Eduskuntavaalien tulosta on analysoitu ja taivasteltukin monissa kommenteissa. Tähän liittyy myös Anu Kantola Hesarin kolumnillaan, otsikolla Tosi miesten viimeinen taisto (HS 23.4.).
Kantola pohtii vaalituloksen perusteella miesten ja naisten polarisoitumista eri leireihin. Jakavia kysymyksiä ovat maahanmuutto ja ilmasto, jolloin varsinkin naiset ovat äänestäneet vihreitä ilmastokärki edellä, miehet taas maahanmuuttokriittisiä perussuomalaisia. Toinen jakolinja hahmottuu naisten kannattamien julkisen sektorin ja hyvinvointipalveluiden sekä miesten tukemien perinteisten perhearvojen välillä.
_ _ _
Nämä havainnot lienevät oikeita. Kantolan analyysi herättää mielessäni kuitenkin kysymyksiä. Ensinnäkin hän toteaa, että ”molemmissa tapauksissa polarisaation ydinjoukkona ovat miehet”. Eikö polarisaatioon tarvita kaksi poolia, toisistaan kaukana olevaa näkökantaa? Kuinka silloin vain toinen kanta edustaa polarisaatiota? Ehkä kolumnisti rivien välissä tulee sanoneeksi, että hänen oma kantansa, joka on ”naisten kanta”, edustaa normaalia ja miesten kanta on siihen nähden polarisoitunut?
Minusta näyttää siltä, että fundamentalismia eli totuuden omimista itselle voi olla sekä maahanmuuttokriittisessä- että ilmastonmuutosleirissä. Molempien huoli kohdistuu tulevaisuuteen ja elinolosuhteiden huononemiseen. Itse asiassa huolten taustalla oleva perussyy on yhteinen, hallitsematon väestönkasvu, luonnonvarojen liikakäyttö, ilmastonmuutoksen tuhoamat elinympäristöt sekä väestöpaineen kohdistuminen Afrikasta ja Aasiasta Eurooppaan ja Suomeen, missä pohjoiset olot eivät mahdollista samaa ympäristön kantokykyä kuin lämpimässä etelässä.Siksi monet ovat huolissaan maahanmuuton paisumisesta liian suureksi.
Itse tunnustan maahanmuuton välttämättömyyden, kun viime vuosien syntyvyys ei riitä takaamaan tulevaisuudessa riittävää määrää yhteiskunnan ylläpitäjiä. Esimerkiksi nykyisen eläkejärjestelemän turvaamiseksi vaadittava vuosittainen yli 30 000 maahanmuuttajan määrä on kuitenkin suuri haaste, kun jo yhtenä vuotena (2015) tämä määrä pakolaisia ylitti vastaanottokyvyn.
_ _ _
Miesten liikehdintää oikeistopopulismin ja nationalismin kannattajiksi kaikkialla Euroopassa ja Yhdysvalloissa selittää ainakin osaksi savupiipputeollisuuden häviäminen ja matalasti koulutetuille sopivien työpaikkojen katoaminen. Tehostamisen ja digitalisaation myötä työpaikkojen kato etenee vääjäämättä aina ylemmin koulutettuihin. Keskiluokka menettää asemiaan.
Erityisesti koulutuksen, työn ja perhe-elämän ulkopuolelle jääneet nuoret miehet voivat kokea epäoikeudenmukaisina yhteiskunnan panostukset maahanmuuttajien kotouttamiseksi ja työllistämiseksi. Heidän on vaikea ottaa vastaan päteviä perusteluita, kuten että Suomi tarvitsee uusia työntekijöitä ja veronmaksajia, joiden on opittava ensin kieli ja ammatti.
_ _ _
Monet miehet ovat yhteiskunnan muutoksen myötä päätyneet marginaaliin. Perinteisesti vasemmisto on puhunut marginalisoitujen, erityisesti naisten, maahanmuuttajien ja sukupuolivähemmistöjen puolesta. Työ on onnistunut.
