Tämän ajan hengen julistajat tulevat Setasta ja Pride-aatteen kannattajista. Ja jos ei hyväksy sanomaa, on tuomio ankara: olet suvaitsematon tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden vastustaja.
Pride-yhteisön tuottama henkinen paine, lähes pakko-osallistuminen pride juttuihin, jotta todistat olevasi suvaitsevainen ja tasa-arvoinen, alkavat olla ahdistavaa, joka vuotista pakkosyöttöä, kaiken median voimalla.
Onko tosiaan yhdenvertaisuus, tasa-arvo, suvaitsevaisuus ja oikeudenmukaisuus kutistunut pride-aatteen kokoiseksi ja näköiseksi? Onko tosiaan niin, että yritysten ja Kirkon ainoa tapa todistaa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, on julkisesti tukea Pride-yhteisön toimintaa? Onneksi näissä länsimaisen yhteiskunnan peruspylväissä on sisällöllisesti kysymys paljon suuremmista arvoista, kuin osallistumisesta pride-toimintaan.
Hyvät suomalaiset, tässä tulee ilosanoma vailla vertaa: yhdenkään ihmisen ei tarvitse kokea alamittaisuutta yhdenvertaisuudessa, tasa-arvossa, suvaitsevaisuudessa ja oikeudenmukaisuudessa, vaikka ei osallistu Pride-marssiin ja tue Pride-yhteisön toimintaa.
Tässä ilosanoma myös yrityksille ja kirkolle: Ette ole yhtään vähemmän yhdenvertaisia, tasa-arvoisia, suvaitsemattomia tai epäoikeudenmukaisia, vaikka ette tue ja osallistu Pride-yhteisön toimintaan. Jokainen yritys ja yhteisö voi näitä arvoja kuvata ja ilmentää omassa toiminnassaan, ilman Pride-yhteisön toimintaan osallistumista. Kun yritys päättä tukea Pride-tapahtumaa se samalla laittaa työntekijänsä hankalaan välikäteen, koska oletus on, että myös työntekijöillä on velvollisuus tukea työnantajansa arvovalintoja. Yritysten olisi hyvä pysyä neutraalilla maaperällä ja näin kunnioittaa kaikkien asiakkaidensa ja työntekijöidensä moniarvoisuutta ja keskittyä omien arvojensa soveltamiseen työyhteisössä.
Suuryritykset Finnair, Neste, Alko, Nordea ja K-ryhmä kertovat haluavansa viestittää omalla osallistumisellaan koko työyhteisön tukea Pride-yhteisön arvoille. Tämä on rohkea yleistys. Rohkenen epäillä, etteivät kaikki heidän työntekijänsä tue Pride-ideologiaa ja ole valmis kantamaan Pride-lippua. Entä miten käy niiden työntekijöiden, jotka avoimesti ilmaisevat, etteivät halua olla osallisena yrityksen Pride-toimintaan? Saavatko he arvostusta ja kunnioitusta omalle valinnalleen?
Haluaisin nähdä näiden suuryritysten keskittyvän palkkatasa-arvon toteuttamiseen yhtä suurella näkyvyydellä ja tarmolla, kuin Pride-yhteisön tukemiseen. Sillä olisi suuri vaikutus ja merkitys yhteiskunnallisen yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutumisessa. Olkaamme vapaita olemaan osallistumatta ja silti tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kannattajia, ilman häpeää ja syyllisyyttä.
Antero Laukkanen
Kansanedustaja (kd), sosiaalineuvos
Pakko ampua alas pari blogistin väitettä.
Blogisti:
”Kun yritys päättä tukea Pride-tapahtumaa se samalla laittaa työntekijänsä hankalaan välikäteen,
koska oletus on, että myös työntekijöillä on velvollisuus tukea työnantajansa arvovalintoja.”…
”Entä miten käy niiden työntekijöiden, jotka avoimesti ilmaisevat, etteivät halua olla osallisena yrityksen Pride-toimintaan? Saavatko he arvostusta ja
kunnioitusta omalle valinnalleen?”
Tuo on potaskaa. Napataan pari esimerkkiä. Bottaksen F1-kisaa sponssaa Abloy, tukevatko kaikki Abloyn työntekijät bensanhuuruista toimintaa vai ovatko sitä mieltä että turha bensanpoltto on tyhmintä maailmassa.
Tangomarkkinoita tukee (ja osittain omistaakin) mm. Osuuskauppa Eepee ja Atria. Mahtavatko kaikki työntekijänsä riemastua tästä maallisesta (ja oluthuuruisestakin) riehasta?
Blogisti:
”yhdenkään ihmisen ei tarvitse kokea alamittaisuutta yhdenvertaisuudessa, tasa-arvossa, suvaitsevaisuudessa ja oikeudenmukaisuudessa,
vaikka ei osallistu Pride-marssiin ja tue Pride-yhteisön toimintaa”
Kirkkojärjestyksen mukaan kirkon jäsenellä on oikeus päästä osalliseksi kirkon pyhistä toimituksista ja seurakunnan tarjoamista muista eduista kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännösten mukaisesti. Samaisen kirkkojärjestyksen mukaan vihittävien tulee olla rippikoulun käyneitä kirkon jäseniä.
Kuitenkaan kirkko ei vihi kaikkia halukkaita, vaikka ehdot täyttyvät ja jäsenillä on oikeus toimituksiin. Yhdenvertaisuus, tasa-arvoisuus ja oikeudenmukaisuus, missä ne ovat?
”Kuitenkaan kirkko ei vihi kaikkia halukkaita, vaikka ehdot täyttyvät ja jäsenillä on oikeus toimituksiin. Yhdenvertaisuus, tasa-arvoisuus ja oikeudenmukaisuus, missä ne ovat?”
-Ei kirkon todellakaan pitäisi vihkiä avioliittoon ”kaikkia halukkaita”. Siis ei myöskään kaikkia heteropareja liukuhihnalta, ja ties kuinka monenteen avioliittoon.
Sari: ”Siis ei myöskään kaikkia heteropareja liukuhihnalta, ja ties kuinka monenteen avioliittoon.”
Ai, miten niin? Onhan se vihkinyt erään takavuosien arkkipiispakanditaatinkin jo kolmanteen kristilliseen avioliittoon.
Sanoin ettei pitäisi vihkiä.
Sari: ”Sanoin ettei pitäisi vihkiä.”
Vapaa maa, vapaa mielipide.
