Kotityöryhmän loppuraportti nostaa esiin avoimesti vanhoillislestadiolaisen perhe-elämän kipupisteitä ja miettii keinoja, miten paikalliset rauhanyhdistykset voisivat parantaa tukeaan perheille.
Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) johtokunta kutsui Kotityöryhmän kokoon toukokuussa. Tätä ennen liike oli joutunut mediamylläkkään joidenkin sen piirissä ilmenneiden lasten hyväksikäyttötapausten vuoksi.
SRK:n lapsi ja nuorisotyön sihteerin Jouni Hintikan mukaan työryhmä perustettiin kuitenkin lähinnä sen vuoksi, että yhteiskunnassa ja myös vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä keskusteltiin yleisellä tasolla kotien ja perheiden hyvinvoinnista. Kyse on ennen muuta vanhempien jaksamisesta, työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisesta sekä elintasopaineista, joihin loppuraportti ottaa monin tavoin kantaa ja etsii ratkaisuja. ”Koteja ja perheitä tulee rohkaista tekemään valintoja, jotka tukevat ajankäyttökysymyksissäkin kodin eheyttä ja hyvinvointia”.
Pedofiliakohukin on kuormittanut koko vanhoillislestadiolaista yhteisöä. ”Negatiivisista asioista uutisoimiseen liittyy ilmiö, jossa yhteisö syyllistyy yksilöiden tekemistä virheistä”, loppuraportissa viitataan.
Raportti hyväksyttiin SRK:n johtokunnan kokouksessa viikonloppuna.
Perheiden monimuotoisuus nostetaan esiin
Kotityöryhmän loppuraportti kuvaa nykyaikaa muun muassa ”arvomurroksen ajaksi”, johon liittyy ”Jumalan sanan arvovallan murentaminen”.
Raportti lähtee liikkeelle siitä, että ”uskovaisen kodin arvot perustuvat Jumalan sanaan”. Raamatullisiksi arvoiksi luetellaan muun muassa rakkaus, elämän kunnioittaminen, uskollisuus, raittius, totuudellisuus, anteeksiantamus ja vanhempien kunnioittaminen. ”Jumalan sana ohjaa lähimmäisenrakkauteen ja tuomitsee väkivallan. Kaikilla on oikeus turvalliseen kotiin”.
Raportissa tuomitaan kaikenlainen perheväkivalta tai seksuaalinen väkivalta ja todetaan, että tällaiset teot on sovitettava myös maallisen lain edessä.
Perheiden erilaisuus otetaan huomioon, esimerkiksi se että perhe voi olla särkynyt tai on yksinhuoltajaperheitä ja yksineläviä. ”Erilaisia uskovaisia koteja ja perheitä yhdistää yhteinen usko.”
Rauhanyhdistyksissä keskustellaan raportin pohjalta
Raportissa etsitään monia keinoja, joilla vanhoillislestadiolaisia perheitä voitaisiin tukea entistä enemmän. Siinä muistutetaan, että vanhoillislestadiolaisilla on kaikki erilaiset yhteiskunnan ja kirkon palvelut käytettävänään. Lisäksi raportissa annetaan vinkkejä rauhanyhdistysten toiminnalle. Tällaista toimintaa ovat esimerkiksi niissä järjestettävät aviopuolisoiden keskusteluillat tai yhdistysten diakoniatoimikuntien kummiperhetoiminta vasta paikkakunnalle muuttaneille sekä ”varamummo ja -pappa -järjestelmä”.
Kotityöryhmän raportti lähetetään rauhanyhdistyksiin keskustelua varten. Sitä vetävät yhdistysten keskuudestaan valitsemat yhdyshenkilöt.
Kotityöryhmä esittää, että SRK asettaa Koti- ja perhetyön seurantaryhmän. Se kokoaa kevään 2011 aikana yhteenvedon kentällä käytävistä keskusteluista ja työstää sen perusteella esityksen kotien ja perheiden tukemisesta 2012-2015.
Loppuraportin jättäneessä Kotityöryhmässä oli yhdeksän jäsentä, kuusi miestä ja kolme naista. Jouni Hintikka oli ryhmän sihteeri. Ryhmä kuuli asiantuntijoita ja toimi yhteistyössä muun muassa paikallisten rauhanyhdistysten kanssa.
Poimintoja Kotityöryhmän ajatuksista perheille:
–
Jumalan sana on uskon ja elämän ylin ohje. Muuttuvan ajan keskellä uskon perusteiden esillä pitämisen tärkeys korostuu.
–
Mies ja nainen ovat Jumalan sanan valossa täysin samanarvoisia, vaikka he ovat erilaisia ja heillä on erilaisia tehtäviä (1. Moos. 1:27-28)
–
Kodin ihmissuhteiden perusta on aviopuolisoiden välinen suhde.
–
On tärkeää, että rajoja asettaessa lasta arvostetaan ja kunnioitetaan.
–
Mitä avoimempaa asioiden käsittely kodin vuorovaikutuksessa on, sitä suurempi on perheenjäsenten keskinäinen luottamus.
–
Kenenkään ei tule uuvuttaa itseään yksin esimerkiksi kotitöillä.
–
Lisääntyvien vaatimusten paineissa tulee muistaa, mitä tarkoittaa kohtuullinen vastuullisuus – riittää, kun tekee parhaansa.
–
Elämäntilanteiden vertaileminen perheiden välillä saattaa johtaa näyttämisen haluun: pitää yrittää pärjätä yli omien voimavarojen. Tällaisessa tilanteessa on syytä kysyä, mitkä ovat arvomme. Jumalan sana opastaa meitä kohtuulliseen elämäntapaan.
–
Jumalan sanan mukaan uskovaiset ihmiset ovat maailman keskellä vieraita ja muukalaisia. Tämä ei kuitenkaan saa johtaa eristäytymiseen. Uskovainen ihminen saa vapaasti ja avoimesti elää vakaumuksensa mukaisesti, sitä arvostetaan ja jopa odotetaan epäuskoisenkin maailman taholta.
–
Kotien ja perheiden huomioimisessa ja tukemisessa keskeisintä on se, että yksittäiset uskovaiset ihmiset, kodit ja perheet näkevät asian tärkeyden ja ryhtyvät toimimaan.