Ensimmäisiä askeleita pois marginaalista ovat oman äänen kuuluminen ja nähdyksi tuleminen. Todellisessa marginaalissa ovat he, joita ei haluta nähdä tai kuulla.
Minusta näyttää siltä, että nyt marginaaliin päätyneet miehet ja heidän yrityksensä saada äänensä kuuluviin ovat vastenmielisiä yhteiskunnallisesti aktiivisille naisille – jotka tuntevat sympatiaa marginalisoituja maahanmuuttajia kohtaan.
Tässä on eräs oikeudenmukaisuutta vaativan kansalaisaktivismin ristiriidoista ja tabuista. Ei siis ihme, että jotkut nuoret miehet ovat nyreissään ja jupisevat loukkaantuneina: ”Ulkomaalaisia hyysätään, omat unohdetaan”. Toiset purevat hammasta ja siirtyvät äänestämään perussuomalaisia, joiden vaalipuheissa on ollut esillä – entisen SMP:n kaikuna – sosiaalinen oikeudenmukaisuus unohdetun kansan ja vähäosaisten hyväksi. ”Kyllä kansa tietää”.
_ _ _
Hesari on julkaissut viimeisten viikkojen aikana kolme havainnollista värikarttaa pääkaupunkiseudusta:
1) kirkkoon kuuluminen nyt ja kymmenen vuotta aiemmin, 2) eri kieliä puhuvien osuus, 3) alueella eniten ääniä saanut puolue. Kartat selittävät osin toisiaan.
Kirkkoon kuuluminen on laskenut kaikkialla, mutta varsinkin Pitkänsillan itäpuolella kantakaupungissa, missä monen seurakunnan alueella kirkon jäsenyys on alittanut 50 prosenttia. Samoilla seuduilla Kruunuvuoren selän rannoilla puoluekartta on vihreä ja kannatetaan suvaitsevaisuutta.
Itä-Helsingissä taas eri kieliä puhuvien osuus on korkein. Samoilla alueilla puoluekartta on vaaleansininen osoittaen perussuomalaisten kannatuksen olevan suurinta.
Itäisissä kaupunginosissa alkavat näkyä muualla Euroopassa vahvistuneet segregaation merkit: maahanmuuttajien suuri osuus, kantaväestön matala koulutus- ja työllisyysaste, rikollisuuden ja sosiaalisten ongelmien kasautuminen sekä nationalistisen puolueen äänestäminen.
_ _ _
Palaan Kantolan kolumniin ja hänen väitteeseensä naisten kannan järkevyydestä: ”Tässä on oma järkensä: hyvinvointivaltio julkisine palveluineen on antanut naisille mahdollisuuden kouluttautua ja hakeutua työelämään. Avioliitto ei ole enää taloudellisista syistä elämän ehdoton perusta. Ja kun perhearvot eivät purista, naisilla on varaa sallia myös samaa sukupuolta olevien avioliitot.”
Kantolan on vaikea käsittää, miksi miesten ryhmäkäyttäytyminen (rohkea yleistys) poikkeaa naisten edellä olevasta järkevästä kannasta. ”On arveltu, että hyvissä asemissa olevilla miehillä on eniten menetettävää, ja ehkä siksi he haluavat rajata naisia perinteisiin rooleihin, joissa nämä eivät uhkaa miesten asemaa.”
_ _ _
Itse edustan varmaankin Kantolan tarkoittamaa hyvässä asemassa olevaa miestä. En kuitenkin vähättele ilmastonmuutoksen uhkaa – en liioin hallitsemattoman pakolaisuuden uhkaa – en myöskään halua rajata naisia perinteisiin rooleihin.