Sari Wlle:
Vihkimisessä ei kysytä sen paremmin Sari Ween kuin muidenkaan henk.koht. mielipidettä. Vihkiminen toimitetaan – pitäisi toimittaa – kirkkojärjestyksen mukaan. Nyt näin ei tapahdu vaan valikoidaan sukupuolen mukaan ketkä vihitään ketkä ei. Vain ns. kapinapapit noudattavat kirkkojärjestystä – ja mikä kummallisinta — heitä rangaistaan ohjeiden noudattamisesta. Aivan sama kuin jos tiellä nopeusrajoitusten mukaan ajavat saisivat sakon, ylinopeutta ajavat eivät.
”Vihkimisessä ei kysytä sen paremmin Sari Ween kuin muidenkaan henk.koht. mielipidettä.”
-Ei niin, mutta tarkoitin, että kirkko on tehnyt virheen jo siinä kun se on tehnyt vihkimisestä jäsenille tarjottavan ”palvelun”. Koska avioliitto ja siihen vihkiminen ei ole kirkollinen toimitus, johon kaikilla tulisi olla yhtäläinen oikeus.
Näkökulmamme asiaan ovat hyvin erilaiset. Ymmärrätkö sinä, että jotkut näkevät avioliitolla paljon syvempää merkitystä kuin vihkiminen ”kirkollisena toimituksena”? Ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta voi edes yrittää ymmärtää.
”Vihkiminen toimitetaan – pitäisi toimittaa – kirkkojärjestyksen mukaan.”
-Eli tämä on sinun käsityksesi. Sinusta vihkiminen ”pitäisi toimittaa” vain kirkkojärjestyksen ja siinä mainittujen vihittäville asetettujen ehtojen mukaan.
Mutta tästä juuri olen eri mieltä. Tämä tarkoittaisi vaatimusta luopua avioliittokäsityksestä ja sen teoligisista perusteista. Tästä täytyy voida edelleen keskustella. Siis mitä avioliitto kristillisessä viitekehyksessä on. Se on se perimmäinen kysymys.
” teoligisista”
-Teologisista. 🙂
Koska Jumala edelleen katsotaan avioliiton asettajaksi, on ja tulee olla merkitystä sillä millaiseksi ja mitä varten Jumala on avioliiton asettanut. Ainoa auktoriteetti ei voi olla kirkkojärjestys.
Eli oikeastaan tässä on vastatusten se, onko Jumala asettanut avioliiton vai päättävätkö ihmiset mitä ja millainen avioliitto (kulloinkin) on.
Luukko. ”Vihkiminen toimitetaan – pitäisi toimittaa – kirkkojärjestyksen mukaan. Nyt näin ei tapahdu vaan valikoidaan sukupuolen mukaan ketkä vihitään ketkä ei. Vain ns. kapinapapit noudattavat kirkkojärjestystä – ja mikä kummallisinta — heitä rangaistaan ohjeiden noudattamisesta.”
Nythän oululainen pappi vapautettiin tuomikapitulin antamasta rangaistuksesta Hallinto-oikeudessa. Tämä eui kuitenkaan merkitse, etä lopullinen sana tästä asista olisi sanottu edes oikeudessa. Korkin hallinto-oikeus voi päätyä erilaiseen ratkaisuun , joka kunnioittaa kirkon autonomiaa ja oikeutta teologisin perustein päättää tästä asiasta.
Kapinapapit eivät noudata mitään kirkkojärjestystä, eikä edes hyvää tapaa, mikä olisi vanhan tradition kunnioittamista, kunnes asian tiimoilta saadaan aikaiseksi selkeä päätös siinä järjestyksessä, miten asioita tulee kirkossa hoitaa, eli kirkolliskokouksessa.
Tämä kysymys on teologinen, ja siksi Hallinto-oikeus ei ole edes oikea instanssi tätä kysymystä käsittelemään. Nyt kun kuitenkin siellä nahistellaan, olisi paikallaan edes odottaa Korkeimman hallinto-oikeuden linjausta ja pidättyä enemmistä homojen vihkimisistä toistaiseksi.
Kapinapappien huseeraaminen on täysin ala-arvoista touhua, eikä sillä ole ainakaan minkään uskon ja Jumalaan luottamisen kanssa mitään tekemistä.
”Kapinapappien huseeraaminen on täysin ala-arvoista touhua, eikä sillä ole ainakaan minkään uskon ja Jumalaan luottamisen kanssa mitään tekemistä.”
Onpa itsevarmaa, etten sanoisi omahyväistä. Suurin osa meikäläisistä kristityistä on kuitenkin niitä, jotka nöyrästi ja epävarmasti hapuillen etsivät totuutta. Eivätkä julista, että juuri (ja vain) heille on suotu ymmärrys oikeasta, pelastavasta uskosta. Antin opit lienevätkin ameriikan ihmemaasta haettuja?
Korhonen.” Eivätkä julista, että juuri (ja vain) heille on suotu ymmärrys oikeasta, pelastavasta uskosta. Antin opit lienevätkin ameriikan ihmemaasta haettuja?”
Olen näillä palstoilla loputtomiin vastaillut erityisesti rouva Rantaselle jonka on ollut vaikea ymmärtä minun työni lähtökohtia. Korhoselle voin sanoa, että en ole erityisen innostunut pohjois-amerikkalaisesta kristillisyydestä, mutta vähän kyllä etelä-amerikkalaisesta.
Nyt minun kaikki työ on yhteiskristillistä, joten olen naähnyt aika paljon erilaista pelastavaa uskoa, ja juuri se on minun kriteerini yhteistyölle. Sitten tällainen pelastava usko voi opillisesti olla aika simppeliä pohjoismaisin standardein arvioituna. En ole tässä suhteessa kovin kranttu.
”Nyt minun kaikki työ on yhteiskristillistä, joten olen naähnyt aika paljon erilaista pelastavaa uskoa, ja juuri se on minun kriteerini yhteistyölle.”
Tuo on minusta kiinnostavaa. Kertoisitko esimerkkejä siitä, miten erilaista pelastava usko voi olla? Ovatko vaikkapa perus-evlut, ortodoksisuus, katolilaisuus, lestadiolaisuus, jehovantodistajuus ja mormonien usko (kaikkine variantteineen) sopivasti erilaisia mutta silti pelastavia uskoja?
KOrhonen. ”Kertoisitko esimerkkejä siitä, miten erilaista pelastava usko voi olla?”
