,
joka ei ota vastaan hänen opetuslapsiaan ja heidän sanomaansa. Sodomalaiset torjuivat
luokseen tulleet enkelit, mikä sekin on vakavaa, mutta vielä vakavampaa on
torjua Jeesuksen sanoma Jumalan valtakunnasta.
Homoseksuaaliseen käyttäytymiseen
voisi viitata ainoastaan Juudaksen kirjeen maininta siitä, sodomalaiset antautuivat
”luonnonvastaisten himojen valtaan” (Juud. 7). Tosin tämä tulkinta on kiistanalainen.
Alkukielen mukaan he havittelivat ”vierasta lihaa” (apelthousai opisoo
sarkos heteras) mikä saattaa viitata sodomalaisten yritykseen yhtyä enkeleihin, joita
Lootin vieraaksi tulleet miehet olivat.
Ensimmäisen Mooseksen kirjan Sodoma-kertomus voidaan siis tulkita kahdella
tavalla. Ensimmäisen tulkinnan mukaan sodomalaisten miesten synti oli homoseksuaalinen
himo. Toinen, nykyään yleisempi tulkinta, pitää homoseksuaalista käyttäytymistä
tarinan opetuksen sivuteemana. Sodoman synti oli muukalaisvihamielisyys,
jota se osoitti yrittämällä häpäistä kaupunkiin poikenneet miehet raiskaamalla
heidät homoseksuaalisesti.” Lähde; ( Kirkko ja Rekisteröidyt parisuhteet, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen 14.9.2005 asettaman työryhmän mietintö, 4.3.5”
Juutalainen tulkintatraditio yhdistää Sodoman synnin johdonmukaisesti homoseksuaalisuuden harjoittamiseen.
Eli kyse ei siis todellakaan ollut kahden homoseksuaalin suhteesta toisiinsa.
Kari, niin sellaista, en ainakaan minä ole väittänyt tämän teksti kohdan äärellä, mihin Martti Pentti halusi minut sitoa.
Sami,
Et väittänytkään. Tarkoitin vain, että tämän Raamatun kohdan perusteella ei voi homojen parisuhteita tai avioliittoja torjua.
Tuolla uutispuolella on taas pari hyvää kirjoitusta Hanna Mithikulta ja Olli Seppälältä. Kyllä näitä Raamatun tulkinta-asioita todellakin pitäisi enemmän käydä läpi eri tavalla ajattelevien kanssa, jotta nähtäisiin ainakin se, ettei kukaan ole Raamatusta luopumassa, jos tulkitsee asioita eri tavalla. Tällaista syytöstä kuulee aika usein, mutta siitä siis ei ole kyse.
”Pari hyvää kirjoitusts..” siis omilla mittareilla, mikä on ajan trendiin sidottu, toisin kuin Raamatun ilmoitus.
Kari kirjoitit; ” Et väittänytkään. Tarkoitin vain, että tämän Raamatun kohdan perusteella ei voi homojen parisuhteita tai avioliittoja torjua.”
Tuo ei ole paras mahdollinen kohta. Ut Paavali yhdistää homoseksuaalisen aktin luonnonvastaisuuteen. Aktista oli kysymys Sodomassa, juutalaisuudessa ja Ut:n kirkon piirissä nämä olivat kiellettyjä asioita.
” Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko.” ( 3 Moos 18:22).
Raamatussa homoseksuaalisuutta käsitellään vain niissä tapauksissa, joissa seksuaalisuus ilmenee tekoina. Homoseksuaalinen akti on aina kielletty Jumalan tahdon vastaisena tekona, riippumatta siitä oliko kysymys vapaaehtoisesta kahden ihmisen välisestä rakkaudesta tai väkivaltaisesta aktista, kuten Sodomassa.
Suhtautuuko Vanha testamentti homoseksuaalisuuteen yhtään sen torjuvammin kuin simpukoiden ja rapujen syömiseen? ”Älkää syökö mitään, mikä on Herralle iljetys. Saatte syödä kaikkia vesieläimiä, joilla on evät ja suomut, mutta ette sellaisia, joilla ei ole eviä eikä suomuja; ne ovat saastaisia.”
