Donald Trump on Yhdysvaltojen seuraava presidentti. Tämän itseasiassa kerroin jo noin kolme viikkoa sitten. Ks. kommenttikenttä.
Muistan katselleeni Markku Ruotsilan haastattelua noin kaksi vuotta sitten. Siinä Ruotsila sanoi, ettei Suomessa ymmärretä, miten suuri kannatus Trumpilla Yhdysvalloissa on. Markku Ruotsila on ainut merkittävä tutkija Suomessa, joka on selittänyt – ilman puolihysteeristä kauhistelua – miksi Trump on niin suosittu Yhdysvalloissa.
Voi olla, että Markku Ruotsilaa tullaan tulevaisuudessa Ylessäkin näkemään enemmän, kun pakko ottaa myös tosiasiat huomioon eikä vain toiveita.
Joku Atte Korhola (ympäristönmuutoksen professori!) on saanut sijaa täysin tuulesta temmatulla kirjallaan. Huomaamatta on jäänyt, että Ruotsila julkaisi jokin aika sitten lähes tuhannella lähdeviitteelle nootitetun vankan tutkimuksen ”Trumpin amerikka.”
Suomalaiselle medialle Trumpin valinta on jättimäinen katastrofi. Oikeastaan minkäänlaista objektiivista tietoa Yhdysvaltojen poliittisesta tilanteesta ei ole ollut saatavilla edes viime metreillä, jolloin sokeimmillekin alkoi olla selvää, kuka on USA:n seuraava presidentti.
Ylimielinen akateeminen eliitti ja media ovat niin Suomessa kuin Yhdysvalloissa ylenkatsoneet tavallisen suomalaisen (ja amerikkalaisen) ihmisen elämän haasteita.
Suomalaista mediaa olisi voinut luulla osaksi Harrisin kampanjaorganisaatiota. SDP sitä olikin. Neljäkymmentä demariaktiivia oli käännyttämässä amerikkalaisia Harrisin taakse. Jos tutkiva journalismi joskus ei nukkuisi, pitäisi kysyä:
Kuka maksoi?
Miltä muuten tuntuisi, että pienet punaiset, vihreät tai siniset miehet vieraista valtioista osallistuisivat Suomen eduskuntavaaleihin? Kävisivät ovi ovelta käännyttämässä äänestäjiä jonkin puolueen kannattajiksi. Outoa olisi.
Kun Suomessa hurrattiin Harrisin pieksäneen Trumpin näiden ainoassa vaaliväittelyssä, olin eri mieltä. Minusta Kamala Harris käyttäytyi kuin pahanilkinen koulukiusaaja.
————————
Mitä Donald Trumpin valinta presidentiksi merkitsee Suomelle?
Turvallisuuspoliittisesti ei paljoa mitään. Suomi näyttäytyy Atlantin taakse Euroopan mallioppilaana. Trump ei jätä Natoa ja Eurooppa tulee olemaan edelleen Yhdysvaltojen lähin liittolainen. Kunhan maksaa itse laskunsa.
Suomalaisten tulisi Ylenkatsomisen ja halveksunnan sijaan suhtautua tärkeimmän liittolaisemme vaalitulokseen siten, että se myös pysyy tärkeimpänä liittolaisena.
Talouspoliittisesti tilanne on mutkikkaampi. Viimeistään keväällä 2025 alkavat neuvottelut tullitariffeista. Mikäli ne epäonnistuvat, on se huonompi juttu Suomen viennille Yhdysvaltoihin.
Israelille Trumpin voitto lupaa pelkästää hyvää. Ukrainalle ei niinkään. Suomessa pilkattu ja vähätelty Saksan liittokanslerin Scholtzin mahdollinen ajatus Ukrainasta uutena ”suomena” näyttää yhä todennäköisemmältä.
Ei kokonaan paha juttu sekään verisiin vaihtoehtoihin verrattuna.
Euroopan innostus tukea taloudellisesti ja aseellisesti Ukrainaa laskee samalla kun Trump aloittanee jonkinlaiset ”rauhanneuvottelut” ensi talvena, jolloin sodan alusta tulee kuluneeksi kolme vuotta.
—————————-
Trumpin murskavoiton laajuutta lisää, että republikaaneille on tulossa värisuora. Puolue saanee enemmistön myös senaattiin ja edustajanhuoneeseen. Liberaalien painajainen lienee, että Trump ehtinee kaudellaan nimittää lisää erittäin konservatiivisia tuomareita Yhdysvalloissa hyvin vaikutusvaltaiseen Korkeimpaan oikeuteen.