Olen siis työskennellyt noiin 60 eri maassa yli 30 vuoden ajan. OLen mennyt minne vaan seurakuntiin kun on pyydetty ja tehnyt yhteisstyötö monenlaisten kristittyjen kanssa. Sinu listastasi en menisi mormoonien ja jehovan todistajien kirkkoihin. Etupäässä olen työskenellyt esilaisten vapaakristillisten seurakuntien kanssa, esityisesti Etel_Amerikass aja Aasiassa.
Jeesus on ristillä sovittanut meidän synnin. Kun uskomme tähän, olemme pelastetut. Noin yksinkertaisimmillaan sanottuna. En siis ole ollut kranttu opin suuhteen. Esim. Nepalissa työskentelen mys luku-ja kirjoitustaidottomien ihmisten parissa.
Meidän luterilaisillahan on länsimaisitain läpityöstetty oppi, mutta suurin osa maailman kristityistä elää yksinkertaisemman opin varassa.
”Meidän luterilaisillahan on länsimaisittain läpityöstetty oppi.” ’Läpityöstettyä’ luterilaisuutta taitaa kuitenkin olla Suomen luterilaisessa kirkossa melko vähän. Luther-säätiö lienee se puhdasoppisuuden keskus, josta Lähetyshiippakunta ja SLEY:n johto saavat suuntaviittansa.
Blogistin huomio saa nyt hyvää taustatukea, kun myös Oulun hiippakunnan piispa argumentoi näin:
”Kirkkohallituksen johtoryhmällä ei ole ollut valtuuksia tehdä päätöstä siitä, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko osallistuu virallisesti Helsinki Priden tukijaksi.” Tämä on hallinnollisesti erityisen painava sana, sillä Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalo on aiemmin toiminut Kirkkohallituksen kansliapäällikkönä. – Ainakin tältä osin voidaan puhua siitä, että nyt ko. ilmiöön yritetään linkittää eri viiteryhmiä vastoin hyvää hallintoa.
Olen varma, että tämä tuputus ja ujutus ärsyttää monia suomalaisia.
Tuputus ja ujutus on aika reipasta ilmaisua kuvaamaan täysin vapaaehtoista tapahtumaa. Miten Manu kuvailisit koulujen ja päiväkotien kristillistä kasvatusta? Lyön vetoa, että sille sinulla on vielä raflaavampia termejä;)
Kuten piispa Keskitalo toteaa Helsinki Priden yhteistyökumppani ei ole Suomen ev.lut.kirkko, vaan ”Kansliapäällikön virasto.”
No tällä meidän ev.lut. kirkolla näyttää olevan näitä hallinnollisia vaikeuksia enemmänkin. Surkea systeemi. Todella kirkko parka. Mitä muuten tarkoittaa ’bisneskumppanuus’, josta löytyy maininta? Ei kai meidän kirkollisverovaroja käytetä jonkun karnevaalin tukemiseen?
Niin, mitä tuo ”bisneskumppanuus” mahtaa tarkoittaa tässä yhteydessä, sitä voi vain arvailla.
Piispa Seppo Häkkinen osyy naulan kantaan todetessaan, että kirkon tulee olla avoinna kaikille mutta ei kaikelle. Kirkkoon ovat tervetulleita kaikki ihmiset, jotka haluavat tulla kuulemaan Jumalan sanaa ja kokemaan yhteyttä Kristukseen, so. osallistumaan yhteiseen jumalanpalvelukseen. Olen toiminut pari vuotta vankilapappinakin, jolloin seurakunta muodostui vakaviakin rikoksia tehneistä. Mieleeni ei juolahtanutkaan, että he eivät olisi kelvanneet kirkkokansaksi, mutta ei mieleeni myöskään juolahtanut, että minä heitä kohtaamalla osoittaisin pienimmässäkään määrin hyväksyntää heidän teoilleen, ei sittenkään, vaikka voisinkin joissakin tapauksissa ymmärtää heidän motiivejaan. Sama koskee myös semmoisia ihmisten yksilöllisiä ominaisuuksia, jotka saavat heidät tekemään semmoista, josta Jumalan sanan antamat elämänohjeet varoittavat. Sanotaanhan Jumalastakin, että hän rakastaa syntisiä mutta vihaa syntiä.
”Sama koskee myös semmoisia ihmisten yksilöllisiä ominaisuuksia, jotka saavat heidät tekemään semmoista, josta Jumalan sanan antamat elämänohjeet varoittavat.” Eiköhän meillä jokaisella ole yksilöllisiä ominaisuuksia, jotka saavat toimimaan Jumalan tahtoa vastaan. ”Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen.” On houkuttelevaa osoittaa sormella sellaisia ’yksilöllisiä ominaisuuksia’, joita emme tunnista tai tunnusta omiksemme. Onko meillä kuitenkaan siihen lupaa?
Herra Sahama rinnastaa seksuaalivähemmistöt vakavia rikoksia tehneisiin ja niistä tuomittuihin vankeihin. Tietääkseni homoseksuaalisuus, eikä mikään muukaan seksuaalinen suuntaus ole rikos.
”seksuaalivähemmistöt” Tarkoitin kirjoittaa seksuaaliset suuntautumiset, sorry.
Martti Pentti on aivan oikeassa siinä, että kielteisiä yksilöllisiä ominaisuuksia on hyvin suuri kirjo. Siksipä kaikki ihmiset ovat syntisiä ja tarvitsevat armahdusta. Osa noista vääristä elämäntavoista on maallisenkin lain kieltämiä, mutta osa ei. Esim. rahanahneus voi aikaansaada paljon kärsimystä silloinkin kun sitä toteutetaan täysin laillisesti. Pörssikeinottelijatkin ovat tervetulleita kirkkoon, mutta silti kirkon ei pidä arvovallallaan tukea tuoton maksimointiin keskittyviä organisaatioita.
Yrjö Sahaman kommentti on hyvä. Turha siitä on etsiä sellaista, mitä siinä ei ole ellei anna mielikuvituksensa laukata.
Rinnastus vain on loukkaava.
Seksuaalinen suuntautuminen ei ole rikos.
Aivan Kimmo Wallentin, ymmärrän mitä tarkoitat. Sahama kuitenkin kirjoitti ”Sama koskee myös semmoisia ihmisten yksilöllisiä ominaisuuksia, jotka saavat heidät tekemään semmoista, josta Jumalan sanan antamat elämänohjeet varoittavat. ” Sehän tarkoittaa käsitykseni mukaan mitä tahansa yksilöllisiä ominaisuuksia, ja niitähän meillä riittää, ei vain seksuaalista suuntautumista.
