Raamatun tulkinta tuntuu olevan kysymys, joka tuntuu tänä päivänä olevan ongelma hyvin monelle totuuden etsijälle. Täälläkin olen törmännyt tulkintaerimielisyyksiin, tulee mieleen että onko se tosiaan niin vaikeaa. Jotkut väittävät käännöksen olevan meidän Raamatussa virheellinen jos sitä vertaa siihen kieleen, jolla Raamattu on ensi kertaa kirjoitettu. Tämä johtaa siihen että lukija ei tiedä ketä pitäisi uskoa, koska selityksiä on niin monia.
Eniten ihmetyttää se, että jopa teologian koulutuksen saaneet tulkitsevat Raamattua eri tavalla. Minusta se ei ole oikein, koska varsinkin Uusi testamentti on hyvin selkeästi kirjoitettu. Tämä on johtanut siiten, että jokainen voi valita sellaisen tulkinnan joka itselle sopii.
Kyllä, Uudesta Testamentista huomaa ja löytää kolme Jeesuksen ymmärrettävää opetusta elämisemme kohtuullisesta mallista. Tämä ei kuitenkaan näytä riittävän vaan keskustelu pyörii eri pelastumisoperaatioiden tasolla.
Onko kasteessa saatu kaikki, jos ei, niin miksi. Onko Armon lupaaminen kastetulle kirkon rivijäsenelle asiaa jokaiseen kysymykseen riippumatta osallisuudesta Armonvälineisiin. Mistä Pyhä Henki löydetään Uudesta Testamentista kun voitaisiin katsoa sen kuulumattomaksi alkuperäiseen vaan lisäykseksi hengellisen idean teorian täydellistämiseksi. Miten Juutalaiseen perinteeseen saatiin veren juominen kun asia on Heille mahdoton. Miten nykyiset evankeliumit tulivat valituksi useista mahdollisista kirjoituksista. Sitten voi muistaa evankeliumien kanonisoimisen jatkuneen 300.aa luvulle asti. Näin ei ole ihme samanlaisen asian löytymiselle. Vanhimman löytyneen kopion evankeliumiteksteista muistelen olleen merkitty kopioksi 44. Toki muistaa voi toisinkin. Kun hebrealaista asiaa kirjoitettiin yhdeksi sanojen ja kirjainten pötköksi, anteeksi ilmaus, mistä varmasti tiedetään ajatusten alku ja loppukohdat.
Kun Paavali kiistatta on kirkkomme ensimmäinen teologi antaessaan merkityksen Jeesuksen ristinkuolemalle, miksi yksi Piispoistamme Heidän kokouksensa alkupuheenvuorossa ensimmäiseksi teologisiksi nimesi Ignatiuksen. Olikohan syynä se että Ignatius kovasti korosti Piispan asemaa ja merkitystä.
Sitten, Teologinen Tiedekunta ei ota kantaa kirkon missioon, siis kaikkeen siihen mihin tuleva pappi tunnustautuu, lupaa, tahtoo, suorittaa suullista ja kirjallista kapituleissa, ja mitä ja mistä Hän myöhemmin puhuu, julistaa, tahi saarnaa ja opettaa. Tässä on myös yksi mysteeri, hengellinen idea avattavaksi. Näin henkilöt siirtyvät kirkon, herätysliikkeiden tahi muuhun itselle sopivaan hengelliseen kotiin elämään totuutensa osoittamaa tietänsä.
Minä en voi ymmärtää sitä, että kirkon ylin johto joutuu äänestään siitä, miten Raamattua pitää tulkita. Jos olettaisimme, että kaikki kirkon palvelijat ymmärtäisivät Raamatun oikealla tavalla, niin maailma olisikin aivan toisenlainen, nyt vain tullaan siihen kysymykseen, että mikä on se oikea tulkinta.
Nyt usein puhutaan kirkon opista, minusta ei voi kirkoilla olla mitään omia oppeja, vaan oikea oppi on Jeesuksen oppi. Hän on niin selkeästi puhunut meille elämän tärkeimmät kysymykset että lapsikin sen ymmärtää. Tämä ei vain tunnu riittävän kaikille kirkon Raamatun sanan julistajille, vaan toiset opettavat omia oppejaan ja pitävät niitä ainoina oikeina.
Juuripa näin. Teologit puhuvat usein tietynvärisen langan löytämisestä ja huomaamisesta mihin eksegetiikan ja hermeneutiikan sanotaan yhtyvän ja löytävän toisensa. Voiko lankoja sitten olla useampia.
