Kirjahyllyä siivotessa , käteen tarttui vanha Tiililän Systemaattinen Teologia- teos. Aloin selailla sitä ja takerruin toisaalta siihen miten hän ymmärtää Adamin ja toisaalta siihen miten hän selittää syntiinlankeemuksen. Hyvin mielenkiintoista.
Tiililän mukaan ,on älyllisesti epärehellistä kieltää evoluutio ja hän kertookin ihmisen kehitysvaiheista 50-luvun tietämyksestä lähtien. Ei mitenkään huonosti. Hän päätyy siihen ,että eri ihmisrotujenjoukkoon kehittyi nykyihminen ja ensimmäinen Adam oli ensimmäinen jumalatietoinen persoona monien saman lajin edustajien joukossa. Hän eli viattomuuden tilassa kunnes paha tunkeutui maailmaan Adam porttina.
Tiililä on hyvin vakuuttavan raamatullinen ,mutta olisi väärin kutsua häntä raamattu fundamentalistiksi, siis sellaiseksi joka ottaa raamatun kaikki kohdat kirjaimellisesti. Mutta hän luo uskottavan ja loogisen kertomuksen siitä , kuinka paha syntyi jo ennen ihmisen luomista taivaallisena kapinana Jumalaa vastaan. Tiililälle Saatana on todellinen henkiolento ,samoin muutkin kuin demoniset henkivallat. Ja me olemme niiden vallassa.
Tiililän usko Saatanaan ,tekee hänen ajatusrakennelmansa loogiseksi. Pahuus on itseasiassa maailmalle vieras piirre. Mutta maailma marinoitui pahuudesta Saatanan , Tämän Maailman Ruhtinaan, vallan takia. Adam ei kestänyt koettelemusta ja Saatana pilasi hänen olemuksensa viattomuuden. Tiililä puolustaa siis jonkinlaista valinnanvapautta. Pahuus on siis tullut osaksi ihmisen olemusta . Pahuus ei ole vain ihmisten pahat teot vaan me olemme pahoja.
Tässä Tiililä on samalla luterilainen . Lutherin mukaan ihminen on se taistelukenttä jossa hyvän ja pahan voimat taistelevat herruudesta.
Sovituksessa Kristus murskasi Saatanan pään ja tekee mahdolliseksi uuden syntymän kautta pelastua pahuuden vallasta. . Pahuus jatkuu maailmassa kuitenkin kunnes Kristus tulee uudelleen.
Näissä meidän keskusteluissamme hypätään yleensä näiden henkivaltojen ja myöskin enkeleiden ja Saatanan raamatullisen todellisuuden yli. Tiililän teksti ja tyyli on hyvin vakuuttavaa ja lukija kokee pientä onttoutta henkivaltoja ja niiden vaikutusmahdollisuuksia ajatellessa.
Ajatella ,jos todellakin olemme sellaisten henkivaltojen armoilla jotka riehuvat meissä , jättäen meille pikkuriikkisen oman tahdon.
Tiililän jälkeen ja jo hänen aikoinaan , on esiintynyt lukematon määrä teologeja. Jos he pitäytyvät raamatulliseen logiikkaan ,niin missä määrin he eroavat Tiililästä? Mitkähän ovat sitten ”modernien” teologien selitykset pahan olemassaololle ja syntiinlankeemukselle?
Tiililä puolestaan torjui rationaalisen tulkinnan ihmisen pahuudesta . Rationaalinen tulkintahan on se ,että ihminen ei vielä ole kehityksessään tullut siihen pisteeseen jossa hän olisi oman biologiansa ja sosiaalisen kulttuurinsa herra. Tästä riippuen primitiiviset impulssit saavat ihmiset valtoihinsa aina ajoittain. Tiililä mainitse tunnetun aikalaisteologin Emil Brunnerin tällaisen näkemyksen edustajana.
Nykyjään on paljon elokuvia ja TV- sarjoja joissa esiintyy kaiken maailman demoneja. Olisiko tämä merkki siitä ,että henkivaltojen mahti on hiipinyt ihmisten tietoisuuteen ja ihminen yrittää parhaansa mukaan kuvata niitä , toivoen mahdollisesti voivansa oppia kontroloimaan niitä?
Reijo Mänttäri: itse ajattelen kyllä niin, että opin tehtävä on selittää ja soveltaa Raamattua. Haasteet tulevat yhtäältä siitä, että opin kehittely irtoaa kovin helposti Raamatusta ja toisaalta siitä, että Raamattu ei ainakaan suoraan vastaa kaikkiin kysymyksiin mitä me kohtaamme, mutta joihin meidän on kuitenkin muodostettava jokin perusteltu ja Raamatun sekä kristillisen uskon(opin) mukainen tai sen kanssa yhteensopiva kanta.
Kokonaisuudessaan Tiililä on tyrmäävän raamatullinen ja luterilainen sellainen. Itse asiassa on hämmästyttävää se ,että hän hyväksyy maailman luomisen aikataulun ja luonnontieteet luonnontieteinä. Hänen Adam kehittelynsä on mielestäni kohtuullinen kompromissi kirjaimellisen Raamatun tulkinnan ja evolution antamien mahdollisuuksien välillä.