Lähipäivien sääennuste. Laskussa: akateeminen woke, abortti, big state-sosiaalidemokratia, valtavirtamedia ja hyvesignalointi. Nousussa: X, Teemu ja Sirpa sekä työväenluokan machomiehet.
Vaalissa oli selkeästi vastakkain vasemmistoliberaali feministinen blokki ja oikeistokonservatiivinen machoblokki. Jälkimmäinen vei voiton.
Suomalaiselle medialla Trumpin voitto pitäisi olla vakavan itsetutkiskelun paikka. Viikkoja, kuukausia, jopa vuosia jaettiin – muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta – täysin virheellistä tietoa Yhdysvalloista ja sen poliittis-kulttuurisesta tilanteesta. Jos suomalaista mediaa oli uskominen Harrisin voitto piti olla itsestäänselvyys. Valeuutisointi vain paheni vaalien lähestyessä.
————————–
Ulkona ilma lämpenee eikä lähiviikkoina taida pakkasta olla kuin Lapissa. Siitä huolimatta kommentaattorien, myös kirkollisten, olisi nyt syytä etsiä jäitä hattuun.
Kun lukee muutoin järkevien ihmisten kommentteja, tuntuu että maailmanloppu, pimeys, tulvat ja heinäsirkat. Rasismi! Sovinismi! Fasismi! Natsismi! Hitler!!!?! Jotain ironiaa siinäkin, että kaikkein kauhistuneimmat liberaalikommentit löytyvät Elon Muskin X.stä!
Olisi hyvä muistaa, ettei Kamala Harris ollut jumala eikä Trump ole kokonaan kamala.
Trumpin voiton taustalla oli työväenluokkaisten ihmisten tuki. Sitäkin voi kysyä, mitä kertoo demokraattiehdokkaasta tai laajemminkin demokraattipuolueesta, että Trumpin kaltainen hahmo tulee jälleen ja pesee kaikki?
Selvää on, että Trump esikuntineen on tällä kertaa äärimmäisen hyvin valmistautunut tulevaan presidenttikauteen. Liikkeelle lähtö tulee olemaan nopea.
———————–
Edelleen kannattaa muistaa kolme pointtia:
a) USA ei Trumpin presidenttikaudella 2016-2020 hyökännyt minnekään. Sitä ei ollut ennen Trumpia tapahtunut 40 vuoteen
b) Trumpin presidenttikausi 2016 – 2020 oli kylmän sodan päättymisen jälkeen ainut ajanjakso, jolloin Venäjä ei käynyt yhdenkään naapurimaansa kimppuun.
c) Trumpin edellisellä presidenttikaudella USA:n talous oli tikissä.
————————-
Kovin comeback sitten Lasaruksen, sanoi Soini eikä aivan väärässä olekaan.
Kirjoitin kaiken edellisen siitäkin huolimatta, että olen miltei kokonaan täysin päinvastaisella kannalla talouspolitiikan suhteen kuin uusliberaalia kapitalismia pahimmillaan toteuttava Trump.
Kauhistelun sijaan olisi tärkeä ymmärtää, miksi joku Trumpin kaltainen hahmo vetoaa kymmeniin ja taas kymmeniin miljooniin amerikkalaisiin. Uskoisin, että kurkistus Yhdysvaltojen huippuyliopistojen kampuksille selittäisi osin asiaa.
Kaikki se, mihin viitataan termillä ”woke” on mennyt aikaa sitten yli peruukin tavallisilta arjen ihmisiltä. Uskonto on edelleen tärkeä osa elämää lukemattomille amerikkalaisille. Jeesuksen saa laulaa ääneen ilman pelkoa oikeusistuimesta.
Varmaan täällä meillä aliarvioitiin Trumpin tämänhetkinen voima Usa:ssa. Mutta itselleni tuli kyllä viime viikkoina nimenomaan suomalaisen median kautta melko pessimistinen käsitys Harrisin mahdollisuuksista, pikemmin näin paljon raportointia Trumpin moninaisesta kannattajakunnasta (tosin myönnettäköön, että seuraan aika kapeasti, lähinnä Hesaria).
Kiinnostaisi vielä kuulla lisäkommenttia tuosta Atte Korholan kirjasta. Olen suhtautunut siihen kiinnostuksella, mutta kirjoitit, että se on ”tuulesta temmattu”. Olen kyllä käsittänyt, että kirja on luonteeltaan pamflettimainen ja jossain määrin suuria amerikkalaisia kristittyjen joukkoja yhteen niputtava. Mutta missä määrin ”tuulesta temmattu”. Eli siis kannattaako lukea laisinkaan?