Jumalan käsky on ”Älä tapa”. Silti Hän itse ilmeisesti käski tappamaan VT:n aikana tai ainakin näin siellä annetaan ymmärtää. Onko tappaminenkin aina synti riippumatta tilanteesta?
Homoutta muuten ei mainita 10 käskyssä…
Entä onko lepopäivän pyhittämättä jättäminen pyhätyön vuoksi synti?
Markku Hirn, Mikko Nieminen ja Seija Rantanen. Minä voin siis totta kai olla väärässä. Mutta: Mielestäni on koko joukko asioita, jotka Raamatussa ovat harvinaisen selkeitä, vaikka ne ovat meille jopa loukkaavia. Sami Paajanen sanoittaa tässä yllä tähän spn-avioliittoasiaan ja seksuaaliseen kanssakäymiseen liittyviä asioita aika hyvin. Olisiko niin, että koko tämä vääntö on suureksi osaksi seurausta siitä, että teikäkäiset haluavat saada Raamatun ja kristillisen kirkon perinteinen kielteinen kanta selitettyä erehdykseksi ja vääräksi, rakkaudettomaksi, julmaksi jne.
Jumalan lailla on monta eri tehtävää, jotka eivät ole keskenään ristiriidassa. Se, että laki suojelee meitä, ilmaisee Jumalan tahdon ja tuomitsee meidät paljastaessaan syntimme ovat yhden ja saman asian eri puolia. Koska Jumalan laki hänen tahtonsa ilmaisuna on aina hyvä ja pyhä. Eikä yhdelläkään kristityllä ole minun käsittääkseni erivapautta irtautua Raamatun opetuksista (vaikka tulkintoja monista asioista toki riittää). Siksi voidaan puhua Raamatun objektiivisesta, meistä riippumattomasta opetuksesta. Todennäköisesti myös käsityksemme tästä poikkeavat kuitenkin toisistaan hyvin paljon.
Minulla ei tosiaankaan ole tarvetta puuttua kenenkään yksityiselämään. Mutta silloin, kun puhutaan kirkon julkisesta opetuksesta ja toiminnasta, on ikävä kyllä tarpeen käydä tällaistakin debattia. Kun Jumalan sana osoittaa minun omia syntejäni, on kyse mistä tahansa, se ei tunnu mukavalta. Ja kuitenkin se palvelee hyvää päämäärää, kuten olen saanut huomata.
Minun osaltani tämä debatti jää tähän. Hyvää syksyn jatkoa. Kiitokset Markku Hirnille kiinnostavista näkökulmista blogissa, vaikka olemme monista asioista eri mieltä. Sekä Sami Paajaselle.
Marko: Minä en näe Raamatun valossa, että rakkauden osoittaminen rakastamalleni puolisolle olisi synti. Synti on sitä, että käännymme pois Jumalasta. Rakkaus ei käännä minua pois Jumalasta vaan lähentää minua Häneen.
”Eikä yhdelläkään kristityllä ole minun käsittääkseni erivapautta irtautua Raamatun opetuksista (vaikka tulkintoja monista asioista toki riittää).”
Vaikka Marko jo poistui tästä debatista, sanon vielä sen, että kyse EI ole Raamatun opetuksista irtautumisesta vaan niistä erilaisista tulkinnoista.
Kellään ei mielestäni ole oikeutta omia Raamattua niin, että vain omat tulkinnat olisivat oikeita tulkintoja ja muut ovat harhassa.
> Kellään ei mielestäni ole oikeutta omia Raamattua niin, että vain omat tulkinnat olisivat oikeita tulkintoja ja muut ovat harhassa.
Juuri näin.
Esimerkiksi Paavalin kirjeessä roomalaisille puhutaan mielestäni epäjumalien palvomisesta (”siksi he ovat vaihtaneet Jumalan kirkkauden matelijoiden kuviin”) ja näihin liittyvistä seksiriiteistä, jotka olivat aikakauden kulttuurille tyypillisiä.
Sitä tekstiä on minun mielestäni hyvin vaikea lukea niin, että siinä puhuttaisiin kahden samaa sukupuolta olevan henkilön parisuhteesta ja siihen liittyvästä seksuaalisuudesta.