Piispa Jolkkonen vie TV-katsojat Lutherin kotikonnuille

Lokakuun viimeisenä päivänä tulee kuluneeksi 500 vuotta siitä, kun Martti Luther julkaisi 95 aneteesiään ja luterilainen reformaatio Wittenbergin Linnankirkon ovelta alkoi. Mutta naulasiko Luther koskaan näitä teesejä?

Näihin ja moniin muihin Martti Lutheria ja reformaatiota koskeviin kysymyksiin etsitään vastauksia uudessa TV-dokumentissa Martti Luther – reformaattorin tarina. Ohjelmassa liikutaan Saksassa autenttisissa Martti Lutherin maisemissa. Ohjelman kertojana ja oppaana toimii Kuopion piispa Jari Jolkkonen.

Luterilaiset ovat pitäneet Lutheria uskonpuhdistajana, joka sytytti evankeliumin kirkkaan valon keskiajan kirkon pimeyteen. Katolilaiset ovat puolestaan pitäneet häntä harhaoppisena kirkonhajottajana. Paavi Leo X:n Lutherille langettama harhaoppituomio on yhä voimassa.

Miten ujosta oikeustieteen opiskelijasta tuli uhmakas kirkkokriitikko?

Mutta tiedämmekö, kuka oli Martti Luther ja mikä oli hänen sanomansa? Miten ujosta oikeustieteen opiskelijasta kasvoi katolisen kirkon uhmakas kriitikko ja uuden Euroopan arkkitehti? Omistautuminen omalle asialle johti Lutherin moniin konflikteihin ja kärsimyksiin, mutta myös luostarista perheenisäksi.

Jari Jolkkonen on tehnyt väitöskirjansa Martti Lutherin ajattelusta ja julkaissut useita artikkeleita reformaatiosta. Dokumentissa Jolkkonen kertoo reformaation historiallisilla paikoilla osittain tuntemattomaksi jäänyttä Lutherin tarinaa. Hän tapaa johtavia Luther-tutkijoita ja etsii tutkimuksen valossa Lutherin ajattelun ja toiminnan avaimia.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta saa kiittää reformaatiota olemassaolostaan, mutta täällä usein harmaaksi ja ankeaksi raatamiseksi koettu luterilaisuus ei tainnutkaan olla Lutherin pyrkimyksenä.

Idea dokumentista syntyi tieteellisen kongressin myötä

Jari Jolkkonen kertoo nyt esitettävän televisiodokumentin idean syntyneen melko lailla sattumalta.

Hänen tarkoituksensa oli osallistua Wittenbergissä elokuussa 2017 järjestettyyn kansainväliseen Luther-tutkijoiden kongressiin.

– Viiden vuoden välein pidettävää kongressia voi pitää Luther-tutkijoiden olympiakisoina, se kun kokoaa tutkijoista parhaimmat. Keväällä syntyi ajatus, että hei, Wittenberg kerää viikoksi parhaimmat Luther-tutkijat, nyt ei puutu kuin ohjaaja ja kamera! Jolkkonen muistaa.

Televisio-ohjelman tekeminen on kuitenkin oma taiteenlajinsa. Jolkkonen toteaa, että dokumentin tekemiseen hänellä ei ole mitään koulutusta eikä osaamista.

– Dokumentista ei olisi tullut mitään ilman Satu Väätäisen innostumista ja ammattitaitoa. Pienellä tiimillä ja budjetilla tämä tehtiin. Mutta myönnän, että dokumentin tekeminen paikan päällä oli vahva kokemus. Se antoi virtaa myös virkatyöhön, Jolkkonen sanoo.

Lutherin raamatunkäännös oli kielellisesti häikäisevä

Ylipäätään historialliset tapahtumat muuttuvat niiden tapahtumapaikoilla konkreettisiksi ja avautuvat uudella tavalla. Yksi esimerkki voisi Jolkkosen mukaan olla Lutherin raamatunkäännös.