Kimmolle: En ole väittänytkään seksuaalista suuntautumista, en edes sen toteuttamista vappaehtoisissa aikuisten välisissä suhteissa rikokseksi. Kommenttini viesti oli se, että kun vakavia rikoksiakin tehneet hyväksytään täysiarvoisiksi seurakunnan jäseniksi niin tottakai hyväksytään myös kaikkien mahdollisten seksuaalisuuntaustenkin ihmiset. Mutta kirkko organisaationa ei saa tukea semmoista toimintaa, joka pyrkii edistämään kirkon ihanteiden vastaista toimintaa.
”Kirkko organisaationa ei saa tukea semmoista toimintaa, joka pyrkii edistämään kirkon ihanteiden vastaista toimintaa.” Kirkko ei ole tainnut kirjata ihanteitaan mihinkään. Oletan, että Jeesuksen vuorisaarna saattaisi olla jonkinlainen ’kirkon ihanteiden’ kuvaus. Toinen voisi olla Paavalin lista Hengen hedelmistä: rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Koetetaanpa olla toimimatta näitä vastaan.
Sahaama: ”Kommenttini viesti oli se, että kun vakavia rikoksiakin tehneet hyväksytään täysiarvoisiksi seurakunnan jäseniksi niin tottakai hyväksytään myös kaikkien mahdollisten seksuaalisuuntaustenkin ihmiset.”
Eli siis, jos vakavia rikoksia tehneitä linnakundeja ei hyväksyttäisi, ei seurakunnan täysarvoisiksi jäseniksi hyväksyttäisi myöskään ”väärän sorttisen” seksuaalisen suuntauksen omaavia ihmisiä. Tämä on täysin selvä rinnastus rikollisten ja seksuaalisten vähemmistöjen välillä.
Jokainen, joka maksaa kirkollisveroa, on ”bisneskumppanuudessa” kirkon kanssa. Bisneksestä on luvattu biletti taivaaseen.
Olisikohan tämä sitä bisneskumppanuutta?
Opettaja kysyi alakoululuokalta kuka on ollut suurin maan päällä elänyt ihminen. Kukaan ei viitannut, jonka jälkeen opettaja päätti tehdä vastaamisen houkuttelevammaksi: ”Euro sille joka tietää oikean vastauksen!” Ainoa luokassa ollut juutalaispoika viittasi ja sanoi ”Jeesus”.
Opettaja ihmetteli juutalaispojan vastausta ja sanoi pojalle: ”Oikea vastaus, mutta eikös teille juutalaisille Mooses ollut sellainen?” Johon poika vastasi: ”Mooses on Mooses, mutta bisnes on bisnes.”
Ajatteletko Lutherin sanaoin.”Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa”. Tämän hän tosin sanoi katolisesta vastustajasaan.
Muuten tämä nykykristittyjen suhde rahaan ja tavaraan olisi aivan oman keskustelun aihe. Siinä (ahneudessa ja materialismissa) piilee minusta Euroopan kirkon suurimmat ongelmat.
Hämäläinen: ”Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa”.
Näinhän se tuntuu olevan, koska kukaan ei kuulemma voi pelastua kirkon ulkopuolella. (extra ecclesiam nulla salus).
Sitä en vaan tahdo oikein ymmärtää, mitä tekemistä kirkon seinien pystyssäpitämisellä ja pappien palkoilla – kirkon jäsenmaksulla – on ”taivaaseen vilahtamisen” kanssa?
”Siinä (ahneudessa ja materialismissa) piilee minusta Euroopan kirkon suurimmat ongelmat.”
Lienevät monet tv saarnaajat miljonäärejä yksitysisuihkareineen taivasta saastuttamassa. Kumman vähän tämä synti vain kiihotaa fundamentalisteja samanlaiseen someraivoon kuin esim. Pride.
Kenties amerikkalaiset kirkot eivät koe ahneuttaan ongelmaksi. Olen tietysti nyt vähän ilkeä. Reformoitu kristillisyys ymmärtää kuitenkin taloudellisen menestyksen Jumalan siunaukseksi. Ns protestanttinen työmoraali on pikemminkin sieltä peräisin kuin luterilaisuudesta.
Miljonäärisaarnaajat ovat kyllä Amerikassa. Meillä ahneus ja materialismi ovat minusta tavallisten eurooppalaisten ongelma. Kun Itä-Euroopan maan vapautuivat kommunismista ei kestänyt kauan kuin länsimaiset matariaalistiset houkutukset vetivät heidänkin kirkkonsa jäsenet vinoon.
Ahneus ja materialismi ovat Euroopassa paha ongelma, mutta mitään ”menestysteologeja” meillä ei juuri ole. Ne ovat Pohjois-Amerikassa ja vähän uissakin maanosissa, mutta ei Euroopassa. Meidän kristillinen kultuuri ja arvomaailma suitsii sellaista ahneutta.
Pentti. ”Kenties amerikkalaiset kirkot eivät koe ahneuttaan ongelmaksi”.
Aivan, miljonääripastorit ovat vähän kun meidän kuninkaalliset. He elävät unelmaelämää muiden ”puolesta” ja osallistumalla sen rahoitamiseen köyhät tukijatkin kokevat osallisuutta siihen.
Nyt samalla pitää sanoa, että minulla on ystäviä Amerikassa, jotka elävät aivan tavallista elämää tavallisissa taloissa vaikka ovatkin erittäin varakkaita.
Minun kolleega joka on amerikkalaisen esirukousliikkeen johtajia antaa joka vuosi kolme miljoonaa dollaria erilaisten lähetystyön ym. projektien tukemiseen säätiönsä kautta. Itse hän elää aivan kohtuullisesti eikä raha ole turmellut häntä. Ihailen häntä kovastai, koska hän on erittäin taitava opettamaan siitä, miten Jumala voi auttaa busineksen synnyttämisessä ja hoidossa.
Heinola. ”Kumman vähän tämä synti vain kiihotaa fundamentalisteja samanlaiseen someraivoon kuin esim. Pride”.
Siis Euroopassa meillä ei ole tätä ilmiötä, eikä siksikään mitään someraivaivoa juuri tähän liittyen.