En kuitenkaan näe järkeväksi, etenkään nopeasti heikkenevän huoltosuhteen oloissa, Kantolan esittämää naisten kantaa (rohkea yleistys). Se nojaa vahvaan sosiaaliturvaan ja hyvinvointivaltioon sekä heikentää yksilöiden vastuuta itsestään ja läheisistään. Avioliitolla ja ydinperheellä ei ole enää aiempaa merkitystä huolenpidon tarjoajana, kun yhteiskunta antaa hoivan, ruoan, asunnon, kasvatuksen ja arvot kaikille. Töitä ei ole enää pakko tehdä, ei edes useaan sukupolveen. Tosin ylisukupolvinen työttömyys on tragedia, jonka hyvinvointivaltio on mahdollistanut.
Nykyiset hyvinvointivaltion kattavat palvelut saattavat kaatua nopeastikin kuin muurahaisten ontoksi syömä pöydän jalka. Yhteinen pöytä ruokkii juuri niin kauan kuin on heitä, jotka kantavat ruokaa pöytään.
Juuri tästä Kantola mainitsemat hyvissä asemissa olevat pukumiehet koettavat huolehtia. Hänen mukaansa näiden ”tosimiesten viimeinen taisto” on käsillä ja sen jälkeen maailmassa vallitsevat naisten arvot. Samalla on otettava huomioon, että ”naisten arvoihin” kuuluva ilmastonmuutoksen torjuminen ja jatkuvan kasvun leikkaaminen tulevat leikkaamaan myös yleistä elintasoa ja yhteistä jaettavaa. Sitä enemmän huudetaan jatkossa apuun pukumiehiä – tai naisia – joilla on kykyä järjestää yhteistä jaettavaa, eikä vain jakaa pois niitä vähiä, mitä vielä on jäljellä.
_ _ _
Itse uskon, että maailma tarvitsee edelleen eri näkökulmia, samalla kun yhden totuuden fundamentalismi ja stereotypiat altistavat romahdukselle.
Vai mitä pitäisi sanoa Pedersören ja Larsmon (Luoto) kunnista? Syntyvyys reilusti yli maan keskiarvon, työttömyys pari prosenttia, työllisyysaste yli 80 prosenttia (kun hallitus saavutti työllä ja tuskalla 72% työllisyysasteen tavoitteen). Pedersöressä ja Larsmossa vallitsee käytännössä täystyöllisyys. Maahanmuuttajat työllistyvät nopeasti kasvihuoneyrityksiin.
Voisiko muu Suomi oppia näistä kunnista – siitäkin huolimatta, että väestössä on maan keskiarvoa enemmän kirkon jäseniä?
Hyvää pohdintaa… Muistan kuinka 30v sitten, joku hyljeksitty saarnamies julisti:
”Panettelijan” (perkeleen) ykkösagenda on Suomessa ja maailmassa ajaa erilleen miehet ja naiset, sekä hajottaa perheet, yhteiskunnalliset instituutiot ja vapauttaa kaikkinaiset lihalliset himot. Rahasta tehdään virallisesti jumala ja sen motoksi nousee yleinen käsitys, että ongelmia ei voida ratkaista jollei ole rahaa… Ja talouden tuomaa turvaa.
Kirkon arvolvalta tullaan repimään alas julkisen vallan tuella ja Kristillinen opetus tullaan kieltämään kouluissa ja julkisissa tiloissa.
30v sitten ei ollut vielä kännyköitä, eikä tietokoneista mitään hajua… Jotain outoa on tapahtunut noista päivist,ä kaikki vain ihmettelevät ja pelkäävät mikä maanpiiriä kohtaa… Kristittyjä ja kirkkoja vain pommitetaan avoimesti keskellä Pääsiäistä…
Miehet/Naiset kahtiajako on vain osittain totta. Kaikesta huolimatta on suurijoukko naisia jotka ajattelevat ja pelkäävät perinteellisesti ja samoin suuri joukko miehiä jotka ajattelevat ympäristöä ja näkevät maahanmuuton edut. Olisi todella vakavaa jos miehet /naiset jakautuma olisi sataprosenttista.
