Aikuinen ei tarvitse tutkintoja tai hienoja kursseja ollakseen hyvä mediakasvattaja, vakuuttavat Liisa Kilpiäinen ja Rauna Rahja Mannerheimin Lastensuojeluliitosta (MLL).
He puhuivat viime viikolla Kirkon kasvatuksen päivillä siitä, miten lapsille ja nuorille voi opettaa empaattisia mediataitoja. He painottivat, että diginatiivikin tarvitsee suojaa sekä tukea eettiseen toimintaan mediassa. Toisaalta nuorille on annettava tilaa ja oikeus treenata omaa mediatekemistä.
Digitaalisuus läpäisee nykyään jo pienten lasten kaikkea elämää. Yhä useammat lelut ovat teknisesti yhteydessä virtuaalimaailmaan. Kännykkäpelit ja YouTube-videot ovat osa monen taaperonkin arkea. Media muotoilee yhä vahvemmin lasten sosiaalisia ja kulttuurisia suhteita, maailmankuvaa ja minäkuvaa. Aikuisten antama esimerkki medioiden käytössä on merkityksellistä.
Empatiaa voidaan vahvistaa ja viedä uusiin ympäristöihin
Puhuessaan empatiasta Rauni Rahja viittasi aivotutkija Katri Saarikiven ajatuksiin. Empatia on kokoelma monimutkaisia taitoja ja sisäsyntyistä kykyä. Niitä voidaan vahvistaa ja viedä uusiin ympäristöihin.
Myös netissä empatia on valinta tehdä hyvää ja halua ymmärtää muita. Se on pysähtymistä, toisen asemaan asettumista ja myötätuntoa. Se on itsensä ja toisen kunnioittamista, rajojen tunnistamista ja niiden vetämistä. Se on eettistä ilmaisua ja digikohtaamisen taitoa.
Mielikuvitus on tärkeä osa empatiaa. Sen merkitys korostuu nettivuorovaikutuksessa, jossa toisen ilmeitä ja eleitä ei useinkaan pääse näkemään. Tunnetieto ei välity ilman empaattista mielikuvitusta.
Empatian esteitä ovat esimerkiksi kilpailu, tiukat roolit ja hierarkiat.
– Lopulta empaattiset mediataidot ovat ihmisenä olemisen ja ihmisenä kasvamisen taitoja, Rahja summasi.
Kahdella ohjeella pääsee jo pitkälle: 1. Asetu viestin vastaanottajan asemaan ja mieti, miltä viesti hänestä tuntisi. 2. Harjoittele hidasta mielipiteen muodostamista, koska nopeassa nettimaailmassa maltti on valttia.
Mediakritiikkiä, turvataitoja, neuvottelua, vastuullisuutta – ja lupa epäonnistua
Mediakasvatus on tavoitteellista vuorovaikutusta, jossa kasvattaja, kasvatettava ja mediakulttuuri ovat elävässä yhteydessä alati muuttuvalla kentällä. Tavoitteena on antaa lapsille ja nuorille valmiuksia ymmärtää ja tulkita mediaa sekä kannustaa heitä vastuulliseen median käyttöön. Tärkeitä teemoja mediakasvatuksessa ovat myös turvataidot sekä arjen, ajan ja stressin hallinta.
Olennaista on pohtia yhdessä lasten ja nuorten kanssa, miten medioissa voisi toimia kunnioittaen kaikkia, ympäristön hyvinvointia edistäen ja mediakriittisesti. Mitään mediaa ei pidä demonisoida, mutta lapsen on ymmärrettävä, että hänellä on oikeus suojaan ja omaan tilaan myös mediamaailmassa.
Rauni Rahja referoi nuorten pelaamisen ja pelikasvatuksen tutkijan Mikko Meriläisen ajatusta siitä, että puhe mediasta on neuvottelua. Se on neuvottelua nuoruudesta ja aikuisuudesta, itsenäisyydestä ja vallasta, julkisuudesta ja yksityisyydestä. Se on myös neuvottelua arvoista ja soveliaisuudesta, asenteista ja tunteista sekä yhteiskunnallisista kysymyksistä ja yhteisöistä.
Lapsen ja nuoren näkökulmasta mediakeskustelut ovat keskustelua hänen sosiaalisesta elämästään, kaverisuhteista, toiveista ja peloista sekä hyväksytyksi tulemisen kaipauksesta.
– Monesti törmää vieläkin aikuisten puheeseen, jossa ”se nuori on taas siellä somessa puhumassa tyhjänpäiväisyyksiä”. Tämä ei ole totta, Rahja painottaa.
Hänen mukaansa some mahdollistaa myös syvän ajatustenvaihdon, johon nuoren kanssa ei kenties kasvokkain koskaan päästäisi. Ja työtäkin voidaan tehdä nykyisin somen välityksellä.
– Lasten ja nuorten on tärkeää kuulla, että ihminen saa mokata ja epäonnistua, myös median käytössään. Se on normaalia. Sitten ongelmat vaan käydään läpi ja jatketaan puhtaalta pöydältä, hiukan jotakin oppineena, Rahja sanoo.
Rohkea vallansiirto nuorille kannatti MLL:ssä
Liisa Kilpiäinen kertoi MLL:n rohkeasta päätöksestä antaa Nuortennetti ja somekanavat nuorten käyttöön ja valtaan. Vaikka aikuisista tuntui hurjalta, homma alkoi toimia paremmin kuin hyvin. Nuoret tuottavat parissa tunnissa sisältöjä, joiden pohtimiseen aikuisilla menisi viikko. MLL:n somekanavien suosio lähti räjähtävään kasvuun.
– Homma lähti hyvällä tavalla käsistä. Nuorten toimittajien ryhmä on toteuttanut huikeita teemapäiviä ja live-lähetyksiä, viritelleet yhteiskunnallista keskustelua ja ratkoneet itse myös eteen tulleita ongelmia. Viime kädessä vastuu on tietenkin aikuisilla, mutta ei meidän paljon ole tarvinnut asioihin puuttua, Kilpiäinen sanoi.
Nuorten kanssa sovittiin tietyistä eettisistä ohjeista ja turvasäännöistä. Somekavanat nukkuvat yöllä kello 22-07. Silloin ei päivitetä eikä keskustella. Omaa koko nimeä ei kerrota. Nuoret tietävät, kenen aikuisen puoleen voivat aina kääntyä ongelmiin törmätessään.
Toimisiko tämä myös seurakuntanuorten somekanavissa?
Kuva: Emilia Karhu
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.