Mutta Heinola on oikeilla jäljillä mitä materialismiin ja ahneuteen tulee. Tosiasia on nimittäin, ettei kukaan, joka ei ehdoitta ole luovuttanut kukkaroaan ja talouttaan Jumalalle, voi Häntä kunnolla kokotoimisesti palvella. Tässä on yksi ”ahdas portti joka vie semmoiselle kaidalle tielle”, että useimmat uskovat eivät tahdo tällaisesta tietää yhtään mitään. Ja totta on, etteivät monet osaa tällaisesta opettaakaan, kun ei itsellä ole kokemusta muusta kuin kuukausipalkasta.
Niinpä nämä ”orjantappurat” tukahduttavat hengellisen elämämme aivan kuten Jeesus kuvasi, vrt. Matt 13:22″Mutta mitä orjaantappuroihin kylvettiin, on se, joka kuulee sanana, mutta tämän maailman huoli ja rikkauden viettelys tukahduttavat sanan, ja se jää hedelmättömäksi”.
Tämä on täydellinen kuvaus Euroopan kirkkojen ongelmasta ja syy seurakuntien hengellisen voiman puutteeseen. Ennenkuin tähän tulee muutos, ei kirkko ole kovin merkittävässä ja vakavasti otettavassa asemassa maanosassamme. Se on paremminkin ”ihmisten tallattavana”, niinkuin meillä Suomessakin nyt näemme.
Hämäläinen: ”Ahneus ja materialismi ovat Euroopassa paha ongelma, mutta mitään “menestysteologeja” meillä ei juuri ole.”
Tässä takavuosina taisi olla muuan frouva Jalovaara, mutta käry kävi ja pipariksi taisi mennä koko rukous- ja parannusputiikkinsa. Eipä ole enää aikoihin – sen jälkeen kun mokasi oikein kunnolla Espoonlahden kirkon parannussessiossaan – mitään kuulunut arvon ekonomifrouvasta.
Hämäläinen: ”Ihailen häntä kovastai, koska hän on erittäin taitava opettamaan siitä, miten Jumala voi auttaa busineksen synnyttämisessä ja hoidossa.”
Ootkos oppinut mitään? Jos oot, niin ei muuta kuin saarnahaalarit päälle ja paanalle tienaamaan.
”Minun kolleega joka on amerikkalaisen esirukousliikkeen johtajia antaa joka vuosi kolme miljoonaa dollaria erilaisten lähetystyön ym. projektien tukemiseen säätiönsä kautta.” Mistä nuo miljoonat dollarit mahtavat hänelle tulla? Esirukousliikkeestäkö? Montako miljoonaa hänelle itselleen mahtaa jäädä?
Pentti. ” Mistä nuo miljoonat dollarit mahtavat hänelle tulla? Esirukousliikkeestäkö? Montako miljoonaa hänelle itselleen mahtaa jäädä?”
Hänen yrityksensä on yksi maailman johtavia öljyyn perustuvien lämmityssysteemien valmistajia. Hänellä on myös yritys, joka antaa ohjausta sellaisille joiden on ollut vaikeaa työllistyä.
En tiedä montako miljoonaa hänelle jää, mutta hänen kulutustottumuksensa ovat kohtuulliset. Sehän siis on hyvä, että yrirys on menestynyt ja tuottanut voittoa.
Hän on siis erittäin miellyttävä ja viisas jenkki, joka on amerikalaisen esirukousliikkeen perustajia ja johtokunnan puheenjohtaja. Kunnioitan häntä kovasti kun olen nähnyt hänen hyvän vaelluksensa ja työnsä hedelmän.
Esirukoulikkeessä ei sielläkään liiku isot rahat, niinkuin ei missään muuallakaan.
Wallentin. ”Tässä takavuosina taisi olla muuan frouva Jalovaara, mutta käry kävi ja pipariksi taisi mennä koko rukous- ja parannusputiikkinsa”.
Tällainen ei ole Suomessa kovin tavallista, koska meidän luterilainen kulttuurimme vaikuttaa suitsevasti tällaisen ilmiön syntymiseen.
Pentti. ” Montako miljoonaa hänelle itselleen mahtaa jäädä?”
Jos joku voi säätiön kautta antaa kome miljoonaa dollaaria vuodessa pois, on selvää, että tällaisen ihmisen elämässä on pyörinyt isot rahat.
Amerikassahan tällainen antaminen ei ole niin harvinaaista kun meillä Suomessa. Monet ultramiljardöörit siellä ivat susria filantrooppeja ja jotkut lopulta antavat koko omaisuutensa hyväntekeväisyyteen. Siellähän saa verohelpotuksia antaessaan, kun taas meillä jos jonkun firman kautta lahjoitetaan rahaa kristilliselle järjestölle joudutaan siitä maksamaan iso alv.
Eli meidän sosialistisysteemissä antamista verotetaan. Tästä syystä minäkään en tunne monia runsaasti lahjoittavia yrityksiä. Pitää olla hyvä näky ja Jumalan antama kutsumus antamisessa kun suostuu maksamaan jo kerran verotetuista voitoista uudelleen veroa vain siksi, että tahtoo auttaa jotain esim. lähetysprojektia.
”Pitää olla hyvä näky ja Jumalan antama kutsumus antamisessa kun suostuu maksamaan jo kerran verotetuista voitoista uudelleen veroa vain siksi, että tahtoo auttaa jotain esim. lähetysprojektia”.
Jos tällaiset summmat oudoksuttavat joitakin, on hyvä pitää mielessä, että lähetyskäskyn rahoittamiseen tarvitaan miljardeja dolareita/euroja. Silloin miljoonalahjoitukset ovat oikeassa perspektiivissä, ja aivan hyvin motivoituja. Sitten jokainen, joka antaa isompia summia lähetystyön tarpeisiin, on rahoineen oikeassa suhteessa Jumalaan, ja voi tässä työssään tulla siunatuksi.
”Eli meidän sosialistisysteemissä antamista verotetaan.” Yhdysvaltojen kapitalistisysteemissä sosiaali- ja terveydenhuolto toimii pääasiassa lahjoitusten turvin. Pidän parempana, että yhteiskunta vastaa heikommista jäsenistään oikeudenmukaisesti järjestetyn verotuksen avulla. Kukaan ei pääse kehuskelemaan erinomaisuudellaan.
