Parhaillaan eletään kevättalvea ja kilvoitellaan Seefeldin mm-hiihdoissa. Mäkiä lasketaan alas ja noustaan ylös. Tulee voittoja ja tappioita! Meillä kullakin kilvoittelu jatkuu elämän myötä- ja vastamäissä.
Tuleva sunnuntai on laskiaissunnuntai. Ainakin Kerimäen kirkonmäeltä lasketaan silloin innolla mäkeä alas. Ja jotta voi uudelleen laskea alas, on mäki myös kavuttava ylös. Hiihtohissejä ei taida Kerimäen kirkonmäelle tulla! Laskiaisena syödään myös vahvaa ruokaa eli hernerokkaa ja hillolla ja kermavaahdolla täytettyjä laskiaispullia, koska laskiaistiistain jälkeen alkaa paastonaika.
Kirkkovuodessa laskiainen tarkoittaa Jumalan alas laskeutuvaa rakkautta. Siitä kertoo muiden muassa laskiaisen lukukappale, joka on tuttu Rakkauden ylistys 1. Korinttolaiskirjeen 13. luvusta. Laskiainen kertoo, kuinka Jeesus lähti Jumalan rakkauden uhritielle – meidän vuoksemme. Tuo rakkauden ylistys kertoo siis muustakin kuin hääjuhlien hempeästä rakkaudesta, vaikka siitäkin se voi kertoa!
Luther opettaa Jumalasta niin, että me ihmiset etsimme Jumalaa ylhäältä, mutta Jumala onkin Lutherin mukaan alhaalla. Hän näyttäytyy vastakohdissaan: ihmisyydessä, alhaisuudessa, häpeässä ja ristissä. Jumala on alhaalla, ihmisen luona. Jos Jumala olisi vain ylhäällä, me ihmiset emme voisi löytää häntä ja hänen rakkauttaan. Jumala on alhaalla, koska Jumala haluaa pelastaa meidät. Jos me ihmiset emme suostu näkemään Jumalaa alhaalla, olemme Lutherin mukaan ”kunnian teologeja” emmekä ymmärrä uskoa oikein.
Koska Jumala tuli Jeesuksessa ihmiseksi ihmisen rinnalle, on kirkonkin oltava ihmisen rinnalla. Kirkon on oltava siellä, missä ihmiset ovat. Ja niin kirkko onkin jäsentensä kautta. Kirkko on ihmisten rinnalla myös työnsä kautta: elämän käännekohdissa, diakoniatyön kautta, sairaaloissa, puolustusvoimissa, laivoilla, satamissa, maailmalla hädänalaisten auttamistyössä yhdessä toisten auttajien kanssa, vähemmistöjen rinnalla ja niin edelleen.
Laskiaisen sanomassa paasto ei ole oman hurskauden kilven kiillottamista eikä kääntymistä sisäänpäin, vaan se on aktiivista suuntautumista niiden puoleen, joilla on elämässä kärsimystä ja hätää. Tällaisen laskeutumisen tielle Kristus omalla esikuvallaan meitä kutsuu.
Oikeasta, alas laskeutuvasta paastosta sanotaan laskiaisen Vanhan testamentin lukukappaleessa: Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoija hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi. (Jes. 58:6-8).
Iloista laskiaista ja hyvää alas laskeutumisen matkaa paastonaikana – Kristuksen kanssa! (Kirjoitus on Puruvesi-lehden Kohtaamispaikka-palstan kirjoitus 28.2.2019).
Toivo Loikkanen
Jokainen päivä on samanlainen Korkeimpaan nähtynä.