Työ nuorten kanssa on vaihtelevaa ja nopeatahtista. Nuorisotyöntekijän pitää osata varata nuorille aikaa, jotta voi elää heidän kanssaan hetkessä. Näin kuvailee työtään Kemin seurakunnan vastaava nuorisotyönohjaaja Tiina Väkeväinen.
Hänen työnsä suurin haaste on aito läsnäolo nuorten kohtaamisessa. Ohjaajan pitää osata luoda turvallista rytmiä arkeen ja varautua myös seuraavaan päivään. Usein ohjaajan on mietittävä myös pitkällä tähtäimellä, vaikkapa puolen vuoden päähän sijoittuvia tehtäviä.
– Vastaavan nuoriso-ohjaajan työhön kuuluu hetkessä elämisen lisäksi melko paljon palavereita, tulevien tapahtumien ja toimintojen sisältöjen, ohjelman ja työnjaon suunnittelua sekä hallinnollisia tehtäviä, Väkeväinen kertoo.
Lisäksi Väkeväinen pyörittää nuorisolle suunnattua viikkotoimintaa, kuten hartaushetkiä ja avoimien ovien iltatoimintaa. Jonkin verran työssä on myös mietittävä kollegoiden välistä työnjakoa. Lisäksi on tehtävä tiedottamista ja erilaista valmistelu- ja taustatyötä yhteistyötahojen, kuten leirikeskuksen kanssa.
Työ nuorten kanssa on hyvin vaihtelevaa ja nopeatahtista. Ajoittain nuorisotyöntekijä voi kohdata esimerkiksi sielunhoidollisen keskustelun tarvetta odottamattomasti.
– Olen tässä työssä oivaltanut, että hyvin suunniteltu on enemmän kuin puoleksi tehty. Nuorisotyö ei ole hengailua, vaan suunniteltua ohjelmaa ja mietittyjä sisältöjä. Kun on suunnitelma, niin voi myös turvallisesti poiketa siitä.
Toimistotyöt ja istuminen kuormittavat kehoa
Väkeväistä kuormittavat toisinaan fyysisesti toimistotyötehtävät ja kokouksissa istuminen. Ajoittain työssä joutuu kirjoittamaan pitkiäkin asiakirjoja.
– Onneksi nykyinen työpiste on suunniteltu niin, että liikuntaa tulee tasaisesti pitkin päivää. Esimerkiksi tulostin ei ole aivan työpöydän vieressä. Eri työmuotojen tilat on sijoiteltu omiin rakennuksiinsa, jolloin esimerkiksi kokouksiin kulkiessa tulee aina pientä kävelyä.
Väkeväinen pitää työnsä myönteisenä puolena sitä, että tietokoneella oloa ei koskaan tule tuntikausia ja istumisen voi usein itsenäisesti jaksotella.
– Nuorten kanssa on sitten vastapainoksi todella paljon toiminnallista tekemistä, kuten pelaamista, leikkimistä ja liikunnallistakin yhdessä oloa. Heidän kanssaan ei tarvitse olla puhuvana päänä.
Yöt on pyhitettävä nukkumiselle
Omasta jaksamisestaan Väkeväinen huolehtii panostamalla palautumiseen, lepoon ja nukkumiseen. Nukkumisen taito unohtuu hänestä turhan usein työhyvinvoinnista puhuttaessa.
– En venytä vuorokautta töiden takia enkä yleensä kirjoittele hartauksia ennen nukkumaan menoa tai tee paperitöitä öisin niin kuin olen kuullut monen tekevän. Tekemiset pitää osata lopettaa oikeaan aikaan, että jaksaa seuraavankin päivän ja viikon.
Säännöllinen ruokailu ja laadukas työpaikkalounas ovat asioita, joista Väkeväinen ei mielellään tingi.
– Meillä on täällä Kemissä todella hyvä Hopealyhty-niminen lounasruokala, josta me työntekijät saamme päivittäin terveellistä, monipuolista ja maukasta syötävää.
Nelivuotiaan lapsen äidillä on sen verran liikettä arjessaan, että kuntoa harvemmin ehtii ylläpitää vapaa-ajanharrastuksissa.
– Ennen minulla oli aikaa harrastaa esimerkiksi tanssimista ja hiihtoa. Tällä hetkellä pidän mieltä vireänä lukemalla, kirjoittamalla ja harrastamalla kulttuuria.
Reaaliaikainen tiedonkulku pitää työyhteisön hyvinvoivana
Kiire tuntuu nuoriso-ohjaajan työssä sesonkikausina. Kesä leireineen ja rippikouluineen on yleensä työntäyteinen.
– Esimerkiksi papistoon verrattuna meillä on onneksi enemmän vapautta hallita omia aikataulujamme.
