Saksan yhdistynyt protestanttinen kirkko (EKD) antoi synodissaan 9. marraskuuta julkilausuman, jossa sanoudutaan irti juutalaisten evankelioimisesta.
Itse asiassa kristittyjen ei EKD:n julkilausuman mukaan pidä edes pyrkiä osoittamaan juutalaisille tietä Jumalan ja Hänen pelastuksensa suuntaan. Perusteluna tälle näkemykselle on se, että Israel on valittu kansa ja Jumala ei kadu lupauksiaan.
Kristinuskon valtavirrassa on kautta aikojen lähdetty enemmän tai vähemmän siitä, että kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta. Vain Jeesus on ”tie, totuus ja elämä”.
Kysymys juutalaisten evankelioimisesta on vanha kristillisen lähetystyön ongelma: kyllä vai ei? Tätä problematiikkaa valottaa eläkkeellä oleva kirkon lähetysteologi, missiologian dosentti Timo Vasko.
Miten arvioit Saksan EKD:n lausuntoa lopettaa juutalaisten evankelioiminen?
– Saksan evankeliset kirkot (EKD) ovat kokouksessaan 3.–9.11.2016 antaneet lausunnon juutalaisista ja kristityistä Jumalan uskollisuuden todistajina. Lausunto kokonaisuudessaan sisältää johdannon lisäksi kuusi kohtaa selityksineen. Niissä tarkastellaan juutalaisuuden ja kristinuskon yhteistä teologista perustaa ja välttämätöntä vuoropuhelua juutalaisten ja kristittyjen suhteiden kääntymisen ja uudistumisen tiellä.
– Johdannossa käytetty sana ”juutalaislähetys” on peräisin lähetystyön historiasta ja nykykielisenä helposti väärin tulkittavissa. EKD:n päätöksessä käytetään ilmaisua niin sanottu juutalaislähetys, joka ilmaisee sanan käytön ainoastaan negatiivisesta näkökulmasta: ”Juden verbinden damit eine lange und schmerzhafte Gesichte von Zwangskonversionen und der Bestreitung ihrer Identität als bleibend erwähltes Volk Gottes.”
– Lähetystyöllä ei nykyaikana ole mitään tekemistä tässä mainitun niin sanotun juutalaislähetyksen kanssa, joka on sisältänyt juutalaisten pakkokäännyttämistä ja juutalaisten identiteetin kiistämistä pysyvästi valittuna Jumalan kansana. Lausunnossa ei tässä yhteydessä viitata mihinkään aikakauteen tai mihinkään tekijään, joka nyt näin toimisi. Sellaisena se on rajankäyntiä tuomittavan juutalaisvihamielisen ja antisemitistisen menneisyyden kanssa.
– Lausunto mainitsee kohdassa kaksi, että Jumala liittonsa nojalla on uskollinen juutalaisia kohtaan perustuen Psalmin kohtaan (Ps. 146:6), ja Jumalan uskollisuus koskee myös kristittyjä. Tästä tehdään erikoinen johtopäätös, että kristittyjen ei kuulu osoittaa juutalaisille tietä Jumalan ja hänen pelastuksensa suuntaan, koska Jumala on uskollinen ja valinta on voimassa. Kristittyjen sopisi kyllä toimia näin maailmassa muiden keskuudessa. Mielestäni Jumalan osoittama valinta ja uskollisuus juutalaisia ja uskollisuus kristittyjä kohtaan ei mitenkään ole peruste kieltää kristittyjä kertomasta Jumalan pelastussuunnitelmasta Jeesuksessa Kristuksessa kaikille ihmisille, myös juutalaisille.
– EKD:n lausunnossa torjutaan kaikenlainen juutalaisten taivuttelu vaihtamaan uskontoa toiseen. Missä näin nykyisin tapahtuu? Sitä ei mainita. Ihmiskeskeinen toisen painostaminen uskonnollisen vakaumuksen vaihtamiseksi toiseen ei tietenkään kuulu lähetystyöhön. Se, mitä evankeliumin kuulemisesta ja ymmärtämisestä ihmisen elämässä seuraa, on Jumalan Pyhän Hengen ja ihmisen välisen kohtaamisen asia. Siinä ei ihminen painosta tai taivuta toista. Tästä on Uudessa testamentissa monia kuvauksia.
