Helatorstaina Keuruulla saarnaa Kirsi-Klaudia Kankaan tekemä Luther-nukke. Lutherin sitkeys teki vaikutuksen helluntailaiseen nukketeatterikonkariin.
Oikeastaan siitä piti tulla Goljat. Nuken ranka lojui kaapinnurkassa pari vuotta käyttämättömänä.
– Minulla oli siis luurankoja kaapissa, keuruulainen teatteritaiteilija ja toimittaja Kirsi-Klaudia Kangas nauraa.
Sitten tuli työryhmä, johon Kangas päätyi vahingossa. Porukalla mietittiin reformaation teemavuotta. Kangas heitti, että hän voisi tehdä Luther-nuken, kaapissa olisi jo osittain valmista materiaalia. Nyt 110-senttinen nukke-Luther on päässyt jo paikallislehden kansikuvapojaksi ja helatorstaina odottaa saarnavuoro Keuruun luterilaisessa kirkossa. Nukke onkin nykyisin Keuruun luterilaisen seurakunnan omaisuutta.
Nuken välittämänä sanoma menee perille
Kirsi-Klaudia Kankaalla on takanaan yli kolmekymmentä yhteistä vuotta nukketeatterin kanssa. Hän on kiertänyt kuplavolkkarilla Suomea ja Pohjois-Norjaa nuket takakontissa, esiintynyt mitä erilaisimpien yleisöjen edessä.
– Sanoman saa nuken kautta paljon paremmin perille. Nukke vangitsee huomion ja toimii kaikille, vauvasta vaariin, Kangas sanoo.
– Nukke on turvallinen. Kun nuken suusta tulee totuus, siinä ei ole henkilökohtaista ulottuvuutta. Unohdan kahden lauseen jälkeen itseni. Menen nuken sisälle, ja lopulta on vain nukke.
Martin Luther on suurin Kirsi-Klaudia Kankaan valmistamista nukeista. Sen on pienen lapsen mittainen, 110-senttinen – ja hämmentävänkin elävän näköinen. Eloisuus syntyy tarkasta anatomiasta.
Kangas on rakentanut nukkensa alusta lähtien itse. Luther on niin kutsuttu niskatappinukke: sen niskassa ja käsissä on tapit, joista nukkea liikutetaan. Tapeista aloitetaan nuken rakentaminen.
Luuston Kangas kokosi syömäpuikoista, jänteet kangassuikaleista. Pää täytyi suunnitella huolella.
– Sillä on silmämunat ja kaikki, Kangas kertoo.
Lihakset muovautuivat kangastyynyistä. Nukella on jopa polvilumpiot. Kun luusto ja lihaksisto olivat kasassa, Kangas sujautti kaverin vielä isoon sukkamaiseen tukipukuun. Lopuksi hän maalasi ihonvärin ja silmät ja ompeli hiukset päähän.
Ortodoksipariskunta lahjoitti Luther-nukelle sulkakynän
Kaikkein tyypillisin Luther-nuken tekijä Kirsi-Klaudia Kangas ei ole. Hän kuuluu Haapamäen helluntaiseurakuntaan, puoliso työskentelee helluntaipastorina.
Kankaan elämässä on kuitenkin jatkuvasti kaikenlaisia ekumeenisia virityksiä. Nukketeatterin ohella hän on tehnyt dokumentteja, joista viimeisin, Lampukka, kertoo ortodoksipariskunnasta. Samainen pariskunta lahjoitti Lutherille sulkakynän, joilla sopii kirjoitella teesejä.
Nukenteon aikana Kangas syventyi Lutherin elämään, ajatteluun ja teologiaan.
– Jouduin nukkea tehdessäni keskustelemaan paljon Lutherin kanssa. Hän käytti joskus räävintöntäkin kieltä.
Erityisen kipeältä tuntui Lutherin suhde juutalaisiin. Mutta oli reformaattorissa ihailtaviakin puolia.
– Minuun teki vaikutuksen Lutherin sitkeys, se jopa hirvitti. Hän pysyi järkähtämättömästi asiassaan olematta silti liian tiukkapipoinen, Kangas pohtii.
”Meidän välillemme syntyi kohtelias ystävyys”
Nukkea tehdessään Kirsi-Klaudia Kangas ajatteli usein sanoja: on parempi sytyttää kynttilä kuin kirota pimeyttä.
– Luther tuskin tajusi, mitä teki, että syntyisi uusi kirkko. Hän sytytti vain kynttilän siihen pimeyteen, jonka näki, ja siitä syntyikin iso valo, Kangas sanoo.
– Lopulta minussa heräsi armollisuus Lutheria kohtaan. Hän oli monipuolinen persoona, joka sai paljon aikaan. Arvostan Lutheria, vaikka hän ei aina osunutkaan maaliin. Meidän välillemme syntyi kohtelias ystävyys.
Luterilaisuuskin alkoi näyttäytyä yhä kirkkaammassa valossa.
– Olen oppinut arvostamaan sitä, miten paljon hyvää luterilainen kirkko on tässäkin yhteiskunnassa tehnyt.
Uusi helluntailaisuus vie raikkaille poluille
Uskon uudistajaa esittävän nuken oli hyvä syntyä juuri Kirsi-Klaudia Kankaan käsissä, sillä hän ajattelee itsekin olevansa uudistushakuinen ihminen. Tietynlaista uudistumista hän odottaa myös omalta helluntaikirkoltaan.
– Kaipaisin jonkinlaista helluntailaisista liturgioista vapautumista. Vaikka meillä ei ole liturgisia ohjeita, kokoukset menevät yleensä samalla kaavalla, Kangas sanoo.
– Kun kirkkokunta vakioituu ja rekisteröityy, se vähitellen jäykistyy.
Toisinkin voi käydä. Esimerkiksi Kangas nostaa Keuruun helluntaiseurakunnan, jossa on tehty suuria muutoksia jumalanpalveluselämään. Nuoret aikuiset ovat aktivoituneet ottamaan paikkansa seurakunnassa.
– Seurakuntien sisällä on uudistuspainetta. Helluntailaisuuden sisällä on tavallaan uusi helluntailaisuus, liike, joka vie raikkaammille poluille.
Kuva: Kirsi-Klaudia Kangas
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
***