Pentti. ”Yhdysvaltojen kapitalistisysteemissä sosiaali- ja terveydenhuolto toimii pääasiassa lahjoitusten turvin. Pidän parempana, että yhteiskunta vastaa heikommista jäsenistään oikeudenmukaisesti järjestetyn verotuksen avulla. Kukaan ei pääse kehuskelemaan erinomaisuudellaan”.
Onhan heiläkin ollut Omabacare ja nytkin presidenttiedokkaana Bernie Saunders, jolle meidän terveydenhuolto on ihanne ja poliittinen tavoita.
Olen kyllä aivan samaa mieltä pohjoismiasen hyvinvointiyhteiskunnan suhteen, Kun meillä oli sairautta perheessä oli mahdollista rauhassa sairastaa. Näinhän meillä on kaikilla.
Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että lahjavarotuksemme olisi edes kohtuullista. Verottaa voi lunnon saastuttamista, kerskakulutusta ja viinaa ja tupakka jne, ei sitä, että annetaan perintö, joka on jo verotettu tai yrityksestä lahja lähetystyön tukemiseen. Se on yksinkertaisesti väärin ja johtuu huonosta ideologiasta.
Olet hauska mies. Juuri kerroin sinulle hyvästä amerikalaisesta, joka elää kohtullisesti ja myös auttaa seurakuntaa lähetystyössä taloudellisesti. Hän ei mitenkään liikaa kehuskele tällä, vaikka tietrysti amerikkalaiseen meininkiin kuuluu rikkaiden ihailu. Kaikki eivät kuitenkaan elä niin.
NYt eihän meidänkään verotus estä tulemasta rikaaksi ja kehuskelemasta omaisuuksilla. Onhan meiläkin Wahlroos ja 1990-luvulla tuli erilaisia uusrikkaita jotka edustivat Lamborghineineen uudenlaista kulttuuria tässä. Perinteistihän Suomen kapitalistit eivät rikkauksiaan kovasti esitelleet.
”Juuri kerroin sinulle hyvästä amerikalaisesta, joka elää kohtullisesti ja myös auttaa seurakuntaa lähetystyössä taloudellisesti.” Sanoma hänen hyvyydestään on siis tavoittanut kauttasi kaikki näitä sivuja seuraavat. Sitä kai sanotaan PR-toiminnaksi.
Pentti. ”Kukaan ei pääse kehuskelemaan erinomaisuudellaan”.
Tässä kiteytät hienosti meidän suomalaisten perinteisen ongelman, siis aateuden .
Amerikassa ja myös monessa Euroopan maassa ihaillaan menestyneitä, lahjakkaita ja onnistuneita ihmisiä, meillä Suomessa tällaisia kadehditaan. Tämä on sääli, koska kateus on yksi meidän tuhoisimmista tuntemuksistamme.
Osallistuin kerran Hämeessä haautajaisiin, joissa yksi vieraista alkoi muistotilaisuudessa puhua vainajasta liian myönteisesti sillä serauksella etä hänet keskeytettiin:” Älä nyt sentään ala vainajaa kehumaan”, sanottiin. Suomen meininkiä parhaimmillaan.
Hämäläinen: ”Omabacare ”
Tarkoitatko sitä presidentti Braka Omaban terveydenhoitolakia?
Pentti. ”Sanoma hänen hyvyydestään on siis tavoittanut kauttasi kaikki näitä sivuja seuraavat. Sitä kai sanotaan PR-toiminnaksi”.
PR-toimintaan kuuluisi, että puhuisin hänestä nimellä ja hänen yrityksestään myös. Nythän hän on vain
anonyymi esimerkki hyvästä amerikkalaisesta, jollaisia siellä siis myös on.
Wallentin. ”Tarkoitatko sitä presidentti Braka Omaban terveydenhoitolakia?”
Minkä Brakan?
No se Omaba.
”Amerikassa ja myös monessa Euroopan maassa ihaillaan menestyneitä, lahjakkaita ja onnistuneita ihmisiä, meillä Suomessa tällaisia kadehditaan.” Ihaillaan meillä Suomessakin niitä, jotka koetaan sen arvoisiksi. Kenties käytämme mittana jotain muuta kuin Yhdysvalloissa. Emme taida pitää rahaa parhaana ’menestyksen, lahjakkuuden ja onnistumisen’ osoittimena. Tämä koskee niin ansaittua, omistettua kuin lahjoitettuakin varallisuuta.
Pentti. ”Ihaillaan meillä Suomessakin niitä, jotka koetaan sen arvoisiksi. Kenties käytämme mittana jotain muuta kuin Yhdysvalloissa. Emme taida pitää rahaa parhaana ‘menestyksen, lahjakkuuden ja onnistumisen’ osoittimena”.
Näinhän tämä asia on. Raha merkitsee siellä eri asiaa kuin meillä, ja miljönääri on ihanne. Ruotsissakin on aika ”jenkkiläinen” meininki tässä suhteessa, ja siellä onkin suhteellisen paljon miljonäärejä.
”Pursuit of happiness” on krjoitettu Yhdysvaltojen perustuslakiin ihmisen oikeudeksi ja tavoitteeksi. Näyttää siltä, että siellä se paljolti ymmärretään niin, että onni on rahan omistamisessa.
Kiitos Herralle, ettei pidä asua siellä.
Pentti. ”Taidat nähdä antikristillisyyttä kaikessa muutoksessa, Antti Hämäläinen”.
No, maailmahan muuttuu koko ajan. Antikristillisyyttä tai laittomuutta ei ole syytä nähdä muualla kuin missä sitä aivan ilmeisesti on. Uskon kyllä, että voima tarkastella omaa maailman aikaamme Raamatun eskatologisten tekstien valossa. Esim. Jesaja 24 tai Matt 24 ovat minusta valaisevia aikamme ymmärtämiseen.
Kaikki ei ole sitä, miltä päällisin puolin näyttää. Eikö vaarallisin antikristillisyys olekin se, mikä on vähiten ilmeistä?
Olemme taas tapamme mukaan hieman etääntyneet alkuperäisestä aiheesta.
On mielenkiintoista, että kaveri, joka oli aloittmassa Pride-liikettä, ei enää osallistu Pride-paraatiin, jota hän pitää liian vihteellisenä ja alkuperäisen tarkoituksensa hukanneena. Hän osallistuu pienempään vaihtoehto-marssiin, joka ei ole viihteellinen, vaan edelleen todellinen mielenosoitus.
Juuri tältähän tämä Suomessakin vaikuttaa, karnevaalimeininkiä joka vaikuttaa aika pinnalliselta.
