Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Kimmo Ketola pitää todennäköisenä, että kirkon oppiin ja arvoihin liittyvät ristiriidat nousevat jatkossakin otsikoihin. Ketolan mukaan ihmisten käsitykset ovat etääntyneet siitä mitä kirkon ajatellaan edustavan. Ärtymystä lisää kirkon hitaus.
– Yhä useammilla elämänalueilla on totuttu siihen, että ratkaisuja tehdään nopeasti ja reagoidaan herkemmin. On aika monta kysymystä, joissa kirkko on muuttunut hitaammin kuin ympäröivä yhteiskunta. Homokysymys ei ole varmankaan ainoa tällainen asia, jossa kuilua on syntynyt. Kyllä varmasti tulevaisuudessakin tulee esiin kysymyksiä, jotka paljastavat arvoristiriidan. Tarvitaan vain pieni yllyke tai kipinä, joka tuo sen näkyväksi, Ketola sanoo.
Kirkkokielteisyys ei ole lisääntynyt
Nuotta-lehden kampanjasta alkunsa saanut julkinen kohu johti runsaan neljän tuhannen ihmisen kirkosta eroamiseen. Ylen Ajankohtaisen kakkosen syksyisen ”homoillan” seurauksena kirkko menetti 40 000 jäsentä. Ketolan mukaan protestierot eivät johdu kirkkokielteisyydestä sinänsä eikä kysymyksessä hänen mukaansa ole edes varsinainen protestiliike.
– Meillä ei aineistossa toistaiseksi näy, että kirkkokielteisyys olisi suuresti lisääntynyt. Kysymys on enemmän välinpitämättömyydestä. Kirkkoon ei ole henkilökohtaista kontaktia ja kirkko ei merkitse mitään. Kirkosta eronneillakin voi olla myönteinen suhde uskonnollisuuteen. On olemassa merkkejä siitä, että tietynlainen vastakkainasettelu on lisääntymässä, mutta polarisaatio on enemmän kirkon sisällä liberaalien ja konservatiivien välillä ei yleisemmin, arvioi Kimmo Ketola.
– Vain joka kymmenes suomalainen ajattelee, että totuus löytyy vain omasta uskonnosta. Sen sijaan kirkon aktiivijäsenistä huomattavasti useammat ajattelevat näin. Tässäkin on kuilu. Tarvitaan vain joku kärkeväsanainen henkilö joka tuo julki sen että näin kirkossa ajatellaan ja ollaan samantyyppisessä tilanteessa. Moniuskontoisuus on Suomessa lisääntynyt. On vain ajan kysymys, että kirkon teologinen kanta tulee keskustelun alle.
Arvoihin ja oppiin liittyvät ristiriidat ovat Ketolan mukaan vain yksi kirkolle painetta luova tekijä. Samaan aikaan huolta herättävät myös jo pidempään laskussa olleet jumalanpalvelusten kävijämäärät.
– Vaikutukset alkavat näkyä, kun ennen sotia syntyneet ikäluokat alkavat poistua kirkon penkeistä eikä nuoria tule tilalle. Tämä on sinänsä jo merkittävä moraalisista kiistoista riippumaton tekijä, joka pakottaa miettimään toimintamuotoja. Kun monta asiaa vaikuttaa samaan suuntaan muutospaineena, se näkyy siinä, että kirkon sisällä ihmiset jakaantuvat entistä voimakkaammin eri leireihin sen suhteen millainen näky heillä on kirkon tulevaisuudesta, Kimmo Ketola sanoo.
Kirkko ei ole mukautunut muutospaineisiin
– Jälkimoderniin kulttuuriin kuuluu se, että ihmiset etsiytyvät sellaisiin yhteisöihin, jotka resonoivat heidän arvojensa kanssa. Kirkko ei oikein mukaudu tähän paineeseen mikä näkyy muun muassa Luther-säätiössä, joka luo omia jumalanpalveluskäytäntöjään. Päälinjan kirkollinen toiminta uhkaa näivettyä, Ketola pohtii.
Ketolan mukaan on hieno ihanne, että erilaiset ihmiset tulisivat yhteen ja samaan jumalanpalvelukseen. Henkilöseurakuntia vastustetaan, koska ei haluta puhdasoppisten kuppikuntia.
– Valitettavasti näen myös realiteetit. Tosi asia on se, että kuppikuntia syntyy joka tapauksessa. On sääli, jos ne löytävät paikkansa kirkon ulkopuolelta.