Seurakunnissa tarvitaan tilaa uusille, raikkaille tuulille. Raamatun sana tulee tuoda ihmisille sellaisessa muodossa, että se on ymmärrettävää ja käytännönläheistä. Tätä mieltä on Äänekosken seurakunnan kirkkovaltuustossa ja -neuvostossa ensimmäistä kauttaan vaikuttava Tiina Liimatainen, 51.
Hän lähti seurakunnan hallintoon puhtaasti kristittynä, vaikka on ollut vuosia sitten mukana myös kunnallispolitiikassa.
– Usko on oman elämäni kivijalka, ja seurakunta toinen kotini, päivätyökseen Äänekosken kaupungin erityisryhmien liikunnanohjaajana työskentelevä Liimatainen kertoo.
Seurakunnan päätöksenteossa jahkataan
Kirkkovaltuuston ja -neuvoston kokoukset ovat olleet Liimataisen mukaan mielenkiintoisia ja ajatuksia avartavia, mutta myös jäykähköjä ja liian pitkiä.
– Ne kysyvät pitkää pinnaa ja hyviä istumalihaksia, hän naurahtaa.
Liimatainen tottui kuntapuolella soljuvampaan asioiden käsittelyyn. Asiat esiteltiin ripeästi, mahdolliset eriävät mielipiteet kuultiin, ja sen jälkeen edettiin reippaasti äänestykseen.
– Seurakunnassa asioita jahkataan ja perustellaan moneen kertaan. Uskon ja toivon, että etenemme pikku hiljaa sujuvampaan käytäntöön.
Äänekosken seurakuntaan kuuluu noin 14 900 jäsentä ja neljä aluetta: Äänekosken ja Suolahden kirkkopiirit sekä Sumiaisten ja Konginkankaan kappeliseurakunnat.
– Laaja alue tuo seurakuntatyöhön omat haasteensa, sillä eri alueilla on erilaiset toimintakulttuurit. Itse kuulun pieneen Konginkankaan kappeliseurakuntaan, jossa lähes kaikki tuntevat toisensa.
”Jos äänestät näin, eroamme kirkosta”
Kun rahaa on vähän, seurakunnan hallinnossa joutuu tekemään välillä myös hankalia ja tunteita nostattavia päätöksiä. Näistä esimerkkeinä Tiina Liimatainen mainitsee henkilökunnan vähentämiseen tai virkojen yhdistämiseen liittyvät päätökset.
– Jotkut seurakuntalaisista ovat jopa tulleet sanomaan, että jos tällaisten asioiden puolesta äänestät, niin eroamme kirkosta. Tällaisiin uhkauksiin olen vastannut, että tieten tahtoen en halua ketään loukata. Kun on pakko säästää, niin ikäviäkin päätöksiä on tehtävä.
Tiina Liimataisen mielestä tiukkoina aikoina olisi järkevintä nipistää jonkin verran kaikesta toiminnasta. Silloin kaikki osallistuisivat tasapuolisesti talkoisiin.
– On etsittävä uusia tapoja tehdä ja toimia. Tehtäviä tulee jakaa ja yhdistellä uudella tavalla, ja myös eri organisaatiot voisivat tehdä enemmän yhteistyötä.
Myös vapaaehtoisten rooli korostuu entisestään taloudellisesti tiukkoina aikoina.
– Heistä täytyy muistaa pitää hyvää huolta esimerkiksi koulutuksella ja työnohjauksella.
Seurakunta tuki miehen sairastaessa ja kuoleman jälkeen
Tiina Liimatainen on kokenut omassa elämässään, että seurakunnan työtekijät ovat lähellä silloin, kun ihminen tarvitsee apua ja tukea. He osaavat kuunnella, ja tuoda turvaa ja lohdutusta.
– Mieheni kuoli syöpään 12 vuotta sitten. En tiedä, kuinka olisin selvinnyt, jos minulla ei siinä tilanteessa olisi ollut uskoa ja yhteyttä seurakuntaan.
– Seurakunnasta sain aina jonkun ihmisen kiinni. Meillä kävi seurakunnan työntekijöitä myös kotona, sekä mieheni sairauden aikana että hänen kuolemansa jälkeen.
Liimataisen oli luontevaa ottaa yhteyttä seurakuntaan, koska hän oli työnsä puolesta tehnyt sen kanssa yhteistyötä. Näin moni työntekijöistä oli tullut jo aiemmin tutuksi.
– Osalla ihmisistä on korkea kynnys soittaa seurakuntaan tai mennä siellä käymään. Siksi on tärkeää, että työntekijät jalkautuvat kentälle ja ihmisten luo, aivan kuten meidän seurakunnassamme jo paljon tehdäänkin.
– Ihmisillä on tänä päivänä paljon hätää, eikä kukaan voi tietää, milloin on itse avun tarpeessa.
”Jokainen tarvitsee hengellisyyttä”
Liimatainen peräänkuuluttaa ihmisläheisempiä jumalanpalveluksia. Niillä saadaan väkeä enemmän kirkkoon.
– Jumalan sanaa pitää puhua kansantajuisesti, kuitenkaan Raamatun asiasisältöä muuttamatta. Siten, että tavallinen ihminen voi soveltaa sitä omassa arkielämässään. Hengellisyyttä tarvitsee meistä jokainen, vaikka sitä ei aina itse tiedostaisikaan.
Tiina Liimatainen haastaa jokaista pohtimaan rehellisesti omaa suhdettaan kirkkoon. Asiaa voisi hänen mielestään katsoa vähän laajemminkin kuin pelkästään saatavien palveluiden kautta.
– Jokaisen olisi välillä hyvä miettiä, miksi on tai ei ole kirkon jäsen. Se on hienoa, että kirkosta ei tänä päivänä pelkästään erota. Siihen myös liitytään.
Kuva: Tiina Liimataisen kotialbumi
Ilmoita asiavirheestä