Väkeväinen arvioi, että suurimmat työn stressitekijät liittyvät siihen, ettei tieto aina kulje työyhteisössä niin kuin pitäisi.
– Viestintäkatkokset eivät ole onneksi meillä yleensä aiheuttaneet henkilökemiaongelmia, vaan ne on pystytty selvittämään.
Vuoden työntekijä -mitalin Väkeväinen antaisi kuitenkin sille, joka keksisi, miten kaikista muutoksista voitaisiin tiedottaa varmasti ja reaaliaikaisesti.
– Ehkä meidänkin pitäisi perustaa oma Whatsapp-ryhmä.
Nuorten välittömyys ja rehellisyys kantaa
Nuorten kohtaamisen voisi kuvitella haastavaksi, mutta Väkeväisen mukaan asia on usein päinvastoin.
– Nuoret ovat välittömiä ja rehellisiä, kun heille on välitön ja rehellinen.
Varsinkin leirityössä Väkeväinen käy ajoittain myös sielunhoidollisia keskusteluja vaikeistakin aiheista.
– Usein nuoresta on nähnyt jo jonkin aikaa, ettei kaikki ehkä ole kohdillaan. Ajattelen, että nuorilla kuuluukin tulla esimerkiksi rippileireillä keskustelutilanteita, joissa puhutaan vakavista aiheista. On hienoa, jos nuori uskaltaa tulla kertomaan asioistaan.
Joskus nuorten vanhemmilla voi olla hyvinkin tarkkoja ja kohtuuttomia vaatimuksia esimerkiksi rippileirin aikataulujen, ryhmän tai muiden käytäntöjen suhteen. Toisaalta joskus nuorisotyöntekijä törmää myös vanhempiin, joita nuoren asiat eivät omien ongelmien takia jaksa kiinnostaa.
– Silloin on hyvä tietää, että teemme verkostotyötä, jossa eri tahot osaavat ohjata ja auttaa. Näitä verkostoyhteydenottoja teen jonkin verran.
Sanoma ja arvopohja pysyvät vaikka kaikki on jatkuvassa muutoksessa
Suurimman työn muutoksen vuonna 2008 työnsä aloittanut Väkeväinen koki vuonna 2016, jolloin hänestä tuli vastaava nuorisotyönohjaaja.
– Silloin uuden opettelua oli paljon, mikä stressasi välillä. Vuosien kuluessa olen kokenut nämä haasteet kuitenkin hyvinä. Vastuu ja näköala lisääntyivät.
Toinen iso näkökulmanvaihdos työssä on ollut se, kun Kemin seurakunta siirtyi vuoden alusta KIPA-taloushallintojärjestelmän käyttäjäksi.
– Järjestelmässä on ollut paljon miettimistä ja opettelua. Muutos on toisaalta irrottanut toimistoajasta. Nyt kaikkea ei tarvitse tehdä paperityönä. Tässäkin, kuten kaikissa muutoksissa on ollut mielestäni hyviä ja huonoja puolia.
Muutoksissa auttaa Väkeväisen mielestä asioiden asettaminen laajempiin mittasuhteisiin.
– Kemin seurakunta on niin iso työyhteisö, että se harvoin pysyy pitkään täysin vakaana. Usein on käynnissä vähintään joitakin henkilömuutoksia, esimerkiksi nyt elämme kirkkoherranvaalien jännityksessä.
Jatkuvuutta ja voimavaroja Väkeväisen työhön antaa omalta tuntuva arvopohja, sanoma ja evankeliumi.
– Olen ajatellut, että en ehkä osaisi olla muualla kuin seurakunnassa nuorisotyönohjaajana. Aina sanoma ei merkitse sitä, että tuotaisiin evankeliumia näkyvästi esille, mutta jollakin tavalla se näkyy kaikessa seurakunnan työssä.
Nuoret tutustuttavat uusiin some-sovelluksiin
Sanoman lisäksi tärkein voimavara ovat eri-ikäiset nuoret.
– On hienoa seurata nuorten elämää ja kasvua, ja nähdä, miten nuoret kasvavat enimmäkseen positiiviseen suuntaan.
Nuoret myös opettavat Väkeväistä ja pitävät kiinni kehittyvässä kulttuurissa.
– Nuoret tutustuttavat minut säännöllisesti some-sovelluksiin ja muihin uusiin juttuihin. Samalla itsekin pysyy nuorena ja muistaa, millaista on olla nuori. Siinä vaiheessa, kun itsestä alkaa tuntua, että nuoret ja heidän maailmansa ei jaksa kiinnostaa, on aika vaihtaa alaa.
Arvostusta, rajoja ja ajanhallintaa
Nuorisotyön kuormitustekijät liittyvät tutkimusten mukaan useimmiten suureen työmäärään, työyhteisön arvostuksen puutteeseen ja ilmapiiriongelmiin työssä.