– Miten ja milloin Jumala profetian mukaan tulevaisuudessa toteuttaa armon ja rukouksen nöyrän hengen vuodattamisen niin, että juutalaiset tunnistavat Jeesuksessa messiaan (Sakarias 12:9–14) on Jumalan salaisuus. Tästä salaisuudesta mainitsee myös Paavali (Room. 11:25) ja tähän myös lausunto viittaa. Tämän tulevan tapahtuman odottaminen ei mielestäni mitätöi Jeesuksen antamaa esimerkkiä ja käskyä, jonka mukaan kaikkien aikojen Jeesuksen seuraajien tulee rauhanomaisesti ja kunnioittavasti julistaa evankeliumia sanoin ja teoin sekä juutalaisille että muille kansoille.
– Olennaista on ymmärtää, että aidon uskon kolmiyhteiseen Jumalaan raamatullisen sanan todistuksen kautta synnyttää Pyhä Henki, ei ihminen. Uskon syntymisen edellytyksiin voi ihminen toiminnallaan vaikuttaa. Näitä ovat esim. Raamattujen kääntämien, jakelu ja opetus, modernin median mahdollisuudet evankeliumin levittämiseen, seurakunnan jumalanpalvelukset jne.
Voiko kirkko ajatella teologisesti niin, että Aabrahamille annettu lupaus / lain noudattaminen olisi juutalaisten pelastustie? Mitä siitä seuraa teologialle ja lähetystyön oikeutukselle ylipäätään?
– Jeesukselle hänen oma messiaanisuutensa ei ollut ongelma. Hän profetiat täyttäen syntyi juutalaisesta äidistä juutalaisen kansan keskuuteen ja julisti hyvää uutista Jumalan valtakunnasta ja täytti kohdallaan kolmiyhteisen Jumalan pelastussuunnitelman ihmisiä varten. Vastuullinen osallisuus tähän valtakuntaan alkaa tässä elämässä ja jatkuu iankaikkisuudessa. Hän sanoi itse olevansa tie tähän valtakuntaan: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6).
– Tämä on kirkon opetuksen mukaan edelleen voimassa. Paavalin eskatologiassa tulee esiin, että Jumalan ihmeen kautta koko Israel on pelastuva (Room. 11: 25–27). Tähän sisältyy myös viittaus uuteen liittoon (Jer. 31:31–34). Kirkko uskoo olevansa tuon uuden liiton myötä Jumalan valitsema pelastuksen yhteisö, joka koostuu sekä Jeesukseen uskovista juutalaisista että häneen uskovista muista kansoista.
– Jeesuksen ensimmäiset kuulijat ja seuraajat olivat juutalaisia, sittemmin myös Paavali. Paavali ei ole ongelma, vaan esikuva kristityille. Hän julisti lähetysmatkoillaan evankeliumia sekä synagogissa juutalaisille että muissa paikoissa kaikille paikalla olleille ja kehotti heitä uskomaan Jeesukseen Kristukseen syntiensä sovittajana. Monet Jeesuksen aikalaiset juutalaiset uskoivat Jeesuksen olevan Israelin profeettojen odottama messias. Jeesus todisti messiaanisuutensa tämän maailman kaikkien ihmisten synnit sovittavalla ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan.
– Tämän sovituksen vastaanottamiseen Jeesuksen seuraajat, mukaan lukien Paavali, kutsuivat ja edelleen kutsuvat yksittäisiä ihmisiä ja kansanryhmiä, niin juutalaisia kuin muihin kansoihin kuuluvia. Tätä sanotaan lähetystyöksi. Nykyisten kirkkojen ja kristittyjen oppi ja elämä perustuvat tälle raamatulliselle ja sitä tulkitsevien erinimisten Tunnustuskirjojen perustalle.
– Kirkolla on itseymmärryksensä valossa kaikkia aikoja ja alueita koskeva tehtävä kommunikoida kaikille ymmärrettävästi sanoma pelastavasta evankeliumista Jeesuksessa Kristuksessa. Lähtökohta tähän on positiivinen, eikä EKD:n lausunnon tavoin historiasta otetuin esimerkein negaatio. Evankeliumilla on sen vastaanottavalle tässä elämässä monia vastuullisia lähimmäisenrakkauteen johtavia ulottuvuuksia.