Toki on myönnettävä pelastuskysymyksen olevan intohimoja nostattavaa aina kulloisessakin hengellisen idean todeksiajattelemisessa, mutta eikö hyvin riittäisi Uuden Testamentin kolme Jeesuksen opetusta elämämme säälliseksi huolimiseksi.
Totesihan Jeesus tien olevan kovasti hankala, ja harvojen sinne pääsevän, mutta puhuiko Hän pelastuksesta Inhimillisenä työnä, Luojansa lahjana, uskon omistamisen asiana, vaiko elämän kokemuksena, ja yrityksen, erehdyksen ja muitakin vastaan tulevia vaivoja vastaan kamppailevan Ihmisen osana jotta Ihminen pääsisi eteenpäin moraalisessa ymmärryksessään ja kehityksessään itsekieltäymyksen kautta ajanoloon kohotakseen henkisessä tasossaan kuten ja mihin samaan luomiskertomuksen kahdeksannen päivän Ihmisen anomalian diskontinuiteetti alunperin työn sai. Toki en tiedä, mutta kysyähän aina kannattaa.
Kysyminenkin vaatii uskoa, usein sinapinsiemenen verran.
2000 vuoden pituinen kirkkohistoria kertoo aika mainiosti sen, että eipä ole Raamatun tulkinta kovin helppoa ja selkeää. Melko paljon on erilaisia kirkkokuntia ja liikkeitä syntynyt ja kaikilla jossain määrin erilaiset tulkinnat asioista.
”Minusta se ei ole oikein, koska varsinkin Uusi testamentti on hyvin selkeästi kirjoitettu.”
No ei ole, Paavalin kirjeisä käytetty koinee-kreikka on usein vaikea kääntää ja Paavalinkäytämät monet h elenismistä ja mysteeriuskonnoista adaptodut käsi.tteet vaikeita tulkita juuri siihen erityismerkityksen mitä Paavali on mahdollisesti niihin turvautuessan tarkoittanut.
1 Tim.2:12. kuuluu kategoriaan ”Paavalin kovat sanat”, jonka nimisen kirjan teksteihin se on syystä sisällytettykin. Jakso on vaikeaselkoinen jopa asiantuntijoillekin,
Wiki: Johanneksen evankeliumin tyyli poikkeaa synoptisista evankeliumeista. Se sisältää pitkiä Jeesuksen opetuspuheita, jotka ovat paikoitellen vaikeaselkoisia.
Tulin kääntäneeksi jakeen Googlen kääntäjäohjelman avulla Bysantin laitoksesta suomenkielelle: ”Naiset eivät opeta minulle itsekäs ihmistä, mutta se on hiljainen.” Tuo ’itsekäs’ kääntyi nähtävästi ilmaisusta, joka on Raamatussa muodossa ’hän hallitsee’. Se lienee aina tulkintakysymys, tarkoittaako kreikan sana miestä vai ihmistä.
Käännöstyössä tulee eteen se, että käännettävään kieleen ei aina löydy vastaavaa sanaa, jolloin kääntäjän täytyy löytää sanat jotka eivät muuta asiaa niin, että alkuperäinen merkitys siitä katoaa.
Uskon, että oma Raamattumme on uskottava, jossa oikea opetus tulee esille. Jos nyt nämä käännösten erimielisyydet romuttavat koko Raamatun sanoman, niin se sitten sallisi lukea Raamattua jokainen itselleen sopivalla tavalla, mutta niin ei kumminkaan asia ole.
”Nämä käännösten erimielisyydet romuttavat koko Raamatun sanoman.” Käännösvaihtoehdot saattavat myös täsmentää, syventää tai laajentaa Raamatun sanomaa. Runsaus on rikkautta.
”Jos nyt nämä käännösten erimielisyydet romuttavat koko Raamatun sanoman, niin se sitten sallisi lukea Raamattua jokainen itselleen sopivalla tavalla, mutta niin ei kumminkaan asia ole.”
Mikä on ’Raamatun koko sanoma’ on jo itsessään tulkinnan varaista!. Opiskelleasi teologia avoimessa yliopistossa oli ensimäisiä etten tuevaia opetuskia, että Ut:sta ei voida löytää yhtä yksitulkintaista ristiriidatonta oppia, jonka kansa mikään raamatunjae ei voisi olla ristiriidassa.
Selväkielinen uusinta:
”Jos nyt nämä käännösten erimielisyydet romuttavat koko Raamatun sanoman, niin se sitten sallisi lukea Raamattua jokainen itselleen sopivalla tavalla, mutta niin ei kumminkaan asia ole.”