Fyysisiä kuormitustekijöitä työhön sisältyy vähemmän kuin monissa muissa tehtävissä, joskin myös nuorisotyössä tehtävä toimistotyö on lisääntynyt aiempaan nähden. Nuorisotyöntekijöitä kuormittaa jonkin verran aiempaa enemmän istumatyö ja byrokratian kasvu.
Nuorisotyöntekijän on kuitenkin moniin muihin työntekijäryhmiin verrattuna mahdollista säädellä päivärytmiään ja vaikuttaa siihen, ettei istumisesta tule yhtäjaksoista. Tärkeintä fyysisen kuormittumisen ehkäisyssä olisivat riittävän vaihteleva liikunta ja erilaiset työasennot päivän kuluessa.
Työn kuormitustekijöiksi nuorisotyöntekijät kokevat ennen kaikkea työajattomuuden ja leirityön, mikä vaikeuttaa esimerkiksi perheen ja työn yhteensovittamista. Työajattomuus vaatii työntekijältä selkeää tavoitteiden ja rajojen asettamista, kykyä itseohjautuvaan työotteeseen, neuvottelukykyä ja joustavuutta. Erityisen vaativaa joustavuus on perheellisille työntekijöille, sillä esimerkiksi lasten päivähoito asettaa rajat työtunneille. Usein joustoa vaaditaan myös puolisolta ja lähipiiriltä.
Arvostuksen puute nousee tutkimuksissa esiin keskeisenä nuorisotyöntekijöiden työssäjaksamiseen vaikuttavana tekijänä. Arvostuksen puute työyhteisössä voi näkyä asenteina, joiden mukaan nuorisotyöntekijä hengailee nuorten kanssa tai viihdyttää nuoria eikä ole varsinaisen hengellisen työn ytimessä. Tosiasiassa nuorisotyöntekijän rooli on erittäin merkittävä tulevien seurakuntalaisten kasvattajana.
Työn arvostusta voi lisätä se, että työntekijä kertoo tehtävistään ja tekee näkyväksi työnsä monipuolisuutta. Myös ammattitovereiden kanssa jaettu ammatillinen identiteetti voi auttaa työn merkityksellisyyden näkemisessä. Itsearvostusta voi kasvattaa osallistuminen oman ammattiryhmän koulutuksiin ja vapaa-ajantoimintaan.
Nuorten kanssa tehtävä työ vaatii kykyä olla läsnä, mutta myös suunnitella ennalta ja varautuva vaihtuviin tilanteisiin. Vaikka nuorten elämäntilanteet voivat joskus olla ongelmallisia, eivät nuoret itsessään nuorisotyöntekijöiden työn kuormitustekijä. Useammin vaikeita vuorovaikutustilanteita aiheuttaa nuoren lähipiiri. Nuorisotyöntekijät nimeävät työnsä voimavaroiksi nuorten läsnäolon, avoimuuden ja heidän elämässään kiinnipysymisen
Nuorisotyöntekijän jaksamista edistäviksi tekijöiksi on todettu ammatillisesta itsetunnosta rakentuva itseluottamus sekä työajattomuuden ja itseohjautuvuuden positiivinen puoli: vapauden ja luovuuden kokemus työssä. Nuorisotyöntekijöiden työssäjaksamista tukee tietoisuus kutsumuksesta, kuten työn hengellinen sisältö ja luottamus Jumalaan työn vaikeissakin paikoissa.
Nuorisotyöntekijä jaksaa kun
• Hän opettelee itsenäistä, omia voimavaroja huomioivaa otetta työaikojen suunnitteluun
• Kertoo työstään ja tekee sen näkyväksi työyhteisössä
• Antaa arvostusta kollegoilleen ja pyrkii ratkomaan työyhteisön ristiriitatilanteet osaltaan
• Kouluttautuu ja kehittää ammatillista identiteettiään
• Ruokkii luovuuttaan muistamalla levätä ja irrottautua työstä
• Vaalii suhteita muihin nuorisotyöntekijöihin ja työn lähiverkostoihin
• Toteuttaa hengellistä kutsumustaan
Lähteet:
Sari Laitila: Persoonien pelikentällä. Kirkon nuorisotyönohjaajien näkemyksiä työssä jaksamisesta ja jaksamiskeinoista. Opinnäytetyö. Diakonia-ammattikorkeakoulu.
Juha Kauppinen ja Marketta Rantamaa: Ajaton työ seurakunnassa. Opas työajan hallintaan. Edita.
Hanna Hyvärinen: Työkalupakki pullollaan. Ammattitaito huipussaan. Ikääntyvien kirkon nuorisotyönohjaajien työssäjaksaminen ja työmotivaatio. Opinnäytetyö. Diakonia-ammattikorkeakoulu.
Kuva: Ville Väkeväinen
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.