– Myös juutalaisuus on lähetysuskonto, kun se todistaa maailmalle Jumalan olemassaolosta omalla kutsumisellaan olla valittu kansa, olemassaolonsa historialla ja liitoilla vuoropuheluissaan Jumalan kanssa. Tähän samaan Jumalaan uskovat sekä juutalaiset että kristityt. Jumalakäsitys juutalaisuudessa eroaa kuitenkin kristillisestä esimerkiksi juuri siinä, että Jeesusta kolmiyhteisen Jumalan yhtenä persoonana ei tunnusteta jo tulleeksi messiaaksi. Juutalaisuudessa on monia erilaisia messiaskäsityksiä, joissa odotus kohdistuu henkilöön tai maahan tai sitä ei ole lainkaan.
– On perusteltua yhtyä EKD:n siihen lausunnon kohtaan, että Jumala ei kadu Israelin kansan kutsumista kansakseen, valinta on voimassa. Kristittynä käsitän, että tämä Jumalan kutsu myös jossakin historian vaiheessa johtaa juutalaisia kohti Jeesusta Kristusta, uskomaan ja vastaanottamaan hänet omaksi Herrakseen, kuten tapahtui jo Jeesuksen eläessä Pietarin kohdalla hänen todetessa: ”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat. Me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä.” (Joh. 6:68–69).
– Tilanne, jossa kaikki ihmiset kohtaavat Jeesuksen, on vielä jokaisella edessäpäin. Viimeistään aikojen lopulla tuomion tapahtumissa Jeesusta Kristusta ei kukaan voi ohittaa: Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista (Matt. 25:31–32). Tämä koskee sekä juutalaisia että muita.
– Juutalaisuudessa pelastustienä lain eli Tooran satojen käskyjen ja kieltojen noudattaminen kaikkien yksityiskohtien osalta on tietysti ihmiselle mahdotonta. Kun Tooran noudattamisen suhteen on tehnyt parhaansa, joka ei ole täydellistä, jää jäljelle luottamus Jumalan armollisuuteen. Juutalaisuudessa ei kuitenkaan tunneta pelastusvarmuutta niin kuin kristinuskossa, jossa se perustuu siihen, että ulkopuolinen, Jeesus Kristus, on syntien sovittaja ihmisen puolesta. Juutalaisuudessa ei tunnusteta tällaista ulkopuolista henkilöä syntien sovittajana toisen edestä. Kristittyjen ja juutalaisten käsitykset pelastustiestä ovat erilaiset. Tämän pelastustien esillä pitäminen on keskeistä kristinuskossa ja sitä nimitetään myös lähetystyöksi.
Onko kristinuskon pelastuskäsitys edelleen se, että vain Jeesus on tie Jumalan luo?
– Kristinuskon itseymmärryksen mukaan ovat edelleen voimassa Jeesuksen omat sanat: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6). Jumala kaikkivaltiaana Jumalana tietysti toimii tahtomallaan tavalla kutsuen yhteyteensä missä, milloin ja miten tahansa kenet tahansa. On lukuisia esimerkkejä siitä tosiasiasta, että Jumalan puhuttelemiksi ovat tulleet historian kuluessa monet Raamatun ajan ja nykyisen ajan ihmiset, joilla ei ole ollut yhteyttä kirkkoon.
– Jumala siis toimii sekä kirkossa että kirkon ulkopuolella. Tällöinkin tie Jumalan luo on edelleen Jeesuksen kautta kuljettava tie. Näiden välillä ei ole ristiriitaa. Jumala on asettanut ja kutsunut tahtoaan toteuttamaan maailmanlaajan Kristuksen kirkon, joka eri puolilla maailmaa julistaa Jumalan rakkauden sanomaa ja palvelee Kristuksen esimerkin mukaisesti ihmisiä sanoin ja teoin. Tätä nimitetään myös kirkon lähetystyöksi.
Mitä yhteistä uutta hyvää juutalaisten rabbien ja yliopistoteologien vuonna 2000 julkaisema Dabru emet -asiakirja tuo kahden uskonnon suhteeseen?