Mikä on ‘Raamatun koko sanoma’ on jo itsessään tulkinnan varaista! Opiskellessani teologiaa avoimessa yliopistossa oli ensimäisiä eteen tulevia opetuksia, että Ut:sta ei voida löytää yhtä yksitulkintaista ristiriidatonta oppia, jonka kanssa mikään raamatunjae ei voisi olla ristiriidassa.
”Tulkinta” sanalle taitaa löytyä monia eri merkityksiä. Kukin valitsee niistäkin mieleisensä.
”Mikä on ‘Raamatun koko sanoma’ on jo itsessään tulkinnan varaista!.”
Jumala on Jeesuksen kautta ja Jeesukseen luonut kaiken näkyväisen ja näkymättömän maailmankaikkeuden, mikään ei toimi ilman Jumalan antamaa voimaa. Ei olisi minua eikä myöskään Seppoa, jos meitä ei olisi luotu Jumalan kuvaksi. Jeesuksella on valta kaikkeen näkyvään ja näkymättömään maailmaan, hän on tullut lihaksi ja sovittanut kaikkien synnit omalla kärsimyksellään ja kuolemallaan.
Tämä näkyvä maailma häviää olemattomiin, mutta luodaan uusi maailma, jota Jeesus hallitsee iankaikkisesti. Jeesus tulee takaisin niin että kaikki näkevät hänen tulonsa, ja hän tuomitsee jokaisen tekojensa mukaan.
Onhan tässä sanomaa jo ihan tarpeeksi, nyt on vain kysymys siitä, että uskommeko Raamatun sanoman. Me vain täällä näpertelemme jonkun sanan tulkinta kysymyksillä, mikä vie ajatuksemme itse pääasiasta pois.
” Ei olisi minua eikä myöskään Seppoa, jos meitä ei olisi luotu Jumalan kuvaksi.”
Raamatun mukaan ihmistä ei luotu (bara) vaan tehtiin (asa, tehkäämme!!!) eikä sana bara myöskään merkitse luoda tyhjästä vaan se merkitsee ’synnyttää’ ’esiinvetää’ ’irtileikata’ ja ’lihottaa’. Edelleen ’minut’ tehtiin jumalien (pluraali!!!) verenkuvan kaltaisuudessa , eli että näin monivaihtoehtoista on tuo ’luomisenkin’ kääntäminen ja tulkitseminen. Yhdenkin sanan oikea yllättävä käännös saattaa vaikuttaa koko krist. teologian paradigmaan!
Kun pappi vielä parisataa vuotta sitten pönötti pöntössään ja huusi rahvaan niskaan Jumalan ”totuutta”, Helvetin tulta ja tulikiveä, niin rahvas pelkäsi ja vapisi. Nykyään sanoma – Raamatun tulkinta – on loiventunut melkoisesti.
Kaikille, jotka nykyään vain sanovat uskovansa Jeesukseen pelastuvat – joidenkin pappien mukaan kaikki muutkin -, eivät Helvetin iankaikkiselta tulikylvyltä ja kidutuksilta, vaan joltain lälläripehmokadotukselta, josta kukaan ei tiedä mikä se on.
Ennen oli pakko uskoa ja käydä kirkossa ja tiedettiin tarkkaan mikä ja minkälainen paikka Helvetti oli. Enää vain harva viitsii kirkkoon vaivautua. Niin että on se Raamatun tulkinta muuttunut ja monen sorttista lahkoa ja suuntausta – joiden raamattutulkinnat poikkeavat radikaalistikin toisistaan – tuottanut.
Niin se kehitys kehittyy, rahvas valistuu, ja Raamatun uskottavuus rapistuu.
2.Piet.3 luku kertoo ja varoittaa niistä, jotka kääntävät sanaa kieroon… (Kannattaa lukea tuo luku.)
Raamattua ja Jumalan Sanaa on aina tulkittu oikein siellä, missä se saa aikaan luottamusta ja turvautumista Jumalaan Kristuksen Armon kautta. Jumalan tahto on, että uskomme Häneen, turvaudumme Häneen. Maailman henki on Kristusta vastaan, sillä se, joka ei ole puolella se on vastaan.
Nurjana puolena lienee niin, että ne Raamatun tulkitsijat, jotka ovat saaneet aikaan turvattomuutta ja hämmennystä, ovat usein väittäneet omaavansa ainoan oikean käsityksen Jumalan sanasta. Pelokkaita ihmisiä on helppo käyttää hyväkseen.
Niinpä oikeaa Raamatun tulkintaa seuraa, että ihminen vapautuu uskonnollisesta ahdasmielisyydestä avaraan tilaan, jossa on Iloa ja Rauhaa vainojen keskellä.
Laki saa aikaan vihaa.