Minulle kuvista jäänyt mielikuva on naisiksi pukeutuneet tai joku merimieshattu päässä keikistelevät miehet jossain auton lavalla peppujaan keikuttelemassa. Rion karnevaalista minulla on sama mielikuva, siellä vaan naiset ovat kai vielä naisia ja miehet miehiä. Pepun keikutus on kyllä samanalaista.
Hämäläinen: ”Minulle kuvista jäänyt mielikuva on naisiksi pukeutuneet tai joku merimieshattu päässä keikistelevät miehet jossain auton lavalla peppujaan keikuttelemassa.”
Ei taida herra Hämäläinen tajuta, että kyseessä on hauskanpito ja suuri show. Samalla myös pieni provokaatio liian tiukkaa pipoa päässään pitäviä kansalaisia kohtaan. Vaihda pipo merimieslakkiin ja ota vähän rennommin Antti.
Wallentin. ”Ei taida herra Hämäläinen tajuta, että kyseessä on hauskanpito ja suuri show”.
Kyllähän minä tämän tajuan, ja juuri siksi sanoinkin, että Pride-ilmiötä synnyttänyt mies ei enää osallistu niihin juuri tämän kaupallisuuden ja paraatimeiningin takia.
Hämäläinen: ” kaupallisuuden ja paraatimeiningin takia.”
Suuri show ja hauskanpito eivät ole synonyymejä kaupallisuudelle ja paraatimeiningille. Kaupallisuutta voit ihailla siellä jenkkilässä vaikuttavien ystäviesi välityksellä ja paraatimeininkiä voit käydä ihailemassa vaikkapa itänaapurissamme tai Korean demokraattisessa kansantasavallassa.
Suomessa ei totisesti ole liikaa ilonpitoa ja karnevaalimeininkiä.
Wallentin. ”Suuri show ja hauskanpito eivät ole synonyymejä kaupallisuudelle ja paraatimeiningille”.
Tämä Pride-meiningit aloittanut jenkki Fred Sergeant on kanssasi eri mieltä, eikä enää Helsingin Sanomien mukaaan osallistu isoon Pride-paraatiin NYC:issä, vaan pieneen vaihtoehtomarssiin, jossa on alkuperäinen protestiluonne eikä siis olla sulauduttu pinnallisesti valtavirtaan.
Tavallaan ymmärrän häntä hyvin, koska nythän homojen ystäviksi ilmoittaudutaan ihan PR-mielessä niinkuin nämä suuret yritykset tekevät. Aika noloa touhua.
Wallentin. ”Suomessa ei totisesti ole liikaa ilonpitoa ja karnevaalimeininkiä”.
Eipä kai, meilähän sanotaan, että” pellet menee sirkuksen mukana”.
Wallentin. ” Kaupallisuutta voit ihailla siellä jenkkilässä vaikuttavien ystäviesi välityksellä ja paraatimeininkiä voit käydä ihailemassa vaikkapa itänaapurissamme”
Siis Priden aikoinaan 1969 synnyttänyt kaveri sanoo, että nyky-Pridessä on paraaraatimeininki ja itse marssijat ja yleisö on erotettu toisistaan. Homa alkaa olla aika kontrolloitua siis, taattua valtavirtaa. Sellaiseltahan tuo Suomessakin vaikuttaa.
Onko Suomessakin erotettu marssijat ja yleisö toisistaan? Olen saanut toisenlaisen käsityksen. Onko meillä enää ’yleisöä’, eikö lähteminen Pride-tapahtumaa seuraamaan ole Suomessa oikeastaan siihen osallistumista?
Pentti. ”Onko Suomessakin erotettu marssijat ja yleisö toisistaan?”
Sinun kannattaa lukea Hesarista ko. artikkeli.
Minua kovasti kiinnostaa 1960-luvulta voimistunut antikristillinen kehitys maailmassa. Tämä pride-meinikihän on alkujaan vain osa suurta antikristillistä muutosta koko länsimaisen ihmisen elämässä ja maailmankatsomuksessa kuten vaikkapa rock-and roll- ja popmusiikin kehitys ja hippi-sekä vasemmistolaisaatteet ja itämaiset uskonnot sekä postmodernit filosofiatkin. Tällaiset megatrendit kiinnostavt minua kovasti, samoin myös 1990-luvulta alkanut internetin ja mobiililaitteiden ym. tuoma muutos. Tosin tätä some- meininkiä en enää kovasti edes ymmärrä. Onneksi voi kysyä lapsilta ja lapsenlapsilta neuvoa.
Taidat nähdä antikristillisyyttä kaikessa muutoksessa, Antti Hämäläinen. Viime vuosisadan ns nuorisomusiikin taustalla on vahvasti Amerikan mustan väestön hengellinen musiikki. Hippiliikkeessä taas oli oma kristillinen Jeesus-hippien virtauksensa. Moni ainakin suomalainen vasemmistolainen sai kipinän kansainväliseen solidaarisuuteen rippikoulun lähimmäisenrakkauden ja lähetystyön tunneilta.
Näin nähdessäsi olet ehkä sokea vanhojen sovinnaisten perinteiden sonneille.
Pentti. ”Mainitsemiisi kulttuuri-ilmiöihin on sitävastoin vaikea yhdistää sen kummemmin Jesajan kuin Matteuksenkaan tekstiä”.
Kyllä molemmeissa teksteissä puhutaan iankaikkisen liiton hylkäämisestä, eksytyksistä, laittomuudesta ja rakkauden kylmenemisestä. Minusta monet kulttuurissamme tapahtuneet suuret muutokset ovat Jumalasta irtaantumisen ja luopumukesen ilmausta.
Humanismi itsessään on minusta antikristillinen filosofia, koska siinä ihminen on asetetettu kaiken keskukseksi ja mitaksi Jumalan paikalle.
Monet mainitsemasi ilmiöt ovat toisaalta vastustamassa tuota rakkauden kylmenemistä. Hippiliike lie selkein esimerkki.
Pentti. ” Hippiliike lie selkein esimerkki”.
Hippiliike toi vapaan rakkauden mallin mukanaan. Juuri tämä johti rakkauden kylmenemiseen ja vääristymiseen. Koko hippiliikkeen huono hedelmähän olivat lukemattomat elämänsä huumeilla ja muulla sekoilulla pilanneet ihmiset. Ei hippiliike ollut muuta kuin melkoinen vedätys, joka jätti tyhjän käteen siihen sekaantuneile.