– Yhdysvaltojen National Jewish Scholars Projectin laatima Dabru emet (Puhukaa totta! [Sakarja 8:16]) – kannanotto kristityistä ja kristinuskosta oli osoitettu muille juutalaisille laajaa keskustelua varten. Tarkastelen tässä vain vuoden 2000 tekstiä. Sitä myös kommentoivat vuonna 2005 Saksan evankeliset kirkot.
– Näiden asettama yhteinen Kirkko ja juutalaisuus -työryhmä näkee Dabru emet –julkilausumassa evankeliselle kirkolle merkittävän juutalaisen reaktion kristillisten kirkkojen vaivannäölle, joka saattaa niiden suhteen juutalaisuuteen uudelle teologiselle perustalle. Siinä pidetään kiinni kolmesta perusnäkemyksestä, jotka ovat: 1. Jumalan Israelia koskeva pysyvä valinta. 2. Kirkon pysyvä liitto Israelin kanssa. 3. Antisemitismin jokaisen muodon torjuminen.
– Vuoden 2000 Dabru emet -kannanoton kahdeksan juutalaista teesiä keskusteltavaksi yhteyksien parantamiseksi kristittyjen kanssa ovat: Teesi 1: Juutalaiset ja kristityt rukoilevat samaa Jumalaa. Teesi 2: Juutalaiset ja kristityt tukeutuvat yhden ja saman kirjan auktoriteettiin — Raamattuun (joka juutalaisilla on nimeltään Tanak ja kristityillä Vanha testamentti). Teesi 3: Kristityt voivat kunnioittaa juutalaisen kansan vaatimusta maahan. Teesi 4: Juutalaiset ja kristityt hyväksyvät Tooran moraaliset periaatteet. Teesi 5: Natsismi ei ollut kristillinen ilmiö. Teesi 6: Inhimillisesti arvioiden juutalaisten ja kristittyjen välillä olevaa ylitsepääsemätöntä eroa ei voida poistaa ennen kuin vasta sitten, kun Jumala lunastaa koko maailman, niin kuin Kirjoitus profetoi. Teesi 7: Uusi suhde juutalaisten ja kristittyjen välillä ei heikennä juutalaisuuden käytäntöjä. Teesi 8: Juutalaisten ja kristittyjen täytyy ponnistella yhdessä oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolesta.
– Dabru emet -julkilausuman lopussa ilmaistaan toivo siitä, että Jumala itse johtaa kaikki kansat aikojen lopulla kaikkeen totuuteen. Tähän toivoon on hyvä yhtyä. Siten – ja tähän Dabru emet rohkaisee ja kaikkiaan myös juutalais-kristillinen dialogi – juutalaiset ja kristityt voivat kulkea tien läpi historian. He voivat yhteisestä iloiten ja erilaisuutta kunnioittaen käydä kukin omassa uskonvarmuudessaan kohti totuuden lopullista Jumalan ilmoitusta. Keskustelu tästä ja sen jälkeen julkaistuista kannanotoista jatkuu.
Pitääkö kristittyjen tehdä edelleen lähetystyötä juutalaisten keskuudessa?
– Jeesus antoi jo ensimmäisille seuraajilleen tehtävän: Menkää Israelin kansan eksyneiden lampaiden luo ja julistakaa: ’Taivasten valtakunta on tullut lähelle.’ (Matt: 10:6-7). Yksinkertaisesti Jeesuksen antama kehotus on edelleen voimassa. Hän ei sitä perunut, eikä sitä voi perua kukaan muukaan.
– Voisi kysyä: Miksi lähetystyötä tehdään kaikkien ihmisten keskuudessa? Lähetystyö sisältää raamatullisen pelastavan ja toivoa antavan sanoman esilläpitoa sanoin ja teoin monissa yhteyksissä. Jumalan Sana ei palaa tyhjänä, kun sitä levitetään; se vaikuttaa ja synnyttää ihmisen uudesti. Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. (Rm. 10:17). Jumalan sanan julistaminen ihmisten Jumala-yhteyden syntymiseksi on välttämätöntä. Sitä tehtävää kutsutaan jokaista kristittyä toteuttamaan.
