Paasto alkaa tuhkakeskiviikkona

Pyhä kokoontuminen on kutsuttu kirkkoon ja kansaa on paikalla Kamerunissa Mengissä pidetyssä aamujumalanpalveluksessa 24.4.2006.

Paastonaika

Paastonajan liturginen väri on violetti. Se on katumuksen ja parannuksen väri. Se kertoo, että syntimme ovat anteeksi annettu Jeesuksen kalliissa sovintoveressä.

Meidän länsimaisessa perinteessämme paastonaika alkaa tuhkakeskiviikkona, jota tänä vuonna vietetään 6.3.2019. Tuhkakeskiviikkona laskeudumme paastonaikaan. Nimitys ”tuhkakeskiviikko” on peräisin hyvin vanhasta perinteestä sirotella tuhkaa katumusta tekevän päälle. Paaston ajan alkavana keskiviikkona tuota alettiin toimittamaan tekemällä ristin merkki seurakuntalaisten otsaan. Tästä päivän nimitys ”tuhkakeskiviikko”.
Asuessamme Kamerunin pääkaupungissa Yaoundessa tyhkakeskiviikko näkyi katukuvassa. Lähes puolella kadulla kulkevista oli otsassaan tumma risti, joka syntyi oliiviölhyllä kostutetulla tuhkalla voitelusta.

Perinteisesti paastonaikana ei ole syöty lihaa eikä kananmunia. Sen sijaan kala on kuulunut paastonaikanakin syötävään ruokavalioon. Tämä perinne on yhteinen sekä ortodokseilla että katolisilla ja myös meidän luterilainen perinteemme on vanhastaan pitäytynyt samaan käytäntöön. Käytännössä meidän luterilaisessa kirkossamme tuo ikivanha länsimaisen kristillisyyden tapa on jäänyt pois yleisestä käytännöstä ja nykyään se toteutuu vain muutamien ihmisten tapakulttuuriin kuuluvana.

Arabiassa väki on ollut niin riippuvainen lihan syönnistä, että vastaava käytäntö ei ole ollut mahdollista noissa olosuhteissa. Niinpä siellä tapa kehittyi sellaiseksi, että päivällä ei syöty mitään, mutta yöllä saattoi syödä miten paljon vain tarvitsi. Islam on ottanut tämän käytännön suoraan Arabiaan vaikuttaneesta vanhasta syyrialaisesta kristillisyydestä. Heidän uskonnossaan paastoa vietetään ramadanin nimisenä. Tänä vuonna ramadan-paastoa vietetään islamissa 6.5.-4.6.2019.

Tuhkakeskiviikko 6.3.2019
Katumus ja paasto
1. lukukappale: Joel 2:12-17

Parannuksessa on kaksi osaa

Päivän Vanhan testamentin teksti alkaa kehotuksella kääntymhykseen. Jumalan kansaa pyydetään palaamaan Herran tykö. Sama kehotus on yhä edelleen ajankohtainen. Meitäkin kehotetaan parannuksen tekoon. Meitä pyydetään tulemaan siksi mitä jo olemme: Elämään todeksi sen Jumalan lapseuden, johon meidät jo kasteessa on otettu.

Augsburgin tunnustus sanoo:

XII Parannus

Toinen on usko, joka syntyy evankeliumista eli synninpäästöstä ja joka luottaa siihen, että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, ja antaa omalletunnolle lohdutuksen ja vapauttaa sen pelosta.

Nämä kaksi puolta näkyvät myös lukukappaleessamme. Aluksi pyydetään paastoten katumaan kaikkea sitä pahuutta mihin olemme langenneet ja sitten sen jälkeen kerrotaan miten Jumala armahtaa, antaa anteeksi. Kaikki mikä meitä syyttää pyyhitään pois, kun Jumala itse sen tekee sulasta rakkaudestaan meitä syntisiä kohtaan.

Tämä anteeksianto ei ole vapauden myöntämistä holtittomaan elämään, vaan vapauttaminen elämään Jumalan tahdon mukaisesti ja luonnollisen yhteyden pidon alkamista yhteiseen jumalanpalvelukseen. Vanhan testamentin aikana se toteutui erilaisissa uhrilitugioissa. Uuden testamentin aikana meidän liturginen ateriamme on Herran pyhän ehtoollisen yhteydessä eläminen.

Vielä nytkin Herra sanoo:

Silloin voitte taas tuoda
ruokauhrin ja juomauhrin
Herralle, Jumalallenne.

Paasto yhteisöllisenä tapahtumana

Raamatun maailmassa usko on yhteisöllistä. Myös paastoaminen on yhteisöllistä. Yhteiseen jumalanpalvelukseen kutsutaan kaikkea kansaa vauvasta vaariin. Olipa ihminen sitten minkä ikäinen tahansa tai missä tahansa elämäntilanteessa, niin kutsu yhteiseen paastojumalanpalvelukseen koskee kaikkia. Kaikkia pyydetään kokoontumaan yhteiseen paastoon ja parannuksen tekoon.

Puhaltakaa torveen Siionissa,
kuuluttakaa pyhä paasto,
kutsukaa koolle juhlakokous!
Kootkaa väki,
pyhittäkää kansa,
kutsukaa vanhukset,
kootkaa lapset ja imeväiset.
Lähteköön sulhanen morsiuskammiosta
ja morsian häähuoneesta.

Myös liturgiassa parannus on syntien anteeksiannon julistus

Meidän messuumme kuuluu yhteinen synnintunnustus ja synninpäästö aivan liturgian alussa. Pappien toimittama yhteinen synnintunnustus ei ole mikään raamatullisen ajan jälkeen syntynyt uutuus, vaan sen juuret löytyvät jo profeetta Joelin ajalta meidän lukukappaleestamme.

Kristikunnan alkuaikojen pääasiallisin Raamattu oli Vanhan testamentin kreikankielinen käännös Septuaginta. Siinä Herraa palvelevien pappien työtä nimitetään

liturgiaksi:

hoi hiereis hoi leitourgountes tō Kyriō

οἱ ἱερεῖς οἱ λειτουργοῦντες τῷ Κυρίῳ

papit, jotka palvelette Herraa / jotka toimitatte liturgiaa Herralle.

Hepreasta käännetyssä lukukappaleessamme:

Sanokaa, te Herran palvelijat:
”Katso, Herra, säälien kansasi puoleen.

Toivotan kaikille lukijoillemme rauhallista paastonaikaa. Herran läheisyys täyttäköön mielemme ja tuokoon rauhan sydämiimme.