On herännyt keskustelua siitä; onko enää oikein järjestää erikseen miesten tapahtumia. Yhtä hyvin silloin olisi mietittävä sitäkin voidaanko millekkään erityisryhmälle järjestää enää mitään omia tapahtumia. Tietenkin nuorille tulee olla omansa ja kaikille muille erityisryhmille omia. Onhan eri ryhmien tarpeetkin erilaisia. Onko nyt sitten niin, ettei miehillä ole mitään omia erityistarpeita?
Työelämässä havaitsin sen miten järjestämiimme liikuntatapahtumiin pääasiassa naisia, mutta vain pari miestä. Sitten organisoimme tapahtuman vain miehille ja siitä jäi pois vain pari miestä.
Miesten leirejä organisoidessa ja niihin osallistuessa olen saanut nähdä miten tärkeää miehille on päästä yhdessä kasvamaan miehuudessa. Miehenä olemisessa kun on sellainen erityispiirre, että aina pitäisi saavuttaa jotain parempaa. Tavoite on niin korkealla, ettei siihen kukaan yllä, mutta suunta on selkeä. Tätä piirrettä naisten on vaikea käsittää. Heidän kun ei tarvitse miesten joukossa todistaa olevansa naisia.
Ehottomasti kannattaa jatkaa. Usein naisten kohdalla olen ymmärtänyt vertaistuen olevan paljon lähempänä ja konkreettisempaa kuin miehillä. Naisten fysiologia ilmeisesti antaa Heille asiaan paremmat valmiudet, toki ulkopuolellekin eri syistä voi jäädä.
Tämä kävelyasia yhdessä on hyvä. Sen kummenpaa ei juuri tarvitsekaan, ja tavoitetta löytyy pienistä spurteista sydämen sykkeen hetkellisesti nostamiseksi. Pieni voimistelu on asiaa, ja hitaasta, joogaan liittyvästä, voimaharjoittelusta on myös iloa. Tämähän suoritetaan ilman painoja, lihasryhmiä vain jännittämällä jäljittelemällä esim. urheilusuorituksia.
Kävely on liikkumisen kuningaslaji. Asian huomaaminen itsessään tuo sisältöä elämisen kokemukseen, joten miesryhmät kokoontumisineen ovat tärkeitä.
Tässä ohjelmassa vähän vastinetta: https://areena.yle.fi/1-50049838
Ajatteletko Seija niin. että jos naisten erilaisuudesta ei puhuta, niin erilaisuus katoaa ja samalla syntyy tasa-arvo ?
Kuuntelin tuon radio ohjelman ja siinä oli paljon hyviä huomioita ja asiaa, mutta myös utopistisia käsityksiä yhteskunnasta ja kirkosta, sekä sukupuolien sekoittamisesta.
On tavallaan outoa ja absurdia ajaa kirkossa sellaista ihmiskäsitystä, joka ei nouse esiin Raamatusta. Jumalahan nimenomaan on luonut miehen ja naisen erilaiseksi. Mieheksi ja naiseksi synnytään, ei tuo ole mihinkään muuttunut, eikä muutu.
Ajatus siitä, että Kirkkoon tulisi ajaa sisään yhteiskunnan ihanteita ja maallisia arvoja, ikään kuin ne olisivat ihmiselle siunaukseksi, niin miksi me yleensäkään pidetään kirkkoa voimassa?
Ajatus siitä, että Jumala on luonut kaikki ihmiset ja rakastaa kaikkia ihmisiä on huono lähtökohta, jos unohdamme, että ihminen on luonnostaan kuoleman oma, syntinen ja langennut olento. Se, että Jumala haluaa Pelastaa langenneen ihmisen, Kristuksen kautta ei tarkoita sitä, että Jumala siunaa ihmisen vääryyttä.
Mistä me tiedämme vääryyden, jollemme usko mitä Raamatussa sanotaan ihmisestä ja Jumalasta? Olemmeko niin viisaita, että tiedämme Jumalaa paremmin mikä meille sopii?
Ai. Oliko siitä radiossa? Siksikö se meidän pappi heitti ajatuksen ilmaan miestentapahtumassamme.
Olisikohan nyt miesten syytä herätä ottamaan rajusti kantaa miehisyyden alasajoon.
Minä en kyllä ymmärrä, kuinka jo pelkkä blogi miehistä seurakunnan kohderyhmänä saa aikaan vastineen, jossa viitataan johonkin Yle Areenan juttuun, joka on otsikoitu Taantuvan tasa-arvon kirkoksi. Joskus voisi myös ajatella myönteisestikin, että hyvä vaan jos joitakin kiinnostaa miestenkin sielujen pelastus.
Tulee mieleen se taannoisen palopäällikön toteamus, kun tulipalo oli ehditty jo sammuttaa ennen palokunnan saapumista, kun mitään muuta huomauttamista tämä ei löytänyt, totesi, että ”väärin sammutettu”.
Muutenkin kyllä ihmettelen, kuinka herkillä osa naisteologeista oikein on, kun kirkolliskokousedustajien erittäin harkiten ja maltilla kirjoittama vetoomus sai niin rajun tuomion joidenkin naispuolisten pappishenkilöiden keskuudessa mm. tuon Areenan ohjelman tekemisen. Aika vaikeaa on nähdä, että tällä menolla eri laidat mahtuisivat samaan kirkkoon kovinkaan pitkään tällä menolla.
Olen valmistelemassa seuraavaa leiriä miehille Helatorstai- viikolle. Joten en ole aikeissa lopettaa, vaan kehittää toimintaa. Miehet kykenevät puhumaan miehille sellaista, jota koskaan ei ole ääneen sanottu. Sellainen kohtaaminen on miehille äärettömän merkityksellinen. Siinä mies pääsee kasvamaan aitoon ja hyvään miehisyyteensä, jossa kykenee tunnustamaan oman rajallisuutensa ja oppii hyväksymään sitä.
Monet miehet on sisäisesti lukittuja. Lukkojen auettua he vapautuvat vastuuseen itsestään ja sen kautta muista. On ollut hienoa kokea tuo vapautus itse ja nähdä samaa kasvua muissa. Vaimot kannustava miehiään mukaan toisenkin kerran.Joten sekin kertoo jotain leirien vaikutuksesta.