Keskustelu siitä miten Raamatussa esiintyvä henkimaailma on ymmärrettävissä on toinen keskustelu. Ongelma on se että me tiedämme yhtä ja toista siitä miten todellisia hallusinatooriset kokemukset voivat olla ja miten ne voidaan kokea ulkoa päin tuleviksi. Onko meillä mitään objektiivista todistusta siitä että henkimaailma voisi olla ihmisen psykestä riippumatta?
Markku Hirn, teet hyvät kiteytykset. Minun silmissäni näyttää siltä, että Tiililän tyyppinen ratkaisu voi hyvinkin olla ainoa mahdollinen konservatiivinen vaihtoehto ellei sitten lähdetä kreationismin tielle. Tiililän linjoilla joudutaan kuitenkin luopumaan eräistä luterilaisen teologian ulottuvuuksista. Esimerkiksi paras tuntemani moderni ratkaisuyritys on Denis Alexanderin ja hän on konservatiivinen baptisti. Henkivaltojen osalta kannattaa varmaan kuunnella niitä kristittyjä, joilla on kokemusta eksorsismista (kunhan kaikkia psykiatrian ja psykologian vaikeitakaan kysymyksiä EI niputeta Henkivaltojen toiminnaksi). Timo Keskitalo on käsitellyt asiaa Seurakuntalaisessa.
TÄSSÄ LINKKI: https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/timo-keskitalo-seksiorjien-vapauttamiseen-tarvitaan-usein-kirouksen-murtaminen/
Kiitos tekstiviittauksesta. ymmärrän hyvin sen ajattelutavan. Tällä lailla tietyissä kristillisissä piireissä ajatellaan ja toisissa vieroksutaan.
Eksorsismi on arka asia ja yleensä siihen suhtaudutaan kielteisesti. Mutta noituuden pelko ja siihen liittyvä taikuus on hyvin yleistä Afrikassa, Etelä Amerikassa ja Karibiassa. Aasiassa usko henkimaaimoihin on hyvin tavallista. Rationaalisessa Euroopassa näitä asioita pidetään taikauskona . Jopa psykologinen ymmnärrys ilmiöitä kohtaan on tullut harvinaiseksi.
Psykiatrian psykologiseksi paradigmaksi tai terapeuttiseksi hoitomuodoksi on kognitiivisen psykoterapian eri muodot ottaneet hegemonian . Siinä ajattelussa ei alitajunnan toimintaa ihmistä ohjaavana ymmärretä samalla lailla kun psykodynaamisessa psykoterapiassa ,jolle alitajunnan toiminnan tutkiminen on keskeistä.
Tämän myötä myöskin noituus-ilmiön erimuotoja pidetään patologisina(sairaina), ymmärtämättä mitä ne ilmaisevat ja miten noituuden avulla voidaan ihmisiä hallita.
Luulen hyvinkin, että aito rukoileminen arvovaltaisen aidosti uskovan länsimaisessa ympäristössä voi laukaista noituuskirouksen. Rukoushan on ”vastamanaus”. Sen tulee suorittaa joku ,joka koetaan voimallisemmaksi kun alkuperäisen kirouksen asettaja. Tämä on todellista henkien taistelua.
Tässä ei tarvitse vielä mennä uskomaan todellisiin henkivaltoihin ,vaan sugestiivialttius ja hypnoosin käyttäminen ovat maallista toimintaa.
Markku,
“Kohtuullinen kompromissi..”
“.. luomisen aikataulu..”
“.. luonnontieteet luonnontieteinä..”
Minulla on ystäviä, parikin, jotka tuntevat Tiililän opetuksen, mutta ovat helluntalaisia niinkuin minäkin. Vielä 70-luvun alkuun asti he mainitsivat tästä ‘loogisesta kompromissista’, lisäyksellä, että miksemme voisi niin ajatella, eli kehitysopin ja luomisopin synteesiä. Samanlainen kanta heillä oli Apostoliseen uskontunnustukseen, eli ottaa se käyttöön helluntaiseurakunnissa. Kumpikaan ei ole Raamatun sanaa, mutta voi vaikka tukea Raamattua. Ovatko ne tulkintaakaan? Ehkäpä, tiukasti ottaen, ne ovat tarpeettomia, jumaluusopillista askartelua. Käsittääkseni Tiililä luopui tai hänessä sammui ‘loogisuus’ , joka johti ulkopuolelle Kirjoitusten.
Luomisen aikataulu on mielestäni Raamatussa juuri sen mittaisena kuin se on tämän päivän mitta-asteikolla, että vuorokausi on 24 tuntia.
