Helmikuussa ilmestyneen Teologisen aikakauskirjan numero pitää sisällään poikkeuksellisen kovaa professoritason kritiikkiä toista professoria kohtaan. Sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa runttaa artikkelissaan perin pohjin laitoskollegansa, dogmatiikan professorin Miikka Ruokasen Lapuan hiippakunnan synodaalikokouksessa viime vuoden syyskuussa pitämän esitelmän.
Kummatkin professorit työskentelevät Helsingin yliopiston systemaattisen teologian osastolla.
Ruokanen kritisoi synodaalikokouksen esitelmässään kirkkoa opin väheksymisestä. Hän listasi uhan alla oleviin opinkohtiin muun muassa kristillisen tunnustuksen keskiössä olevat neitseestäsyntymisopin, kolminaisuusopin ja sovitusopin.
Ruokanen näki valtakulttuurin vaikutuksen uhkana suomalaiselle kristillisyydelle ja ”mädätttävän kirkkoa sisältäpäin”. Hän peräänkuulutti pitäytymistä Raamatun ”ilmiselvään” sanomaan ja varoitti kirkossa olevista harhaanjohtamispyrkimyksistä.
Ruokasen mukaan ”Jumalan Sanalle uskollisiin” lyödään fundamentalismin ja tasa-arvon vastutamisen leimakirveitä. Ruokanen maalaili uhkakuvan siitä, kuinka perinteiseen kristilliseen avioliittokäsitykseen uskovat ovat tulevaisuudessa diskriminaation ja vainon kohteina.
Teologian professorilta täyslaidallinen kollegalle
Hallamaa soimaa Ruokasta kohta kohdalta tämän käyttämän käsitteistön epäselvyydestä ja moittii tämän tekevän esitelmässä epäoikeutta toisille tutkijoille lainaamalla heitä huolimattomasti tavalla, joista he eivät voi tunnistaa itseään. Hallamaan mukaan Ruokanen ei kyennyt esittelemään maltillisesti omasta kannastaan poikkeavien ajatuksia eikä noudattanut reilun keskustelun sääntöjä.
Hallamaa sanoo Ruokasen kristillistä avioliittoa koskevista näkemyksistä, että marttyyriuden ennakoiminen on esimerkki uhriasemassa olemisen vetovoimasta ja hyödyntämisestä julkisessa keskustelussa. Hallamaa toteaa, että mikään esimerkiksi valmisteilla olevassa uudessa avioliittolaissa ei uhkaa kristillisen avioliiton asemaa tai uskonnonvapautta.
Lopuksi Hallamaa sanoo itse olevansa osa mätänemisprosessia, jos Ruokasen esitelmän teesit pitävät paikkansa. Hän kysyy, onko Ruokanen profeetta, jonka ääntä hänen paatuneet korvansa eivät kestä kuulla.
– Vaikka aidon profeetan keskeinen tunnusmerkki olisikin se, että ihmiset eivät voi hyväksyä hänen julistustaan, kaikki joiden julistusta ei voida hyväksyä eivät ole aitoja profeettoja, Hallamaa sivaltaa kirjoituksessaan.
– Itsensä voi julistaa ”Raamatun mukaiseen oppiin pitäytyväksi”, ”Jumalan Sanaan luottavaksi” tai ”Raamatulle uskolliseksi kristityksi”. Tällaisen puheen tarkoitus näyttää olevan kertoa, että toisella tavalla ajattelevat eivät pitäydy Raamatun mukaiseen oppiin, eivät luota Jumalan Sanaan eivätkä ole Raamatulle uskollisia, hän jatkaa.
Vastaavaa kritiikkiä hyvin harvoin
Teologisen aikakauskirjan päätoimittajana tuolloin toiminut professori Martti Nissinen sanoo, että TA:n sivuilla on ollut joskus roimaakin kollegaan kohdistunutta kritiikkiä, mutta edellisestä kerrasta on kulunut pitkä aika. Nissinen ei kerro saiko Ruokanen mahdollisuuden lukea Jaana Hallamaan tekstiä etukäteen ja kommentoida sitä.
Professori Miikka Ruokanen kertoi Kotimaa24:lle kuulleensa kuukausi sitten ilmestyneestä artikkelista, muttei ollut itse ehtinyt tutustua siihen. Ruokanen vetosi työkiireisiinsä, kun toimitus pyysi häntä lukemaan Hallamaan kymmensivuiseen kirjoitukseen kommenttia varten. Hän kertoi palaavansa aiheeseen palatessaan kesäkuussa takaisin Suomeen ensi viikolla alkavalta työrupeamalta Kiinasta.