Naisteologit ry on pettynyt Suomen ev.lut. kirkon piispainkokouksen päätökseen hyväksyä Kansanlähetyksen ja Sleyn jatkaminen kirkon virallisina lähetysjärjestöinä sopimusrikkomuksista huolimatta. Näemme päätöksen jatkona kirkolliselle tavalle normalisoida ja kaunistella syrjintää ja puhua tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta mielipideasioina.
Piispainkokous käsitteli kokouksessaan 3.-4.9.2024 Sleyn ja Kansanlähetyksen antamia selvityksiä liittyen 2023 tapahtuneisiin sopimusrikkomuksiin. Taustalla on Inkerin kirkossa Venäjällä tapahtuneet pappisvihkimykset. Inkerin kirkossa, joka ei hyväksy naisia papeiksi, vihittiin Sleyn ja Kansanlähetyksen miespuolisia työntekijöitä papeiksi. Molempien järjestöjen antamat selvitykset jättävät selkeästi oven auki naisten syrjinnälle tulevaisuudessakin. Pidämme erittäin ongelmallisena ja kirkkomme tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusperiaatteiden vastaisena, että järjestöjen selvitykset tästä huolimatta hyväksyttiin.
Lähetystyön peruslinjauksen (Yhteinen todistus) mukaan lähetysjärjestöt sitoutuvat kirkon päätökseen sukupuoleen perustumattomasta pappisvirasta, sekä myös diakonisuuteen. Diakonisuus tarkoittaa tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden edistämistä yhteiskunnissa ja kirkoissa. Sleyn ja Kansanlähetyksen opetus ja käytännöt ovat ristiriidassa tämän peruslinjauksen kanssa. Järjestöt opettavat, että papinvirka kuuluu vain miehille ja että miehet ovat ”päitä” sekä perheessä että seurakunnassa. Järjestöt opettavat myös, että seksuaalisuus ja avioliitto kuuluvat ainoastaan heteroseksuaalisille pareille ja rohkaisevat muita kuin heteroseksuaaleja hakeutumaan kristilliseen sielunhoitoon, jossa seksuaalinen suuntautuminen voisi muuttua.
Edellä mainitut opetukset ruokkivat sukupuolten epätasa-arvoa ja kielteisiä asenteita sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta kohtaan. Lähetystyön kohdemaissa, joissa naisten asema on usein huono ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt sorrettuja, em. opetukset eivät edusta diakonian periaatteita.
”Muissa kirkoissa esiintyvä syrjintä ei riitä oikeuttamaan syrjintää meillä”
Naisteologit ry pitää huolestuttavana, että kirkossamme näyttäisi vahvistuvan tulkinta, jonka mukaan vuonna 1986 tehdyn naispappeuspäätöksen yhteydessä hyväksytty ponsi oikeuttaisi ”rinnakkaisen virkakäsityksen”. Sekä naisia syrjivä että ei-syrjivä käsitys pappisvirasta olisivat molemmat yhtä perusteltuja. Tämä alentaisi sukupuolten tasa-arvon mielipidekysymykseksi.
Vanhan, naisia syrjivän virkakäsityksen puolustajat vetoavat siihen, ettei heidän käsityksensä kirkon mukaan ole harhaoppi. Perustelu antaisi ymmärtää, että harhaoppisuuden välttäminen yksistään riittää tekemään jostain käsityksestä ja siihen perustuvista käytännöistä kirkkomme eettisten linjausten mukaisia. Näyttää siltä, että sukupuoleen perustuvan syrjinnän oikeuttaminen tällä tavoin olisi leimallista Suomen ev.lut. kirkolle.
Esimerkiksi Luterilaisen maailmanliiton (LML) asiakirjassa Linjaus sukupuolten välisestä oikeudenmukaisuudesta (2013) ei sanota, että naisten pappeuden torjuva käsitys olisi hyväksyttävissä koska se ei ole harhaoppi. Sen sijaan LML:n linjauksessa korostetaan että ” koko maailmanlaajan luterilaisen kirkkoyhteisön tulisi noudattaa käytäntöä jonka mukaan naiset voivat toimia pappisvirassa” ja ”naisten osallisuus vihkimysvirasta on perusta jolle naisten kirkollinen kansalaisuus perustuu. Sitä on pidettävä keskeisenä askeleena sukupuolten välisen oikeudenmukaisuuden toteutumiseksi kirkossa”.
Toisinaan naisia syrjiviä rakenteita kirkossa perustellaan sillä, että joissain muissakin kirkoissa, kuten Norjassa ja Tanskassa, on naispapittomia rakenteita. Naisteologit ry katsoo, että muissa kirkoissa esiintyvä syrjintä ei riitä oikeuttamaan syrjintää meillä.
”Keskustelunavausten, joissa pyritään puolustamaan miesten yksinoikeutta toimia pappeina, olisi syytä jo jäädä menneisyyteen”
Naisteologit ry on sitä mieltä, että kirkon piirissä ei enää tule kyseenalaistaa naisten mahdollisuutta toimia kaikissa kirkon tehtävissä. Kirkossa tulee olla tilaa kirkkopoliittisille erimielisyyksille ja teologisille näkemyseroille. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät kuitenkaan ole mielipidekysymyksiä eikä sukupuoleen perustuva syrjintä ole harmiton ”erilainen mielipide”. Keskustelunavausten, joissa pyritään puolustamaan miesten yksinoikeutta toimia pappeina, olisi syytä jo jäädä menneisyyteen.
Toisinaan kysytään, onko sellaisille yhdistyksille kuin Naisteologit ry vielä tarvetta. Piispainkokouksen antama hyväksyntä naisia syrjivien järjestöjen jatkamiselle kirkon lähetysjärjestöinä ja ikävä eriarvoistava asenneilmapiiri ovat selviä merkkejä siitä, että vastustus ei ole muuttunut 1980-luvulta. Valitettavasti syrjintää puolustetaan vielä nykyäänkin.
Naisteologit ry kiittää tässä yhteydessä Turun piispa Mari Leppästä, arkkipiispa Tapio Luomaa ja Mikkelin piispa Mari Parkkista, että jätitte puheena olevasta piispainkokouksen päätöksestä eriävän mielipiteen.
Saara Laakkonen, puheenjohtaja
Pirkko Järvinen, varapuheenjohtaja
Sari Roman-Lagerspetz, dosentti, hallituksen asiantuntijajäsen
Naisteologit ry:n hallitus – Styrelsen för Kvinnliga teologer rf
Lue myös:
Priscilla-yhdistys: Syrjintäretoriikkaa käytetään lyömäaseena
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Ilmoita asiavirheestä