Luonnontieteet löytöineen voivat tukea ja ovat tukeneet Raamatun ilmoitusta. Eroja löytyy, jos Raamattua ei lueta koko ajan, joka johtaa siihen, että luetaan ‘tieteitä’. Mitä vähemmän Raamattua luetaan, sen vähemmän Jeesus- Pyhän Hengen kautta avaa Kirjoituksia, pudottaa tietoa ja ymmärrystä Ylhäältä, joka vain uskon kautta voi Sanan lukijaan sulauttaa. Kysymys ei ole ajattelun lopettamisesta, vaan sen alistamisesta Jumalan johtoon. – Tällaisia tieteen harjoittajia, joiden tutkimukset ovat vain kirkastaneet Kirjoitukset, Raamatun, on paljon tai useita. Heidän seminaarinsa ja esiintymislavansa eivät ole sen enemmistön suosiossa, jotka haluavat olla niinkuin Jumala, kuten aikoinaan Lucifer. Yksi esimerkki ehkä suosituimmasta ja eniten julkisuutta saavasta esiintymislavasta on Rooman katolinen kirkko. Sen kolme viimeistä paavia pitävät säännöllisiä esiintymisiä tiedotusvälineissä, jossa paavin edessä on johtavat kehitysopin avaajat. Paavi kehottaa heitä todella jatkamaan peräänantamattomasti tutkimuksiaan, jotta synteesi kehitysopin ja Raamatun välillä syvenisi.
Puhut hallusinaatioista. Ymmärrän ne aistiharhoina, eli lihan ‘tunneosaston’ kokemuksina, ellei jopa tuotteena. Uskovassa kaikki katoava, se osa mikä ei iankaikkisuutta peri, matkustaa uudestisyntyneelle hengelle alistettuna. Se, uudestisyntynyt henki, ei tarvi hoitoa. Uskomaton, Jumalaton taas ei muuta hoitoa tarvikkaan, koska mikään hengellinen ei häneen sulaudu, yhdy.
Markku, olet toiminut psykoterapeuttina, joka on aivan asiaa, jopa aistiharjojenkin hoitamisessa. Uskova on suojassa näiltä harhoilta, hallusinaatioilta, ellei hän avaa ikäänkuin ‘ikkunaa’ sinne suuntaan, missä uskovaa kiertävä Saatana ääntelee. Se pitäisi olla leijonan karjuntaa, mutta muuttuu tarpeen tullen seireeniseksi kutsuksi.
Kyllä todellakin, aistimme kuulee, tuntee ulkopuolelta tulevia kutsuja. Jumala kutsuu, puhuu vaikuttaa juuri niin paljon, kuin Hänelle sijaa, tilaa annetaan. Saatanan lähestyminen on kiusauksia, lihalle mieluista. Siksi Jeesus opetti rukoilemaan, “äläkä saata meitä kiusaukseen”.
Niinkuin Jumala tarvii uskovan yhteistyötä, eli alttiutta Hänen vaikutukselleen, niin samoin tarvii Saatanakin, ja löytää ‘tartuntapinnan’ katoavasta, “teurastuspenkillä” matkustavasta inhimillisestä osasta, joka ei koskaan voisikaan parantua saatikka pelastua.
Niin Reijo, miksi emme ajattelisi Tiililän tapaan.
Niin, kyllä uskovien ajattelu usein yhtyy, koska Pyhä Henki ilmoittaa samat asiat samalla tavalla. Ihminen ja tiedekunnat haluavat laittaa oman puumerkkinsä, ennenkuin mitään taivaasta ’tipahtaa’.
Reijo Mänttäri. Ihmettelen sitä, että korostat väsyksiin asti ”yksin Raamattua”. Hyvä niin. Kuitenkin vastustat henkeen ja vereen apostolista uskontunnustusta sekä teologista työskentelyä vaikeiden asioiden parissa SAMALLA kun sanavalintasi paljastavat, että tulkitset Raamattua aivan yhtä teologisten ja uskontunnustuksen omaisten korostusten sekä Raamatun ulkopuolelta saatujen käsitysten mukaan. Minusta siinä on huutava sisäinen ristiriita, jonka olemassaolo Sinun olisi hyvä myöntää. Mietipä sitä. Uskontunnustuksen yksi tehtävä on koota Raamatun keskeinen sanoma ja ohjata Kirjoitusten tulkintaa. Näin se varjelee kristittyjä harhautumasta. Itse olemme rippikoulussa etsineet Raamatusta kohtia, joihin Apostolinen uskontunnustus jopa sanatarkasti perustuu. Vai onko ongelma sittenkin siinä, että Apostolinen uskontunnustus perustuu Rooman seurakunnan kastetunnustukseen? Se on vainotun ja harhaoppien uhkaaman seurakunnan tunnustus (ja syntynyt satoja vuosia ennen kuin Rooman piispojen valta-asema niin sanotusti riistäytyi käsistä). Minusta on hienoa, jos nykyäänkin kaikki kristityt voisivat yhtyä Apostoliseen uskontunnustukseen raamatullisen uskon tiivistelmänä (vaikka itse pitäydyn nimenomaan Nikean-konstantinopolin tunnustukseen).
Väärä ei väsytä, koska se ruokkii ja pitää pirteänä ’regimentin’, joka pitäisi vähintää nukkua, ellei vähetä, kuolettamisen kautta.