Kyseessä ei ole vain sosioloogisilla termeillä luotu ymmärrys vaan tarvitaan myöskin psykologista ymmärrystä. Jo kauan sitten todettiin että konservatiivisuus korreloi autoritääriseen mielenlaatuun ja progressiivisuus demokraattiseen mielenlaatuun. Nämä mielenlaadut saavat aikaan sen että kaikki informaatio siivilöidään perustavan mielenlaadun näkökulmasta ei tosiasioiden. Tästä seuraa myöskin dialogin vaikeus koska muutoshalu on vähäistä. Tuollainen milenlaatu aikuisilla on osatekijä identiteetin muodostuksessa. Kun identiteettiä uhataan niin sitä puolustetaan.
Varsinkin homoseksuaalisuus, yleisen moraalin kuvaaminen löysäksi ja maahanmuutto ovat autoritääristen ihmisten maailmankuvaa uhkaavia asioita. Aikaisemmin myös naisten pyrkimys tasa-arvoiseen asemaan miesten kanssa katsottiin olevan vaarana maskuliiniselle identiteetille. Onneksi tuo viimeksi mainittua sotaa käydään niin kuin Moskovasta paluun jälkitaisteluna. Sota on jo voitettu.
On ikävää se että asenne ilmastonmuutokseen tulee tapahtumaan suhteellisessa lähitulevaisuudessa. Ei faktojen ja tiedemiesten ansiosta vaan ilmaston muutoksen aiheuttamien vahinkojen takia.
Populismi tutkimuksissa on myös todettu ,että säännönmukaisesti n 10-20% väestöstä on aina kapinoimassa vallassa olevia ja hyvin menestyviä vastaan ,huolimatta siitä miten valtakunnan kokonaistilanne on. Populistit tulevat suureksi osaksi väestöstä joka on kuulunut köyhimpään kansanosaan jos monia sukupolvia taaksepäin. Ylläpitäen ”herravihaa” joka ei aina ole rationaalista.He eivät kerta kaikkiaan osaa samaistua koko yhteiskuntaan ,vaan ainoastaan omaan sosiaaliluokkaansa ja sen elämäntulkintaan. Historiallisesti ottaen , heillä on hyvät syynsä tähän.
Sivumennen, yläluokilla ja keskiluokilla on samat vaikeudet. Ne puolestaan eivät osaa ymmärtää sitä miksi jotkut valittelevat kaikesta vaikka asiat ovat suurin piirtein hyvin.
Minuakin epäilyttää kovin selväpiirteinen jakolinja miesten ja naisten väliällä. Seuraan jonkin verran kansan ääntä, eli keskusteluryhmiä. Facebookissa on puskaradioita ja rajat kiinni -ryhmiä. Niissä riittää kiivassanaisia naisia vaikka kuinka paljon. Miten se tulee vaikuttamaan tähän, kun maahanmuuttajien osuus kasvaa naisvaltaisilla aloilla?
Erilaiset viharyhmät ovat ilmiö, jota ei olisi uskonut vanhoilla päivillään enää kohtaavansa. Siellä on maailma, jossa kylvetään kuolemaa ihan estoitta.
Kiitos Teemu, kommentista. Kuoleman kylvämisen sijaan olisi syytä kylvää elämää, erityisesti nyt kun eletään ylösnousseen Kristuksen valossa ja voimassa.