Terve Joonas! Aloitan vaikka Markku Ruotsilasta. Ruotsila on väitellyt Campbridgessa, ollut vierailevana tutkijana Oxfordissa, Stanfordissa, New Yorkin yliopistossa jne. Tutkinut vain hieman liioitellen Yhdysvaltojen poliittista ja uskonnollista historiaa ja nykypäivää viimeiset 30 vuotta joka päivä. Ruotsilan tutkimukset ovat tiukasti lähdeviitoitettuja ja niitä on hankala osoittaa vääriksi. Ruotsila on lisäksi tutkinut Yhdysvaltojen oikeiston ja uskonnollisen oikeiston ohella uskonnollista vasemmistoa samalla asiallisella tavalla.
Kun tietää Ruotsilan poliittiset näkemykset on vaikea lukea Ruotsilan tutkimuksia näkemättä niissä sympatiaa tiettyyn suuntaan. Onko kyse Ruotsilasta vai lukijan esiymmärryksestä, en tiedä. Ehkä molemmista.
Ruotsilan ongelma on ollut, että suomalainen media on vahvasti painottunut niin, ettei vähääkään ymmärrystä Trumpille sallita. Samaa vauhtia, kun Ruotsila on joutunut esim. Ylessä boikottiin, on Ruotsila itse julkisissa esiintymisissään eri somekanavilla asemoitunut yhä avoimemmin ja yhä enemmän Trumpia ja Yhdysvaltojen uskonnollista oikeistoa myötäileväksi, mikä psykologisesti ymmärrettävää. Tämä ei kuitenkaan ole mielestäni vaikuttanut Ruotsilan tutkimuksiin.
Atte Korholasta en osaa kovin paljoa sanoa. Olen somesta kuunnellut ja katsellut Korholan esiintymisiä uuden kirjansa tiimoilta. Ne ovat olleet varsin tunnepitoisia ja avoimesti kaikkea muuta kuin edes pyrkimyksiä minkäänlaiseen objektiivisuuteen. Jonkin verran olen Korhosta seurannut myös Twitterissä ja tuntuu, että Atte olisi seonnut lopullisesti Trumpin voitosta, tosin ei lainkaan ole ainoa laatuaan. Käsitykseni mukaan Korholan kirja paitsi poimii joidenkin dokumenttien tavoin ääriesimerkkejä Yhdysvaltojen kristillisestä oikeistosta, myös samalla tuntuu leimaavan kaiken oikeistokonservatiivisen evankelikaalisuuden ”äärioikeistoksi.”
Ehkä Korholan kirja kannattaa lukea, mutta suosittelisin rinnalle Ruotsilan kirjoja ”Sydänmaiden kapina (2018) ja Trumpin amerikka (2024). Vähän nolosti, valheellisesti ja lennokkaasti itse kirjoitin, että Korholan kirja tuulesta temmattu, vaikka itse en ole sitä lukenut.
Kannatan julkisuuteen tulleita Trumpin suunnitelmia Ukrainan ja Venäjän välisen sodan lopettamiseksi, mutta Trumpin talouspolitiikan suhteen olen miltei päinvastaista mieltä.
Kiitos, Kari-Matti, vastauksesta!
Varmaan on niinkin, että tämä aihe monen muun ohella herättää todella voimakkaita intohimoja puoleen ja toiseen. Voisin kuvitella, että jos Korhola on sukeltanut syvälle tuohon USA:n konservatiiviseen kristinuskoon ja sen poliittisuuteen ja on aiheesta erityisen kiinnostunut, niin tuloksena on intohimoista ja tunnepitoistakin käsittelyä. Viisasta olisi varmasti juuri tuo, mitä ehdotit, että lukisi aiheesta monelta kantilta ja etsisi sitä kautta jonkinlaista omaa käsitystä aiheesta. Saat anteeksi tuon heiton :D, (Olen joskus syyllistynyt vastaavanlaiseen..). Sen uskon, että eri medioissa, luotettavissa kotimaisissakin, voi olla riskinä lähteä vähän yksisilmäisesti tiettyjen painotusten vietäviksi.
Marko S: ”Antero S. Markku Ruotsilalla on toki omat mielipiteensä. Hänen tutkimuksiaan tulee kuitenkin arvioida historiantutkimuksen kriteerein. Ad hominem -tyyppinen argumentointi (”Ruotsila on väärässä, koska hän sympatisoi republikaaneja ja Trumpia ja siksi en myöskään lue hänen tekstejään”) ei siihen riitä.”
En minä Ruotsilaa Ruotsilan takia dissaa, vaan sen perusteella mitä olen hänen ajatuksiinsa tutustunut, ja se ei muistuta edes etäisesti objektiivista tutkimusta. Siksi Ruotsila on minulle pelkkä Trumpin fanipoika.
