Tamperelaisen Lasten katedraalin villi historia on täynnä öistä aherrusta, kommelluksia ja riemukkaita kokemuksia Raamatun kertomusten välittämisestä lapsille. Se tarjoaa myös kesätöitä nuorille muusikoille.
Parikymmentä vuotta sitten Tampereella syntyi ajatus lasten omasta kirkosta. Pastori Tarvo Laakso poikiensa kanssa ehdotti paikaksi Finlaysonin tehtaan entistä rukoushuonetta. Pieni kirkkorakennus oli nappivalinta Raamatun kulttuuriperinnön siirtämiseen.
Reilu viikko sitten maanantaina Tampereella Finlaysonin kirkolla juhlan keskipisteenä olivat sekä 20 vuotta täyttävä Lasten katedraali että eläkkeelle siirtyvä lapsityönohjaaja Raija-Liisa Vuorio, joka on vastannut lastenkirkon toiminnasta alusta lähtien.
Aamusta iltaan kestänyt juhlapäivä tarjosi kirkossa ja sen pihapiirissä kaikenikäisille monipuolista ohjelmaa. Vossikka-ajelullekin pääsi.
– Kirkon seinustoilta löytyy nukkealttareina Vanhan ja Uuden testamentin kertomuksia. Takaosassa on lapsille leikkialttari ja etuosassa kerronta-alttarit, Vuorio selvittää.
Lasten kirkon vuotuinen kävijämäärä on nykyisin yli 23 000 henkeä.
Lastenohjaajan mies lähti yöllä purkamaan pesukonetta rekvisiitaksi
Ensimmäistä kertaa kirkko varattiin lasten kirkkoa varten vuoden 1996 heinäkuulle.
– Jouduin yllättäen päättämään sekä kirkon että tapahtuman nimet. Lasten katedraali putkahti mieleeni korkeaa kirkkoa ajatellessani ja teemaksi keksin seitsemällä alttarilla seikkailevat Raamatun sankarit, Vuorio kertoo.
Ensimmäinen tapahtumapäivä lastenkirkossa oli sunnuntai. Lauantaina oli vietetty hautajaisia, joten tapahtuman valmistelu onnistui vasta illalla ja yöllä.
– Halusin vuoren, mistä tulee vettä, kun Mooses lyö kallioon. Apunani oli lastenohjaaja Eve Vornanen, ja hänen miehensä lähti yöllä purkamaan vanhaa pesukonetta, josta saatiin materiaali veden virtaamiseen. Silloin kadutti, että olin luvannut seitsemän alttaria, muistelee Vuorio.
Aamuyöstä hän lähti kotiin nukkumaan. Tapahtuma alkoi kello 12 ja väkeä odotti jo ovien ulkopuolella Vuorion tulessa takaisin. Hän sai itse toimia vahtimestarina, pappina ja kanttorina.
Kuukauden aikana vieraskirjaan kertyi monta toivetta jatkosta, koska aikuiset kokivat, että he eivät itse osaa kertoa lapsilleen Raamatun kertomuksia.
Poliisit ja pitsakuskit ihmettelivät
Myös lastenohjaajat Merja Kokko ja Aila Rantala ovat olleet tiimissä mukana alkumetreiltä asti.
Muutaman ensimmäisen vuoden työtiimi rakensi alttareita öisin, sillä työ ei ollut virallista varhaiskasvatusta. Enää sellainen ei olisi mahdollista.
– Tilasimme monesti pizzaa puolilta öin. Kuskit olivat ihmeissään tullessaan kirkon takaovelle ja poliisitkin kävivät katsomassa, miksi valot paloivat yöaikaan, Kokko ja Rantala nauravat.
Vastaavaa toimintaa ei ollut missään, joten rakennustekniikka opittiin yrityksen ja erehdyksen kautta. Ensin pitää miettiä sähköt ja piuhat sekä suunnitella takaosa, jonne ei ylety enää myöhemmin sörkkimään.
Taidokkaissa rakennelmissa on lukuisia yksityiskohtia, ja joskus jokin asia ei meinaa onnistua millään. Onnistumisten jälkeen Aila nostaa peukkunsa ylös ja kiitää yläkertaa.
Oppia rekvisiitantekoon on haettu ulkomailta saakka
Yhdessä on tehty lyijyjalkanuketkin, joita Vuorio nimittää raamatunkerrontanukeiksi. Lisenssin omistaa sveitsiläinen pariskunta Doris ja Primo Egli, joiden kurssittama Vuorio on saanut oikeudet nukkekurssien pitämiseen.
Eläinten, beduiinitelttojen ja rakennusten valmistamiseen tiimiläiset hakivat oppia Saksasta, Roomasta ja Israelista.
