Oulun yliopiston yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan tämänvuotinen tasa-arvopalkinto on myönnetty Oulun evankelis-luterilaisten seurakuntien yliopistopastorille Ari Savuojalle. Palkinto luovutettiin tänään yliopiston hyvinvointiviikon avajaisten yhteydessä.
Savuojan palkitsemista ehdotti Oulun yliopiston ylioppilaskunta. Perusteeksi se esitti Savuojan pitkäjänteistä työtä yliopiston hiljaisen huoneen aikaansaamiseksi.
– Ihan puun takaahan se tuli, minulla ei ollut mitään hajua asiasta. Tietojeni mukaan jo edeltäjäni Pekka Rehumäki aloitti hiljaisen huoneen lobbauksen parisenkymmentä vuotta sitten, Savuoja sanoo.
– Tämä on siinä mielessä ihan osuva palkinto, että hiljainen huone on antanut muiden uskontojen edustajille mahdollisuuden harjoittaa ylipistossa omaa uskontoaan. Heidän ei tarvitse enää lukkiutua vessaan rukoilemaan.
Hiljainen huone otettiin käyttöön viime vuoden elokuussa. Siihen asti sinänsä hyvää ajatusta palloteltiin vuosikaudet ja vedottiin tilajärjestelyihin. Vastaisen varalta yliopiston tiedekunnat eivät mielellään luopuneet ylimääräisistä huoneistaan. Savuoja arvelee, että mieli muuttui, kun sisäisiä tilavuokria alettiinkin maksaa neliöiden mukaan.
– Ensin ei uskallettu luopua mistään ja sitten ei löytynyt ketään, joka olisi ottanut sen kontollensa.
Rukoilijat pois portaiden alta ja vessoista
Ilman ylioppilaskuntaa hiljaisen huoneen idea olisi saattanut silti unohtua.
– Alun perin ei menty tasa-arvokärjellä. Ensimmäinen motiivi ei ollut tasa-arvo, tai ehkä se oli tasa-arvo uskontojen välillä.
Opiskelijat törmäsivät yhä useammin tilanteisiin, joissa muslimirukoilija oli etsiytynyt rukoilemaan kirjaston nurkkaan tai portaikon alle.
– Eivät ne kohtaamiset olleet kovin mukavia kummallekaan osapuolelle. Ymmärrykseni mukaan se oli iso motiivi sille, että ylioppilaskunta otti vuoden 2016 toimintasuunnitelmaansa tavoitteen saada yliopistolle hiljainen huone.
Savuoja kuuli suunnitelmasta, ja otti yhteyttä ylioppilaskunnan sosiaalipoliittiseen ja kansainvälisten asioiden sihteereihin. Siitä asia eteni opiskelijoiden hyvinvointityöryhmään.
– Sieltä se lähti purkautumaan. Yliopiston silloinen koulutuspalveluyksikön johtaja Eva Maria Raudasoja oli yksi keskeinen tekijä hiljaisen huoneen saamisessa, sillä hän lupasi, että koulutuspalveluyksikkö ottaa sisäiset vuokrat kontolleen.
Kiinteistöpalvelut miettivät sitten, mikä huone olisi joutanut hiljaiseksi. Savuojan työhuoneen viereinen huone sattui olemaan tyhjänä.
– Ilmoitin jo ennen kuin hiljaisen huoneen tulo oli tiedossa, että jos se on siitä kiinni, kuka pitää sitä silmällä, niin minä voin kyllä ottaa sen vastuun.
Hiljaisen huoneen kaapissa on Raamattuja ja Koraaneja
Hiljainen huone on konkreettinen teko yhdenvertaisuuden puolesta, mainitaan palkintoperusteissa. Ari Savuojan mainitaan luoneen tilaa moninaisuudelle, muiden arvostukselle ja yhdenvertaisuudelle uskonnosta tai katsomuksesta riippumatta.
Huone avattiin viime vuoden elokuussa, ja se on avoinna arkisin klo 7–22. Savuoja sanoo vastaavansa huoneen käytännöllisestä ylläpidosta. Toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin.
– Vastaan siitä, ettei kukaan ala riehua tai sotkea paikkoja tai pidä äänekkäästi jotakin porukan kokousta. Huoneeni on seinän takana, joten kuulen aika hyvin, jos siellä jotain metakka alkaa kuulumaan.
– Karkeasti arvioiden 5–10 ihmistä käy siellä päivittäin, niin että käyttäjiä on ihan oikeasti.
Hiljaisen huoneen seinällä ei ole ristejä, eikä siellä ole näkyvillä minkään uskonnon tai vakaumuksen selkeitä tunnusmerkkejä.
– Siellä on kaappi, jonne olen vienyt Raamattuja, Katekismuksia ja rukousjakkaroita. Sitten sinne on omia aikojaan ilmestynyt useita Koraaneja ja rukousmattoja, ilmeisesti muslimien omia.
Yliopistoissa tarvitaan tasa-arvotyötä edelleen
Evankelisluterilaisen kirkon oppilaitostyöntekijöiden työssä tärkeä osa on vähemmistöjen oikeuksien puolustaminen.
Koska yliopisto on arvoyhteisö, joka haluaa edistää hyvää tiedettä, muut arvot tahtovat jäädä tieteellisten arvojen jalkoihin. Yliopiston tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimikunta valvoo, että Suomen tasa-arvolainsäädäntöä noudatetaan myös yliopistossa.
Uskonnollisen tasa-arvon lisäksi myöskään esimerkiksi sukupuolten ja vammaisten tasa-arvo ei ole yliopistoissa itsestään selvää.
– Esimerkiksi jotkut vammaiset tarvitsevat tietynlaiset tenttitilat tai sopeutetun tenttikäytännön. Tai laboratorio- tai harjoitustöihin tarvitaan sopeutettua opetusta. Se on mielestäni tärkeä osa yliopiston tasavertaisuustyötä, jotta kaikilla olisi tasa-arvoinen mahdollisuus opiskella yliopistossa, Savuoja sanoo.
Kuva: Raija Kurki. Ari Savuoja pakkaa autoon rukouslabyrinttia Oulun yliopiston hyvinvointiviikolle. Viikon avajaisissa hänelle myös luovutetaan yliopiston tämänvuotinen tasa-arvopalkinto.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.