– Sitä on pidetty häikäisevänä suorituksena myös kielellisesti. Linnankirkon vieressä Fredrik Viisaan hovissa kirjoitettiin ylätyylistä ja koukeroista virastosaksaa. Luther sanoi, että pitää ”katsoa kansan suuhun” ja niinpä hän kuunteli Wittenbergin torilla, miten kauppias myy makkaraa, ihmiset ostavat leipää ja lapset leikkivät.

Luther ei valinnut vain toista kielilajia, vaan yhdisti käännökseensä nämä todellisuudet ja kielet, jotka olivat fyysisesti vain 400 metrin päässä, mutta joiden välillä oli ammottava kuilu.

– Edes Luther itse ei tavannut koskaan vaaliruhtinasta, vaikka he olivat liittolaisia ja asuivat saman kadun varrella. Torin kulmalla taas oli Granachin kirjapaino, joka kykeni suoltamaan Lutherin käännökset ja muut teokset nopeasti maailmalle. Tuolloin moni asia yksinkertaisesti loksahti paikalleen, Jolkkonen sanoo.

Moderni Luther-tutkimus on nuori tieteenhaara

Martti Luther on toki tunnettu hahmo, mutta hänen tuotannossaan ja ajattelussaan on Jolkkosen mukaan silti edelleen paljon tutkimuksen arvoista.

– Moderni Luther-tutkimus on lopulta aika uusi ilmiö, sillä hänen teostensa tieteellisiä laitoksia alettiin julkaista vasta 1800-luvun lopussa. Luther oli myös äärimmäisen moniulotteinen ja tuottelias. Näistä syistä ammennettavaa löytyy yhä.

1900-luvulla Luther-tutkimusta vaivasi Jolkkosen arvion mukaan jonkin verran myöhäisempi protestanttien ja katolilaisten välinen vastakkainasettelu. Protestantit olivat taipuvaisia pitämään Lutheria uskonsankarina, joka toi valon keskiajan katoliseen pimeyteen. Katolilaisille Luther oli taas usein hengellinen individualisti ja harhaoppinen kirkon hajottaja. Molemmissa on vaarana, että Lutheria luetaan modernien silmälasien läpi.

– Kansainvälisessä Luther-kongressissa Wittenbergissä kiinnitettiin huomiota Lutherin hengellisiin ja teologisiin juuriin. Hän ammensi augustinolaisesta teologiasta ja keskiajan mystiikan perinnöstä ehkä enemmän kuin olemme ymmärtäneet, Jolkkonen tähdentää.

Monet reformaation korostukset syntyivät luostarissa

Tämä näkökulma pyritään tuomaan esille myös nyt esitettävässä dokumentissa. Esimerkiksi luostarielämä antoi Lutherille ja koko reformaatiolle monia ratkaisevia impulsseja.

– Augustinolaisluostarissa Luther antoi lupauksen lukea säännöllisesti Raamattua. Hän perehtyi kirkkoisä Augustinukseen (354–430), joka tunnetaan juuri armon opettajana. Luostarissa hän osallistui päivittäin seitsemään rukoushetkeen, joissa laulettiin Psalmien kirja läpi viikossa. Kokeilepa samaa! Jolkkonen haastaa.

Johtopäätös on Jolkkosen mielestä selvä: monet reformaation korostukset, kuten rakkaus Raamattuun, vanhurskauttamisoppiin, psalmeihin ja kirkkomusiikkiin syttyivät jo luostarissa.

– Luther piti myöhemmin luentosarjoja juuri Psalmeista ja toisaalta vanhurskauttamiseen keskittyvistä Roomalais- ja Galatalaiskirjeistä, Jari Jolkkonen sanoo.

Ohjelman kuvaukset Saksassa monen eri luvan takana

Dokumentin ohjannut Satu Väätäinen on Siilinjärven seurakunnan kappalainen ja entinen Kirkon tiedotuskeskuksen TV-toimittaja ja -ohjaaja. Hän kertoo, että nyt nähtävä Luther-dokumentti tehtiin todella nopealla aikataululla.

– Tämä johtuu siitä, että vasta toukokuun puolivälin jälkeen alkoi vaikuttaa siltä, että tekeminen on ylipäänsä mahdollista. Sen jälkeen selvisi, että joka ainoaan paikkaan, jopa kirkkoihin ja kadulle Saksassa tarvitaan kirjallinen kuvauslupa, joka haetaan aina eri instansseista ja on maksullinen, Väätäinen muistelee.