Antero S. Yllättävä näkemys. Johtuuko sitten valtiotieteilijän taustastani ja opintojeni painotuksista, mutta osaan kyllä mielestäni tehdä eron propagandan ja johonkin aatesuuntaan kallellaan olemisen, mutta kuitenkin asiallisen, tutkimuksen välillä. (Tentin aikanaan avoimesti sosialidemokratiaan sitoutuneen yhteiskuntatieteilijän soveltavan kirjan. Sen pointti oli, millä tavoin sosiaalidemokraattisten puolueiden, mukaan luettuna USA:n demokraattisen puolueen, tulisi muuttuvassa maailmassa uudistua, jotta ne säilyttäisivät kannattajakuntansa ja samalla olisivat uskollisia omille perinteisille ”ydinarvoilleen”). Myös teologia on usein sitoutunutta, mutta silti tiukan analyyttistä ja argumentoivaa.
En lainkaan yllättynyt vaalin tuloksesta. Joten suuria tunteista ei ole tullut. Yllättävää oli kuitenkin tajuta miten asiattomaan uutisointiin olemme niin turtuneet, että se menee meihin täydestä.
Voiko asiattomasti käyttäytyvästä miehestä uutisoida muulla tavalla?
Niinpä. sen seurauksena harva täällä osasi odottaa paluuta, joka on shokki useimmille. Teimme johtopäätöksiä vain käyttäytymisen perusteella. En muista kuulleeni mitään hyvää sanottavaa hänestä ja siitä mitä sai aikaan. Monet ovat peloissaan siitä mitä – ja mikä meitä odottaa. Tuskin asiat olisivat paremmin jos vaalissa olisi käynyt toisin.
Pidin Trumpin voittoa itsestään selvänä. Yhdysvaltojen demokraatteja vaivaa sama koulumestarimaisuus, mikä ominaista Suomen vasemmistolle. Trumpin voitto ei niinkään johtunut Trumpista vaan syvemmistä kulttuurispoliittisista pohjavirroista.
Olen itse talouspoliittisesti hyvin vasemmistolainen, mutta vaaliuurnilla voisin aivan hyvin äänestää perussuomalaisia, vaikka inhoan puolueen oikeistolaisuutta kaikessa siinä, mitä ennen pidettiin (ja faktisesti Orpo edelleen pitää) politiikan ydinasioina. Tarkoitan yhteiskunnan taloudellista vallanjakoa ja työmarkkinasuhteita.
Iso osa kansaa on väsynyt turvallisiin tiloihin, mikroaggressioihin, dei-koulutuksiin, tunnetaitoihin, lukemattomiin seksuaalisiin suuntauksiin ja sukupuoliin ja kaiken kulttuurisesti ”oman” kieltämiseen. Minulla nousee välittömästi paitsi verenpaine, myös emotionaalinen vastareaktio kun kuulen sanan ”syrjiminen.” Miksi hitossa Suomeen pitäisi esimerkiksi ottaa muslimeja, jos vastaavassa hädässä on meitä kulttuurisesti lähempänä olevia kristittyjä, joista keskimäärin vähemmän haittaa?
Trump on talouspoliittisesti tuhoisa Yhdysvaltojen köyhille, samoin kuin PS vastaavasti Kokoomuksen oikeassa kyljessä Suomessa. Silti moni äänestää perussuomalaisia tunnepohjalla, ja jopa omaa taloudellista etuaan vastaan, koska on niin lopen kyllästynyt woketukseen.
Trump lupasi Yhdysvalloille parempia aikoja vähän samoin kuin pietisteillä oli tapana elää parempien aikojen toivossa. Eivät amerikkalaiset halua maksaa itseään kipeäksi jonkin eurooppalaisen paikallissodan takia, itse asiassa eurooppalaisetkin alkavat olla siihen kyllästyneitä. Demokraatit Yhdysvalloissa lupasivat aseita ja rahaa Ukrainalle juuri sen verran, ettei se häviä, mutta ei myöskään voita. Trump lupasi tehdä rauhan, vaikka hauraankin. Olen melko vakuuttunut, että Trump sen myös tekee. Vielä toki meillä Suomessa riittää – kuten on aina riittänyt – aitosuomalaisia hakkapeliittoja ulko- ja turvallisuuspoliittisissa yläsfääreissä, joiden mielestä aina on oikea hetki tehdä kunnon isku Venäjälle, mutta jos historiasta mitään on opittavissa niin ehkä se, ettei mikään käänny niin nopeasti kuin nuttu.