Pekka Särkiö: Taidanpa tietää yhden ”vanhollisen” puolueen, jossa naiset ovat enemmistö ja naispuheenjohtaja on ollut ties kuinka kauan 🙂 Työperäisestä maahanmuutosta kiekkovertaus Ymmärrän, että toisinaan tarvitaan vahvistuksia ulkomailta, mutta omille työikäisillekin työttömillekin pitäisi peliaikaa järjestyä 🙂
Antto Hautamäki
On selvää, että ilman työtä olevat suomalaiset tulee saada työn syrjään kiinni. Työvoiman tarjonta ei kuitenkaan riitä täyttämään kysyntää. Joko työn vaativuus tai sijainti on esteenä. Pienenevät ikäluokat eivät myöskään riitä täyttämään avautuvia työpaikkoja. Siksi työntekijöitä tarvitaan muualta. Olisiko osasyynä myös se, että suomalaiset ovat tulleet pehmeiksi? Monet työt vaativat sitkeyttä. Ulkotyöt rakennuksilla tai marjanpoiminnassa taitavat hoitua lähinnä ulkomaalaisella työvoimalla.
Ulkomaalaiset tuovat tullessaan myös toisenlaisen Arvojärjestyksen. Kun suomalaisille syntyy keskimäärin vähän yli yksi lapsi. Joillekin ulkomaalaisryhmille syntyy keskimäärin 4.4 lasta, vaikka ei ole omaa asuntoa, työpaikkaa ( työllisyysaste 20%) tai edes oikeutta jäädä Suomeen. Tämä on kai osoitus, että ei se työ niin kovin tärkeää ole.
Suomalaiset joutuvat tekemään kovasti töitä jos kaikille on tarkoitus järjestää akateemisia varhaiskasvattajia.
Kiitos hyvästä blogitekstistä. Pari muistinvaraiata tarkennusta ilman faktantarkastusta. Pohjanmaalla on monet erilaiset ja hämnentävätkin kasvot. Kokoomus ei ole merkittävä puolue Luodossa ja Pedersöressä vaan RKP ja KD. Näissä pohjoisen ruotsinkielisen Pohjanmaan (Norra svenska Österbotten) kunnissa ei myöskään ole paljon maahanmuuttajia. Kasvihuoneet eivät ole täällä päin vaan eteläisellä ruotsinkielisellä Pohjanmaalla Närpiössä. Närpiössä on paljon maahanmuuttajia, koska ruumiilliseen kasvihuonetyöhön halukkaita ei kerta kaikkiaan Suomesta löydy. Närpiö ja Luoto ovat samalla ne kunnat, joissa Pohjanmaan alueella on matalin koulutusaste. Kummatkin ovat toki vankkoja herätysliikealueita, Luoto koko Suomen lestadiolaisin kunta ja kasvaa joka vuosi väkimäärältään. Koko Pohjanmaan (entinen Vaasan lääni) työllisyys on parempi kuin Suomessa keskimäärin mutta suomenkieliset sisämaan kunnat ovat Seinäjokea lukuun ottamatta muuttotappioaluetta.
Kiitos Marko hyvistä tarkennuksista. Pedersören joku kasvihuoneyritys nousi esiin Hesarin artikkelissa pari viikkoa sitten ja sen työllistämät maahanmuuttajat. Mutta on tosiaan niin, että Närpes on tunnettu tomaattien viljelystä.
Tiedoksi maalaispiispalle, että Itäväylä on autobaana ei siellä voi ajaa Metrolla.
Monet varmaan ajavat Toyotalla ja VWolkkarilla. Nykyisin on jo myös paljon perusdemareita jotka voivat halutessaan ajaa Bemareita.
Totta kyllä Werner, että Itäväylä on autobaana, mutta metro kulkee sen rinnalla Itikseen -tosin myös Länsiväylän rinnalla menee metro.
Vaikka katson monia asioita maaseudun näkökulmasta – ja toivottavasti annan siten äänen monesti unohdetuille – olen itse neljännen polven helsinkiläinen. ; – ) Äitini, hänen vanhempansa ja isovanhempansa ovat asuneet Kaartinkaupungissa 1800-luvun lopulta lähtien. Itse lapsuuteni Santahaminassa, sekin eräällä tavalla Kaartin kaupunkia.