Ylläpidolta kysytään säännöllisesti, kuinka paljon lukijablogeilla on lukijoita – että kannattaako aloittaa kirjoittaminen. Kannattaa.
Kysymykseen lukijamääristä on vastattu vuosien varrella usein, aihe kiinnostaa ymmärrettävästi. Bloggaajat itse voivat toki nähdä omien kirjoitustensa lukijamäärät. Karkeasti ottaen voi sanoa, että yksittäistä blogikirjoitusta luetaan 100 – 30 000 kertaa. Hajonta on siis suurta. Iso osa kirjoituksista saa 100-500 lukukertaa.
Juuri nyt viikon sisällä kolmen luetuimman kärki on seuraava:
Ilse Paakkinen: Piispa Laajasalo vastannut Kirkkopäivien Halla-aho -keskustelun kritiikkiin ympäripyöreästi – yli 3300 lukukertaa
Hannu Paavola: Seurakunnan tehtävä on piilossa järjestöjen takana – vajaat 1300 lukukertaa
Anita Ojala: Negatiivista ajattelua Tuomasmessussa – hieman yli 700 lukukertaa
Lauri Lahtisen Uhkaus on vain 10 lukukerran päässä Ojalasta.
Lukijablogin aloittaminen on vapaata. Kirjaudu ja anna palaa – sääntöjen rajoissa toki:
Lue myös:
Blogit ovat lukijoiden tuottamaa sisältöä – 1400 lukukertaa
Ehkä tämä kirjoittaminen on symbioosihommaa. Kiva, että joku lukee ja pittäähän sitä perspiroida taas uusi juttu, ettei ne muutama lukija pääse karkuun.
Olen tehnyt havainnon, että jos kirjoittaa päivänpolttavista kiistakysymyksistä, menestys on taattu. Mutta jos haluaa kirjoittaa hengellisesti rakentavaa, johonkin raamatulliseen tekstiin pohjautuvaa blogia, kiinnostusta ei juuri löydy.
Lukukertoja tulee runsaasti, jos samat ihmiset kiistelevät keskenään – niinkuin kovin usein näyttää tapahtuvan. Vain harvoin kommenteissa tulee vastaan outoja nimiä, vaikka lukijamäärä ylittäisi tuhatkin. Itse toivoisin useampien ihmisten osallistuvan keskusteluihin, eivätkä aina samat. Kaikki eivät tietysti välitä hankkia käyttöoikeuksia.
Mutta ei lukukertojen määrä lopulta kerro paljon, ainakaan, jos kommetteja on paljon samoilta ihmisiltä. Jos lukijoita on paljon, mutta kommetteja vähän, se kertoo paremmin, kuinka monta eri ihmistä blogin on lukenut.
Samoin olen huomannut, että kirkon ajankohtaisiin kiistoihin liittyvät tekstit saavat paljon lukijoita. Laajempiin kysymyksiin – kuten ympäristön tilaan –
liittyvät jäävät usein vähemmän luetuiksi. Viimeisin kirjoitukseni polarisaatiosta viikko sitten (23.4.) on saanut runsaat 700 lukijaa. Olen kirjoittanut tätä blogia yli 10 vuotta. Välillä ajattelen, että onko turha jatkaa. Tuntemattomien ihmisten positiivinen palaute on rohkaissut edelleen kirjoittamaan.
Kyllä kannattaa jatkaa. Ja aina välillä jokin kirjoitus murtautuu Kotimaa24: lukijapiirin ulkopuolelle, kuten juuri nyt esimerkiksi Mikka A Himangan kirjoitus Kristityt mustapaitojen jalanjäljissä. Sillä on jo yli 4500 lukukertaa. – LISÄYS 30.4. klo 14.09: Himangan blogikirjoituksella on nyt yli 6600 lukukertaa. LISÄYS 2.5. klo 10.45: nyt lukukertoja on muutamaa vaille 7700. Lisäys 4.5. klo 9.53: nyt lukukertoja on yli 8000.
Oma merkityksensä lukijoiden kiinnostuksen kasvamiseen on luultavasti myös sillä, minkä kirjoituksen Kotimaa24:n toimitus nostaa Päivän lukijablogiksi. Oman suppean (=kerrallisen) kokemukseni perusteella nosto lisää tavanomaisen kiinnostuksen kaksinkertaiseksi.
Myös nousu listalle Luetuimmat lukijablogit tai Vilkkain keskustelu tukevat kirjoituksen avaamista luettavaksi. Uudet lukijat voivat lisäksi perehtyä nopeasti blogistin yleiseen kirjoittamistapaan lukemalla hänen aiemmista blogeistaan Luetuimmat ja/tai Kommentoiduimmat.
Blogeissa käyty keskustelu laajentaa parhaimmillaan omaa näkemystä kulloisestakin aiheesta. Siihen toki käy yhtä hyvin vastaaminen oman blogin johdosta esitettyihin kommentteihin kuin keskustelu toisten kirjoittajien blogeissa.
Kaiken kaikkiaan sivusto antaa kirjoittajalle monipuolista palautetta, mikä auttaa persoonallisen tyylin kehittämisessä ja sanoman terävöittämisessä.
Kannattaa siis jatkaa vaikkapa niin kauan kuin kirjoittamisesta koituvat hyödyt ovat haittoja suuremmat.
Kirjoittaminen omalla nimellä – ja kuvalla merkitsee pientä kuolemaa. Siinä on uskallettava astua tietyn rajan yli, josta ei ole paluuta. Eikä astuessaan tiedä mitä kaikkea siitä seuraa. Moni nytkin pohtii sitä, uskaltaisiko astua tuon askeleen.
En koe mitään menettäneeni. Lukijani tietävät ehkä minusta jo paljon. Kirjoitan sitä ajatusten virtaa, mitä päässä milloinkin liikkuu. Oikeastaan selvitän ajatuksiani kirjoittamalla. Ehkäpä otan itseni – ja ajatukseni nyt hiukan vakavammin, kun tiedän miten monet niitä lukee. On hauska tavata lukijoita, mitä yllättävimmissä tilanteissa.
Uskon, että lukijakertoja nostattaa myös Facebookin kautta lukevat. Itse en enää juurikaan vieraile tällä sivustolla kuin satunnaisesti, mutta facen kautta olen joitakin juttuja kommentoinut.
Vaikka K24 säännöissä kielletään politikoiminen, niin joissakin artikkeleissa politiikka on vahvasti esillä?