Mikä käsityksesi mukaan on Suomen kirkon kanta juutalaisten evankelioimiseen?
– Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kanta evankeliumin esillä pitämisestä juutalaisille sanoin ja teoin tulee esiin monissa dokumenteissa. Kirkolliskokouksen hyväksymän virsikirjan virsien sisällöissä puhutaan evankeliumista tarkoitettuna myös Israelille. Kirkkokäsikirjassa on rukous Jumalan omaisuuskansan Israelin puolesta.
– Kirkkomme on vuodesta 1977 osallistunut Euroopan luterilaisten kirkkojen Kirkko ja juutalaisuus -komission (LEKKJ) työskentelyyn syventäen tietämystään kirkko ja juutalaisuus –teemoihin, ja yhteyksiään Euroopan juutalaisuuteen. Esimerkiksi Oslossa vuonna 2007 LEKKJ:n teemana oli messiaaninen juutalaisuus. Olen itse monia vuosia osallistunut LEKKJ:n teologiseen työskentelyyn.
– Suomen kirkko on hyväksynyt vuonna 2000 valmistuneen Carta Oecumenia ja Ekumenian hyvät tavat sopimusasiakirjan, jossa hyväksytään yhteyden vahvistaminen juutalaisuuteen. Kirkkomme lausunnossa Leuenbergin kirkkoyhteisön asiakirjasta vuonna 2000 käy esiin näkemys, että kristillinen kirkko on syntynyt juutalaisuuden keskellä. Kristinuskon ja juutalaisuuden historiassa on hedelmällisen dialogin mutta myös tuhoisan vastakkainasettelun vaiheita. Lausunnossa halutaan edistää kristinuskon ja juutalaisuuden välistä vuoropuhelua.
– Lausunnon sisältämät otsikot, jotka kukin johtavat syvälliseen pohdintaan ovat: Lähtökohtana syyllisyys vai kristinuskon itsemäärittely. Raamatun tulkinta. Israel, kristillinen kirkko ja yksi kansa. Dialogi, missio ja todistus.
Dialogi, missio ja todistus juutalaisten ja kristittyjen välisissä yhteyksissä?
– Koska kirkolla on juurensa juutalaisuudessa, on näiden välillä erityissuhde, jota ei ole kirkon ja muiden uskontojen kanssa. Tästä seuraa, että dialogi, vuoropuhelu juutalaisten kanssa on samalla kirkolle sen omaan identiteettiin liittyvä asia.
– Tässä dialogissa, ja sama koskee myös dialogeja muiden uskontojen kannattajien kanssa, ei ole kysymys kirkon halusta harmonisoida muita uskontoja osaksi kristillistä uskoa. Kirkko pysyy kirkkona, jolla on hyväksytyt ajattomat tuntomerkit.
– Lähetystehtävästä käytetään toisinaan missio-sanan sijasta todistus-sanaa. Kirkon ei tule väheksyä omaa missiotaan tulkitsemalla Uuden testamentin kohtia tavalla, joka ei tee oikeutta niiden sanomalle. Kirkon todistuksen tulee toteuttaa uskottavaa raamatuntulkintaa. Paavalin eskatologiassa tulee esiin, että Jumalan ihmeen kautta koko Israel on pelastuva (Room. 11:25–27).
– Tähän sisältyy myös viittaus uuteen liittoon (Jer. 31:31–34). Kirkko uskoo olevansa tuon uuden liiton myötä Jumalan valitsema pelastuksen yhteisö, joka koostuu sekä Jeesukseen uskovista juutalaisista että häneen uskovista muista kansoista. Tähän pelastuksen yhteisöön kutsumiseksi kirkko toimii perustehtävänsä mukaisesti ja tekee lähetystyötä. Kirkko toteuttaa missionaarista ja missionaalista tehtäväänsä olemalla ketään erottelematta avoin kaikille.
Kuva: PhotoDisc
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
***
Lue myös:
Saksalaiskirkko lopettaa juutalaislähetyksen – näin asiaa kommentoi Lähetysseuran Rissanen
Matti Repo: Juutalaisten kansanmurha on pakottanut Saksan kirkot itsekritiikkiin
Professori: Unescon Jerusalem-päätös halventaa juutalaisia ja kristillisiä arvoja