kuolemasta tulee kuluneeksi 30 vuotta. Helluntailiikkeessä hänen perinnöstään on vain muisto jäljellä. – Valitettavasti tuhansia uskonratkaisun tehneintä palasi jälkihoidon heikkoudesta johtuen entiseen elämäänsä, arvioi saarnaaja Onni Haapala
Ristin Voitto -lehdessä.
Niilo Yli-Vainio kuoli yllättäen marraskuun 16. päivänsä 1981 juoksulenkillä Espanjassa. Hän oli aikansa julkkis jota seurattiin kautta suomalaisen median.
Yli-Vainion toiminta 1970–80-lukujen taitteessa oli helluntailiikkeelle voimakasta kasvun aikaa.
– Suuri joukko uskoon tulleita siirtyi luterilaisen kirkon eri herätysliikkeiden kantaviksi voimiksi ja osa muiden vapaiden suuntien seurakuntiin, Onni Haapala sanoo Ristin Voitto -lehdessä.
Ylivainiota arvioi myös hänen toimintaansa perehtynyt mediatuottaja Jan Ahonen. Hänen mukaansa Yli-Vainion ”stoori kelpaisi varmasti elokuvakäsikirjoitukseksi”:
– On puhuttelevaa, että loppuun ajattu, vakavasti sairas ja oppimaton pohjalaismies pienehköstä herätysliikkeestä nousee vuosisatansa kenties merkittävimmäksi herättäjäksi, Ahonen sanoo.
61-vuotiaana kuollut Yli-Vainio oli kiistelty persoona myös helluntailiikkeen sisällä. Kirjallisuuspäällikkönä Yli-Vainion aikana työskennellyt Tytti Träff puolestaan muistaa, että loppuaikoinaan Yli-Vainio oli väsynyt ja turhautunut, sillä herätys oli tullut lakipisteeseensä.
– Uudenlainen julistus – ja tietysti kaatusmisilmiö – veti väkeä puoleensa ja teki hyvää liikkeen jämähtäneelle toiminnalle ja imagolle, Träff arvioi Ristin Voiton 2.11. ilmestyneessä numerossa.
Lue lisää Niilo Yli-Vainiosta Lapuan helluntaiseurakunnan sivulta