Piispa Kaarlo Kalliala saarnan lähtökohta vihkimysmessussa Turun tuomiokirkossa olivat loppiaiseen kuuluvat itämään tietäjät (Matt 2: 1-12). Kallialan mukaan tietäjät edustavat meitä kaikkia, kuten tätä evankeliumin kohtaa on vanhastaan tulkittu.
– Sen mukaan nuo kolme tietäjäkuningasta tarkoittavat aikansa koko tunnettua maailmaa, Aasiaa, Eurooppaa ja Afrikkaa. Kaiken maailman ihmiset on kutsuttu seuraamaan tähteä. Kaikki on kutsuttu seuraamaan. Me olemme kaikki kutsutut, joskin eri tavoin.
Kallialan mukaan olemme kutsuttuja seuraamaan tähteämme, joka antaa suunnan ja näyttää tietä.
– Tärkeintä ei ole liike, vaan päämäärä: ”Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen.”
Kaliala korosti saarnassaan, että kristillisestä uskosta puhutaan parhaiten kertomuksina ja kuvina, vasta toissijaisesti oppilauseina ja käsitteinä.
– Aina, kun Jeesukselta kysyttiin Jumalan valtakunnasta, hän kertoi tarinan – koskaan hän ei antanut määritelmää. Tällä tavoin (ja vain tällä tavoin) ylittyvät kulttuurien väliset kuilut ja silloittuvat aikakausien vaihtuvat ajattelumuodot.
– Tietäjät ratsastavat yhä, joka vuosi, kaiken maailman kirkkoihin. Heidän karavaaninsa kulkee, haukkukoot rationalismin koirat miten haukkuvatkaan, läpi kristikansan mielenmaiseman ja suoraan itse kunkin sieluun. Vaikkemme loppuun asti ymmärräkään, me tajuamme selvästi ja kirkkaasti, että olemme kaikki kutsutut. Johonkin. Johonkin, jonka kuva, jonka merkki, jonka läsnäolo on tuo lapsi tuossa.
Saarnansa lopuksi Kalliala muistutti, että ”oli tietäjä tai kuningas, yhdentekevää, oli vaikka apostolisessa virassa, sama se”.
– Olemme kaikki kutsutut, kukin sellaisenamme, eri tavoin. Elämän yhdenvertaistamina, kuoleman tasa-arvoistamina ja ihmiseksi tulleen Jumalan armoihin ottamina.
(Etusivun kuva Pasi Leino)