Hän kertoo tehneensä kaiken dokumentin tekemiseen liittyvän ennakkovalmistelun oman seurakuntatyönsä ohessa ja lähteneensä lentokentälle ja Saksaan suoraan rippikululeirinsä konfirmaatiosta.

– Tästä hektisestä taustasta ja Saksan ihanista helteistä johtuen itse tekeminen tuntui merkillisellä tavalla vapauttavalta ja todella innostavalta, Väätäinen sanoo.

Reformaation ”pyhät” paikat olivat hänen mielestään historiallisesti kiinnostavia, mutta muita väristyksiä ne eivät aiheuttaneet.

– Päivät olivat todella pitkiä, kun kuuden kuvauspäivän aikana kokosimme 12 tunnin materiaalin. Vasta nyt, kun dokumentti on valmis, olen alkanut pitää kuvausten onnistumista aikamoisena saavutuksena – ja Jumalan armona.

”Kusiaisen valtuuksilla” on vaikea arvioida reformaation merkkivuotta

Luther-dokumentti on luonnollisesti osa reformaation merkkivuotena syntynyttä uutta kulttuurituotantoa. Väätäinen ei haluaisi arvioida sitä, miten merkkivuoden vietto on Suomessa sujunut, mutta suostuu toimittajan pyyntöön.

– Oma perspektiivini on nykyään paikallisperspektiivi ja ruohonjuuritason eläjän näkökulma ”kusiaisen valtuuksilla,” joten en voi sanoa koko Suomesta oikein mitään.

Hän arvioi, että paikallisseurakunnissa on varmasti paljon siteerattu saarnoissa Lutheria, on puhuttu reformaatiosta ainakin ja varsinkin vain käsitteenä, ja kerätty teesejä.

– Vähän sellainen tuntuma minulla on, että kovin syvälle ei ole kuitenkaan päästy, kun esimerkiksi uusissa teeseissä kuin uutena idea luki: kirkko lähemmäksi kansaa! Väätäinen pohdiskelee.

Kokonaiskirkon merkkivuoden viettoon ollut hänen mielestään vähän samanlaista ja jopa elitististä.

– Siitä syystä olen ylpeä ja iloitsen todella tästä Jolkkosen käsikirjoittamasta dokumentista, joka ymmärrettävällä tavalla avaa uusinta Luther-tutkimusta, Lutherin persoonaa ja reformaation ekumeenista luonnetta. Siis sitä, mistä reformaatiossa oikeasti oli kysymys. Se on jäänyt merkkivuoden viettämisessä taka-alalle, Väätäinen sanoo.

Dokumentin tekemisessä piispalla ja ohjaajalla oli Väätäisen mukaan kaikessa yhteistyön innostuksessakin selkeä työnjako.

– Piispa Jolkkonen vastasi substanssista. Hän on aivan armoitettu kertoja ruudussa ja todella perillä Lutherista. Hänen ekumeenisiin ja kotimaisiin tutkijakontakteihinsa perustuivat myös kaikki dokumentin haastattelut.

– Minä puolestani vastasin dokumentin toivottavasti seurattavaksi televisio-ohjelmaksi tekemisestä. Minun pyrkimykseni dokumentissa mahtuivat ja sisältyivät tähän yritykseen, Satu Väätäinen kertoo.

Martti Luther – reformaattorin tarina esitetään Yle TV1:ssä
 sunnuntaina 22. lokakuuta 
kello 10. Käsikirjoituksen on tehnyt Jari Jolkkonen, kuvaus ja äänitys Kalevi Pitkäkangas, tv-ohjaus Satu Väätäinen, tuotanto Luterilaisen Kulttuurin Säätiö.

Kuva: Kalevi Pitkäkangas

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.

Edellinen artikkeliTutkija: Kirkon oppi voi muuttua mutta dogmi ei – ja dogmeja on lopulta melko vähän
Seuraava artikkeliUusi dokumentti Lutherista liikkuu reformaattorin synnyinmaalla – kertojana piispa Jolkkonen