Yhtä hyvin voisi sanoa, että ehkäisypilleri toi mukanaan vapaan rakkauden. Minä näen hippiliikkeessä vastauksen kylmän sodan ajan jyrkkiin vastakkainasetteluihin ja asevarustelun synnyttämään ydinsodan pelkoon. Liikkeen ihanteet hämärtyivät parissa vuodessa huumesekoiluihin, se on totta. Samalla tavalla vastakulttuureja olivat myöhemmin punk ja rap.
Pentti. ”Yhtä hyvin voisi sanoa, että ehkäisypilleri toi mukanaan vapaan rakkauden”.
Aivan varmasti tämä oli yksi tärkeä tekijä vapaan rakkauden läpimurrossa. Vielä tänä päivänäkin koko yhteiksuntamme on ylikorostetusti seksin kyllästämä. Viimeisin villitus on sittten tämä homostelu.
Nyt minun ajatukset tässä asiassa eivät ole selkeät,koska vasta olen esittänyt kysymyksen, mitä kaikkea siinä 1960-luvun lopulla tapahtui mikä lopulta mursi vanhan sodaan jälkeisen maailman ajan järjetyksen ja yhtenäiskulttuurinkin?
Tämä kiinnostaa minua siksikin, että nämä muutokset ovat tapahtuneet minun elinaikanani. Ehkäpä pikkuhiljaa näkemykset selkenevät. Tämä Pride-meininkihän alkoi v. 1969 osana vastakulttuuria ja kapinaliikettä USA:ssa.
Mitä vastaan Pride mielestäsi kapinoi 1969? Mitä vastaan se on mielestäsi nyt? Onko ihmisarvon ja suvaitsevaisuuden puolustaminen vastoin jotakin sinulle tärkeää arvoa?
Pentti. ”Mitä vastaan Pride mielestäsi kapinoi 1969? Mitä vastaan se on mielestäsi nyt?”
Sinun kannattaa lukea Hesarista artikkeli Priden perustajasta.
1969 se alkoi Grreenwichissä NYC:issä mikä oli kaikenlaisten beatnikien, hippien ja rokkareiden maupungin osa ja vastakulttuurin kehto. Se olis siis osa laajempaa kapinaa porvarillista ja kapitalistista yhteiskuntaa, rotusortoa ja Vietnamin sotaa ym. vastaan.
Tämän perustajan mielestä se on nyt menettänyt koko kapinansa ja porvarillistunut.
Minä en tätä ole kovin syvällisesti ajatellut, minä olen vain nähnyt siinä transujen ja homojen karnevaalit. Itse en pidä massatapahtumista, koska ajattelen, että ”joukossa tyhmyys tiivistyy”.
Pentti. ”Onko ihmisarvon ja suvaitsevaisuuden puolustaminen vastoin jotakin sinulle tärkeää arvoa?”
Ei tietenkään, muta minä kyllä varmasti määrittelen näitä asioita eri lailla kuin sinä. Minusta naisiksi pukeutuneet meikatut miespuoliset pepunkeikuttajat eivät mitään ihmisarvon puolustusta kaipaa. Sitten vaikka en moisesta pidä, kyllä suvaitsen sitä.
Määrittelepä sitten omalla tavallasi. Kenen ihmisarvoa olisit valmis puolustamaan? Tummassa puvussa suoraan kävelevien miestenkö? Onko solmiopakko?
Pentti. ”Kenen ihmisarvoa olisit valmis puolustamaan? ”
Tietysti kaikkien ihmisarvoa puoustetaan ja se kuuluu kaikille. Pidänkö henkilökohtaisesti jostain ”transuista” tai en, ei ole tämän asian kanssa tekemistä. Tietysti heille kuuluu ihmisarvo, ja myös he voivat olla ”pukumiehiä” solmioineen työnsä puolesta.
Silti minä näen nämä Pridet enemmänkinviihteellisenä homo-ja vapaa-seksiaatteen levityskampanjana kuin minään ihmis-tai tasa.arvo tapahtumana. Ymmärrän, että v. 1969 oli enenmmän kyse ihmisoikeuksista jne. Nythän tilanne on muuttunut.
Hämäläinen: ”koska ajattelen, että joukossa tyhmyys tiivistyy”.
Kuten esim. uskovaisten kesäjuhlissa ja massakokoontumisissa?
Pentti. “Taidat nähdä antikristillisyyttä kaikessa muutoksessa, Antti Hämäläinen”. No, maailmahan muuttuu koko ajan. Antikristillisyyttä tai laittomuutta ei ole syytä nähdä muualla kuin missä sitä aivan ilmeisesti on. Uskon kyllä, että voima tarkastella omaa maailman aikaamme Raamatun eskatologisten tekstien valossa. Esim. Jesaja 24 tai Matt 24 ovat minusta valaisevia aikamme ymmärtämiseen.
Jesajan luvun alussa onkin kiintoisa jakso, jonka voi hyvin sovittaa ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Mainitsemiisi kulttuuri-ilmiöihin on sitävastoin vaikea yhdistää sen kummemmin Jesajan kuin Matteuksenkaan tekstiä.
Kirkko toivottaa homot ja lesbot tervetulleiksi:
Homo ja lesbopappeja asetetaan virkoihin ja heille annetaan vaikutusvaltaisia paikkoja tässä kirkkokunnissa, ja heitä tervehditään uudenlaisina uranuurtajina, jotka esittävät uusia käsityksiä rakkaudesta ja evankeliumista.
Kaikkein murheellisinta on se, että näen tulevan päivän, jolloin homoseksuaalit eivät enää etsi apua kirkolta.
Sen sijaan kirkko puolustaa ja ihailee heitä heidän rohkeutensa vuoksi ja siitä syystä, että he haluavat olla erilaisia. Tämä kirkko mukautuu ihmisen lihan heikkouksiin ja lähtee rohkaisemaan ihmiskuntaa synnissään. Syyllisyyskomplekseista syytetään vanhanaikaisia synnin tuomitsevia saarnaajia, koska nämä sanovat suoraan, mitä ajattelevat niiden ihmisten teoista, joiden pitäisi saada apua ja neuvoa. Uudenlaisin opetuksin yritetään valistaa ihmisiä elämään ongelmiensa kanssa ja jopa nauttimaan heikkouksistaan ”Jumalan lahjoina”.