Muutamia vuosia rakennustiimiin kuuluneet Terhi Ruuskanen ja Riitta Sillanpää ovat opetelleet innolla haastavaa ja mielenkiintoista työtä konkareiden seurassa, jotka puolestaan iloitsevat uusien rakentajien tuoreista ideoista.
Sesonkiaikoja kesä, joulu ja pääsiäinen
Ensi alkuun Lasten katedraali oli auki kesän, kohta myös joulun ja pääsiäisen, jotka ovat sesongit nykyäänkin. Kiinnostuneita on tullut ulkomailta asti ja seurakuntien perheretket läheiseen Särkänniemen huvipuistoon alettiin pyhittää lastenkirkossa.
Toimintaa organisoiva Raija-Liisa Vuorio juoksi paikalle avaimen kanssa ja järjesteli jokaiseen kirkkohetkeen kirkkomuusikon, joista kukaan ei voinut olla paikalla koko päivää. Joulun aikaan Vuorio piti jopa 70 hartautta.
– Alussa kirkossa oli pultsareitakin nukkumassa jouluaattoyönä, mutta heistä ei ollut häiriötä. Eihän tallissakaan tuoksunut parfyymi! Laman jälkeen täällä istui jouluna useita miehiä, jotka olivat menettäneet työnsä, perheensä ja kotinsa. Se oli riipaisevaa. Joidenkin traditioihin kuuluu tulla jouluyönä tänne haudoilla käynnin jälkeen.
”Uskon pitää näkyä lasten kohtelussa”
Rakennus vihittiin kirkoksi vasta vuonna 2009 suuren remontin ja lisätilojen rakentamisen jälkeen.
Silloin aloitettiin tehtaan historiaa esittelevä perinne, syksyiset Elojuhlat historiallisine henkilöineen. Vuorio on esittänyt vuonna 1805 syntyneen mamselli Maria Charlotta Hydenin hahmoa. Tämä piti koulua tehtaassa työskenteleville lapsille ja käytti ajan tavoista poiketen lempeitä metodeita.
– Mamselli rakasti lapsia ja lähetystyötä. Hän sanoi, että uskon pitää näkyä lasten kohtelussa, Vuorio kertoo.
Lähetystyön tukeminen kuuluu myös Lasten katedraalin toimintaan.
Kesätyötä nuorille soittajille
Lasten katedraalissa päivystävät lastenohjaajat. Laulujen säestyksestä sekä taustamusiikista vastaavat nuoret soittajat, jotka saavat kesällä työpaikan kuukaudeksi ja kehittyvät samalla yhteissoitossa. Joistakin nuorista on tullut työntekijöitä kirkkoon. Yksi heistä on lastenohjaaja Susanna Ahonen.
– Tutustuin seurakunnan sanomaan täällä kesäsoittajana ja myöhemmin oppaana. Lasten virret herättelivät minut pohtimaan kristillisiä asioita. Sain tietoa ja taitoja, ja työntekijät sekä työyhteisön tavat tulivat tutuiksi, toteaa Ahonen.
Lasten katedraaliin tehdyillä retkillä myös päiväkotien lapset saavat myönteisiä kokemuksia uskosta. Monet lapset haluavat tulla uudelleen perheensä kanssa.
– Kasteen armo kuuluu kaikille ja siinä lapsi liittyy sukupolvien ketjuun. Kastealttari on täällä näkyvästi esillä. Näytän lapsille ehtoollisleivän ja he saavat polvistua alttarille. Kirkkohetket päättyvät Herran siunaukseen, Vuorio sanoo.
Erään lapsen riemullinen palaute oli ikimuistoinen:
– Kyllä oli mahtava meininki!
Lopussa kiitos seisoo
Työ Lasten katedraalissa on ollut Raija-Liisa Vuoriolle elämäntapa eikä kellon kanssa tekemistä. Hän aikoo hyödyntää lastenkirkossa saamiaan taitoja eläkepäivinääkin.
Toiminnasta vastaa jatkossa varhaiskasvatuksen ohjaaja Mari Sunell. Joitakin uudistuksia on jo tehty, ja ensi vuonna yhteistyöhön on tulossa mukaan moniammatillinen tiimi.
– Me työntekijät olemme vain välikappaleita, mutta hommasta ei tule mitään ilman paloa ja rakkautta lapsiin ja Raamattuun. Olen huomannut, että kaikki tässä työssä tarvittava tulee lahjana, Vuorio sanoo.
Saakoon työ Lasten katedraalissa jatkua vielä vuosikymmenten ajan Jumalan kunniaksi ja ihmisten iloksi!
Kuva: Merja Salonen.