Opetus- ja kulttuuriministeriö on kiinnittänyt huomiota peruskoulun ortodoksisen uskonnonopetuksen ongelmiin. Joissakin kunnissa ortodoksista uskontoa on opetettu varsinaisen kouluajan päätyttyä tai oppilaita on koottu tunneille hankalien välimatkojen päähän ilman järjestettyjä kuljetuksia. Maaseutukunnissa on ilmennyt myös haluttomuutta opetuksen järjestämiseen.
Ongelmat ovat paikoin johtaneet siihen, että vanhemmat ovat mieluummin laittaneet lapsensa evankelisluterilaisille uskonnontunneille.
Ortodoksisen kirkollishallituksen kasvatusasian koordinaattorin Sirpa Okulovin mukaan uskonnonopetuksen järjestäminen noudattelee usein rehtorien vakaumusta.
– Opetusta ei välttämättä katsota tarpeelliseksi. Laki uskonnonopetuksesta on tehty hyvin, mutta kun opetuksen järjestäminen koetaan hankalaksi, ryhdytään tekemään kummallisia ratkaisuja. Palkataan esimerkiksi epäpäteviä opettajia tai laitetaan oppilas kävelemään tunnille toiseen kouluun niin, että hän myöhästyy joka kerta seuraavalta tunnilta. Vastaavanlaisia ongelmia ei jostakin syystä ilmene esimerkiksi harvinaisten kielten opetuksessa. Osa rehtoreista pitää uskontoa puuhasteluna ja ylimääräisenä aineena, Okulov sanoo.
Tampereella ongelmia on ollut aiemmin, nyt asia on ortodoksisen uskonnon lehtorin Tuomas Salmisen mukaan kunnossa.
– Lain mukaan kolmas- ja kuudesluokkalaisilla pitää olla uskontoa kaksi tuntia viikossa. Joskus takavuosina Tampereella koulut yrittivät kuitata toisen tunnin kotitehtävillä. Nyt tilanne on ollut jo pidempään kunnossa. Parantamisen varaa olisi maaseutukunnissa. Olen kuullut viestiä, että huoltajia pyritään johdattelemaan, ettei kunnan tarvitsisi nähdä vaivaa oman uskonnon opetuksen järjestämiseksi, Salminen sanoo.
Opetus- ja kulttuuriministeriön yleissivistävän vastuualueen päällikön Jari Rajasen mukaan aluehallintovirastoja on ohjeistettu nostamaan opetuksen epäkohdat esille kunnissa.
– Epäkohdat on tarkoitus nostaa esiin aluehallintoviraston oikeisturvapäivissä, joita järjestetään kunnissa useita vuodessa. Pääsääntöisesti asiat ovat sujuneet hyvin mutta on tapauksia, joissa opetusjärjestelyt ovat olleet epätarkoituksenmukaisia. Asiasta on tehty aiemmin myös joitakin kanteluita, Rajanen sanoo.
Hän pitää tärkeänä, ettei vanhempia ohjata opetusjärjestelyillä valitsemaan kunnan kannalta helpompaa vaihtoehtoa kuten evankelisluterilaista uskonnonopetusta.
– Oppilaita pitää kohdella tasapuolisesti ja yhdenvertaisesti niin, että oikeus oman uskonnon opetukseen toteutuu. Lähtökohta on se, että lainsäädännön pitäisi toimia niin, ettei siihen tarvitse muutoksenhaun kautta hakea tulkintoja. Opetuksen järjestäjät tuntevat säädökset, mutta käytännön järjestelyissä on jonkin verran kirjavuutta.
Jos opetusta ei ole järjestetty oikein, voi asiasta ottaa Rajasen mukaan yhteyttä omaan kouluun ja kunnan opetusviranomaisiin.
– Jos asiasta ei päästä paikallisesti ratkaisuun, vanhemmilla on oikeus kannella aluehallintovirastoon, jossa asia otetaan tutkittavaksi. Korostaisin lähtökohtaisesti kodin ja koulun kumppanuutta ja yhteistyön kulttuuria yhteistyön kulttuuri, jonka avulla ongelmat ratkaistaan lapsen etua silmällä pitäen, Rajanen sanoo.