Sanansaattaja-lehti. Mistä suuri suosio johtuu?
Sleyn lähetyskurssille on saapunut ennätyksellisesti peräti 23 hakemusta. Kurssille pääsee vain 12 kandidaattia.
Sleyn Sanansaattaja-lehdessä asiaa kuvataan seuraavasti: ”Väitteet Sleystä fundamentalistisena, äärivanhoillisena liikkeenä valtaavat alaa. Määrärahoja on leikattu rajusti. Tätä taustaa vasten uusi lähetysinto ja aktivoituminen tuntuu rohkaisevalta, jopa ihmeelliseltä.”
Lähetyskoulutus- ja aluekoordinaattori Sirkka-Liisa Huhtinen kertoo lehdelle, että liikkeen saaman negatiivisen julkisuuden seurauksena ihmiset ovat havahtuneet siihen, että Sley keskittyy nimenomaan perinteiseen lähetystyöhön eli evankeliumin levittämiseen ja diakoniaan.
”Taustalla voi olla suurempi hengellinen liikehdintä aikana, jolloin kirkko on murroksessa ja klassisen kristinuskon vastaisia kannanottoja suorastaan sataa juuri kirkon taholta”, Huhtinen sanoo.
Onko niin, että Sleyn väki myös pakenee ulkomaille, koska Suomessa ei ole tällä hetkellä niin helppo hengittää?
– Ei siellä lähetystyössä ainakaan yhteään helpompaa ole hengittää, työ on niin haastavaa. Sinne lähdetään nimenomaan työhön, ei pakoon. Toivon mukaan se, että lähtijöitä on paljon, viestittää myös kurssille pyrkijöiden selkeästä työnäystä. Halu kentälle johtuu asianomaisten mielenkiinnosta lähetystyötä kohtaan, Sleyn toiminnanjohtaja Lasse Nikkarikoski vastaa Kotimaa24:lle.
Nikkarikoski kertoo myös, että Sley aikoo järjestää pitkästä aikaa oman itsenäisen lähetyskurssinsa. Sen on määrä alkaa Karkun evankelisella opistolla ensi vuoden alusta. Viime vuosina Sley on kurssittanut lähettejään yhteistyössä joidenkin muiden luterilaisten lähetysjärjestöjen kanssa.
Sleyn ympärillä on käyty viime aikoina keskustelua muun muassa naispappeudesta ja liikkeen mukanaolosta Älä alistu! -kampanjassa.